Kokemusasiantuntijoiden hiljaisen tiedon yhdistäminen ja tallentaminen käsikirjoihin

Integraatiolla tavoitellaan kokemusasiantuntijan eletystä elämästä syntyneen asiantuntijuuden näkyväksi tekemistä ja hiljaisen tiedon käyttöön saamista, mikä tuo nuorten palveluihin uutta uniikkia osaamista. Hankkeemme on tuottamassa tällä hetkellä kahta käsikirjaa, joiden tarkoituksena on opastaa ja perehdyttää nuorten parissa työskenteleviä ammattilaisia ja kokemusasiantuntijoita yhteiseen työparimallityöskentelyyn. Kehitystyön pohjalta pohdimme tässä artikkelissa, miten kokemusasiantuntijan hiljaista tietoa voidaan tallentaa käsikirjan muotoon, ja kuinka prosessi voi parhaimmillaan tarjota alustan yhteiselle oppimiselle ammattilaisen ja kokemusasiantuntijan työparimallissa.

Mitä on hiljainen tieto ja miten se siirtyy?

Filosofi Michael Polanyin mukaan ihminen tietää aina enemmän kuin pystyy kertomaan tai kuvaamaan. Tätä sanatonta ja määrittelemätöntä osaamista kutsutaan hiljaiseksi tiedoksi. Se on käytännön tekemisen ja elämänkokemuksen kautta syntynyttä ymmärrystä ja osaamista, joka näkyy toiminnassamme erilaisina käytäntöinä, tapoina ja vaistomaisina rutiineina (Virtainlahti 2009; Asikainen & Hoffren 2022). Kun puhutaan kokemusasiantuntijoista, painotetaan juuri heidän elettyä elämäänsä ja siitä syntynyttä tietämystä, tilannetajua ja intuitiota (Mäntysalo 2026).

Hiljaisen tiedon muuntamista näkyväksi ja dokumentoiduksi ohjeistukseksi kuvataan yleensä Nonakan ja Takeuchin SECI-mallilla (Kuva 1), josta voidaan puhua hiljaisen tiedon siirtämisen klassikkona. Malli kuvaa, että tieto muuttaa muotoaan jatkuvassa dynaamisessa kehässä. Kaikki alkaa sosialisaatiosta, jossa tieto siirtyy kokemusten jakamisen ja yhdessä tekemisen kautta, esimerkiksi kun ammattilainen ja kokemusasiantuntija pitävät yhteistä pienryhmää nuorten kanssa ja samalla näkevät toistensa toimintatapoja. Tätä seuraa ulkoistamisen vaihe, jossa käytettyjä käytänteitä ja toimintatapoja pyritään muuttamaan näkyväksi käsitteiden, metaforien tai mallien avulla. Tätä seuraa ulkoistamisen vaihe, jossa näitä käytettyjä käytänteitä ja toimintatapoja pyritään muuttamaan näkyväksi käsitteiden, metaforien tai mallien avulla (esimerkiksi yhteiset loppuraportit ja -palautteet, käsikirjat). Seuraavassa yhdistämisvaiheessa kirjoitettu tieto sidotaan muuhun olemassa olevaan tietoon, kuten jo käytössä oleviin toimintamalleihin tai alan lainsäädäntöön. Lopulta prosessissa syntyneet uudet opit, kokemukset ja oivallukset muuttuvat uusiksi käytännöiksi ja toiminnoiksi, jotka kehittyvät pikkuhiljaa uudeksi, syvemmäksi hiljaiseksi tiedoksi. (Virtainlahti 2009.)

Missä määrin kokemustietoa voi ja ei voi tallentaa?

Kun pyritään siirtämään kokemusasiantuntijan hiljainen tieto käsikirjan muotoon, törmätään nopeasti käytännön rajoihin. Kokemusasiantuntijoiden kokemustieto on luonteeltaan intuitiivista, kontekstisidonnaista ja henkilön omiin elämänvaiheisiin liittyvää. Kyse on subjektiivisesta, ei-ammatillisesta tiedosta, joka muodostuu yksilöllisistä kokemuksista ja henkilökohtaisesta ymmärryksestä. (Tarkiainen & Nieminen 2014). Tämän vuoksi sitä on mahdotonta irrottaa kokonaan alkuperäisestä asiayhteydestään tai muuttaa kaikille sopivaksi yleispäteväksi ohjeeksi, sillä kokemustietoa ei voi koskaan tallentaa paperille juuri sellaisena, kuin se on tarkoitettu tai koettu.

