Suomi on kansainvälistynyt vauhdilla – kehitys näkyy selvästi myös ammattikorkeakoulujen arjessa. Tässä keskustelussa lehtorit Koivusalo ja Chydenius avaavat Laurea-uransa varrella kertyneitä kokemuksiaan monipuolisesta kansainvälisestä toiminnasta. He tarkastelevat ilmiötä erityisesti liiketalouden, tietojenkäsittelyn ja turvallisuuden ja riskienhallinnan koulutuksissa sekä amk- että yamk-tasoilla. Keskustelun keskiössä on kansainvälisyys opettajan näkökulmasta – miten se on muuttunut ja miten se näkyy käytännön opetustyössä nykyään.
Kuva: pch vector/ Magnific
Miten kansainvälisyys on näyttäytynyt opetusurasi aikana?
Kaija: Laurea on ollut aina kansainvälinen korkeakoulu. Olen opettanut Laureassa kansainvälisiä ryhmiä vuosituhannen vaihteesta alkaen, ja tällä hetkellä opetan melkein pelkästään englanninkielisiä ryhmiä. Kävin lukion Filippiineillä kansainvälisessä koulussa ja myös siksi on ollut hienoa opettaa kansainvälisiä nuoria. Olen nauttinut Laureassa kansainvälisestä ilmapiiristä monissa englanninkielisissä tutkintokoulutuksista. Meille tulee nykyään enemmän opiskelijoita Aasian maista koulutusviennin kautta. Ennen opiskelijoita tuli myös Afrikan maista. Edelleen meillä on hyvin vähän kansainvälistä henkilökuntaa.
Joka kevät ja syksy meille tulee iso ryhmä vaihto-opiskelijoita kumppanikorkeakouluista. Pidämme tärkeänä sitä, että suomalaiset opiskelijat pääsevät vastaavasti vaihtoon ulkomaille. Olen myös ollut mukana kaksoistutkintojen luomisessa. Tällä hetkellä tarjoamme liiketalouden amk-opiskelijoille mahdollisuuden suorittaa kaksoistutkinnon Belgiassa ja Itävallassa.
Tarja: Kansainväliset opiskelijat ja opetus ovat olleet keskeinen osa myös minun parikymmenvuotista opetusuraani. Ajauduin aiemman kv-työkokemukseni perusteella opettamaan valtaosin englanniksi. Alkuvaiheessa opiskelijaryhmät olivat pääosin kansalaisuuksien sekaryhmiä tai sellaisia, joissa oli mukana vaihto-opiskelijoita. Siirryttyäni yamk-puolelle kohtaan vaihto-opiskelijoita paljon harvemmin. Sen sijaan meillä on nykyään täysin ulkomaalaisista opiskelijoita koostuvia ns. koulutusvientiryhmiä.
Kansainvälisyys käsitteenä on vähän hankala, ja käytämme sitä monesti harhaanjohtavasti. Kutsumme esimerkiksi kokonaisia yhden kansalaisuuden ryhmiä kansainvälisiksi, jos ne eivät ole suomenkielisiä ryhmiä. Tämä saattaa kangistaa ajatteluamme. Erilaisia kansainvälisyyteen liittyviä odotuksia ja tarpeita pitäisi tarkastella nykyisestä työelämä- ja koulutuspoliittisesta näkökulmasta. Toisin sanoen paljon moninaisemmin, eikä niputtaa tätä kirjoa ja lukuisia eri odotuksia ja tarpeita yleisen kansainvälisyyden alle.
Kansainvälisyys – miksi sillä on väliä?
Kaija: Kansainvälisyysosaaminen on ymmärrystä erilaisista kulttuureista ja toimintatavoista, kykyä tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa ja monipuolista kielitaitoa. Nämä taidot ovat tärkeitä myös työnantajille. Kansainvälisessä ympäristössä oppii, miten erilaisissa kulttuureissa kasvaneet ajattelevat asioista. Samalla itsetuntemus kasvaa, kun näkee asioita eri näkökulmista ja tottuu työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa.
