Miten ja miksi hyödyntäisin kanssatutkijuutta työssäni ammattikorkeakoulussa?

Kanssatutkijuus voidaan mieltää yhdeksi kansalaistutkimuksen muodoksi tai ainakin sen lähisukulaiseksi. Kanssatutkimus pyrkii tieteen demokratisoitumiseen (Koskiaho 2019). Laurean VoimaProfi -hankkeessa työskentelee (ammatti)tutkijoiden lisäksi myös kanssatutkijoita. Kanssatutkijuuden kautta on tarkoitus muun muassa laventaa näköaloja, lisätä osallisuutta, vahvistaa demokratiaa ja tietysti tehdä vaikuttavaa tutkimusta.

kuvituskuva. — Kuva: ThisIsEngineering / Pexels

Huomioita menetelmästä

Kanssatutkijuuden käsite ei välttämättä ole vielä kaikille tuttu. Kanssatutkijuudesta voidaan puhua myös yhteistutkijuutena tai kumppanitutkijuutena (englanniksi co-research). Silloin kun termi ei ole vielä laajalti tunnettu tai sen käytöstä ei vallitse yksimielisyyttä, voi olla hyväkin puhua asiasta ”kauttaviivoilla” tai käsitepareilla – näin voidaan osoittaa käsitteen ja ilmiön monimerkityksellisyyttä ja tuoda ilmi asian erilaisia puolia.

Yhteiskehittäminen (co-creation, co-development) sen sijaan on varmasti useammalle jo tutumpi käsite ja asia. Ehkä käytännön kokemustakin yhteiskehittämisestä on monella, monenlaista yhteiskehittämistä on tehty Laureassakin paljon. Palvelumuotoilu ja erilaiset fasilitoinnin tavat voidaan myös lukea tällaisiin yhteiskehittämisen lähestymistapoihin. Paitsi että yhdessä toimimisessa on usein voimaa, näkökulmia tulee monipuolisemmin, saattaa se jossain tapauksissa olla myös suorastaan luovuttamaton lähtökohta esimerkiksi osallisuuden vahvistamiseksi. Moni toimija korkeakoulussa on jo tottunut tekemään monenlaista yhteiskehittämistä opiskelijoiden, sidosryhmien, asiakkaiden ynnä muiden kanssa – miksipä et siis laajentaisi yhteistoimintaasi myös yhteis/kumppanitutkimuksen puolelle?

Kanssatutkijuuden menetelmällinen käyttöönotto voi tuntua alkuun vieraalta, se nimittäin poikkeaa perinteisestä akateemisesta tutkimuksen tekemisen tavasta, jossa keskeinen lähtökohta on ollut tutkijan meritoituminen tutkijana. Väitöskirjaakin on joskus kuvailtu tutkijan ajokortiksi – sehän on ”vain” opinnäytetyö, jolla kirjaimellisesti tutkijaksi kouluttautuva osoittaa oppineisuutensa, jonka jälkeen voi itsenäisesti harjoittaa tutkimista. Tutkimuksen tekemisen rajaaminen vain tutkijakoulutetuille kaventaa aika paljon sitä joukkoa, jotka ovat osallisia tutkimuksen tekemisestä ja tutkitun tiedon tuottamisesta (kts. myös Nikula ja Lindström 2022).

Kanssatutkijuuden menetelmä voi myös tuntua työläämmältä kuin tapa, johon itse on tottunut: siinähän pitää omaksua uusi lähestymistapa, ehkä periaatteellinenkin uusi ajattelutapa, käyttää aikaa kanssatutkijoihin tutustumiseen, luottamuksen rakentamiseen ja ehkä kanssatutkijoiden kouluttamiseenkin tai menetelmälliseen valmentamiseen. Yhdessä toimimisessa olennaista on luottamus. Osapuolten välinen luottamus on yhteistoimintaa ylläpitävä voima (Hallamaa 2017, 125).

Kanssatutkimuksessa olennaista on tieteellisen tiedon demokratisoiminen ja se, että laajempi joukko ihmisiä osallistuu tiedon tuotantoon. Tämä voidaan nähdä myös osana kestävää hyvinvointia (Rättilä & Honkatukia 2022 kts. myös Rättilä & Honkatukia 2021). Se on tärkeää, vaikkakin työlästä. Kanssatutkijuus ei tietenkään sovi kaikkialle, niin kuin ei mikään menetelmä tai lähestymistapa sovi kaikkialle. Mutta voisi olla hyvä kysyä itseltään, voisinko minä hyödyntää tätä lähestymistapaa tai ainakin tutustua hieman paremmin tähän tiedon tuotannon tapaan.

Kanssatutkijuus osana kestävää ammattikorkeakoulua

Ammattikorkeakoulun henkilöstöstä valtaosa on korkeakoulututkinnon suorittaneita ja heillä on vähintään jonkinlaista tutkimuksellista osaamista. Tutkijakoulutettujen oheella myös akateemisen maisterintutkinnon tai YAMK-tutkinnon suorittaneilla on tutkimusmenetelmällistä osaamista. Kaikilla AMK-tutkinnon suorittaneillakin on vähintään tutkimuslukutaitoja opintojen aikana tullut hankittua ja jotain menetelmällistä osaamista omaksuttua, eli valtaosalla olisi jonkinlaisia valmiuksia tutkimukselliseen työhön, miksei siis myös kanssatutkimukselliseen lähestymistapaan.

Voisi sanoa, että tutkija ja opettajakin on eräällä tapaa oman taustansa vanki. Vaikka kuinka pyrkisi objektiivisuuteen, on kuitenkin vain oman hahmotuskykynsä, koulutustaustansa, työhistoriansa rajoissa esimerkiksi, siinä, millaisia tutkimusaukkoja kykenee paikantamaan maailmassa. Sama voi päteä myös oman opetuksen kehittämiseen. Laadulliseen tutkimukseen liittyy paljon myös tulkintaa. Erilaisella taustalla oleva ihminen saattaa havaita tutkimusaineistossa erilaisia asioita merkityksellisinä. Kanssa/kumppanitutkijuus saattaa avata (ammatti)tutkijalle jotain sellaista, mitä tämä ei olisi muutoin tullut ajatelleeksikaan.

Laurean yhtenä arvona on vastuullisuus. Se tarkoittaa: ”vastuun ottamista oman työmme tuloksista ja yhdessä tekemisestä. Laureassa huomioimme kaikessa toiminnassamme taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen. Luomme uusia kestävän kehityksen ratkaisuja opetuksen ja TKI-toiminnan avulla.” (Laurea n.d.). Kanssa/kumppanitutkijuus on yksi konkreettinen esimerkki edellä kuvatusta vastuullisuudesta. Se kuvastaa myös sitä, että arvostamme jaettua asiantuntijuutta. Kanssatutkijuuden edistäminen muun muassa sisällyttämällä se osaksi TKI-toimintaa ja hankesuunnittelua voidaan ymmärtää osana sosiaalisesti kestävää kehitystä ammattikorkeakoulussa.

Laurean toisena arvona on avoimuus. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että korkeakouluyhteisössä jaetaan avoimesti tietoa, osaamista ja materiaaleja. Avoimuus rakentaa keskinäistä luottamusta. (Laurea n.d). Uteliaisuus kanssatutkijuuden menetelmään osoittaa myös avoimuutta uusille toimintatavoille.

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelmassa on linjattu lupauksia ja toimenpiteitä liittyen koulutukseen ja TKI-toimintaan (Arene 2020). Alla olevassa taulukossa (Taulukko 1) on avattuna muutamia kohtia, miten mainittuja asioita voisi edistää kanssatutkijuuden avulla.

Taulukossa on yhdessä sarakkeessa Arenen lupauksia ja toimenpiteitä suhteessa ammattikorkeakoulujen koulutukseen ja TKI-toimintaan. Toisessa sarakkeessa on pohdittu sitä, miten kanssatutkijuus välineenä voisi edesauttaa mainittujen toimenpiteiden saavuttamista. — Taulukko 1: Kanssatutkimus välineenä Arenen lupauksiin ja toimenpiteisiin (Nikula 2022).

Kanssatutkijuus – käyttökelpoinen väline ja perustavanlaatuisesti erilainen lähestymistapa

YK:n kestävän kehityksen ohjelmassa, Agenda 2030:ssa on mainittu muun muassa eriarvoisuuden vähentäminen, oikeudenmukaisuus sekä yhteistyö ja kumppanuus (Ulkoministeriö n.d.). Osallisuuden vahvistaminen kautta linjan on olennaista. Esimerkiksi hankesuunnittelussa olisi hyvä ottaa huomioon kanssatutkijuus mahdollisuutena, siinä missä yhteiskehittäminen muutoinkin. Monenlaista yhteiskehittämisen toimintatapaa onkin jo ollut käytössä ammattikorkeakouluissa. Korkeakoulussa keskeistä on tutkimukseen perustuvat asiat. TKI-työtä suunniteltaessa olisi hyvä ottaa huomioon monipuolinen menetelmäkehittäminen ja myös kanssatutkijuus mahdollisuutena tai lähestymistapana.

Tutkijuutta ja tutkimista ei tarvitse lähestyä pelkästään akateemisena vertaisarvioituna tutkimuksena. (Kanssa)tutkimuksellista lähestymistapaa voisi hyödyntää myös matalammalla kynnyksellä esimerkiksi osana oman opintojakson tutkiskelua ja yhteiskehittämistä. Yhteistoiminnassa voisi pohtia miten vaikkapa asiakkaat tai sidosryhmät tutkien kehittäisivät opintojaksoani; miten potentiaaliset / entiset (esimerkiksi lastensuojelun, rikosseuraamuksen tai terveydenhuollon) asiakkaat arvioisivat aihepiiriin liittyviä oppimistehtäviä. Tällöin opiskelijat saisivat arvokasta palautetta käyttäjälähtöisesti. Millaista lukemistoa on omalle kurssilleen valinnut: onko se relevanttia myös kokemustutkijan tai kanssatutkijan mielestä?

Kanssatutkijuudessa voi olla erilaisia rooleja, asteita ja vaiheita. Kaikkien ei tarvitse osallistua kaikkiin vaiheisiin. Myös tutkimuslukutaito voi kehittyä sivutuotteena. Kanssatutkijuudella voidaan lisätä luottamusta tiedettä ja tutkimustoimintaa kohtaan, jota on mediassa kyseenalaistettu (esim. rokotteisiin liittyvä keskustelu, kts. esim. Knuuti 2021, kts. myös Väliverronen 2019, joka esittää, että tieteen arvostus on ennemminkin nousussa, eikä laskussa). Kanssatutkijuutta suunnitellessa on hyvä huomioida palkkaukseen / korvaukseen liittyvät kysymykset hyvissä ajoin esimerkiksi hanketta kirjoitettaessa. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 2) on esimerkinomaisesti nostettu esiin asioita, joissa kanssatutkimuksellisuutta voisi hyödyntää osana omaa arkista työtään ammattikorkeakoulussa.

Taulukossa on ensimmäisessä sarakkeessa esimerkkejä siitä, miten kanssatutkimuksellisuus voisi olla osana opetusta. Toisessa sarakkeessa on esimerkkejä sitä, miten kanssatutkimuksellisuus voisi olla osa TKI-työtä. — Taulukko 2: Esimerkkejä: Miten hyödyntää kanssatutkimuksellisuutta osana ammattikorkeakoulun arkea (Nikula 2022).

VoimaProfi -hankkeessa on hyödynnetty kanssatutkijuutta osana osatutkimusta ”Rikostaustaisten kokemusasiantuntijuus palvelujärjestelmässä”. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia ja ne ovat kannustaneet edistämään kanssatutkijuutta sekä kehittämään menetelmää erityisesti ammattikorkeakoulun kontekstissa. Tarkoitus on mahdollistaa kanssatutkijuutta jatkossakin.

Kirjoittaja on yliopettaja ja VoimaProfi -hankkeen tutkija. VoimaProfi-hanke tuottaa ratkaisuja sosiaalisen syrjäytymisen ja eriarvoistumisen haasteisiin tutkien ja kehittäen. Hankkeessa myös kehitetään Laurean henkilöstön ja opiskelijoiden T&K-osaamista. Hankkeessa luodaan uusia menetelmällisiä ratkaisuja. Hankkeessa kokemusasiantuntijat toimivat kanssatutkijoina. Hankkeessa on neljä osatutkimusta: (1) haavoittuvien ryhmien digitaalinen osallisuus, (2) mielenterveyden vertaistuki, (3) rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden ammatillinen kehitys, (4) vanhustenhuollon henkilöstön työhyvinvointi. (VoimaProfi -verkkosivu).