Ajatukset ja unelmat ohjaavat meitä. Nyrkkeilymestari Muhammed Ali esitti saman asian näillä sanoilla: ”Jos haluaa tulla suureksi mestariksi, pitää ajatella / kuvitella olevansa suuri mestari”.  Positiiviset ihmiset antavat energiaa ja vetävät ihmisiä puoleensa. Toiset taas imevät positiivista energiaa kuin musta aukko, mutta säteilevät negatiivisuutta. Rohkeus unelmoida on tärkeää, ja jokaisen laurealaisen opiskelijan olisi tärkeää tuoda ajatuksissaan tulevaisuus lähemmäksi, paitsi ammatti-identiteetin muodostamisen myös mahdollisuuksiin tarttumisen nimissä. Isoa kuvaa kannattaa purkaa osiin. Tavoite on unelma, jolla on deadline.

Ihmisen oleminen on siis paitsi päämäärähakuista ponnistelua myös henkisen tasapainon hakemista ja ylläpitämistä. Haluamme muuttua, saavuttaa ja kehittyä, mutta paradoksaalisesti haluamme myös pysyä samoina – ja usein vielä samaan aikaan. Millaiset tienviitat ja väylät palvelevat tarpeen vaatiessa sekä muutosta että ylläpitoa? Entä millaiseen logiikkaan voi luottaa kriisin keskellä, sodan sumussa?

Lähtökohtia on kolme: käyttäytyminen, ajattelu ja tunteet. Jokaisen laurealaisen opiskelijan kannattaisi sisäistää niistä kumpuavat viisaudet ja mahdollisuudet.

1. Käyttäytyminen voi vaikuttaa ajatteluun ja tunteisiin. Myy itsellesi ”uusi normaali”, ja maailma voi aueta uudella, erilaisella ja paremmalla tavalla. Esimerkki käyttäytymistason kurinalaisuudesta. Jos vaikka kaikista vaikeuksistasi huolimatta jaksat pitää kiinni treeniohjelmastasi, saattaa tämä kurinalaisuus, yhdistettynä ajan parantavaan voimaan, loksauttaa kaiken paikoilleen. Neurologian professori Andrew Huberman (2021) rohkaisee, näyttöön perustuen, tällaiseen ”väärässä järjestyksessä” etenemiseen, jossa fysiologia määrittää muutoksen marssijärjestyksen. Teot voivat olla pieniä. Yksinkertaiset hengitysharjoitukset voivat vaikuttaa nopeasti aivoaktiviteettiimme. Malliksi: kaksi kertaa nenän kautta ilmaa sisään, suun kautta keuhkot tyhjiksi, pidä – ja hienoinen rauhoittava vastine on jo muodostunut aivoissa. Helposti ja huomaamattomasti. Vaikka monta kertaa päivässä. Terveellinen ravinto, riittävä uni sekä vaikkapa luonnossa liikkuminen ovat tietenkin myös osa käyttäytymislähtöistä psyykkisen tasapainon hallintaa. Kaikkeen tottuu, mutta samalla olemme tapojemme orjia.

Eräällä ammatillisesti onnistuneella yrittäjällä on vuosien varrella muodostunut tapa – tai rituaali – tärkeiden päätösten tekemiselle. Hän konsultoi laajasti, kerää tietoa sekä ihmisiltä että järjestelmistä. Tämän jälkeen hän ryhmittelee erilaisia skenaarioita SWOT -analyysin mukaan: plussia, miinuksia, mahdollisuuksia, riskitekijöitä, todennäköisyyksiä jne. Tämän jälkeen hän vetää lenkkikengät jalkaan ja painaa pururadalle. Lisäksi hän pyrkii välttelemään asian tietoista ajattelemista, mutta silti asiat alkavat avautua uudella tavalla muutaman kilometrin jälkeen.

Tällainen tietoisuuden ohittaminen tai huijaaminen saa jollakin tavalla myös tiedostamattomat ainekset mukaan. Jo pelkkä yön yli nukkuminen voi olla sitä. Joillekin meditointi tai mindfullness ajaa samaa asiaa. Nightwish-yhtyeen säveltäjä, sanoittaja ja kosketinsoittaja Tuomas Holopainen esittää luonnossa liikkumisen parhaaksi keinoksi sävellyssolmujen aukaisemisessa:

”Kymmenen kilometrin kävelylenkki luonnossa ja kaikki on selvää. Luonnossa on ihmeellinen voima” (Minna Pyykön maailma, 2016).

