Pienten tietopalojen ja joustavien teknologioiden avulla yrittäjät pystyvät ottamaan haltuun uusia tietoja ja taitoja ajasta ja paikasta riippumatta. Mutta miltä tällaisten pienten tietopalojen ja laajuudeltaan alle yhden opintopisteen kokonaisuuksien rakentaminen näyttää korkeakoulussa tehtävän kehittämistyön näkökulmasta. Sitä pohditaan tässä artikkelissa.
Pienet tietopalat tarjoavat nopeasti uutta ymmärrystä ja taitoja kiireisen arjen keskellä
Kuva: Bruce Mars / Unsplash
Ensimmäisessä 3UAS4EER-hankkeemme mikrokurssien pilotointivaiheessa rakensimme Laurea-ammattikorkeakoulun digitaaliseen Canvas-oppimisympäristöön neljä yhden op:n verkkokurssia palvelumuotoilusta, digitaalisesta markkinoinnista, alustataloudesta ja kestävästä kehityksestä. Tästä prosessin lähtökohdista on kirjoitettu artikkeli ”Mitä pienet osaamiskokonaisuudet tai mikrokurssit tarkoittavat?”.
Ensimmäisestä pilotointivaiheesta saatujen oppien ja palautteen perusteella sekä yrittäjien aikahaasteet tiedostaen muokkasimme jo tehdyistä yhden op:n sisällöistä tätäkin pienempiä osaamiskokonaisuuksia. Pienten tietopalojen kautta sekä joustavia teknologioita hyödyntäen oppija voi ottaa haltuun uusia tietoja ja taitoja jokapäiväisen arjen ja työn keskellä esimerkiksi taukojen aikana tai liikkeellä ollessa (Gabrielli, Kimani & Catarci 2006, 1). Usein aikuisia oppijoita kiinnostaakin laajan opintokokonaisuuden sijaan saada jokin tietty tieto tai osaaminen, jotta he voivat ratkaista tehtäväkohtaisen ongelman tai saada tukea päätöksentekoonsa.
Pienet tietopalat rakennettiin Canvas-oppimisympäristöön luotujen yhden opintopisteen kurssien pohjalta. Niistä kehittämishankkeessa mukana olleet lehtorit tai asiantuntijat nostivat esiin oleellisimmat oppisisällöt, joiden pohjalta kirjoitettiin lyhyet käsikirjoitukset videoiden, infograafien ja H5P-työkalulla tehtyjen sisältöjen rakentamiseen. Tuotantoprosessissa tärkeä rooli oli myös mediatuottajalla, joka huolehti sisältöjen visuaalisesta ja pedagogisesti mielekkäästä ilmeestä. Tuotantoprosessissa kiinnitettiin paljon huomioita sisältöjen saavutettavuuteen ja siihen, että ne toimivat myös mobiilisti. Tätä pidettiin tärkeänä, jotta yrittäjät pystyisivät hyödyntämään sisältöjä helposti ajasta ja paikasta riippumatta. Uudet mobiililaitteet tarjoavat näet toimivan ja helposti saavutettavan oppimisympäristön mikro-oppimiselle (Gabrielli ym. 2006, 2-3).
Nyt toiseen pilotointivaiheeseen tuotetut digimarkkinoinnin, palvelumuotoilun, alustatalouden sekä kestävän kehityksen pienet tietopalat antavat yrittäjille lyhyessä ajassa (n. 15-40 minuutin aikana riippuen kokonaisuudesta) perus ymmärrystä ja tietoa siitä, millaista osaamista heillä tulisi olla digitalisoituvan yhteiskunnan ja vihreän siirtymän asettamien uusien haasteiden keskellä. Oppimansa perusteella yrittäjien on myös helpompi arvioida, minkä osa-alueiden oppimiseen heidän kannattaa syventyä ja priorisoida aikaansa.
Pieniin tietopaloihin voi sisällyttää rajallisia oppimistavoitteita
Bloomin taksonomia auttaa hahmottamaan, millaisia oppimistavoitteita alle opintopisteen pienille sisällöille voi asettaa. Tasolla yksi tavoitellaan tiedon muistamista, tasolla kaksi ymmärtämistä, tasolla kolme soveltamista, tasolla neljä analysointia, tasolla viisi arviointia ja tasolla kuusi tiedon luontia (Anderson, Krathwohl, Airasian, Cruikshank, Mayer, Pintrich, Raths & Wittrock 2021, 31).
