Pakohuonepeli opetusmenetelmänä

Tässä artikkelissa käsitellään pakohuonepelin hyödyntämistä hoitotyön opetuksessa. Laurean Porvoon kampuksella testattiin pakohuonepeliä opetusmenetelmänä Akuuttihoitotyön opintojaksolla. Artikkelissa kuvataan projektin toteutus käytännössä sekä pohditaan sen merkitystä opiskelijan oppimisen kannalta hoitotyön opettajan näkökulmasta.

Pakohuonepeli opetusmenetelmänä

Pakohuone on melko tuore ilmiö, joka on aluksi ollut vain viihdekäytössä. Oppilaitokset ovat lähteneet kehittämään omia pakohuonepelejään, ja erityisesti sosiaali- ja terveysala on hyödyntänyt pakohuonepelejä koulutuksissaan. (Drake 2022.)  Opetuksessa pakopelit ovat tiimipohjaista pelaamista, jossa pelaajat pyrkivät yhdessä saavuttamaan tietyn tavoitteen vihjeiden sekä arvoitusten ratkaisemisen avulla (Charlo ym. 2022).

Pakohuonepelejä terveydenhuollossa on tyypillisesti käytetty simuloiduissa potilastilanteissa toimimiseen ja oppimiseen. Pakohuonepedagogiikka tarjoaa myös mahdollisuuden viestinnän ja vuorovaikutuksen harjoittelemiseen sekä moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen jo opiskeluaikana. (Quek ym. 2024.) Tutkimuksen mukaan opiskelijat ovat kokeneet itsensä valmistautuneimmiksi harjoitteluihin ja työelämään, kun opintoihin on sisältynyt pakohuonepedagogiikkaa (Powers, Brandon & Townsend-Chambers 2022).

Pakohuonepedagogiikan lähtökohtia ovat ongelmalähtöisyys ja pelillisyys. Pakohuonepelissä on luotu tarina simuloituun hoitotyön ympäristöön, jossa pääsee eteenpäin ratkaisemalla erilaisia tehtäviä. Pakohuonepelin on tarkoitus luoda immersiivinen ja elämyksellinen kokemus, jossa harjoitellaan kliinisen hoitotyön lisäksi myös vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja. Pakopelipedagogiikka tarjoaa monipuolisia tulevaisuudentaitoja ja toimii uudenlaisena opetusmenetelmänä. Pakohuonepeliin on mahdollista luoda monipuolisia tavoitteita aina kädentaidoista matemaattisiin taitoihin, niinpä tavoitteiden asettelu ja arviointi on mahdollista tehdä monimuotoiseksi. Pakohuonepelejä voi toteuttaa monella eri tavalla — fyysisenä, sähköisenä, hybridinä sekä liikuteltavana pakohuonepelinä. (Tahvanainen 2022.) 

Ongelmaperustaisen oppimisen taustalla ovat kognitiiviset, konstruktivistiset ja kokemukselliset oppimisteoriat. Opiskelijan aktiivisuus ja vastuu oppimisestaan sekä opettajan rooli oppimisen ohjaajana toimivat lähtökohtina ongelmaperustaisessa oppimisessa. Tavoitteena on yhdistää käytäntö teoriaan sekä oppia asiakas- ja hoitotilanteita erilaisten kohdattavien ongelmien avulla. (Kääriäinen, Ahvenkoski, Kinnunen & Rajala 2023.)

Pakohuonepelin toteutuksen suunnittelu Akuuttihoitotyön perusteet opintojaksolle

Pakohuonepeliprosessi alkoi yhteistyössä Laurean kanssa maaliskuussa 2025. Tapasimme hoitotyön lehtorin kanssa Porvoon kampuksella tutustuen simulaatiotiloihin ja pakohuonepelin käsikirjoitusta suunnitellen. Suunnittelu ajoittui touko-syyskuu 2025 ajalle. Pakopeli suunniteltiin yhdessä hoitotyön lehtorin kanssa Laurean opetussuunnitelmasta löytyvään moduuliin ja opintojaksoon Akuuttihoitotyön perusteet 3 op. Pakohuonepelin teema, ympäristö ja ratkaistavat ongelmat rakennettiin opintojakson teemaan ja tavoitteisiin sopiviksi.

