Laurean opiskelijat tuottivat uusia ideoita multisensoristen tilojen kehittämiseen Sofianlehdossa 

Kehittämisprojektin lähtökohdat

Tässä artikkelissa kuvaamme Laurea-ammattikorkeakoulun ja Helsingin kaupungin Sofianlehdon yhteistyötä keväällä 2026. Yhteistyö sai alkunsa yhteisestä tavoitteesta vahvistaa tulevien sosionomiammattilaisten tietoisuutta ja osaamista multisensorisista työtavoista ja herättää kiinnostusta vammaisalaa kohtaan.

Multisensorisen työn taustalla vaikuttaa Alankomaissa 1970-luvulla kehittynyt Snoezelen-lähestymistapa, jonka keskeisinä kehittäjinä tunnetaan Ad Verheul ja Jan Hulsegge. Lähestymistavassa korostuvat aistikokemukset sekä asiakkaan mahdollisuus yksilöllisiin valintoihin ja kokemuksiin ohjaajan tukemana (Sirkkola 2009).

Projektille asetettiin sekä pedagogisia että toiminnallisia tavoitteita. Laurea-ammattikorkeakoulun näkökulmasta keskeisenä tavoitteena oli toteuttaa työelämälähtöinen kehittämisprojekti osana Sosiaalipalveluiden innovatiivinen kehittäminen -opintojaksoa. Sofianlehdon toiminnallisena tavoitteena oli saada opiskelijoilta uusia näkökulmia ja kehittämisehdotuksia toimintakeskuksen uusien tilojen hyödyntämiseen.

Multisensorinen työ ja kehittämispohjainen oppiminen

Sofianlehdossa multisensorinen työ ymmärretään toimintatapana, jossa ympäristöä, vuorovaikutusta ja toimintaa tarkastellaan asiakkaan yksilöllisten tarpeiden näkökulmasta. Tavoitteena on tukea runsaasti apua ja tukea tarvitsevien kehitysvammaisten asiakkaiden osallisuutta, hyvinvointia ja merkityksellisiä kokemuksia. Eri tilojen käyttötarkoitukset asettavat ympäristöjen suunnittelulle erilaisia tavoitteita. Olennaista on, miten tilojen ominaisuudet tukevat asiakkaiden toimintaa, kokemuksia ja mahdollisuuksia osallistua.

Näkökulmaa tukee tuore Testerinkin ym. (2024) tutkimus, jossa korostui yksilöllisen lähestymistavan sekä asiakkaan tarpeiden ja mieltymysten tuntemisen merkitys Snoezelen-toiminnassa. Tutkimuksen mukaan olennaista on myös asiakkaan reaktioiden havainnointi ja toiminnan mukauttaminen niiden perusteella. Lisäksi tutkimukseen osallistuneet kuvasivat multisensorisen toiminnan vahvistavan asiakkaan ja ohjaajan välistä vuorovaikutusta.

Opiskelijoiden kehittämistehtävässä lähtökohtana oli tarkastella multisensorisen toiminnan ulottamista erillisistä aistitiloista tavallisiin arkiympäristöihin Sofianlehdon uusissa tiloissa. Tavoitteena oli löytää keinoja, joilla olemassa olevat uudet ympäristöt voisivat palvella paremmin erityisesti kokopäivätoimintaan osallistuvia ja runsaasti hoidollista tukea tarvitsevia asiakkaita.

Laurea-ammattikorkeakoulun pedagoginen toimintamalli perustuu kehittämispohjaiseen oppimiseen, eli Learning by Developing (LbD) –toimintamalliin. Mallissa opiskelu rakentuu aidoissa työelämän toimintaympäristöissä toteuttaville kehittämishaasteille, joissa opiskelijat työskentelevät yhteistyössä työelämäkumppaneiden ja asiantuntijoiden kanssa. (Laurea-ammattikorkeakoulu 2026).

Sofianlehdon toimeksiantoon osallistui kolme opiskelijaryhmää. Projekti tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden tutustua uuteen toimintaympäristöön ja harjoitella monitoimijaista kehittämisyhteistyötä työelämän kanssa.

