Nuorten ja vanhojen ihmisten maailmat jakautuvat usein omiksi todellisuuksikseen, jotka eivät kohtaa toisiaan esimerkiksi ajatusmaailmoiltaan, toimintatavoiltaan tai vaikkapa ajanviettopaikoiltaan. Tämä asettaa omat haasteensa sukupolvien väliselle kohtaamiselle ja keskinäiselle vuorovaikutukselle ja toisaalta lisää entistä enemmän sukupolvien eriytymistä ja mahdollistaa stereotyppisen, ikäsyrjivän ajattelutavan kehittymisen. Lähdimme pohtimaan sukupolvien välisen kohtaamisen ja oppimisen mahdollisuuksia Laurean ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoiden kanssa Hyvinvointi ja osallisuus -opintojaksolla syksyllä 2023. Opiskelijoiden näkemykset rohkaisevatkin jatkamaan ja kehittämään sukupolvien välistä oppimista korkeakouluympäristössä. Sukupolvien välinen oppiminen voi osaltaan auttaa luomaan yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen on arvostettu ja kunnioitettu yhteisönsä jäsen iästään riippumatta.

Sukupolvien välisellä oppimisella ikäsyrjintää taklaamaan

Ageismi eli ikään perustuvaa syrjintä kohdistuu joka kolmanteen eurooppalaiseen ja Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan yksi peruspilareista ikäsyrjinnän torjunnassa ovat toimet, jotka tuovat eri sukupolvet yhteen (WHO 2021). Sukupolvien välinen toiminta on hyödyllistä sekä ikääntyneille että nuoremmille sukupolville. Yleisesti ottaen sukupolvien välinen toiminta parantaa sosiaalisia yhteyksiä ja voi auttaa rakentamaan sosiaalisia suhteita eri-ikäisten ihmisten välille, millä voi olla lukuisia etuja osallistujien mielenterveydelle ja hyvinvoinnille. Eri-ikäisten ihmisten kanssa yhdessä tapahtuva toiminta lisää keskinäistä ymmärrystä ja kunnioitusta, mikä voi auttaa vähentämään sukupolvien välisiä negatiivisia stereotypioita ja ennakkoluuloja. (Hatton-Yeo & Ohsako 2000.)

Sukupolvien välinen kanssakäyminen voi myös tarjota arvokkaita oppimis- ja kehittymismahdollisuuksia sekä nuorille, että vanhemmille, koska osallistujilla on mahdollisuus oppia toisiltaan ja opettaa vastavuoroisesti toisiaan. Toisin sanoen sukupolvien välisen oppimisen tavoitteena on ”resurssien ja oppimisen tarkoituksellinen ja jatkuva jakaminen vanhempien ja nuorempien sukupolvien välillä” (Hatton-Yeo & Ohsako 2000).

Painopiste sukupolvien välisessä kanssakäymisessä on ihmisten tuomisessa yhteen ja oppimisprosessin tarjoamisessa. Sukupolvien välinen oppiminen sisältää kahden sukupolven välisen tiedon, ajatusten, tunteiden ja kokemusten vaihdon, joka rikastuttaa kaikkia osapuolia ja tarjoaa siten mahdollisuuden oppia uusia asioita (Intergenerational Dictionary, 2008). Toiminnan tarkoituksena ei ole niinkään opettaa ihmisille tiettyjä taitoja tai tietoja, vaan jakaa kokemuksia eri sukupolvien välillä henkilökohtaisen ja sosiaalisen kasvun edistämiseksi. Tavoitteena on siten vahvistaa ihmisten välistä vuorovaikutusta (Hatton-Yeo & Ohsako 2000).

Sukupolvien välinen oppiminen on tärkeä osa myös elinikäistä oppimista (Eurostat 2024), jolla tarkoitetaan kaikkea elinikäistä oppimistoimintaa, jonka tavoitteena on parantaa tietoja, taitoja ja osaamista henkilökohtaisesta, kansalaisuuteen liittyvästä, sosiaalisesta tai työhön liittyvästä näkökulmasta. Sukupolvien välisellä oppimisella on myös merkittävä rooli sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sosiaalisen pääoman vahvistamisessa (Boström 2014).