Edellä kuvatulle on näyttöä. Evoluution näkökulmasta aivot eivät ole tarkoitettu istumakäyttöön, esittävät aivotutkijat Katri Saarikivi ja Minna Huotari (2019). Esi-isämme ja -äitimme käyttivät aivoja liikkuessaan, metsästäessä, keräillessä ja majapaikan etsimisessä. Istuessa nuotion ääressä päivän tapahtumat kertaantuvat, mutta vähitellen pysähtyneisyys rauhoittaa aivotoimintaamme. Samalla tavalla tämän päivän istumatyössä aivot toimivat hetken hyvin, mutta alkavat sitten hakeutua kohti katatonisia tiloja.

2. Ajattelu voi myös olla lähtöpiste: ajattelu voi vaikuttaa tunteisiin ja käyttäytymiseen. Erilaiset psykologiset puolustus- ja hallintakeinot kuuluvat tähän kastiin. Kirjoittaminen jäsentää ajatuksia ja auttaa kiteyttämään. Asioiden kristallisointi auttaa paitsi omaa ajattelua, auttaa myös ymmärretyksi tulemista. Purista mieltä painava asiasi yhteen lauseeseen – tai jos mahdollista, yhteen sanaan. Näin asia aukeaa keskustelukumppanisi mielessä sen sijaan, että puhuisit hänet pyörryksiin. Joskus helikopteriperspektiivistä käsin tapahtuva katsantokanta ja inhorealistinen nimeäminen ovat avain edistykselle. Esimerkiksi, ajatuskuplassa: ”Nyt olen siinä pisteessä, että minun on myönnettävä eläväni epäterveessä parisuhteessa tai ainakin sellaisessa ihmissuhdeasetelmassa, jossa en yksinkertaisesti tahdo olla”. Kun ajattelu on kirkasta, tulee puheesta kirkasta ja sitä myötä myös käyttäytymisestä. Ajattelun voimaa on myös voittopuolisesti positiivisen minäkuvan vaaliminen. Itseä pitäisi kohdella vähintään yhtä hyvin kuin parasta ystävää (Peterson 2018).

Kirjoita ylös mieltä vaivaavia asioita ilman sen suurempaa sensuuria. Pyri mahdollisimman rehelliseen ilmaisuun. Siihen, että teksti on mahdollisimman totta itsellesi. Älä välitä muista. Älä valmistaudu todistamaan objektiivisuuttasi. Kirjoita lakoninen kuvaus asiasta, ilman adjektiiveja. Rooman keisarin ja stoalaisen filosofian uranuurtajan Marcus Aureliuksen (2004, III 11) sanoin:

”Muodosta aina määritelmä tai kuvaus vaikutelman synnyttävästä kohteesta, niin että näet, millainen se on olemukseltaan, alastomana, kokonaisuutena ja osina, ja sano itseksesi sen oikea nimi ja niiden nimet, joista se on muodostunut ja joiksi se hajoaa. Mikä on tämä, joka nyt synnyttää minussa vaikutelman? Mistä se on muodostunut ja kuinka pitkän aikaa sen on määrä säilyä? Mitä hyvettä tarvitsen sen kohdatakseni?”

Pidä pari päivää taukoa ja palaa sitten tekstin pariin. Yritä kiteyttää asiaa pienimpään mahdolliseen osaan – joka silti kattaa ilmiön sellaisena, kuin sen koet. Kristallisoitu, inhorehellinen ja osuva. Mielellään yhdessä lauseessa. Tai vaikkapa: ”Top 3 syytä, miksi vihaan…”

Mene nämä ajatukset päässäsi parhaan ystäväsi luo, ja ”googleta” hänen aivojaan. Mitä hänelle tulee ensimmäisenä mieleen? Mikä on päällimmäinen fiilis? Millainen fiilis tulee perävaununa? Ovatko fiilikset ja assosiaatiot rinnakkain, peräkkäin tai päällekkäin? Vaikka toinen ei voi tietää kaikkea, ja hän on lähtökohtaisesti erillinen ihminen, voi toisen ihmisen vilpittömistä mielenliikkeistä ja vaikutelmista päätellä monenlaisia asioita, jos saat asiasi aukeamaan toisen päässä – sen sijaan, että lukemattomat asiat aukeavat vain suussasi.

