Laurea-ammattikorkeakoulussa tarjotaan myös hallintohenkilökuntaan kuuluville asiantuntijoille mahdollisuus osallistua kansallisesti tai EU-rahoituksella toteuttaviin kehittämishankkeisiin. Tällöin hanketyötä tehdään vuodessa keskimäärin noin 100–150 tuntia oman päätyön rinnalla. Ihannetilanteessa hanketyö liittyy keskeisesti henkilön varsinaiseen työhön Laurean palveluksessa, joskaan aina näin ei välttämättä ole. Parhaimmillaan hankkeessa mukana oleminen tuo tervetullutta vaihtelua ja tuoreita näkökulmia omaan työhön, mutta ennen kaikkea se pakottaa ihmisen uuden oppimisen äärelle. Näin kävi Kaisa Huhdille, kun hän päätti lähteä tekemään yhteistyötä Mika Launikarin kanssa Laurean koordinoimassa OOVA-hankkeessa vuosina 2021–2023 (Laurea 2021).
Kuva Lala Azizli / Unsplash
”En ollut ennen OOVA:a ollut hankkeissa mukana. Lähinnä olin kauempaa sivusta seurannut kollegoja, jotka meillä Laureassa vetivät TKI-hankkeita. Silloin ulkopuolisen silmin hanketyö näytti varsin mielenkiintoiselta ja vaihtelevalta. En kuitenkaan koskaan ollut tosissani ajatellut laittaa itseäni likoon hanketyössä”, Kaisa muistelee aikaa ennen hanketyöhön lähtöään ja jatkaa: ”Sitten kollegani Mika otti minuun yhteyttä ja tiedusteli valmiuttani lähteä apujoukoiksi hänen koordinoimaansa täydennyskoulutushankkeeseen. En tuntenut Mikaa entuudestaan ja mietin muutamankin kerran, uskallanko hypätä hänen kelkkaansa vai en.”
Rohkeasti mukaan hanketyöhön
Lopulta Kaisa lupautui Opetushallituksen rahoittamaan kaksivuotiseen Osaava ohjaaja, vaikuttava ohjaus OOVA -täydennyskoulutushankkeeseen Mikan työpariksi Laureassa. OOVA:ssa olivat koulutuksenjärjestäjinä mukana myös TAMK:n ja HKCGC Oy:n opinto- ja uraohjauksen asiantuntijat. Koulutuksen tavoitteena oli vahvistaa opinto- ja uraohjaajien osaamista tulevaisuuden turbulentissa maailmassa (Launikari 2023a).
Kaisan tehtäviin hankkeessa kuului erityisesti koulutusta koskeva opiskelijahallinto, minkä lisäksi hän osallistui verkossa järjestettyjen koulutusten tekniseen toteutukseen. Kaisa oli mukana myös kouluttajatiimin valmistelu- ja suunnittelukokouksissa. Sitä kautta koulutuskokonaisuuden sisällöt ja erityiskysymykset avautuivat hänelle konkreettisesti. Täydennyskoulutuksen pääteemat (Launikari 2023b) olivat:
- Opiskelun ohjaus ja tuki muuttuvissa toimintaympäristöissä
- Ohjaus ja oppijan tarpeet – tehoa ohjaukseen
- Vaikuttavaa, oikea-aikaista ja kohdennettua ohjausta
”Ihan parasta oli se, kun sain olla kouluttajakokouksissa kuulolla. Oli todella avartavaa seurata osaavan kouluttajatiimin neuvonpitoa kunkin opetuskerran aiheesta. Enkä arvannut, miten hyödylliseksi tuo opinto- ja uraohjausta koskeva tieto minulle itselleni olisikaan. Kävi nimittäin niin, että syksyllä 2022 minut nimitettiin Laureassa opintopalveluiden päälliköksi. Nykyisin nämä ohjauksen kysymykset sivuavat omaakin työtäni”, Kaisa toteaa.
OOVA-hanke oli erittäin tiukkatahtinen ja siinä oli kovat määrälliset ja laadulliset tavoitteet. ”Välillä kyllä tuntui, etten millään tahdo pysyä Mikan vauhdissa, kun se oli niin nopea liikkeissään … sellainen vanha kehäkettu, joka aina tiesi, mitä milloinkin pitää tehdä. Kyllä oli opettavaista nähdä, miten hanketyö tosissaan saadaan rullaamaan”, Kaisa kertoo kokemuksestaan.