Osallisuudesta ja ikäsegregaatiosta

Osallisuus ymmärretään kuulumisena johonkin. Se on yksilön kiinnittymistä yhteisöön sekä mukanaoloa yhteisöllisesti tärkeissä toiminnoissa ja prosesseissa. Juuri vuorovaikutus ja yhteistoiminta vahvistavat osallisuutta ja siksi sen vahvistamiseen esimerkiksi vanhustyössä tarvitaan aktiivista vuorovaikutusta sekä läsnä olevaa ja kuuntelevaa työotetta. (Karkkulainen, Ala-Vannesluoma, Airaksinen, Varonen, Kastu & Sipi 2019, 14–15.) Yhteistoiminta voi olla esimerkiksi erilaisia toiminnallisia menetelmiä. Toiminnallisissa menetelmissä ryhmä tai yksilö on aktiivinen toimija, ei passiivinen tiedon vastaanottaja. Itse toiminta voi olla esimerkiksi tekemistä, keskustelua, draamaa tai piirtämistä, pääasia on ryhmän aktiivisuus. (Linnamäki 2023.) Toiminnalliset menetelmät ovat esimerkki luontevista tavoista tukea ikääntyneen osallistumista ja osallisuutta, ja niihin liittyy olennaisesti innostaminen ja innostuminen.

Gunhild O. Hagestad ja Peter Uhlenberg (2005) puhuvat artikkelissaan kolmenlaisesta ikäsegregaatiosta. Institutionaalinen ikäsegregaatio tarkoittaa sitä, että ikä on perusteena johonkin sosiaaliseen organisaatioon kuulumiselle. Tällaiset organisaatiot, kuten koulut tai työpaikat, ovat sellaisia, joissa saman ikäiset viettävät aikaa toistensa kanssa. Spatiaalinen ikäsegregaatio tarkoittaa sitä, etteivät eri-ikäiset ihmiset yleensäkään vietä aikaa samoissa paikoissa, eivätkä näin ollen kohtaa toisiaan kasvokkain. Kulttuurinen ikäsegregaatio liittyy kulttuurisiin eroihin eri ikäryhmien välillä. Tällainen voi olla esimerkiksi kielenkäyttö. (Hagestad & Uhlenberg 2005; ks. myös Räsänen 2017.)

Käytännössä siis esimerkiksi nuorten ja vanhojen ihmisten maailmat jakautuvat usein omiksi todellisuuksikseen, jotka eivät kohtaa toisiaan esimerkiksi ajatusmaailmoiltaan, toimintatavoiltaan tai vaikkapa ajanviettopaikoiltaan. Tämä asettaa omat haasteensa sukupolvien väliselle kohtaamiselle ja keskinäiselle vuorovaikutukselle ja toisaalta lisää entistä enemmän sukupolvien eriytymistä.

Vanhenemiseen liittyvinä positiivisina asioina voidaan pitää kokemuksen, moninaisten taitojen ja viisauden lisääntymistä elettyjen vuosien myötä. Usein kuitenkin mietitään, miten ikääntyneet saataisiin pidettyä nykyisessä elämänkulussa ja -kehityksessä mukana. Miten siis yhdistettäisiin nuoret ja ikääntyneet, mahdollistettaisiin keskinäiset kohtaamiset ja samalla jaettaisiin sukupolvien osaamista toisilleen?

Hyvinvointia ja osallisuutta innovoimassa

Laurean sosionomikoulutuksen opetussuunnitelmaan kuuluu kymmenen opintopisteen (10 op) Hyvinvointi ja osallisuus -opintojakso. Opintojakson tavoitteena on, että opiskelija osaa muun muassa analysoida asiakasryhmien erityistarpeita ja osallisuuden edistämisen lähtökohtia yhteisöissä ja yhteiskunnassa. (Laurea-ammattikorkeakoulun opinto-opas.)