Ajattele, että yksi superkiteytetty lauseesi on kuin ihminen. Ystäväsi voi kutsua yhden ihmisen kylään ”kotiinsa”, tarjota ”vieraalle” kahvia, ympäröidä hänet itselleen tutulla ja turvallisella, oppia tuntemaan häntä paremmin. Myöhemmin ystäväsi voi kertoa vaikutelmansa uudesta tuttavuudesta sinulle ja voitte keskustella aiheesta luoden yhteistä todellisuutta. Ystäväsi ei voi kutsua viittä sataa vierasta (ajatusta) kahville. Se ei vain onnistu. Tässä on kiteyttämisen voima. Se auttaa paitsi kirkastamaan asioita itselle, myös luomaan ymmärretyksi tulemista ja aitoa dialogia. Yhteisen todellisuuden ja saman tahtisuuden pohjalta voi myöhemmin kysyä vaikkapa, enemmän tai vähemmän retorisessa hengessä, jos olisit minä, mitä tekisit?

3. Tunteiden kohtaaminen voi myös kirkastaa ajattelun ja asettaa käyttäytymisen uomiinsa. Tunteiden eritteleminen on monitahoista, joskus sekavaakin. Ajatusten, mielikuvien ja tunteiden erottaminen ei ole aina tarkoituksenmukaista, sillä ne nivoutuvat usein toinen tosiinsa, mutta yhtä lailla lähes jokainen on joskus kokenut sellaista ahdistunutta tärinää, johon ei meinaa saada minkäänlaista otetta. Tunne voi olla lyhytkestoinen ja ohikiitävä tai se voi muuttua tunnetilaksi, vaikkapa vertauskuvalliseksi matalapainepilveksi kokijan pään päälle. Vastakkaisilta vaikuttavat tunteet eivät aina ole vastakkaisia. Esimerkiksi viha ja rakkaus sekä häpeä ja kunnia ovat usein varsin lähellä toisiaan – aivan kuten runoilijat ovat kautta aikojen ounastelleet.

Usein tunteista puhutaan staattisina ja kategorisina affekteina, jolloin ei tavoiteta tunteiden elinvoimaisuutta ja alkuperää. Sitä, mistä tunteet tulevat. Itse asiassa tunteen tulemisen tunne (sense of emerging, Stern 1985), tai psykoanalyyttisin termein vitaaliaffekti, on usein paljon voimakkaampi kuin varsinainen tunne tai tunnetila lopputulemana, niin pahassa kuin hyvässä. Alfred Hitchcockin jännityselokuvissa jännitys hiipii hitaasti ja piinaavasti. Allekirjoittaneen mielestä on paljon mukavampaa humaltua kuin olla humalassa.

Rajaa aluksi fokusta jollekin elämänalueelle. Ajatellaan vaikkapa työelämää. Mikä on paras kokemuksesi? Entä huonoin? Tee sama jäsennys aikaisemmista työpaikoista tai sovella logiikkaa opintoihin ja harrastustoimintaan. Kirjaa asioita ylös, voit soveltaa Marcus Aureliuksen oppeja myös tässä tehtävässä ja ryhdy jäsennysten jälkeen vertailemaan kokemuksiasi. Onko parhaiden kokemusten taustalla jokin yhteinen nimittäjä? Entä mitä samaa on ikävimmillä kokemuksilla? Rajaa seuraavaksi parhaat ja huonoimmat kokemukset viimeiseen kuukauteen, olivat ne miltä tahansa elämänalueelta. Summaa plussat ja miinukset. Ryhdy lisäksi pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa.