Piukkoja paikkoja – huumorilla läpi harmaan kiven
Hanketta vedettiin pienillä henkilöresursseilla, joten tiukoiltakaan tilanteilta ei vältytty. Niinpä jonkun kouluttajan äkillinen sairastuminen varsinaisena koulutuspäivänä aiheutti parikin kertaa pienen paniikin. Jotenkin niistäkin tilanteista selvittiin – useimmiten niin, että työparina vuorossa ollut kouluttaja veti sairastuneen kouluttajankin osuuden tai pikahälytyksellä värvättiin vapaalla ollut OOVA-kouluttaja sairastunutta kollegaa paikkaamaan.
”Itsekin jouduin olemattomalla varoajalla näissä tilanteissa venymään avuksi ja ottamaan vastuuta verkkokoulutuksen teknisestä puolesta. Se tarkoitti muun muassa Zoom-alustalla osallistujien ryhmiin jakamista silloin, kun he luento-osuuksien jälkeen pienemmissä kokoonpanoissa keskustelivat annetusta aiheesta”, Kaisa sanoo. Hanketyötä ja etenkin siinä venymistä helpotti Kaisan mukaan erinomainen ’pöhinä’, joka kouluttajilla koko ajan oli. ”Kouluttajat ottivat minut todella lämpimästi vastaan. Joviaaleja persoonia kaikki, se on pakko sanoa.”
Eniten päänvaivaa hankkeessa aiheutti osallistujia, heidän taustatietojaan ja opintosuorituksiaan koskeva tilastointi rahoittajalle. ”Vaikka olimme mielestämme tehneet kaiken oikein, jotain kuitenkin meni pieleen. Olimme loppuraportointia varten jo ilmoittautumislomakkeella keränneet osallistujista tarvittavat tiedot henkilötietosuojalain sallimissa rajoissa. Vaan sitten paljastuikin, etteivät kaikki tiedot olleetkaan tallessa Laurean järjestelmissä kuin määrätyn ajan. Määräajan kuluttua umpeen, jo kerätyt tiedot katosivat. Ei sitten auttanut kuin käsipelillä alkaa tietoja koota. Tätä emme Mikan kanssa osanneet ennakoida alkuunkaan”, Kaisa naureskelee, vaikkei asia naurattanut silloin, kun karu totuus paljastui. Lopulta tilastoinnista ja loppuraportoinnista kuitenkin selvittiin tyylipuhtaasti.
Oman oppimisen oivaltaa jälkijättöisesti
Silloin, kun on keskellä kiirettä ja on monta rautaa tulessa, ei yksinkertaisesti kykene näkemään sitä, miten oma osaaminen syvenee ja laajenee. Vasta, kun asian äärelle pysähtyy ja tarkastelee itseään ennen hanketyöhön osallistumista ja sen jälkeen, havaitsee, ettei se oppimisen kannalta ihan turha matka ollutkaan. Itse asiassa aivan päinvastoin.
”Oli etuoikeus saada OOVA:ssa nähdä, miten täydennyskoulutusta korkeakoulumaailmassa järjestetään. Aiemmassa työssäni katsoin täydennyskoulutusten järjestämistä pelkästään hallinnollisesta näkökulmasta, nyt seurasin prosessia opetuksen ja opetussuunnittelun kannalta. Samoin opin tiimityöskentelystä ja yhteiskehittelystä ihan valtavasti kokeneiden ja kompetenttien kouluttajien ansiosta”, Kaisa summaa hanketyömatkaansa jälkeenpäin.
Projektipäällikön näkökulmasta hanke ei mitenkään olisi voinut onnistua yhtä hyvin ilman Kaisaa. ”Kaisa toi hankkeeseen juuri sitä osaamista, jota itselläni ei ole. Täydensimme toisiamme esimerkillisesti. Mutta parasta Kaisan ja minun välisessä yhteistyössä oli se, että meidän kemiamme pelasivat yhteen erinomaisesti. Monta kertaa nauroimme kahdestaan vedet silmissä, kun oli tiukka paikka. Sitten piti taas vakavoitua ja alkaa tehokkaasti pistää asioita järjestykseen”, Mika kertaa tuntojaan hanketyön jäljiltä.
”Niin Mika, sanopas, milloin taas rupeamme seuraavaa hanketta yhdessä tekemään”, Kaisa kysyy virne suupielessään.
Kirjoittajatiedot:
KM Kaisa Huhti toimii Laurea-ammattikorkeakoulussa opintopalveluiden päällikkönä. Aiemmin hän on työskennellyt Laureassa mm. täydennyskoulutuksen suunnittelijan tehtävässä opintoasiainhallinnossa ja Peppi-pääkäyttäjänä.
FT, KTM Mika Launikari toimi Laurea-ammattikorkeakoulussa OOVA-hankkeen projektipäällikkönä vuosina 2021–2023. Hänellä on pitkä työura opinto- ja uraohjauksen kehittämistehtävistä Suomen valtionhallinnosta ja EU-instituutioiden palveluksesta.
Lähteet:
