Hoitotyölle vetovoimaa – opiskelijoiden ideoita koulutuksen ja ammatin vetovoimaisuuden lisäämiseksi

Ensisijaisten hakijoiden määrän laskiessa Lohjan, Porvoon ja Hyvinkään sairaanhoitajakoulutuksissa ryhdyttiin pohtimaan, mitä asialle voidaan tehdä. Koulutuksen ja ammatin vetovoiman parantamiseksi tehtiin toimia, joita kuvataan tässä artikkelissa.

kuvituskuva. — Kuva: polack / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)

Eläköityminen sosiaali- ja terveysalalla on suurta tulevina vuosina (Tevameri 2023) ja sosiaali- ja terveysalalle opiskelemaan hakeutuminen on vähentynyt (Arene 2022). Sairaanhoitajakoulutuksen kiinnostavuus väheni 2010 luvun lopulla, kun tarkastellaan yhteishaun ensisijaisten hakijoiden määriä. Hakijamäärien laskiessa Lohjan, Porvoon ja Hyvinkään kampuksilla tehtiin vetovoiman parantamiseksi erilaisia toimenpiteitä, kuten järjestettiin lukiopäiviä, yhteisiä opetustilanteita toisen asteen kanssa sekä osallistettiin opiskelijoita pohtimaan ratkaisuja erilaisten opiskelijaprojektien kautta. Myös opettajat pohtivat ratkaisuja koulutuksen vetovoiman kehittämiseen tiimikokouksessa, minkä tuloksena syntyi mm. opiskelijavideo tutkinnon markkinointiin (Laurea 2024.) Tässä artikkelissa kuvataan Lohjan kampuksen neljän lukukauden (2023–2025) aikana tapahtuneita opiskelijatoteutuksia koulutuksen ja ammatin vetovoiman parantamiseksi.

Vetovoimaisuuden muutos

Laureassa oltiin huolestuneita hoitotyön veto- ja pitovoimasta jo vuonna 2021 julkaistussa artikkelissa, jossa kuvataan sairaanhoitajien työssä jaksamiseen liittyviä ongelmia jo ennen koronapandemiaa (Pirinen & Partanen 2021). COVID-19 pandemia oli vaikeaa aikaa erityisesti terveydenhuollossa ja entistä useampi sairaanhoitaja harkitsi alanvaihtoa (Sihvola, Nurmeksela, Mikkonen, Peltokoski & Kvist 2023). Terveydenhoitoalalla koettiin alkuvuodesta 2022 iso työtaistelu ja lakkoon osallistui noin 25 000 sairaanhoitajaa kuudesta eri sairaanhoitopiiristä (Tehy 2022). Alanvaihdon syitä tutkittaessa, pandemian on havaittu madaltaneen kynnystä alanvaihdon päätökseen, mutta ei ole osoittautunut varsinaiseksi syyksi vaihtaa alaa (Paraskevaidou 2023). Koronan jälkimainingeissa vuonna 2022 sairaanhoitajakoulutuksen hakijamäärät lähtivät Suomessa kuitenkin jälleen nousuun (Vipunen 2025). Sairaanhoitajien vuoden 2023 työolobarometrin mukaan myös sairaanhoitajien työolot ovat parantuneet (Hahtela 2023).

Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää rahoitusta vuosina 2024–2026 uusiin aloituspaikkoihin aloille ja alueille, joilla on vakava pula osaavasta työvoimasta. Ammattikorkeakouluissa nämä aloituspaikat lisätään sairaanhoitajien, bioanalyytikoiden ja röntgenhoitajien koulutusmääriin. (OKM 2024.)Laureassa vuonna 2024 lisäaloituspaikkojen erillisvalinta houkuttelikin ennätysmäisen hakijamäärän, noin kaksinkertaisen verrattuna esimerkiksi vuoteen 2019 (Vipunen 2025).