Tähän Bloomin taksonomiaan peilaten nyt luotujen tietopalojen oppimistavoitteiksi on voitu asettaa tasot 1=muistaa ja 2=ymmärtää. Lyhyiden videoiden, infografien tai H5P-työkalulla tehtyjen sisältöjen päämäärä on antaa lyhyessä ajassa perustieto aiheesta. Yrittäjiä on toki voitu kannustaa ja kehottaa tiedon soveltamiseen tai analysointiin, mutta näitä oppimistavoitteita tukevia tehtäväksiantoja ei ole pystytty järkevällä tavalla luomaan. Jos yrittäjä haluaa syventää osaamistaan tiedon soveltamisen ja analysoinnin tasoille, tarjoaa Canvas-oppimisympäristöön luodut yhden opintopisteen mikrokurssit siihen paremmat edellytykset.
Pienten tietopalojen kehittäminen on nostanut esiin tarjonta-alustaan ja osaamiseen tunnustamiseen liittyviä kysymyksiä
Hankkeen toisessa pilotointivaiheessa yrittäjät pääsevät pienten tietopalojen äärelle Laurean videopalvelun sekä kehitteillä olevan WordPress-pohjaisen sivuston kautta. Nämä alustat tarjoavat yrittäjille joustavan tavan päästä pienten oppisisältöjen äärelle ilman raskaita kirjautumisprosesseja. Eu:n antaman suosituksen mukaan oppijalle tulisi kuitenkin taata henkilökohtaisen oppimistilin kehittyminen (Neuvoston suositus 6/2022/EU) Tämä vaatii tunnistautumismahdollisuutta sekä oppimisen ohjausjärjestelmää, jota pilotoinnissa tällä hetkellä hyödynnettävät alustat eivät mahdollista. Tulevaisuudessa Jatkuvan oppimisen alustan JOD:n ja Digivision kautta tehtävän kehittämistyön kautta korkeakouluille syntynee selkeämpiä ratkaisuja pienten tietopalojen sekä pienten osaamiskokonaisuuksien tarjoamiseen (OKM, 2022). Toimivan esimerkin joustavasta, mutta samalla oppimistilin kehittymisen vapaaehtoisesti mahdollistavasta alustasta antaa myös eOppivan mikrokurssien tapainen tarjontasivu (eOppiva 2022).
Mitoitukseltaan alle 1 opintopisteen osaamiskokonaisuuksien kohdalla ei myöskään löydy vielä selkeää ratkaisua siihen, miten voisimme korkeakouluina tunnustaa saavutettua osaamista. Monesti keskusteluissa nousee esiin osaamismerkkien käyttö. Voisimmeko korkeakouluina sen sijaan jatkossa myöntää hyvin dokumentoitujen sisältökuvausten, oppimistavoitteiden ja oppimisanalytiikalla arvioitujen suoritusten pohjalta todistuksia, jotka palvelisivat toisaalta työelämän nopeita tarpeita ja joita oppijat voisivat hyödyntää myöhemmin myös korkeakouluopintojen ahotoinnissa? Tämä voisi edistää aidosti työelämän osaamistarpeista lähtöisin tehtävää nopeaa oppisisältöjen kehittämistyötä, eikä mikään olemassa oleva osaamismerkkijärjestelmä rajoittaisi prosessia. Tässä tapauksessa korkeakoulujen opintopisteisiin nojaavaan rahoitusmalliin tulisi myös miettiä uusia ratkaisuja.
