Joulukuun 2025 lopussa riehunut Hannes-myrsky oli yksi vuosituhannen pahimmista matalapainemyrskyistä Suomessa. Myrsky aiheutti runsaasti vahinkoja ja sähkökatkoja myös Laurean koordinoiman Kyläturva-hankkeen toteutusalueella Kanta-Hämeessä. Hannes teki näkyväksi sen, mihin hankkeessa oli jo etukäteen kiinnitetty huomiota: pitkäkestoinen sähkökatko on yksi merkittävimmistä turvallisuusriskeistä maaseudulla ja harvaanasutuilla alueilla.
Kuva: Macrovector / Freepik
Arjen peruskysymykset nousivat nopeasti esiin
Kartoitin tammikuussa kokemuksia myrkystä hankkeen pilottikylissä Kanta-Hämeen Länsi-Lopella, Koijärvellä ja Hauholla. Kylissä todettiin, että sähkökatkon pitkittyessä monet arjen perustoiminnot vaikeutuvat. Kun sähköt olivat osalla asukkaista poikki usean vuorokauden ajan, tilanne vaikutti asumismukavuuteen, tiedonsaantiin ja turvallisuuden tunteeseenkin. Sähkökatkon jatkuessa pitkään haasteet kasaantuvat, kun samaan aikaan vaikeutuvat niin lämmitys, vesihuolto, ruoan säilytys ja valmistus kuin yhteydenpitokin. Sähkökatkon osuminen vuoden pimeimpään aikaan toi lisähaasteita: Ilman sähköä televisio ja netti eivät toimineet, ja pitkät pimeät illat vaikuttivat mielialaan. Kokemus muistutti siitä, että varautumisessa kyse ei ole vain teknisistä ratkaisuista, vaan myös henkisestä jaksamisesta ja tunteista.
Myrsky paljasti myös varautumiseen liittyviä asenteellisia haasteita. Moni luotti siihen, että sähkökatko jäisi lyhytaikaiseksi. Puhelimia ei ollut ladattu etukäteen, varavirtalähteitä ei ollut käsillä, eikä tilannetta alkuvaiheessa ylipäätään koettu vakavaksi. Kylätalolla saattoi olla vesipiste, mutta ongelmaksi koitui se, ettei kaikilla asukkailla ollut kannellisia ämpäreitä tai muita veden hakemiseen sopivia astioita.
Lisäksi Hannes-myrsky nosti esiin rakenteellisia kysymyksiä. Suomen sähköverkko on kapasiteetiltaan rajallinen, ja häiriötilanteissa korjausvaraa on vähän. Toisin kuin kriisialueilla, joissa infrastruktuuriin on varauduttu laajamittaisiin vaurioihin, meillä luottamus järjestelmien toimivuuteen on korkea. Tämä luottamus voi kuitenkin muuttua riskiksi, jos se vähentää omaehtoista ja yhteisöllistä varautumista.
Kun häiriötilanne pitkittyy, arjen pienistä epämukavuuksista tulee nopeasti merkittäviä turvallisuuskysymyksiä. Tämä korostaa ennakoinnin merkitystä: varautuminen ei ole paniikin lietsontaa, vaan arjen sujuvuuden ja turvallisuuden tukemista.
Yhteiset tilat, naapuriapu ja viestintä
Myrsky teki näkyväksi myös paljon hyvää: Hankkeen pilottikylissä annettiin naapuriapua, jaettiin tietoa ja pidettiin huolta toisista. Useissa kylissä yhteiset tilat nousivat tärkeään rooliin, kun kylätalolla, koululla tai seurakunnan tiloissa tarjottiin mahdollisuuksia peseytymiseen, laitteiden lataamiseen, ruokailuun ja vedenhakuun. Vaikka kävijämäärät jäivät lopulta pieniksi, tieto siitä, että apua ja kokoontumispaikkoja on olemassa, koettiin merkitykselliseksi. Myrsky muistutti myös siitä, että harvaan asutuilla alueilla ollaan yleisesti ottaen varautumisen osalta paremmassa asemassa kuin kaupungeissa. Monissa talouksissa on puuhelloja ja varaavia takkoja, ruokaa on mahdollista säilöä pidemmäksi ajaksi kuin kaupunkilaisten pienissä keittokomeroissa, pihassa saattaa olla kaivo ja maakellari. Naapurit myös yleensä tunnetaan paremmin kuin kaupungissa, ja poikkeamat arjesta huomataan nopeasti.
Yhteisöllisyys on erityinen vahvuus kriisitilanteessa, ja naapuriapu aktivoituikin myrskyn aiheuttaman sähkökatkon aikana nopeasti. Kyläläiset ottivat yhteyttä toisiinsa, ja erityisesti iäkkäistä ja yksin asuvista huolehdittiin. Lopella kyläradioverkosto oli valmiudessa, joskaan varsinaista tarvetta sille ei syntynyt matkapuhelinverkkojen pysyessä alueella toiminnassa.
Viestinnän merkitys korostui myrskyn aikana. Sosiaalisessa mediassa jaetut viestit tavoittivat asukkaat laajasti, vaikka konkreettista avuntarvetta ei aina ollutkaan. Tämä on tärkeää, sillä tieto on yksi tehokkaimmista tavoista vahvistaa turvallisuuden tunnetta myös häiriötilanteissa. Kun ihmisellä on tieto siitä, mitä tapahtuu ja mistä apua on saatavilla, epävarmuuden tunne vähenee ja hallinnan tunne kasvaa. Tiedon jakaminen vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja toimintakykyä vaikeissakin olosuhteissa. Myös yhdessä tekeminen, kuten ruoan- tai vedenjakelun organisointi kylätalolla, vahvistaa sekä kriisinkestävyyttä että yhteisöllistä turvallisuuden tunnetta.
Kokemuksista kehittämiseen
Kyläturvahankkeen näkökulmasta Hannes-myrsky oli valitettava mutta arvokas oppitunti. Kylissä koetut tilanteet tekivät näkyväksi, miten pitkäkestoinen sähkökatko vaikuttaa arjen turvallisuuteen – ja mitä yhteisöllisestä varautumisesta voidaan oppia.
Kokemukset vahvistivat käsitystä siitä, että kylien turvallisuus ja resilienssi rakentuvat arjen teoista: ennakoinnista, selkeästä viestinnästä ja yhteisöllisestä toiminnasta. Varautumisessa ei ole kyse vain teknisistä ratkaisuista, vaan tärkeää on luottamuksen ja yhteisöllisyyden rakentaminen. Turvallisuus syntyy paikallisesti ja yhdessä, ja se vaatii tilaa keskustelulle, harjoittelulle ja yhteiselle oppimiselle.
Tilanne tarjosi Lopella arvokkaan kokemuksen kyläradion käytännöistä, ja herätti ajatuksia kyläradiotoiminnan edelleen kehittämisestä. Samalla kylillä nousi esiin ajatus siitä, että paikallisille turvaryhmille, joita hankkeessa kehitetään, olisi ollut tarvetta myrskyn aikana. Yhteisesti kyläläisten kesken sovitut toimintamallit, vastuut ja viestintäkanavat helpottaisivat toimintaa silloin, kun viranomaisresurssit ovat kuormittuneita ja tieto kulkee hitaasti. Myrskyn mentyä onkin oikea hetki kysyä, mitä seuraavalla kerralla tehdään toisin.
Lähteet