Kutsumus auttaa hoitajaa kokemaan hoitotyön mielekkäänä, mutta kutsumus voi muuttua työuran aikana. Esimerkiksi huono työilmapiiri voi johtaa kutsumuksen hiipumiseen. Nuoremmat sairaanhoitajat kokevat kutsumusta vähemmän kuin vanhemmat kollegansa. Kutsumusta ei nähdä pelkästään positiivisena asiana, sillä sairaanhoitajien on aiemmin koettu palvelevan epäitsekkäästi muita kutsumuksensa voimalla, minkä koetaan altistaneen huonojen työolojen ja liian alhaisen palkan hyväksymiseen. (Kallio, Kangasniemi & Hult 2022.) Luhtala (2024) kartoitti opinnäytetyössään sosiaali- ja terveysalan vetovoimatekijöitä ja tulosten mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia houkuttelisi jäämään alalle parempi palkka, sopiva henkilöstömitoitus, työn korkeampi arvostus ja laajemmat uramahdollisuudet. Samanlaisia tuloksia saatiin myös Sairaanhoitajaliiton opiskelijakyselyssä (2019) lisäksi samoja tekijöitä on tunnistettu myös Hoitotyön Tutkimussäätiön näyttövinkissä (2020). Onkin olennaista pohtia mitkä elementit tekevät sairaanhoitajan työstä kiinnostavan tämän ajan ja tulevaisuuden nuorten mielikuvissa ja miten some sekä alan viimeaikainen ajoittainen negatiivinen julkisuus vaikuttavat alan vetovoimaisuuteen?

Veto- ja pitovoiman edistämistä sairaanhoitajaopiskelijoiden toimesta

Kiinnostusta sairaanhoitajakoulutuksen lisäämiseksi pyrittiin lisäämään opiskelijaprojekteilla, joissa opiskelijat ovat osallistuneet erilaisiin kehittämisprojekteihin opintojen aikana. Sairaanhoitajaopintoihin liittyvää tietoutta on pyritty lisäämään muassa opiskelupäivien sisältöjä, opiskelijuutta opiskelijan eri lähtökohdista sekä sairaanhoitajan erilaisia työskentely-ympäristöjä kuvaavilla, opiskelijoiden tuottamilla videoilla. Videot olivat osa Laurean sairaanhoitajakoulutusten somemarkkinointia vuonna 2024. Videoita katsottiin paljon verrattuna muihin Laurean markkinointivideoihin (Laurea 2025).

Opinnäytetyössä, jossa tarkasteltiin sairaanhoitajakoulutuksen vetovoimaa nuorten näkökulmasta, tunnistettiin nuorten mielenkiinnon kohteina olevia opintoja, joita voitaisiin tarjota avoimen ammattikorkeakoulun opintoina. Opinnäytetyön tuloksena tunnistettiin myös tarve sairaanhoitajaopintoihin ja työhön tutustumiseen liittyvälle kurkistuskurssille, jonka avulla opiskelija voisi hakuvaiheessa tutustua opintojen sisältöihin ja ammattiin liittyviin työmahdollisuuksiin. (Honko & Korkka 2024.) Kurkistuskurssiin liittyvää alkukartoitusta ja alustavaa sisältöpohdintaa jatkettiinkin projektityönä. Projektityön tuloksia on mahdollista hyödyntää nyt meneillään olevan kurkistuskurssin kehittämisessä.

Sairaanhoitajan työn kuvaamiseksi opiskelijat ovat haastatelleet eri työympäristöissä työskenteleviä sairaanhoitajia heidän työnkuvistaan sekä urapolkumahdollisuuksista ja kuvanneet niitä postereiden avulla. Näiden kuvausten avulla opiskelijat saivat myös tietoa uusista työympäristö-, ura- ja jatko-opintomahdollisuuksista.

Hoitotyö ikääntyneiden parissa on tutkitusti vähemmän houkuttelevaa sairaanhoitajaopiskelijoiden keskuudessa (Dai, Liu, Ju & Yang 2020). Euroopan Sosiaalirahaston (Esr+) rahoittamassa Teos-hankkeen (Työtä, tekijöitä ja osaamista ikääntyneiden palveluihin) osana opiskelijat ideoivat, millainen työ olisi vetovoimaista ja houkuttelevaa ikääntyneiden palveluissa. Vetovoimaisuutta lisääviksi tekijöiksi tunnistettiin työntekijyystaidot, mahdollisuus osaamisen kehittämiseen ja työhön vaikuttamiseen, työyhteisön hyvä ilmapiiri, hyvä johtaminen ja riittävä henkilöstömäärä. (Valkama & Ranta 2024.)

Keväällä 2025 opiskelijaprojektit kohdentuivat sairaanhoitajaopintojen ja sairaanhoitajan työn vetovoimaisuuden lisäämiseksi alueen eri toimijoiden välisenä yhteistyönä. Ratkaisuehdotuksia löydettiin terveysalan julkisten ja järjestötoimijoiden sekä erilaisten oppilaitosten väliseen yhteistyöhön, mutta myös korkeakoulun koulutusalojen väliseen yhteistyöhön. Projektien tuotoksina syntyivät ehdotukset opiskelija-asuntoyhteistyöstä avainkumppaneiden kanssa, moniammatillisista simulaatioharjoituspäivistä koulutusalojen välillä, moduuliharjoittelun kehittämisestä hyvinvointialueella, järjestöyhteistyöstä osana opintojaksoa, lukiossa vierailujen ohjelma sekä toisen asteen opiskelijoille tarkoitetun Avoimet ovet –tapahtuman ohjelma.

Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset

Tällä hetkellä eletään ristiriitaisessa tilanteessa, kun Suomessa ei ole ennustusten mukaista sairaanhoitajapulaa. Hyvinvointialueiden ja sairaanhoitopiirien säästötoimet ovat aikaan saaneet tilanteen, jossa työpaikkaa ei välttämättä ole tarjolla valmistuvalle sairaanhoitajalle. Hoitajamitoituksia tai hoitoon pääsyn kriteereitä ei ole kuitenkaan muutettu merkittävästi, joten kyseessä lienee kupla, jonka puhjetessa sairaanhoitajia tarvitaan kaikkialla. Alan veto- ja pitovoiman kehittäminen on siis edelleen ajankohtaista. Erityisen tärkeää se on alalle tulevien näkökulmasta, koska heillä on usein vielä pitkä työura edessään. Hutchinson, Brown, & Longworth (2012) toteavat, että työpaikkojen lisäksi myös oppilaitosten tulee huomioida uudet sukupolvet. Koulutusorganisaatioiden tulee valmistaa uudet sairaanhoitajien sukupolvet heidän tulevaisuuteensa hoitotyön muuttuvissa ympäristöissä.

Osallistaminen alan kehittämiseen jo opiskeluaikana on merkityksellistä. Tätä työtä ei ammattikorkeakouluissa tehdä yksin, vaan yhteistyössä alueen yhteistyökumppaneiden kanssa. Aluekehitystyö on ammattikorkeakoululaissa (932/2014) mainittu ammattikorkeakoulun tehtävä. Syksyn 2025 opintojaksolle suunnitteilla onkin yhteinen kehittämisprojekti lähisairaalan toimijoiden kanssa siitä, miten yhteistä kehittämistyötä saadaan lisättyä koronaa edeltävälle tasolle ja toivottavasti vielä enemmänkin. Yhteistä kehittämistä on toivottu paitsi opiskelijoiden ja opettajien, myös alueen toimijoiden keskuudessa. Myös he näkevät alueellisen kehittämistyön tärkeänä ja toivovat yhteistyötä paitsi kehittämistyön, myös ennakoivan rekrytoinnin näkökulmasta.

Hyvän työn ohjelmassa (STM 2024) on pitkän ja lyhyen aikavälin toimenpiteitä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöpulan helpottamiseksi. Ohjelma tähtää sotealan veto- ja pitovoiman lisäämiseen kuuden painopistealueen mukaisesti. Näitä ovat muun muassa koulutusmäärien lisääminen, tehtävien vähentäminen ja henkilöstön työnjaon selkiyttäminen. Opiskelijoiden näkökulmasta tärkeitä teemoja alan veto- ja pitovoiman kehittämisessä tunnistettiin useita. Opiskelun mahdollistaminen taloudellisesti on välttämätöntä. Aikuiskoulutustuen loppuminen tulee vaikuttamaan opiskelijoiden mahdollisuuteen opiskella alalle ja valmistumiseen tavoiteajassa. Lisäksi pitkät palkattomat harjoittelut ovat haasteellisia monille taloudellisesti. Ne koetaan myös epätasa-arvoisiksi muiden alojen opiskelijoihin nähden. Ehkä tämäkin on jäänne menneisyydestä, johon olisi aika puuttua. Yksi alan vetovoimaa heikentävä tekijä on pula harjoittelupaikoista. Yhtenä ratkaisuna opiskelijaprojektissa ideoitiin opiskelijamoduulien kehittämistä yhä useampaan harjoitteluympäristöön. Opiskelijamoduulitoteutus mahdollistaisi useamman opiskelijan harjoittelun samanaikaisesti. Yhteen opiskelijamoduuliin saadaan samaan aikaan paljon enemmän opiskelijoita kerralla. Keskustelua olisi hyvä käydä siitäkin, miten organisaatiot käyttävät opiskelijoista maksettavan korvauksen. Jos tuo summa tulisi siihen yksikköön käytettäväksi, jossa opiskelijoita ohjataan, motivoisiko se ottamaan enemmän opiskelijoita? Monet asiat vaativat uudenlaista ajattelua ja ratkaisuja sekä yhteiskunnallisesti, palveluorganisaatioilta kuin ammattikorkeakouluilta. Alan veto- ja pitovoiman kehittäminen on meidän kaikkien asia, jotta meillä on tulevaisuudessakin osaavia ammattilaisia hoitamassa meitä.