Usein työelämän kuvioissa kivi kengässä on omien arvojen ja ympäristön odotusten ristiriita. Esimerkiksi, yksilö voi kokea auttamisen kaikkein antoisammaksi, mutta taloudellisten realiteettien sanelemat odotukset luovat altruismille ylitsepääsemättömän vastavoiman. Moraali- ja arvokonfliktit edustavat tunnetilojen pysyvintä osaa, mutta usein tunteet ohjaavat ajatuksiamme ja käyttäytymistämme alitajuisesti ja ohikiitävästi. Ahdistus ja kriisi saavat meidät helposti väistämään ja pakenemaan, mikä saattaa vain vahvistaa niiden voimaa. Rakentava suhtautumistapa on tutkia ahdistusta, stressiä ja kriisiä sellaisenaan – vaikka se on usein helpommin sanottu kuin tehty. Mitä ahdistus tahtoo sanoa? Mistä se (nyt) kertoo?

Tunteet ovat tienviittoja, mutta vain silloin, kun niiden viesti on purettu. Yksi tunne voi verhota helposti toista. Pelko saattaa esimerkiksi näyttäytyä kunnioituksena, ja ärtymyksen takana piileskelee usein haavoittuvampi tunne. Edelleen esimerkkinä, vaatii rohkeutta ja itsereflektiota myöntää itselleen, että ei kerta kaikkiaan viihdy työpaikan piikittelevässä ilmapiirissä ja ongelmia salailevassa toimintakulttuurissa.

Avain on usein tunteiden kääntämisessä tarpeiksi: tunteiden ja niihin kytkeytyvien tarpeiden tunnistamisessa ja hyväksymisessä. Läheiset ystävät voivat toki myös auttaa. Mikä fiilis heille tulee keskusteluistanne? Kun tunteista kumpuavan tarpeen oikeuttaa itselleen, ollaan jo pitkällä. Maailman mahdollisuudet avautuvat uudella ja erilaisella tavalla.

Kaikissa kolmessa lähtöpisteessä on viisautta muutoksen ja itsesäätelyn kehittämisen kannalta. Yhdelle ihmiselle saattaa sopia yksi lähestymistapa toista paremmin, luontaisten ominaisuuksien ja taipumusten johdosta. Itse asia, ongelma tai tilanne voi myös olla määrittelevänä tekijänä lähestymistavan valitsemisessa. Esimerkiksi parisuhdesotkun keskellä voi olla helposti sellaisessa tunnemyrskyssä, että tunteiden analysointi voi olla yksinkertaisesti mahdotonta. Silloin arkirutiineista ja vaikkapa kuntoilusta kiinni pitäminen voi olla paras etenemisväylä, ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Käyttäytyminen, ajattelu ja tunteet toiminnan ohjauksen lähtökohtina ovat tuttuja kautta maailmanhistorian. Käyttäytymistaso on vahvasti läsnä Aristoteleeseen liitetystä viisaudesta:

”Olemme sitä mitä toistuvasti teemme. Erinomaisuus, siis, ei ole teko vaan tapa”.

Vastaavasti ajatusten, tunteiden ja mielikuvien vaikutukset kuuluvat keskeisesti buddhalaisuuteen:

“What you think, you become.
What you feel, you attract.
What you imagine, you create.”

Tämä artikkeli on osa Opintopsykologi kierrättää –juttusarjaa, jossa opintopsykologi Manne Pyykkö kirjoittaa asiakastyössä esille nousseista teemoista. Ajatuksella, että yksilötapaamisissa toistuneet teemat voivat puhutella laurealaisia laajemminkin.

Lähteet:

• Aurelius, M. 2004. Itselleni: Keisarin mietteitä elämästä. Johdanto, suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Basam Books.
• Huberman, A. 2021. How to optimize your brain-body function & health. Huberman Lab.
• Peterson, J. B. 2018. 12 Elämänohjetta – Käsikirja kaaosta vastaan. WSOY.
• Pyykkö, M. 2016. Minna Pyykön maailma: Tuomas Holopainen ja evoluution kauneus. YLE.
• Saarikivi, K. & Huotari, M. 2019. Aivot työssä. Otava.
• Stern, D. 1985. The Interpersonal World of the Infant – A View from Psychoanalysis and Developmental Psychology. Routledge.