Osana tätä opintojaksoa toteutettiin syksyllä 2023 vanhustyönpäivä yhdessä Laurean TKI-asiantuntijoiden kanssa. Käytännössä vanhustyönpäivä oli yhden aamupäivän mittainen tapaaminen, jonka sisältö rakennettiin sukupolvien välisen kohtaamisen ja yhteisen tekemisen pohjalta. Ajatuksena oli, että opiskelijat saavat miettiä pienryhmittäin niitä asioita, tietoja ja taitoja, joita eri sukupolvien edustajat voisivat opettaa toisilleen. Taustalla oli hyvä kokemus edellisen syksyn vastaavasta toteutuksesta aiemman vuosikurssin kanssa (ks. Honkonen & Tiilikallio 2023).

Päivän aluksi opiskelijat kokosivat pienryhmittäin ajatuksiaan liittyen osaamisen jakamiseen:

1. Mitä osaamista ikääntyneet voivat jakaa nuoremmille?
2. Mitä ikääntyneet voisivat oppia nuorilta?

Opiskelijat näkivät, että ikääntyneet voisivat opettaa nuorille monia arvokkaita asioita (kuva 1). Nuoret tunnistivat, että ikääntyneillä on syvempää elämänkokemusta ja arvokasta viisautta, jota he voisivat jakaa nuoremmille sukupolville. Opiskelijat olivat kiinnostuneita kuulemaan omakohtaisia kokemuksia historiallisista tapahtumista, jotta he voisivat oppia menneisyydestä ja ymmärtää maailmaa paremmin. Ikääntyneet voivat opiskelijoiden mukaan jakaa perinteisiä käytännön taitoja, kuten kädentaitoja ja ruoanlaittoa, jotka saattavat olla häviämässä nykypäivän nuorilta. Opiskelijat arvostivat ikääntyneiden kykyä opettaa kunnioitusta perhettä kohtaan, arvoja, ja hyviä käytöstapoja. Samoin ikääntyneet voivat opiskelijoiden mukaan välittää elämänkatsomustaan ja opettaa nuorille rauhallisuutta elämän eri tilanteissa.

Vastavuoroisesti opiskelijat näkivät voivansa jakaa monipuolista osaamistaan ikääntyneille (kuva 2). Jaettavat tiedot ja taidot liittyivät pitkälti nykypäivän teknologiaan, kulttuuriin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Opiskelijat halusivat jakaa tietoaan digitaalisista taidoista, kuten tietokoneen käytöstä, internetissä navigoinnista, sosiaalisesta mediasta ja muiden digi- ja sähköisten laitteiden hyödyntämisestä. Opiskelijat näkivät voivansa päivittää ikääntyneiden katsomuksia ajankohtaisiin asioihin ja tapahtumiin tarjoamalla tuoretta tietoa muun muassa uutisista ja kulttuurista. Samoin opiskelijat olivat valmiita jakamaan tietoaan nykytrendeistä, kuten muodista, musiikista ja muista populaarikulttuurin ilmiöistä. Opiskelijat näkivät voivansa auttaa ikääntyneitä teknologian hyödyntämisessä, esimerkiksi erilaisten sovellusten käytössä, videopuheluissa ja muissa digitaalisissa välineissä. Nuoret kokivat myös voivansa auttaa ikääntyneitä sosiaalisten taitojen kehittämisessä ja tunnetaitojen ymmärtämisessä, mitkä ovat nykypäivän yhteiskunnassa tärkeitä taitoja.

Pohdintaa opiskelijoiden kokemuksia vertaillen

Sukupolvien välinen oppiminen tarjoaa tehokkaan keinon ikäsyrjinnän ja ikäsegregaation torjuntaan edistämällä keskinäistä ymmärrystä, empatiaa ja yhteisöllisyyttä eri ikäryhmien välillä eri ikäryhmien jakaessa tietoa, taitoja, kokemuksia ja näkökulmia keskenään.