Pakohuonepelissä pyrittiin tuomaan esille opintojakson tavoitteita niin ongelmanratkaisuissa kuin potilastilanteen edetessä. Tavoitteiden saavuttamista pystyimme arvioimaan pakohuonepelin tehtävien ratkaisujen suorittamisella ja pelin etenemisellä.

Akuuttihoitotyön perusteet 3op opintojakso

Akuuttihoitotyön perusteet 3 op kuuluu hoitotyön opiskelijoiden moduuli 3 opintoihin. Suurin osa opiskelijoista opiskelee tässä vaiheessa kolmatta lukukauttaan. Opintojakson osaamistavoitteista seuraavat tavoitteet katsottiin osaksi tätä projektityötä ja pakohuonepeliä:

• Opiskelija osaa analysoida, mitkä tekijät ovat peruselintoimintojen häiriöiden taustalla, ja mitä muutoksia niistä seuraa potilaan elimistössä ja voinnissa.
• Opiskelija osaa selittää, miten järjestelmällisesti arvioidaan kiireellistä hoitoa tarvitsevan potilaan hoidon tarve ja toteutetaan tilan edellyttämät keskeisimmät kliiniset tutkimukset ja hoito. 
• Opiskelija osaa aloittaa potilaan perusmonitoroinnin.
• Opiskelijaa osaa soveltaa akuuttihoitotyössä tarvittavia tiimityön ja viestinnän periaatteita

Pakohuonepeli toteutettiin osana opintojakson työpajaopetuspäivää. Opettajaopiskelijat pitivät oman työpajapisteen, jossa opiskelijat kävivät vuorotellen, pienryhmissä tekemässä pakohuonepelin.

Pakohuonepelin toteutus sairaanhoitajaopiskelijoille

Pakohuonepeli rakentui realistisen potilastapauksen ympärille, joka laadittiin yhteistyössä sydänkirurgiaan erikoistuvan lääkärin kanssa. Potilastapaus sijoittui kirurgiselle vuodeosastolle, jossa potilaan vointi heikkenee suhteellisen äkillisesti samanaikaisen hoitoon liittyvän infektion sekä sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaiheen seurauksena. Potilaan tilan muutokset ja niiden taustalla olevat syyt oli rakennettu vastaamaan mahdollisimman hyvin todellista kliinistä tilannetta.

Pakohuonepeli suunniteltiin helposti siirrettävissä olevaksi kokonaisuudeksi, minkä ansiosta sitä voidaan hyödyntää erilaisissa simulaatio- ja opetustiloissa. Pelin teema, ympäristö ja tehtävät rakennettiin vastaamaan opintojakson sisältöjä ja oppimistavoitteita.

Pakohuonepeli eteni lineaarisesti siten, että opiskelijat ratkaisivat tehtäviä vaihe vaiheelta ryhmänä yhdessä vuorovaikutteisesti. Jokaisen ratkaistun tehtävän jälkeen opiskelijat saivat avattua lukitun laatikon, joka sisälsi seuraavan tehtävän suorittamiseen tarvittavia ohjeita tai potilaan hoidon toteuttamisessa tarvittavia välineitä. Rakenteen tavoitteena oli ohjata opiskelijoita etenemään järjestelmällisesti ja yhdistää tehtävissä saatu tieto potilaan muuttuvaan tilanteeseen ja samalla selvittää potilaan muuttuneen voinnin taustaa.

Peli sisälsi viisi erilaista potilastilanteeseen liittyvää ongelmanratkaisutehtävää. Tehtävät olivat monipuolisia ja sisälsivät muun muassa raportin tulkintaa, oikein–väärinväittämiä, liuoslaskuja ja lääkeinfuusion vahvuuden laskemista sekä erilaisia monivalintatehtäviä. Tehtävät perustuivat akuuttihoitotyön perusteisiin ja edellyttivät aiemmilla opintojaksoilla omaksuttujen tietojen ja taitojen hyödyntämistä.