Työantajat arvostavat vuorovaikutustaitoja, muutosvalmiutta, luovuutta, uteliaisuutta, ja monet muut ns. pehmeät taidot ovat nousseet tärkeiksi yritysmaailmassa. Juuri nämä työelämässä tarvittavat taidot kehittyvät kansainvälisessä ympäristössä ja kansainvälisissä projekteissa. Erilaisuus on vahvuutta, se kehittää ongelmanratkaisutaitoja ja auttaa sietämään epävarmuutta.
Tarja: Juuri näin, itse asiassa on vaikea ajatella mitään toimintaa tai työyhteisöä ilman kansainvälistä ulottuvuutta. Siksi meillä pitäisi olla enemmän valmiuksia pohtia mitä osaamista kv-osaaminen käytännössä tarkoittaa tänä päivänä. Kulttuurinen osaaminen jää vähemmälle huomiolle. Esimerkkinä kulttuurisen osaamisen tarpeista ovat sekaryhmissä tai yhteistoteutuksissa usein suomalaisopiskelijoiden esille nostamat hankaluudet ryhmätöissä. Vastaavia kokemuksia on varmasti myös ulkomaalaistaustaisilla opiskelijoilla, mutta he antavat palautetta varovaisemmin.
Mietin aika ajoin, valmistuuko opiskelijoistamme aidosti OKM:n vision mukaisia kansainvälisiä osaajia ja sitä, miten vahvistamme opetuksessa ja ohjauksessa arvopohjaista ja vastuullista kansainvälisyyttä. Korkeakouluilla olisi paljon annettavaa kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisen yhteiskunnan rakentamisessa. Nykyisillä resursseilla se ei valitettavasti onnistu.
Vuosituhannen alussa puhuttiin erityisesti globalisaatiosta ja siitä, että kansainvälistä osaamista haluttiin vahvistaa, jotta suomalaiset työelämään valmistuvat pärjäisivät ammatillisesti kv-tehtävissä. Tänä päivänä kansainvälisyys näkyy moninaisemmin ja hyvin erilaisina opetusryhminä ja kulttuuritaustoina. Keskustelu kansainvälisyydestä on selkeästi siirtynyt kohti keskustelua osallisuudesta. Tämä näkyy myös opetuksessa, sillä joudumme huomioimaan paljon tänne tulevien osaamistasoa, -tarpeita ja tukea kotoutumiseen.
Miten muuttunut kansainvälisyys näkyy
opintojaksoilla?
Tarja: Kansainvälisyys on ollut tärkeä osa työtäni koko ajan. Nykyään olen mukana opettamassa ns. koulutusvientiryhmiä eli tänne varta vasten rekrytoituja kokonaisia ulkomaisia opiskelijaryhmiä, jotka maksavat tutkinnon suorittamisesta Suomessa.
Kokonaisina yhden kansalaisuuden saapumisryhminä heillä on vähemmän verkottumismahdollisuuksia suomalaisten kanssa, ja he kohtaavat kulttuuriset haasteet usein yksin tai omista kuplistaan käsin. Pitäisin paljon parempana, jos voisimme muodostaa maahantulijoista ja paikallisista opiskelijoista yhteisiä ryhmiä. Pääosin kehittyvistä maista tulevat opiskelijat hyötyisivät merkittävästi paikalliseen kulttuuriin ja opetukseen perehdyttävistä nivelvaiheen opinnoista sekä heti alkavista kieliopinnoista.
Suomalaisopiskelijoiden melko vähäinen halukkuus lähteä vaihtoon on ollut merkille pantavaa. Siksi lähdin innolla kehittämään muutama vuosi sitten uusia lyhytvaihtoja Pioneer-kumppanien kanssa. Nämä BIP-monimuotototeutukset (Blended Intensive Programmes)
ulkomaan intesiiviviikkoineen ovat olleet erinomainen lisä varsinkin yamk-opiskelijoiden kansainvälistymiseen.
Kaija: Koulutusvienti on tuonut työhön uuden ulottuvuuden ja myös haasteita. Ennen opetusryhmissä oli enemmän suomalaisia opiskelijoita. Kansainvälisillä opiskelijoilla on erilainen koulutausta, eivätkä he ole ehkä koskaan aikaisemmin pitäneet suullisia esityksiä tai opiskelleet ryhmissä. Monet heistä ihmettelevät, kun Laureassa arviointi ei perustukaan tentteihin ja asioiden opiskeluun kirjoista.
Vaihto-opiskelijoita tulee liiketalouden amk-koulutukseen vuosittain yli sata. Vaihto-opiskelijat ovat erittäin tärkeitä täydentävillä opintojaksoilla, ja he tuovat opetukseen uusia näkökulmia. Näille opintojaksoille ilmoittautuu harmittavan vähän suomenkielisiä opiskelijoita. Ne opiskelijat, jotka ovat uskaltautuneet mukaan englanninkielisille opintojaksoille, kiittelevät jälkeenpäin hienosta mahdollisuudesta kotikansainvälistymiseen. Monet ovat saaneet opintojaksoilla uusia kansainvälisiä ystäviä.
Miten saisimme suomalaiset opiskelijat innostumaan englanninkielisistä opintojaksoista? Uusi opetussuunnitelma toivottavasti tuo tähän käytännön ratkaisuja. Suomalaiset ja kansainväliset opiskelijat voisivat jo ensimmäisestä vuodesta lähtien tehdä yhteisiä projekteja, tutustua suomalaisiin yrityksiin ja ratkaista yhdessä yritysten haasteita.
Miten kotikansainvälisyys näkyy työssäsi?
Kaija: Kansainvälisen lapsuuden ja nuoruuden jälkeen olen oppinut, että kansainvälisyys on myös sitä, että tuntee oman taustansa ja löytää vahvat juuret. On arvokasta, että Laureassa on kansainvälisiä opiskelijoita ja henkilökuntaa, joiden juuret ovat jossain muualla ja joiden kautta voimme avartaa ja rikastaa omaa ajatteluamme. Toivon, että Laurean avainkumppanit ja muut alueen yritykset näkevät tämän rikkautena ja mahdollisuutena, ja löytyy uusia tapoja ottaa kansainvälisiä opiskelijoita harjoitteluun.
Opiskelijan ei tarvitse lähteä vaihtoon, kansainvälisyyttä voi kokea myös täällä kotona. Tänäkin keväänä olemme järjestäneet yritysvierailuja lähialueen yrityksiin. Olemme tutustuneet toimialoihin, joissa kansainvälisyys on jokapäiväistä, esimerkiksi ohjelmistoyritykset, peliala, matkailualan yritykset ja hotellit. Myös yrittäjyys kiinnostaa kansainvälisiä opiskelijoita ja kannustamme opiskelijoita osallistumaan alueen yrittäjyystapahtumiin. Kaikenlaiset kohtaamiset erilaisten organisaatioiden kanssa antavat kansainvälisille opiskelijoille mahdollisuuden luoda omaa verkostoaan.
Laureassa järjestetään ensi vuoden maaliskuussa taas kansainvälinen viikko. Onko kv-viikoista hyötyä suomalaisille opiskelijoille? Vierailijat usein opettavat pääosin kansainvälisiä opiskelijoita, vaikka tärkeintä olisi, että suomalaiset opiskelijat saisivat kansainvälisiä kokemuksia. Toivon, että myös suomenkielisiä opintojaksoja opettavat kutsuisivat aktiivisesti vierailijoita omille toteutuksilleen. Myös substanssipohjaiset kv-viikot voisivat olla houkuttelevia. Olisi hienoa järjestää vaikka taloushallinnon alan muutoksiin keskittyvä kansainvälinen viikko.