Kehittämisprosessi

Projekti käynnistyi varsin nopealla aikataululla. Kaikkien osapuolten yhteisiä tavoitteita ei ehditty määritellä yksityiskohtaisesti ennen työskentelyn alkamista, vaan ne tarkentuivat prosessin edetessä opiskelijoiden, opettajan ja työelämän asiantuntijoiden välisessä vuorovaikutuksessa.

Oppimisprosessia tuettiin työelämän asiantuntijoiden ohjauksella, opettajan toteuttamalla pedagogisella oppimisprosessin ohjauksella, vertaiskeskusteluilla sekä opintojakson tehtävillä, jotka jäsensivät ja rytmittivät kehittämistyön etenemistä. Sofianlehdon työntekijät toimivat opiskelijoiden tukena multisensorisen työn ja toimintakeskuksen arjen asiantuntijoina.

Opiskelijoiden kehittämistyön tuotokset

Teoriaopinnoissa opiskelijat perehtyivät muotoiluajatteluun, asiakaslähtöisiin palvelumuotoilun menetelmiin ja ennakointiosaamiseen. Kehittämisprosessin alussa opiskelijat perehtyivät vammaistyön toimintaympäristöön ja multisensorisen työn lähtökohtiin kirjallisuuskatsaustehtävän avulla.

Sofianlehdon työelämän asiantuntijat kertoivat asiakasryhmien tarpeista, tilojen käyttötarkoituksista ja siitä, millaisia asioita ympäristöjen suunnittelussa oli huomioitava. Asiantuntijoiden välittämä tieto oli tärkeä osa asiakasymmärryksen rakentamista, koska opiskelijoilla ei ollut yhteiskehittämisen mahdollisuutta asiakkaiden kanssa.

Asiakasymmärrystehtävässä opiskelijat tuottivat empatiakartat (kuva1). Kartassa tarkastellaan käyttäjän näkökulmasta sitä, mitä hän ajattelee ja tuntee, näkee, kuulee, sanoo ja tekee sekä millaisia huolenaiheita, kipupisteitä, tavoitteita ja onnistumisen kokemuksia hänellä voi olla. Empatiakartan tavoitteena oli tukea asiakasymmärryksen rakentamista multisensoristen tilojen suunnittelussa.

Seuraavassa vaiheessa opiskelijat laativat tilojen käyttäjistä myös kuvitteellisia käyttäjäpersoonia (kuva 2). Persoonia hyödynnettiin suunnitteluprosessin tukena arvioitaessa, miten erilaiset ratkaisut vastasivat käyttäjien tarpeisiin ja tukisivat tilojen käyttötarkoitusta.

Kehittämistyön prototyypit

Kehittämisprosessin päätteeksi opiskelijat esittelivät toimeksiantajalle laatimansa tilaratkaisujen prototyypit ja saivat niistä palautetta. Palautteen pohjalta ehdotuksia edelleen kehitettiin, minkä jälkeen ne esitettiin opintojakson päätös seminaarissa ja luovutettiin toimeksiantajan käyttöön.

Sofianlehdon näkökulmasta yhteistyöprojektin keskeisinä tuotoksina olivat opiskelijoiden laatimat kehittämisehdotukset ja visuaaliset tilasuunnitelmat toimintakeskuksen arjen ympäristöihin.

Alla esitellään esimerkinomaisesti kahden tilan, lepohuoneen (kuva 3) ja suihkutilan (kuva 4) suunnitelmat. Lisäksi suunnitelmia valmistui myös oleskelutilaan, spa-osastolle ja käytäville.

Opiskelijoiden tuotokset esiteltiin Sofianlehdon henkilöstölle. Ideat saivat myönteisen vastaanoton ja niiden joukossa tunnistettiin myös toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Opiskelijoiden ulkopuolinen näkökulma tarjosi uusia ideoita siihen, miten tiloja voitaisiin suunnitella paremmin multisensorista työskentelyä tukeviksi.

Pohdinta ja johtopäätökset

Monille opiskelijoille vammaistyö ja multisensorinen työote olivat entuudestaan melko vieraita. Projektin alkuvaiheessa multisensorisuus yhdistettiin usein yksittäisiin aistihuoneisiin, valaistusratkaisuihin tai erilaisiin aistiärsykkeisiin.