Kokemuksen kautta syntyvää osaamista voidaan havainnollistaa puuseppäesimerkillä. Puusepän töitä tehneellä henkilöllä on käytännön työn kautta syntynyttä kokemustietoa puusepän tehtävistä ja näppituntumaa puun käsittelystä materiaalina. Näppituntumaa on mahdotonta kirjoittaa täysin puhtaaksi paperille. Vain kirjoista aihetta opiskelleella henkilöllä puolestaan voi olla oppiainetta koskeva teoriatieto, mutta häneltä puuttuu käytännön työn mukana tuoma tuntuma (Tarkiainen & Nieminen, 2014). Työparimallissa ammattilainen tuo yhteistyöhön koulutuksensa ja ammatillisen työkokemuksensa tuoman osaamisen. Kokemusasiantuntija puolestaan tuo rinnalle oman eletyn elämänsä ja henkilökohtaisen kokemusmaailmansa kautta syntyneen erityisen ammattitaidon.

Kokemustiedon tallentamista vaikeuttaa myös se, että tieto rakentuu usein yksittäisten subjektiivisten kokemusten varaan eikä niitä ole välttämättä muodostettu systemaattisesti. Siksi tallennettava tieto voi jäädä vain osittaiseksi kuvaukseksi ilmiöstä, ja luotettavuuden vuoksi tieto tulisi suhteuttaa myös muuhun samasta ilmiöstä saatavilla olevaan tietoon tai teoriaan. (Tarkiainen & Nieminen, 2014). Perinteisissä palvelurakenteissa elettyä kokemusta ei kuitenkaan usein arvosteta tai nähdä hyödyllisinä, minkä vuoksi teoreettisen asiantuntijatiedon ja nuorten arjen todellisuuden välillä voi olla toisinaan isokin kuilu (Fleischmann ym., 2022).

Yksi iso haaste on myös kokemustiedon syvä emotionaalisuus ja haavoittuvuus. Kokemusasiantuntijuuden ydin nousee usein vaikeista elämänvaiheista, haavoittuvuudesta ja emotionaalisista haasteista, minkä vuoksi asioiden muuttaminen kielelliseen tai tallennettavaan muotoon vaatii aina asian pitkää ja syvällistä käsittelyä. Kyse on herkästä tunnetiedosta ja -työstä, jossa kokemuksia jaetaan ennen kaikkea tunteiden tasolla. Vertaiset tietävät, miltä toisesta tuntuu, ja he jakavat näitä asioita keskinäiseen luottamukseen nojaten (Kiili & Itäpuisto, 2022). Tiedon jakaminen ja dokumentointi edellyttää aina turvallista ja luottamuksellista vuorovaikutusta. Käsikirjan työstämisen tai tiedon käsittelyn tavoitteena on aina vahvistaa osallistujien hyvinvointia ja tarjota voimaannuttavia kokemuksia, sillä se ei saa muodostua kokemusasiantuntijalle uudeksi kuormittavaksi tai epämiellyttäväksi kokemukseksi (Kiili & Itäpuisto, 2022). Yksi keino madaltaa kynnystä tiedon ilmaisemiseen ja tallentamiseen olisikin mahdollistaa kokemusten jakaminen eri tavoilla, ilman tiukkoja vaatimuksia esimerkiksi tekstin kielelliselle muodolle.

Käsikirja uusien käytäntöjen luojana ja yhteisen oppimisen alustana

Työparimallissa ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden tiedot täydentävät toisiaan. Ammattilaisen vahvuutena on objektiivinen, yleinen ja teoreettinen professionaalinen tieto, kun taas kokemusasiantuntija tarkastelee palveluja omasta, subjektiivisesta näkökulmastaan (Tarkiainen & Nieminen 2014). Kognitiivisen tiedon lisäksi ammattilaiset voivatkin hyödyntää kokemusasiantuntijoiden emotionaalista tietoa yhteistyössä (Kiili & Itäpuisto, 2022). Tällaiset emotionaaliset kokemukset voivat olla sellaisia, joita ammattilaisilla ei omassa roolissaan välttämättä ole, mutta jotka tuovat työhön uudenlaisen tavan kohdata nuoren. Käsikirjassa on hyvä kirjoittaa auki nämä roolit ja ohjeistaa kokemustiedon hyödyntämiseen.