Vai onko korkeakoulujen vain pidättäydyttävä opintopisteellisissä koulutuskokonaisuuksissa ja lähdettävä näissä raameissa tuottamaan oppimateriaaleja uudessa kenties ”nopeammin tai joustavammin” haltuun otettavassa muodossa esimerkiksi podcasteinä tai lyhyinä videoina? Mutta muuttuuko tällöin muuta kuin nimi MOOC:sta pieniksi osaamiskokonaisuuksiksi ja onko tämä liian hidas tie työelämän nopeasti muuttuvien osaamistarpeiden näkökulmasta. Uusien sisältöjen ja kurssien saaminen osaksi korkeakoulujen OPS:a ja sitä kautta avoimen ammattikorkeakoulun kurssitarjontaa kun on hidas prosessi. Vai onko jatkuvan oppimisen näkökulmasta sittenkin oleellisinta löytää jokin kompromissi tai yhdistelmä opintopisteellisten ja ei opintopisteellisen opintotarjonnan välillä, jotta esimerkiksi yrittäjät ja yritysten työntekijät löytävät ja ohjautuvat joustavasti ja tehokkaammin eri tasoisiin korkeakoulujen oppisisältöihin, joita he juuri sillä hetkellä työssään tarvitsevat.
Pienten osaamiskokonaisuuksien ja mikrokurssien kehittämistyö jatkuu
Kuten edeltäkin on kuultavissa, olemme törmänneet pienten osaamiskokonaisuuksien ja mikrokurssien kehittämistyön alkumetreillä jatkuvasti työelämän sekä koulutusorganisaation erilaisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Tasapainottelu näiden kahden maailman välillä ei ole ollut helppoa ja tuntuu, että kysymyksiä on joskus enemmän kuin vastauksia. Ehkä tämä kertonee siitä, että olemme todella uuden kehittämisen äärellä. Myös aiheesta kirjoittaminen on haastavaa, kun vakiintuneita termejä ei vielä ole.
Niin pienten tietopalojen kuin mikrokurssienkin kehittämistyö on haastanut meitä pohtimaan, kuinka paljon on pidättäydyttävä vanhojen rakenteiden raameissa ja kuinka paljon tai kunnianhimoisesti voimme lähteä kokeilemaan ja tavoittelemaan jotakin uutta, vaikka selkeitä vastauksia ei näköpiirissä vielä olekaan. 3UAS4EER-hankkeessamme talvella 2022-2023 toteutettava toinen pilotointivaihe antanee meille lisää vastauksia nyt mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Toivottavasti keskustelu, saatujen oppien jakaminen ja ideoiden ristiinpölyttäminen eri toimijoiden välillä jatkuu, jotta pystymme luomaan aidosti eri toimijoita hyödyttäviä uudenlaisia jatkuvan oppimisen koulutuskokonaisuuksia.
Lähteet:
- Anderson, L. W., Krathwohl, D. R., Airasian, P. W., Cruikshank, K. A., Mayer, R. E., Pintrich, P. R., Raths, J. & Wittrock, M.C. 2021. A taxonomy for learning, teaching and accessing: A revision of Bloom’s taxonomy of educational objectives. New Your: Longman. Viitattu 6.10.2022. https://www.uky.edu/~rsand1/china2018/texts/Anderson-Krathwohl%20-%20A%20taxonomy%20for%20learning%20teaching%20and%20assessing.pdf
- Gabrielli, S., Catarci, T. & Kimani, S. 2018. The design of MicroLearning Experiences: A Research Agenda. Viitattu 7.10.2022. https://www.academia.edu/2746289/The_Design_of_MicroLearning_Experiences_A_Research_Agenda_On_Microlearning_
- eOppiva. 2021. Mikro-oppiva – Hyppää mukaan uuteen ja hauskaa oppimisluuppiin. Viitattu 6.10.2022. https://www.eoppiva.fi/mikro-oppiva/
- Neuvoston suositus 6/2022/EU: Neuvoston suositus annettu 16 päivänä kesäkuuta 2022 eurooppalaisesta lähestymistavasta pieniin osaamiskokonaisuuksiin elinikäisen oppimisen ja työllistyvyyden tukemiseksi. Euroopan unionin virallinen lehti 27.6.2022. Viitattu 12.9.2022. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32022H0627(02)&from=EN
- OKM, 2022. Kohti kansallista korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategiaa –työseminaari 25.8.2022. Viitattu 12.9.2022. https://okm.fi/tapahtumat/2022-08-25/kansallinen-korkeakoulujen-jatkuvan-oppimisen-strategia-seminaari