Opiskelijoiden ja työelämän asiantuntijoiden väliset keskustelut auttoivat tuomaan opiskelijoiden suunnittelutyöhön näkökulmia siitä, miten asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden tunteminen ja käytännön kokemus ohjaavat multisensorista työskentelyä.

Kehittämisprosessin edetessä opiskelijoiden ymmärrys laajeni ja käsitykset vammaistyön asiantuntijuudesta muuttuivat. He siirtyivät vähitellen tilojen ja ratkaisujen tarkastelusta kohti laajempaa ymmärrystä siitä, kuinka fyysinen ympäristö, asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja työntekijöiden asiantuntijuus muodostavat kokonaisuuden. Kehittämistyö näyttäytyi heille ennen kaikkea vuoropuheluna erilaisten näkökulmien välillä eikä vain uusien ratkaisujen tuottamisena.

Uudessa toimintaympäristössä opiskelijat joutuivat tarkastelemaan kriittisesti omia oletuksiaan esimerkiksi asiakaslähtöisyydestä, osallisuudesta ja multisensorisen ympäristön merkityksestä. Oppiminen ei näyttäytynyt pelkästään uuden tiedon omaksumisena vaan myös aiempien ajattelumallien laajentumisena.

Palvelumuotoiluun ja yhteiskehittämiseen perustuvassa työskentelyssä opiskelijat sovelsivat tutkimuksellista työotetta, keräsivät ja analysoivat tietoa sekä tuottivat kehittämisehdotuksia työelämän aitoon tarpeeseen. Yhteistyö työelämän kanssa edellytti vuorovaikutusta, yhteistä tiedonrakentamista ja vastuunottamista niin omasta kuin ryhmän oppimisprosessista. Prosessi vahvisti tutkimuksellista kehittämis- ja innovaatio-osaamista, joka kuuluu sosionomin osaamisen kompetensseihin (SOAMK 2023).

Oppilaitoksen, opiskelijoiden ja työelämän erilaiset aikataulut sekä toiminnan rytmit asettivat haasteita yhteiselle kehittämisprosessille. Jatkossa olisi tärkeää sopia jo projektin alussa, miten työelämän edustajat osallistuvat kehittämisen eri vaiheisiin ja mitä yhteiskehittämisellä tavoitellaan. Työelämän mentorin näkökulmasta projekti herätti pohtimaan, miten opiskelijoiden ohjaamiseen olisi hyvä valmistautua.

Kokemusten perusteella pitkäjänteinen kumppanuus tarjoaa parhaat edellytykset aidolle yhteiskehittämiselle. Vaikka yhteistyön rakentaminen vaatii alkuvaiheessa aikaa ja resursseja, mahdollistaa se vähitellen syvemmän vuorovaikutuksen, yhteisten tavoitteiden tarkentamisen sekä kaikkia osapuolia hyödyttävän kehittämistyön. Pitkäaikainen yhteistyö luo opiskelijoille mahdollisuuden syvällisempään oppimiseen, jossa työelämän ilmiöitä voidaan tarkastella pelkkää tehtäväsuorittamista laajemmin.

Laurean ja Sofianlehdon yhteistyö jatkuu TilaKoe – immersiiviset tilat hyvinvoinnin tukena –hankkeen parissa. Hanke on Euroopan unionin ja Uudenmaan liiton osarahoittama ja Laurea-ammattikorkeakoulun toteuttama vuosina 2026–2028.

Kirjoittajat

Marika Kivistö toimii Laurea-ammattikorkeakoulussa sosionomikoulutuksen lehtorina. Sosionomikoulutuksen Kestävästi työelämään opettajatiimin yhtenä tavoitteena on kehittää työelämäkumppanien ja korkeakoulun yhdyspinnalla tapahtuvaa oppimisympäristöä.

Reija Salo työskentelee ohjaajana Helsingin kaupungin multisensorisessa resurssikeskuksessa, toimintakeskus Sofianlehdossa, ja koordinoi valtakunnallista Multisenso-verkostoa. Hän opiskelee Laurea-ammattikorkeakoulussa Digitaalisten tulevaisuuksien muotoilu -YAMK-koulutuksessa ja on kiinnostunut multisensorisen työn kehittämisestä sekä työelämäyhteistyöstä.