Käsikirja toimii konkreettisena pohjana, joka tekee uuden työparin yhteistyön aloituksesta mahdollisimman tehokasta ja hyvää. Se ei ole valmis, lukittu sääntökirja, vaan elävä yhteisen oppimisen alusta. Käsikirja ohjaa uuden työparin dialogiin, auttaa sanoittamaan arjen työtä ja tarjoaa turvallisen raamin, jonka sisällä ammattilainen ja kokemusasiantuntija voivat oppia toisiltaan ja luoda nuorten parissa tehtävään työhön uutta, uniikkia osaamista. Yhdessä työskenteleminen ja sen säännöllinen reflektointi käynnistävät aiemmin kuvatun SECI-mallin mukaisen sosialisaation, jossa kokemuksia jaetaan ja puretaan vuorovaikutuksessa. Kun ammattilainen ja kokemusasiantuntija peilaavat havaintojaan, heille molemmille alkaa vähitellen syntyä uutta, entistä syvempää hiljaista tietoa ja yhteistä käytännön ymmärrystä.

Käsikirja kokemusasiantuntijan perehtymisen tukena

UNIK-hankkeessa on kehitetty kahta käsikirjaa, jotka tukevat nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden yhteistyötä työparimallissa. Hankesivuillamme jo julkaistu Käsikirja nuorten anonyymin vertaistukiryhmän ohjaukseen tarjoaa käytännön työkaluja ja rakenteita anonyymien vertaistukiryhmien toteuttamiseen. Sen rinnalla työstettävä, pian julkaistava Opas kokemusasiantuntijan ja ammattilaisen yhteistyöhön-käsikirja puolestaan perehdyttää ammattilaisia ja kokemusasiantuntijoita työparimalli työskentelyyn, roolien yhteensovittamiseen sekä tarjoaa käytännön menetelmiä nuorten kanssa työskentelyyn.

Käsikirjoihin on koottu niiden teossa mukana olleiden kokemusasiantuntijoiden kokemustietoa sekä yhteiskehittämisessä ammattilaisten kanssa syntynyttä ymmärrystä. Tietoa on kerätty niin eletystä elämästä kuin hanketyön käytännön kokemuksista. Vaikka kokemustiedon tallentamiseen liittyy haasteita, oppaisiin on saatu koottua arvokasta materiaalia uutta työtä aloittavien kokemusasiantuntijoiden ja ammattilaisten perehdytykseen.

Perehtymisvaiheessa käsikirja auttaa kokemusasiantuntijaa reflektoimaan ja jäsentämään omaa kokemustietoaan suhteessa työyhteisön muihin käytäntöihin. Käsikirja tarjoaa valmiita toimintamalleja ja pelisääntöjä, joiden avulla omaa kokemustietoa osataan hyödyntää ja rajata oikein nuorten kohtaamisissa ilman, että se muodostuu itselle kuormittavaksi (Kiili & Itäpuisto, 2022). Käsikirjat auttavat ymmärtämään työn ammatilliset rajat ja etiikan, mikä on moniammatillisessa ympäristössä aloittavalle kokemusasiantuntijalle tärkeää. Ne madaltavat kynnystä hypätä mukaan uuteen työyhteisöön, sillä se tuo selkeästi esiin yhteisessä työssä sovellettavat odotukset sekä käytännön rutiinit, kuten anonyymin vastaanoton ja ryhmänohjauksen rakenteet ja eettisen periaatteet.

Lopuksi

Vaikka kokemusasiantuntijoiden hiljaista tietoa ei voida koskaan tallentaa paperille täysin sellaisena kuin se koetaan, sitä kannattaa silti hyödyntää käsikirjoissa toimivana raamina. Haasteista huolimatta kokemustiedon näkyväksi tekeminen ja hyödyntäminen on tärkeää, sillä se voi tarjota tärkeitä näkökulmia nuorten kanssa tehtävään työhön sekä toimia yhteisen oppimisen ja yhteistyön perustana. Käsikirjaa ja sen prosessien orjallista noudattamista tärkeämpää onkin se hyvä yhteistyö, vuorovaikutus ja sosialisaatio, joka ammattilaisen ja kokemusasiantuntijan välille syntyy prosessien aikana.

Käsikirjat eivät siis korvaa kokemusasiantuntijaa tai hänen tuomaansa elävää kokemustietoa, mutta ne toimivat erinomaisena runkona uuden työparin yhteistyölle ja perehdytykselle. Olennaista käsikirjassa ei ole se, kuinka täydellisesti hiljainen tieto on saatu kirjatuksi, vaan se, miten käsikirja tukee työparin vuorovaikutusta ja auttaa luomaan uusia toimintatapoja ja menetelmiä. Parhaimmillaan käsikirja luo turvalliset raamit, joiden sisällä ammattilainen ja kokemusasiantuntija voivat oppia toisiltaan ja kehittää yhdessä uusia tapoja tukea nuoria.

Kirjoittajat

Artikkelin ovat kirjoittaneet UNIK-hankkeen projektityöntekijä sekä Kia Hokkanen, joka toteutti sosiaalialan tutkinnon harjottelut UNIK-hankkeessa.