Pakohuonepelin alussa opiskelijat aloittivat työvuoronsa perehtymällä aamuraporttiin, josta oli havaittavissa ensimmäiset merkit potilaan voinnin heikkenemisestä. Pelin edetessä potilaan tila muuttui vaiheittain, mikä ohjasi opiskelijoita arvioimaan potilaan vointia systemaattisesti ABCDE-protokollan mukaisesti sekä toimimaan yhdessä, vuorovaikutteisesti opiskelijakollegan kanssa. Lisäksi opiskelijoiden tuli aloittaa potilaan monitorointi, mitata vitaalielintoiminnot, laskea NEWS-pisteet sekä tehdä havaintojensa perusteella tarkoituksenmukaisia hoitotyön toimenpiteitä. Näin pakohuonepeli yhdisti kliinisen päätöksenteon, ongelmanratkaisun ja akuuttihoitotyön keskeiset osaamisvaatimukset yhdeksi oppimiskokonaisuudeksi.

Pohdintaa ja johtopäätökset opettajaopiskelijoiden ja opintojakson opettajan näkökulmasta

Oppimiskokemuksena pakohuonepelin tekeminen oli mielenkiintoinen kokemus. Pakohuonepedagogiikka vaikutti mielenkiintoiselta ja mukaansa tempaavalta, joka näin terveysalan opettajiksi opiskelevina oli meille tärkeää. Lähdimme tekemään pakohuonepeliä projektina kokeiltuamme farmaseuttiopiskelijoille rakennettua pakopeliä ja innostuimme kovasti siitä. Olimme ehkä aktiivisimmat osallistujat pelin ratkomisessa ja olisimme toivoneet vastaavanlaisia projekteja ollessamme sairaanhoitajaopiskelijoita.

Täysin ilman haasteita ei selvitty pakohuonepeliä suunnittelussa tai toteutuksessa. Resursseihimme ja aikatauluun nähden meidän ei ollut järkevää opiskella opiskelijoiden moduulia kuin pääpiirteittäin ja lähteä hyvin perinteisillä akuuttihoitotyön periaatteilla viemään pakohuonepeliä eteenpäin.  Samoin kiinteiden, pakohuonepelille tarkoitettujen, tilojen puutteet vaikuttivat pelin rakentamiseen ja päädyimmekin liikuteltavan, “matkakokoisen” pakohuonepelin toteuttamiseen. Koulun simulaatiotilat tarjosivatkin mielestämme hyvin kattavan miljöön pakohuonepelin rakentamiselle hoitotyön ympäristöön, joten hyödynsimme olemassa olevia simulaatiotiloja ja -välineitä. Huomasimme myös vasta pakohuonetta testatessamme teknisiä ongelmia ketjujen ja lukkojen kanssa, joita emme olleet osanneet aikaisemmin huomioida.

Toivomme pakohuonepelien yleistyvän opetuksien toteuttamisessa, sillä saimme sairaanhoitajaopiskelijoilta oikein hyvää palautetta pelimme suhteen. Palautteissa ilmeni seuraavia asioita:

“Aivan loistava pakopeli! Tehtävät olivat sopivan vaikeita ja aiheutti hyvää pohdintaa ryhmämme kesken. En keksi pahaa sanottavaa pakopelistä.” “Oli tosi kivaa vaihtelua!! Saisi jatkua pidempäänkin.”

Pakohuonepelin toteutus oli varsin onnistunut myös opintojakson opettajan näkökulmasta. Opintojakson tavoitteita, kuten esimerkiksi peruselintoimintojen tarkkailua voi opettaa ja opiskella monella erilaisella tavalla ja pakohuonepeli on yksi hyvä vaihtoehto. Opiskelijat olivat tilanteessa silminnähden innostuneita ja he antoivat hyvää palautetta pakohuonepelin jälkeen. Pakohuonepeli koettiin hauskaksi ja mielenkiintoiseksi tavaksi opiskella. Opiskelijat toivoivat tällaista opetusmenetelmää lisää.

Pakohuonepelin avulla pystyimme tukemaan opiskelijoiden kädentaitojen kehittymistä ja teoriatiedon soveltamista käytäntöön hyödyntäen abcde- menetelmää.  Lisäksi pakohuonepeli menetelmänä tarjosi hyvän tavan harjoitella ja oppia yhdessä ryhmänä sekä vahvistamaan opiskelijoiden ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitoja potilaan tarkkailussa. Pakohuonepeliä on tarkoitus hyödyntää myös tulevaisuudessa kyseisellä opintojaksolla osana työpajapäivää.