Kaupunkien hyvinvointisuunnitelmien kehittämisessä Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (Hyte) -neuvottelut ovat keskeinen osatekijä, jossa monen eri alan edustajat keskustelevat hyvinvointisuunnitelmaan liittyvistä teemoista. Tässä artikkelissa kerrotaan tarkemmin yhdestä Helsingin kaupungin Hyte-neuvottelujen tilaisuudesta keväällä 2026, jossa aiheena oli ikääntyneiden yksinäisyys ja liikunta.
Kuva: Magnific
Ikääntyneiden yksinäisyys ja liikunnan vähyys
Yksinäisyys koskettaa varsinkin sellaisia henkilöitä, jotka asuvat yksin. Suomessa yksiasuvista eläkeläisistä hieman yli 40 % koki olevansa joskus yksinäinen. jatkuvasti yksinäisiä on 5–12 %. Puhuttaessa ikääntyneistä, yksinäisyys usein julkisessa keskustelussa mielletään seuran kaipuuseen ja toisen ihmisen läsnäoloon. Kuitenkin kyse on suuremmasta ilmiöstä yhteiskunnan tasolla. Itsensä yksinäisiksi kokevilla on myös muun muassa muuta väestöä huonompi terveydentila. (Tiilikainen 2019; Okkonen 2019; Vuori 2022).
Yksinäisyys on yhteydessä moniin sairauksiin kuten kohonnut verenpaine sekä sydän- ja verenkiertoelimien sairaudet, jotka lisäävät yksilön äkkikuolemien riskiä. Yksinäisyys liittyy vahvasti myös masennukseen ja yksinäiset henkilöt käyttävät myös terveydenhuollon palveluja merkittävästi enemmän kuin muu väestö. Lisäksi yksinäisyys voi lisätä päihteiden käyttöä. (Savikko, Jansson & Pitkälä 2019). Yksinäisyys on siis merkittävä elämänlaatua heikentävä tekijä, samoin kuin kyky liikkua. Suomessa ikääntyneiden fyysinen aktiivisuus on liian vähäistä ja se vähenee edelleen iän karttuessa. Seurauksena on erilaisia terveyshaittoja, palvelun tarpeet kasvamista ja sitä kautta kustannusten lisääntymistä. (Vuori 2022).
Sekä yksinäisyys että liikunnan vähyys ovat siis riski sairastavuudelle ja sitä kautta elämänlaadun heikkenemiselle. Myös erilaisten palvelujen tarve kasvaa. Tämä ei ole yhteiskunnallisesti kestävä tilanne ja siihen puuttuminen erilaisin keinoin vähentää terveydenhuollon kuormitusta.
Suomessa FINGER (Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability) -tutkimus on selvittänyt pitkän ajan muutoksia ikääntyneiden koetussa terveydentilassa ryhmämuotoisena koetun kuntosaliharjoittelun jälkeen, jonka kesto oli kaksi vuotta. Yhteisöllinen ja ohjattu kuntosaliharjoittelu todettiin siinä tukevan osallistuneiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Hyöty ei siis ole vain toimintakyvyn ylläpitämisessä vaan sosiaalinen kanssakäyminen ja ystävien tapaaminen on merkitykseltään yhtä suuri. (Jylhä, Vesala, Turunen, Ngandu, Kivipelto, Havulinna & Kulmala 2024). On muistettava, että erilaiset liikuntainterventiot eivät kosketa vain niin sanottua tervettä ikääntyvää väestöä, vaan hyöty liikkumisesta on yhtä suurta esimerkiksi palvelutalossa asuvien ikääntyneiden keskuudessa. (Heikkilä, Saarela, Kaakinen & Lotvonen 2024).
Hyvinvointisuunnitelma ja Hyte-neuvottelut
Hyvinvointisuunnitelma perustuu muutamiin lakeihin, ja näitä ovat esimerkiksi Laki sosiaali‑ ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021) ja Laki hyvinvointialueesta (611/2021). Hyvinvointialueilla on vähintään kerran vuodessa velvollisuus järjestää neuvotteluja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien tahojen kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevista tavoitteista ja toimenpiteistä. Näitä neuvotteluja kutsutaan Hyte -neuvotteluiksi. Läpileikkaavana tavoitteena näissä neuvotteluissa on hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen. Hyte -neuvottelut tukevat päätöksentekoa ja resurssien tarkoituksenmukaista kohdentamista siten, että niillä on vaikutusta kansalaisten hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen. (THL 2023). Hyvinvointisuunnitelma päivitetään kerran valtuustokaudessa kaupungeittain tai kunnittain (Helsingin kaupunki, 2026.)
