Kun yhteys kestävyyteen ei näy heti: esimerkki kestävän kehityksen tuomisesta opetukseen

Kestävän kehityksen integroiminen opetukseen on korkeakouluissa tärkeä tavoite. Helpointa se on, kun opintojakson sisältö liittyy suoraan ympäristöön, hyvinvointiin tai vastuullisuuteen. Mutta miten kestävyyttä voidaan käsitellä opintojaksolla, jonka yhteys aiheeseen ei ole ilmeinen?

Kestävä kehitys on tärkeää sisällyttää osaksi opetusta, jotta opiskelijat pystyvät huomioimaan sen luonnollisena osana työtään myös jatkossa. Laurea Journalissa on käsitelty kestävyyttä aieminkin (esim. Nikula 2022; Heikkinen & Leppälahti 2023) sekä esitetty hyviä esimerkkejä, miten kestävä kehitys on otettu osaksi opetusta (esim. Loikkanen 2024 ja Pöyry 2024). Mutta miten kestävää kehitystä voi käsitellä opetuksessa, mikäli opintojakson aihe ei suoraan tunnu liittyvän aiheeseen? Kuten Loikkanen (2024) toteaa, se ei saisi olla päälle liimattua opetuksessa.

Kestävässä kehityksessä ja sen opetuksessa asiaa voidaan tarkastella ainakin kolmesta eri näkökulmasta: sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen kestävyys (UN 2015); kestävän kehityksen tavoitteet (UN 2015); sekä kestävän kehityksen osaamisalueet (Rieckman 2018). Kestävän kehityksen osaamisalueet (kompetenssit) ovat usein vähemmän tunnettu näkökulma kuin kestävyyden ulottuvuudet tai YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joten käyn seuraavassa sen lyhyesti läpi.

Kestävän kehityksen osaamisalueita (Rieckman 2018) on kehitetty tutkimuspohjaisesti. Tarkoituksena on, että yksilöillä olisi osaamista, jonka pohjalta he voivat osallistua sosio-poliittisiin toimiin ja täten viedä yhteiskuntaa kohti kestävää kehitystä. Osaamisalueita on yhteensä kahdeksan:

systeemiajattelun hallitseminen
ennakoinnin hallitseminen
normatiivinen ymmärrys
strateginen osaaminen
yhteistyötaito
kriittisen ajattelun taito
itsetietoisuuden osaaminen
ongelmanratkaisutaito.

Lopuksi on huomioitava, että nämä osaamisalueet, tai kompetenssit, itsessään eivät takaa, että henkilö käyttää niitä kestävän kehityksen edistämiseen.

Yhteenvetona ajattelisin asiaa seuraavalla tavalla: meidän on koulutuksessa huolehdittava oikeiden ja riittävien kompetenssien saavuttamisesta, jotta henkilö voi toimia eri kestävyyden ulottuvuuksissa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hahmottelin tästä kuvan 1.

kuvassa kestävän ketiyksen tekstissä kerrotut osaamisaluett, ulottuvuudet ja kestävän kehityksen YK:n tavoitteet. — Kuva 1. Miten osaamisalueet auttavat opiskelijaa toimimaan kohti kestävyyttä

Kestävän kehityksen tuominen osaksi opetusta

Aiemmissa kirjoituksissa (Loikkanen 2024; Pöyry 2024) onkin tuotu hyvin esille joitain esimerkkejä, miten kestävyyden teemoja on tuotu osaksi opetusta. Uskon, että tärkeistä aiheista esimerkkejä ei voi olla liikaa, joten haluan jakaa vielä esimerkin siitä, miten näitä asioita voi käydä läpi opiskelijoiden kanssa, kun yhteys opetettavaan sisältöön ei ole niin selvä.

Halusin eräällä opintojaksolla käydä läpi opiskelijoiden kanssa sitä, miten kestävä kehitys liittyy opettamaani opintojaksoon, vaikka tätä yhteyttä ei suoraan ollut nähtävissä. Opetin nimittäin tietojärjestelmien käytettävyyden ja käyttökokemuksen arviointia. Käyn seuraavassa läpi kokemuksiani tästä opintojaksosta ja mitä siitä voitaisiin oppia.

Pääpiirteissään prosessi eteni seuraavalla tavalla: keskustelin kollegan kanssa, mitä yhteyksiä hän näkee opetettavan sisällön ja kestävän kehityksen välillä, ja kirkastin näitä huomioita myös itselleni; valmistelin opetuskerran, jossa keskusteltiin näiden asioiden yhteyksistä opiskelijoiden kanssa; pidin opetuskerran; opiskelijat reflektoivat asiaa vielä opintojakson aikana oppimispäiväkirjaansa; luin palautteet.
Käydään nyt kuitenkin asiaa läpi vielä hieman tarkemmin.