Tarja: Kansainvälisyyttä ei tarvitse aina etsiä kaukaa. Kotikansainvälistymistä voisi edistää paljon enemmän. Sitä pitäisi tukea systemaattisesti ja rakenteellisesti, jotta esimerkiksi yhteiset toteutukset onnistuvat. Tällöin suomalaisia opiskelijoita ei tarvitse erikseen kannustaa valitsemaan näitä toteutuksia. On helposti nähtävissä, että jos tällaista rakenteellista ohjausta ei ole, eriytyvät ryhmät itsestään, sillä suomalaisopiskelijat eivät ole kovin spontaanisti hyödyntämässä mahdollisuuksiaan kotikansainvälistymiseen opetuksen ulkopuolellakaan.
Opetuksen yhdistäminen ja aito vertaisoppiminen toimii parhaiten silloin, kun tutkinto-opiskelijoiksi tullaan monenlaisista taustoista ja opetusryhmät ovat monipuolisesti kansainvälisiä. Jos vaan mahdollista, olen yhdistänyt suomeksi ja englanniksi opiskelevia ryhmiä. Tilaisuuksia ei ole ollut liikaa, sillä opsit ovat olleet erilaisia ja toteutukset ajallisesti vaikeasti yhdistettävissä. Aikaa tällaisen suunnitteluun ja toteutukseen menee tietysti enemmän kuin yhden saapumisryhmän toteutuksiin.
Yhdistetyt toteutukset tai niiden osat ovat olleet opettavaisia meille opettajille sekä opiskelijoillekin silmiä avaavia kokemuksia. Niissä oppii varsinaisten osaamistavoitteiden ohella paljon erilaisuudesta, monenlaisista tavoista ajatella, puhua englantia tai tehdä työtä, siis ylipäätään ihmisyydestä.
Kansainvälisyys = englanninkielinen toteutus?
Kaija: Suoraan sanoen välillä vähän tuskastuttaa, kun kansainvälisyydestä puhutaan vain kielikysymyksenä. En näe englanninkielisyyttä ja kansainvälisyyttä samana asiana. Opintojakso voi olla sisällöltään hyvin kansainvälinen, vaikka opetuskieli olisi suomi tai mikä tahansa muu kieli. Kansainvälisiä sisältöjä, esimerkiksi vastuullisuusasioita, on otettu mukaan opintojaksojen sisältöihin. Juuri tällaisiin aiheisiin meidän kansainväliset opiskelijamme tuovat uusia näkökulmia, jos vaan järjestämme mahdollisuuksia opiskella yhdessä.
Tarja: Tosiaan, yhtäläisyysmerkkien veto englannin kielestä kansainvälisyyteen on liian yksioikoista. Yhteiskunnan monimuotoistumisen myötä tulisi pohtia, mitä on kansainvälisyys ja kielten rooli opetuksessa juuri tänä päivänä. Viralliset kielilinjaukset ovat tietysti tarpeen, mutta perinteinen kielijaottelu ja sitä myöten ryhmien eriytyminen kangistaa eikä vastaa ketteryyttä edellyttävään työelämätarpeeseen.
Ikävin näkymä on, jos suomalaiset opiskelijat alkavat vältellä englanninkielisiä tutkintoja tai opintojaksoja sen vuoksi, että näissä toteutuksissa energia menee ulkomaalaistaustaisten opiskelijakaverien tukemiseen tai kielen harjoitteluun. Hakeuduin uudessa organisaatiossa moninaisuus- ja monikielisyystiimiin, sillä minua kiinnostaa selvittää, miten monikielisyyttä ja kielitietoisuutta voisi tukea pedagogisesti paremmin.
Mikä on suomen kielen rooli työssäsi?