Neuvottelukierroksella on läpikäyty eri teemoja liittyen tulevaan hyvinvointisuunnitelmaan vuosille 2026–2029. Tämänkertaisten keskustelujen teemat olivat:
- Ikääntyneet liikkuvat enemmän
- Ikääntyneiden yksinäisyys ja syrjäytyminen vähenevät
Keskusteluissa esiin tulleet ratkaisuehdotukset
Asiantuntijaryhmissä pohdittiin siis kahta hyvinvointisuunnitelman teemaa: ikääntyneiden yksinäisyys ja syrjäytyminen sekä ikääntyneiden liikkumisen edistäminen. Kumpaakin oli pohtimassa omat ryhmänsä. Ikääntyneiden yksinäisyyden ja syrjäytymisen teemaa pohti neuvotteluissa neljä pienryhmää, joissa osallistujia oli noin 30 henkilöä. Tavoitetta ikääntyneet liikkuvat enemmän pohti neljä pienryhmää, yhteensä 20 henkilön voimin. Keskustelun ja pohdinnan tuloksena kumpikin ryhmä esitti ratkaisuehdotuksia hyvinvointisuunnitelman pohjaksi.
Tavoite ikääntyneiden yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisy
Keskeisenä ongelmana yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisyssä nousi esiin ajatus, että tieto palveluista ei tavoita ikääntyneitä. Ratkaisuna esitettiin monikanavaista viestintää ja varsinkin perinteisin keinoin, kuten postitse jaettava tietolehtinen, tulisi lisätä. Erilaisen digitaalisten ratkaisujen hallitsemisen heikkous voi johtaa syrjäytymiseen. Puhutaan digisyrjäytymisestä, joka on ikääntyneiden keskuudessa merkittävä ongelma. Tieto palveluista ja toiminnasta ei voi olla saatavilla vain verkkovälitteisesti.
Myös henkilökohtainen ohjaus ja etsivä työ olisivat keinoja tavoitteen täyttämiseksi. Esteeksi keskusteluissa nostettiin myös kotoa lähtemisen vaikeudet. Nämä liittyvät fyysisiin, psyykkisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Palveluiden ja toiminnan tulisi olla lähellä ikääntyneen arkea ja mahdollisuuksien mukaan saatavissa tulisi olla tukea toiminnalle osallistumiseen. Tähän keinona esitettiin esimerkiksi saattajatoimintaa. Myös esteettömyys ja joukkoliikenteen parantaminen mainittiin. Yksinäisyys nähtiin ryhmissä monisyisenä ongelmana, jota pahentavat monet elämässä tapahtuvat muutokset, toimintakyvyn heikkeneminen ja sosiaalisten verkostojen puute. Tarvitaan vertaistukea ja ystävätoimintaa, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja yksinäisten ihmisten tunnistamista. Ennaltaehkäisevää tukea eläköitymisen, leskeytymisen ja sairastumisen yhteydessä ja varhaista tukea syrjäytymisen ehkäisemiseksi tulisi lisätä.
Palvelujärjestelmä on usein hajanainen ja eri palvelujen välillä koordinaatio on heikkoa, joka vaikeuttaa ikääntyneen kokonaisvaltaista tukemista. Yhden luukun periaatteella toimiva tuki olisi ideaalein ratkaisu.
Tavoite ikääntyneet liikkuvat enemmän
Ryhmissä todettiin, että arjen liikkumisella on suuri merkitys toimintakyvylle ja mielenterveydelle. Toimintakyvyn haasteisiin liittyvä ennaltaehkäisy on heikkoa ja palveluketjut katkeavat helposti. Liikkumisen edistäminen nähtiin myös taloudellisesti kannattavana investointina, joka voi vähentää terveydenhuollon muiden palvelujen tarvetta.
Keskeisenä ongelmana ikääntyneiden liikkumisen lisäämiseksi tunnistettiin huono saavutettavuus ja kotoa lähtemisen vaikeus. Ratkaisuiksi esitettiin ikäystävällisen ja esteettömän ympäristön suunnittelua. Palveluiden tulisi olla lähellä ikääntynyttä ja toiminta olisi hyvä viedä tuttuihin arjen paikkoihin kuten kirjastot tai seurakunnan tilat.