Olemme vanhustyön ammattilaisina kokeneet aihealueen merkitykselliseksi ja siksikin esittäneet samat kysymykset myös edellisen vuosikurssin samalle opintojaksolle osallistuneille opiskelijoille (ks. Honkonen & Tiilikallio 2023). Verrattaessa kahden vuosikurssin opiskelijaryhmien ajatuksia löytyy niistä sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia.

Molempien vuosikurssien opiskelijat nostivat esiin digitaidot sekä avarakatseisuuden ja suvaitsevaisuuden asioina, joita nuorempi sukupolvi voisi opettaa ikääntyneille. Lisäksi mainittiin, että ikääntyneitä olisi hyvä perehdyttää nykypäivän arvoihin ja asenteisiin, kuten avoimuuteen, tunnetaitoihin, muutosten hyväksymiseen ja nykypäivän elämän erilaisuuteen verrattuna menneisiin aikoihin. Ikääntyneet taas voisivat molempien opetuskertojen opiskelijaryhmien mukaan jakaa nuoremmille sukupolville elämänkokemuksiaan ja elämänviisauttaan. Vastauksissa mainittiin myös käsityötaidot sekä arvot yleensä.

Yhteenvetona opiskelijoiden vastauksissa korostuu hienosti sukupolvien välisen oppimisen ideaalin sisäistäminen: nuorempien ja vanhempien sukupolvien mahdollisuus oppia toisiltaan erilaisia asioita, niin käytännön taitoja kuin ajattelumalleja. Opiskelijat näkivät, että kummallakin ikäryhmällä on ainutlaatuista tietoa ja taitoa ja että molemmat voivat rikastuttaa toistensa elämää. Parhaimmillaan yhteistoiminta voikin olla erittäin hyödyllistä ja arvokasta sekä osallistuville yksilöille että yhteiskunnalle laajemmin. Laurean opiskelijat ovat tulevina sosiaali- ja terveysalan ammattilaisina edistämässä ikäsyrjimätöntä yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen voi olla arvostettu ja kunnioitettu yhteisönsä jäsen iästään riippumatta.

Lähteet

• Abbeyfield. Benefits of Intergenerational activities. Viitattu 4.2.2024.
• Eurostat. Lifelong Learning. Viitattu 4.2.2024.
• Global report on ageism. Geneva: World Health Organization; 2021. Viitattu 11.3.2024
• Hagestad, G. O. & Uhlenberg, Peter 2005. The Social Separation of Old and Young: A Root of Ageism. Journal of Social Issues, Vol. 61, No. 2. 343–360.
• Hatton-Yeo, A., Ohsako, T. (toim.) 2000. Intergenerational programmes: public policy and research implications; an international perspective. UNESCO Institute for Education & Beth Johnson Foundation (UK) Viitattu 4.2.2024.
• Honkonen, A. & Tiilikallio, P. 2023. Arvostettu vanhuus – opiskelijoiden ja senioreiden ajatuksia ikääntymisestä. Laurea Journal. Viitattu 11.3.2024.
• Intergenerational Directory. 2008. Stoke on Trent: Beth Johnson Foundation.
• Karkkulainen, M. & Ala-Vannesluoma, T. & Airaksinen, R. & Varonen, H. & Kastu, R. & Sipi, S. 2019. Toimii! Hoitajan opas toiminnallisiin menetelmiin. 2., uudistettu painos. Helsinki: Edita.
• Laurea-ammattikorkeakoulun opinto-opas. Sosionomikoulutus. Viitattu 29.1.2024.
• Linnamäki, J. 2023. Ihanat, kamalat toiminnalliset menetelmät. Laurea Journal Viitattu 16.4.2024.
• Räsänen, M. 2017. Mielekästä työtä ja sukupolvien välisiä kohtaamisia. Työllistämishankkeeseen osallistuneiden nuorten kokemuksia vanhustyön tekemisestä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Viitattu 16.4.2024.