Tarja: Työkieleni on valtaosin englanti, sillä tiiminikin on kansainvälinen. Yksittäiset suomenkieliset opintojaksot tai ohjaukset tuovat mukavaa vaihtelua omaan työhön. Pelkästään englanniksi toimiminen on välillä kuormittavaa, ja on tärkeää, että pääsee perehtymään ajankohtaisiin ilmiöihin ja käsitteisiin myös suomeksi.
Kaikkien englanninkielisistä tutkinnoista valmistuvien opiskelijoiden olisi eduksi saada haltuun oma ammattitermistö suomeksi. Kielitaito on tärkeä osa valmistuvien ammatillista identiteettiä.
Lähes kaikissa työllistymiseen ja kotoutumiseen liittyvissä tutkimuksissa suomen (tai ruotsin) kielen taito nousee kulmakiveksi. Tuore, mielenkiintoinen tutkimus Lapin AMK:sta selvitti, että muualta tulleet opiskelijat kaipaavat eniten juuri henkilökohtaista suomen kielen opiskelun tukea sekä selkokielisen vuorovaikutuksen lisäämistä kampuksilla.
Kaija: Olisi hienoa, jos kansainväliset opiskelijamme pääsisivät heti opintojen alussa “kielikylpyyn”, opiskelemaan suomalaisten opiskelijoiden kanssa erilaisiin hankkeisiin ja työpajoihin. Suomalaisille opiskelijoille tekisi hyvää kuulla, kun ulkomaalaiset opiskelijat puhuvat englantia tai äidinkieltään. Kansainväliset opiskelijat tarvitsevat yhteistä tekemistä suomenkielisten kanssa, jotta he kuulisivat suomen kieltä ja saisivat mahdollisuuden tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja työelämään.
Tänä keväänä opetin pitkästä aikaa opintojakson suomeksi ja täytyy myöntää, että suomenkieliset termit olivat vähän hakusessa opettajallakin! Minulle on vaikea vaihtaa opetuskieltä varsinkin kesken päivän. Uuteen opetussuunnitelmaan on onneksi ideoitu myös kaksikielisiä toteutuksia, tästä hyötyvät opiskelijat ja myös me lehtorit.
Kansainvälisyyden haasteet ja mahdollisuudet
Kaija: Kansainvälisyys on mainittu monessa kohdassa Laurea 2035-strategiassa. Yhteiskunnan kasvava osaajapula edellyttää uudistumista ja kansainvälisen työelämäosaamisen kehittämistä. Strategiassa haasteena mainitaan myös laskeva julkinen rahoitus, joka edellyttää kestävää kansainvälistä kasvua. Nämä kriittiset muutostarpeet tuovat meille tulevaisuudessakin uusia kansainvälisiä opiskelijoita ja luovat haasteita henkilökunnalle ja Laurean prosesseille.
Leppävaaran kampuksella on kohtaamistila, Community Corner, joka avattiin sillä ajatuksella, että suomalaiset ja kansainväliset opiskelijat viihtyvät yhdessä, vaikka lautapelejä pelaten. Tilassa on järjestetty tutortapaamisia, cv-klinikoita ja monenlaisia työpajoja. Voisiko tilaa käyttää myös paikkana, missä opiskelijat tapaisivat Laurean avainkumppaneita ja alueen yrityksiä? Saisimmeko Laurean eläkeläiset innostumaan toimimaan kansainvälisten opiskelijoiden mentoreina ja linkkinä työelämään?
Uusi opetussuunnitelma avaa meille uusia mahdollisuuksia. Toivottavasti tulevina vuosina suomalaiset ja kansainväliset opiskelijat opiskelevat luontevasti yhdessä, jakavat osaamistaan ja kokemustaan toistensa kanssa. Toivon myös, että opettajien yksin puurtaminen vähenee ja kaksoisopettajuus ja tiimiopettaminen lisääntyy, myös kansainvälisten kollegoiden kanssa erilaisilla COIL- ja BIP-toteutuksilla.