Pohjustaakseni keskustelua kävin kollegan kanssa läpi, miten opintojakson aiheet liittyvät kestävyyteen. Esimerkiksi, kun palvelu tai ohjelmisto saadaan kerralla toimivaksi käyttäjien kannalta, sitä täytyy myöhemmin muokata vähemmän ja se on todennäköisesti pidempään käytössä. Tämä säästää yleisesti resursseja, mutta myös energiaa. Lisäksi opintojaksolla kehitettiin useampia kestävyyden kompetensseja.

Sitten opiskelijoiden kanssa kävin nopeasti läpi eri kestävyyden dimensiot, kestävän kehityksen tavoitteet (SDGt) sekä kompetenssit, oletuksena oli, että näistä kaksi ensimmäistä olivat heille jo entuudestaan tuttuja aiemmilta opintojaksoilta. Tämän jälkeen opiskelijat keskustelivat ryhmissä siitä, miten nämä liittyvät tähän opintojaksoon, jätin näistä koonnin näkyville keskustelun ajaksi. Korostin myös, ettei minulla ole tähän keskusteluun valmiita vastauksia, vaan toivon, että voimme keskustella tästä avoimesti yhdessä. Lopuksi pidimme yhteisen keskustelun aiheesta.

Opiskelijat toivat esille monia hyviä näkökulmia, etenkin sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen löydettiin helposti yhteys. Ennen kaikkea tämä sai heidät ajattelemaan yhteyttä kestävyyteen uudella tavalla. Keskustelun päätteeksi kehotin heitä vielä reflektoimaan asiaa opintojakson aikana oppimispäiväkirjaan, joka oli osa opintojakson suoritusta.

Kun myöhemmin luin oppimispäiväkirjoja, huomasin, että monet opiskelijat olivat pohtineet kestävyyden yhteyttä opintojakson sisältöihin myös myöhemmin opintojakson aikana. Osalla arvioitava palvelu liittyi terveydenhuoltoon, joten siinäkin oli selkeästi yhteys sosiaaliseen kestävyyteen, mutta muitakin yhteyksiä löytyi. Toki joukossa oli myös opiskelijoita, joita aihe ei millään tavalla koskettanut, eivätkä he siihen palanneet myöskään oppimispäiväkirjassaan, mutta monet opiskelijat pitivät keskustelusta ja aiheen pohtimisesta.

Mitä voimme oppia

Kokemani perusteella sanoisin, että opiskelijat ovat usein kiinnostuneita kestävyyden ja kestävän kehityksen teemoista ja ovat myös valmiita pohtimaan näiden asioiden yhteyttä opiskeltaviin sisältöihin. Joidenkin opiskelijoiden kohdalla asioiden yhdistäminen kestävyyteen parantaa heidän motivaatiotaan. On myös tärkeää, että he ymmärtävät, että vaikkei kaikki opetettava suoraan linkity kestävyyteen, opetuksen kautta voi myös oppia erilaisia taitoja, joita voi hyödyntää kestävyyden edistämisessä. Sen takia on myös tärkeää, että opiskelijoille avataan kestävyyden kompetensseja, millaisia taitoja he tarvitsevat tulevaisuudessa. Ei riitä, että opettajat huolehtivat näiden taitojen opetuksesta.

Tämän esimerkin kautta voimme nähdä, että kestävyysajattelu kannattaa tuoda mukaan myös sellaisiin opintojaksoihin, joissa yhteys ei ihan suoraan ole nähtävissä. Opiskelijat ovat tänä päivänä kiinnostuneita kestävän kehityksen sisällöistä ja haluavat myös edistää sitä, sekä oppia asioita, joiden kautta he voivat edistää kestävää kehitystä tulevaisuudessa. Jo itsessään se, että käy avointa keskustelua aiheesta sekä pyytää opiskelijoita reflektoimaan aihetta, parantaa heidän kykyään kohdata näitä asioita myös tulevaisuudessa. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan uusia lähestymistapoja!

Esimerkin perusteella voidaan havaita, ettei kestävän kehityksen integrointi opetukseen aina edellytä opetussisältöjen merkittävää uudistamista. Voi riittää, että opettaja auttaa opiskelijoita tunnistamaan yhteyksiä opiskeltavan aiheen ja kestävyyteen liittyvien kysymysten välillä. Näin kestävän kehityksen näkökulmat voivat tulla osaksi opiskelijan ajattelua myös aloilla, joilla yhteys ei ole ensimmäisenä nähtävissä.