Pienet osaamiskokonaisuudet ovat herättäneet paljon keskustelua korkeakouluissa. Mistä on kyse ja mitä ne käytännössä tarkoittavat? Toimijoiden kesken käytyjen keskusteluiden pohjalta vaikuttaa siltä, että käsityksiä on yhtä paljon kuin tekijöitäkin.

Pienten osaamiskokonaisuuksien takana on Europan unionin neuvoston suositus 2022/C 243/02. Suosituksessa määritellään pieni osaamiskokonaisuus (micro-credential, mc) niiden oppimistulosten kirjaukseksi, jotka oppija on hankkinut pienen oppimismäärän jälkeen. Merkityksellistä on se, että osaaminen on oppijalle ”valuuttaa”, jota hän voi hyödyntää työurallaan sekä mahdollisesti myös muuten yhteiskunnallisiin, henkilökohtaisiin tai kulttuurisiin tarpeisiinsa. Korkeakoulujen tuottamien pienten osaamiskokonaisuuksien tulee olla mitattavissa, vertailukelpoisia ja ymmärrettäviä. Oppijan osaamisesta kirjataan tieto oppimistuloksesta, käytetystä työmäärästä sekä oppimisen sisällöstä ja tasosta. (Euroopan unionin neuvosto 2022.)

Pienet osaamiskokonaisuudet mahdollistavat työmarkkinoilla tarvittavan osaamisen näkyväksi tekemisen entistä joustavammin. Haasteena on, että jo micro-credential-termistä suomennettu “pieni osaamiskokonaisuus” hämmentää ja saa meidät ajattelemaan tutkinnon osia tai muita ennalta määriteltyjä pieniä koulutuskokonaisuuksia, ei niinkään yhdenmukaista osaamisen todennetta (suora suomennos =valtakirja), jossa henkilön osaaminen todennetaan. Lisäksi oppijalle ja työmarkkinoille uusi koulutustuote aiheuttaa epätietoisuutta jo nyt haasteellisen nimikkeistön kokonaisuuteen. Korkeakouluilla on jo tällä hetkellä useita tunnettuja ja arvostettuja jatkuvan oppimisen koulutusmuotoja, kuten avoin korkeakoulu ja erikoistumiskoulutus. Lähdemme helposti ajattelemaan pientä osaamiskokonaisuutta yhtenä uutena koulutustuotteena edellisten rinnalle tai jotain niistä korvaamaan. Siitä ei kuitenkaan mielestämme ole kyse.  

Korkeakoulutoimijoina meidän tehtävämme on saavuttaa yhteinen ymmärrys työelämän sekä muiden korkeakoulujen kanssa pienistä osaamiskokonaisuuksista. Meidän tulisi suunnata keskustelua siihen, miten olemassa olevien koulutusmuotojen kautta tuotamme pieniä osaamiskokonaisuuksia eli “osaamisen todenteita”. Työnantajat toivovat innostavia uusia aloitteita, laaja-alaista tarjontaa ja ketteriä suoritustapoja, unohtamatta löydettävyyttä ja osaamisen todennettavuutta. Tulevaisuudessa yritysten oma osaamisen kehittämistoiminta voidaan osittain korvata korkeakoulujen tarjoamilla pienillä osaamiskokonaisuuksilla. Tutkintokoulutukselle on jo tunnustettu arvo ja se toimii oppijalla valuuttana, nyt tulisi sama määrittely tehdä pienille osaamiskokonaisuuksille. Näin voimme tehdä niistä tunnettua ja arvostettua osaamisvaluuttaa työmarkkinoille mahdollistaen kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen. 

Viiden ammattikorkeakoulun (Haaga-Helia, HAMK, Laurea, Metropolia ja XAMK, myöhemmin 5AMK) kesken rakensimme yhteisen ymmärryksen ja mallin pienten osaamiskokonaisuuksien kuvaamiseksi (kuva 1).  5AMK pienten osaamiskokonaisuuksien mallin lähtökohtana on työelämälähtöisyyden lisäksi se, että osaamiskokonaisuudet ovat yhtenevästi kuvattuja ja kirjattuja osaamisen kuvauksia (Europan unionin neuvoston suositus 2022/C 243/02), joiden suorittamisen jälkeen oppijalla on yhdenmukainen todenne osaamisestaan (mc).  Osaamiskokonaisuuksia voidaan tarjota eri rahoituskanavien kautta, kuten liiketaloudellisena koulutuksena, avoimen korkeakoulun opintoina tai erikoistumiskoulutuksena. Niitä voidaan myöhemmin liittää myös joko oman tai toisen korkeakoulun tuottamaan tutkintokoulutukseen tai niistä voi koostaa isomman, teemallisen osaamisen kokonaisuuden.

Toivomme, että 5AMK –malli pienten osaamiskokonaisuuksien kuvaamiseksi herättää keskustelua. Keskustelun fokus tulisi suunnata uuden koulutusmuodon lanseerauksesta osaamisen ja oppimistulosten yhdenmukaiseen kuvaamiseen, koulutusten laadukkaaseen toteuttamiseen ja arvioinnin läpinäkyvyyteen. Näin määrittelemme yhdessä jatkuvan oppimisen “osaamisvaluutan” arvon. Seuraavassa blogitekstissä tulemme kuvaamaan näkemystämme pienistä osaamiskokonaisuuksista yksilön, eli oppijan näkökulmasta.

Kirjoittajat:

• Elina Iloranta, kehityspäällikkö, jatkuva oppinen, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
• Outi Perhiö, kehittämispäällikkö, jatkuva oppiminen ja verkkotutkinnot, Laurea-ammattikorkeakoulu
• Taru Ruotsalainen, päällikkö, jatkuva oppiminen, Metropolia Ammattikorkeakoulu
• Saija Sokka, koulutuksen kehittämispäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu
• Pia-Mariana Toukkari, johtaja, jatkuva oppiminen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Euroopan unionin neuvosto 2022. Neuvoston suositus 6/2022/EU: Neuvoston suositus annettu 16 päivänä kesäkuuta 2022 eurooppalaisesta lähestymistavasta pieniin osaamiskokonaisuuksiin elinikäisen oppimisen ja työllistyvyyden tukemiseksi. Euroopan unionin virallinen lehti 27.6.2022. Viitattu 13.10.2023.