Strategiassa on myös selkeänä tavoitteena kansainvälisten opiskelijoiden työllistymisen edistäminen. Opiskelijoiden on vaikea löytää harjoittelupaikkoja ja yritysten on vaikea löytää meidän kv-harjoittelijoita. Tässä meillä olisi mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä ja luoda konkreettisia täysin uudenlaisia yhteistyömuotoja.
Yritysvierailulla joitakin vuosia sitten yrityksen edustaja kysyi, löytyisikö Laureasta kiinalaisia opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet suomalaisen tutkinnon. He etsivät työntekijöitä, joilla on kokemusta kahdesta eri kulttuurista ja sujuva kielitaito molemmista maista. Näiden harjoittelu- ja työpaikkojen etsimiseen meidän pitäisi kehittää uudenlaisia toimintamalleja. Kansainväliset opiskelijat tarvitsevat tukea työpaikkojen saamiseen ja työantajat tarvitsevat tukea siihen, että rohkaistuvat palkkaamaan kansainvälisiä opiskelijoita.
Tarja: Opiskelijat kertovat samaa: hyvin iso osa muualta tulleista opiskelijoista haluaisi jäädä Suomeen, mutta omaa koulutusta vastaavaa työpaikkaa on tosi vaikea löytää. Kaikki uudet ideat ja toimintamallit tämän tukemiseksi olisivat juuri sitä kestävää kansainvälistymistä.
YAMK-puolella yksi ilahduttavimmista tuoreista kokemuksistani ovat olleet Pioneer-yhteistyössä toteutettavat BIP:t. Tämän kevään lyhytvaihtoviikon lopussa Ranskan UGE-yliopistossa opiskelijani totesivat, että vasta tämä avasi heidät ymmärtämään eurooppalaisuutta ja miten tärkeä osa se on meidän lähikansainvälisyyttämme.
Meillä on paljon hyviä kansainvälisyyttä edistäviä avauksia, mutta harmillisen usein ne jäävät kertaluonteisiksi. Kansainvälisyyttä ei saisi ulkoistaa yhden toiminnon tai harvojen harteille. Onnistunut kansainvälisyys tunnistaa eri ryhmien yksilölliset tarpeet ja toiveet ja tukee niitä pitkäjänteisesti. Kansainvälistyminen ja kulttuuriosaamisen kehittäminen on lähes elämän mittainen prosessi niin meille opettajille, tutkijoille kuin opiskelijoillekin.
Kirjoittajat
Kaija Koivusalo on ollut Laureassa lehtorina vuodesta 1999 ja opettaa taloushallinnon opintojaksoja pääasiassa Business Management -tutkinnossa. Kaija on ollut mukana COIL-opintojaksojen kehittämisessä, mm. Working across Borders. Kaija on toteuttanut BIP-koulutuksia ja opettanut Erasmus-vaihdossa Meksikossa, Italiassa, Englannissa, Hollannissa, Itävallassa ja Belgiassa.
Tarja Chydenius aloitti Laurean lehtorina vuonna 2005 liiketalouden ja tietojenkäsittelyn amk-tutkinnoissa. Nykyään hän opettaa palvelu- ja oikeusmuotoilua sekä kulttuurien välistä osaamista Laurean Master School -tutkinnoissa ja Moninaisuus ja monikielisyys -yamk-tutkimustiimiin.
Tarja on opettanut useissa Erasmus-vaihdoissa ja COIL-yhteistyössä. Vuodesta 2022 alkaen hän on järjestänyt Pioneer-kumppanien kanssa Cross-cultural perspectives in the field of design -BIP-opintojaksoa. Kulttuurienvälistä tuulahdusta on tuonut myös toimiminen Buddy-tukena vietnamilaisille opiskelijoille.
Lähteet