Myös tiedon puute ja palvelujen pirstaleisuus näyttäytyivät haasteena. Tarvitaan jälleen kerran monikanavaista ja saavutettavaa viestintää. Kun fyysinen ympäristö, pitkät välimatkat ja kustannukset rajoittavat liikkumista, koti muuttuu monelle ”vankilaksi”. Yleisesti tarjolla oleva liikunta ei ole niin sanottua matalan kynnyksen toimintaa ja se ei tunnu ikääntyneestä itselle sopivalta. Heikko motivaatio, jota yksinäisyys vielä lisää, sekä väärät uskomukset liikunnasta vaikeuttavat osallistumista. Tarvitaan myös kulttuurisensitiivistä ja osaava ammattilaista liikuntamahdollisuuksien koordinointiin ja suunnitteluun sekä yleisesti monialaista yhteistyötä.
Miten tavoitteisiin päästäisiin?
Kaikki ryhmät tuottivat aiheesta riippumatta muutamia läpileikkaavia teemoja, jotka saattavat muodostua esteeksi tavoitteisiin pääsemiselle. Näitä olivat
- Kotoa lähtemisen vaikeus tai esteet lähtemiselle
- Tiedonpuute palveluista
- Palveluiden hajanaisuus
- Ikääntyneiden heterogeenisuus (kulttuuri, kieli, koulutus, terveys)
Tarvitaan monikanavaista, saavutettavaa viestintää, jossa huomioidaan digisyrjäytymisen riskissä olevat ikääntyneet. Tarvitaan yhteisöllisiä kohtaamispaikkoja, aktiivista palvelunohjausta ja esteetöntä kaupunkiympäristöä. Myös vertais- ja vapaaehtoistoiminta voisivat vahvistaa ikääntyneiden hyvinvointia.
Artikkelin aihe kytkeytyy kiinteästi Laurean sairaanhoitajaopiskelijoiden opetussuunnitelmassa olevaan opintojaksoon Ikääntyneiden hoitotyö. Ikääntyneiden yksinäisyys sekä liikkumattomuus sekä niistä johtuvat haasteet sekä ikääntyneelle itselleen että terveydenhuollolle yleisesti ovat opintojakson sisältöjä ja tässä artikkelissa esitetty keskustelu edelleen alleviivaa tämän aiheen merkityksellisyyttä osana opintoja.
Lähteet
- Heikkilä, T., Saarela, K-M., Kaakinen, P. & Lotvonen, S. Liikuntaintervention ja liikuntaan sitoutumisen vaikutukset ikääntyneiden henkilöiden fyysiseen toimintakykyyn palvelutalossa – pilottitutkimus. Hoitotiede 35(2):103–115. Viitattu 30.4.2026.
- Helsingin kaupunki 2026. Hyvinvointisuunnitelma. Viitattu 11.5.2026.
- Jylhä, M., Vesala, R., Turunen, K., Ngandu, T., Kivipelto, M., Havulinna, S. & Kulmala, J. 2024. Ikääntyneiden ihmisten kokemukset FINGER-elintapaintervention kuntosaliharjoittelusta ja liikuntatottumukset intervention jälkeen. Gerontologia 38(1), 16–31. Viitattu 30.4.2026.
- Laki sosiaali‑ ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021).
- Laki hyvinvointialueesta (611/2021).
- Okkonen, K-M. 2019. Yksinäisiä on sadointuhansin – yhteistä korkea ikä, pienet tulot ja huono terveys. Tilastokeskus, Tieto & Trendit artikkeleita. Viitattu 30.4.2026.
- Savikko, N., Jansson, A. & Pitkälä, K. 2019. Yksinäisyys on kognition heikkenemisen merkittävä riskitekijä ikääntyneillä. Lääkärilehti 19(74), 1189–1196. Viitattu 30.4.2026.
- Tiilikainen, E. 2019. Yksinäisiä vai yksinäistettyjä? Ikäinstituutti. Iästä ja elämästä -blogi. Viitattu 30.4.2026.
- THL 2023. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen neuvottelut. Viitattu 30.4.2026.
- Vuori, I. 2022. Fyysinen aktiivisuus säilyttää ikääntyneiden toimintakykyä. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 138 (3), 236–42. Viitattu 30.4.2026.
