Yhteiskunnan kriisinsietokyky perustuu viranomaisten, järjestöjen, elinkeinoelämän ja kansalaisten yhteistyöhön (Turvallisuuskomitea 2025). Kuntien varautumisessa on kuitenkin edelleen harvoja toimintamalleja, jotka mahdollistavat kansalaisten aktiivisen osallistumisen. Alueellinen valmiuskeskus (AVAK) tarjoaa yhden esimerkin ratkaisusta, jossa yhteisöjen osaaminen ja vapaaehtoistoiminta kytketään osaksi paikallista varautumista ja yhteisöresilienssin vahvistamista.
Suomalainen turvallisuusajattelu on viime vuosina muuttunut yhä voimakkaammin kohti mallia, jossa turvallisuus nähdään yhteiskunnan toimijoiden yhteisenä tehtävänä. Perinteisen viranomaiskeskeisen varautumisen sijaan yhteiskunnan kriisinsietokyvyn katsotaan muodostuvan viranomaisten, julkisen ja yksityisen puolen, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyöstä. Uusimmassa yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa korostetaan, että yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen edellyttää kaikkien toimijoiden osallistumista. Kokonaisturvallisuuden mallissa turvallisuus ei siten ole ainoastaan viranomaisten tehtävä, vaan myös yhteisöjen ja yksittäisten kansalaisten vastuulla. (Turvallisuuskomitea 2025.)
Ajattelutavan muutoksen perusta on turvallisuusympäristössä. Pitkittyneet kriisit, pandemia, kyberuhat, ilmastonmuutokseen liittyvät häiriöt sekä kansainvälisen turvallisuusympäristön kiristyminen ovat osoittaneet, ettei yhteiskunnan toimintakyky perustu pelkästään virallisiin rakenteisiin. Häiriötilanteissa korostuvat myös epäviralliset verkostot, paikalliset yhteisöt, vapaaehtoiset ja ihmisten keskinäinen auttaminen. Näiden merkitys on nostanut yhteiskunnallisen resilienssin turvallisuustutkimuksen keskeiseksi käsitteeksi. (Hyvönen & Juntunen 2018; Hyvönen ym. 2019.)
Yhteisöresilienssi rakentuu ihmisten välillä
Alun perin luonnontieteissä resilienssillä tarkoitettiin järjestelmän kykyä selviytyä häiriöistä, mukautua muutoksiin ja jatkaa toimintaansa muuttuneissa olosuhteissa (Linkov & Trump 2019). Yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa resilienssi ymmärretään yhä useammin kykynä oppia, uudistua ja kehittyä kriisien seurauksena eikä pelkästään palata aikaisempaan tilanteeseen. (Walker, Holling, Carpenter & Kinzig 2004; Revell & Henderson 2019.)
Yhteisöresilienssin näkökulmasta huomio kohdistuu siihen, miten paikalliset yhteisöt kykenevät ehkäisemään häiriöitä, varautumaan niihin, toimimaan kriisitilanteissa ja palautumaan niiden jälkeen. Olennaisia tekijöitä ovat luottamus, sosiaalinen pääoma, yhteisöllisyys, osallisuus sekä toimijoiden välinen yhteistyö. Yhteisöresilienssi ei muodostu yksittäisestä organisaatiosta tai suunnitelmasta vaan ihmisten välisistä suhteista ja kyvystä toimia yhdessä. (Norris, Stevens, Pfefferbaum, Wyche & Pfefferbaum 2008; Aldrich & Meyer 2015; Hyvönen ym. 2019.)
Kriittisen näkökulman mukaan suomalaisessa turvallisuuskeskustelussa kansalaiset nähdään varautumisen kohteena. Heille esimerkiksi annetaan ohjeita kotivarasta, väestönsuojelusta tai häiriötilanteissa toimimisesta. Yhteisöresilienssin näkökulmasta kansalaiset voidaan kuitenkin nähdä myös aktiivisina turvallisuuden tuottajina. (Hyvönen & Juntunen 2018; Turvallisuuskomitea 2025.) Tällöin huomio siirtyy siihen, miten ihmiset voivat osallistua yhteiseen varautumiseen ja tukea yhteiskunnan toimintakykyä osana paikallisia verkostoja (Norris ym. 2008; Aldrich & Meyer 2015.)
Hyvösen ja Juntusen (2018) käyttämä kokonaisresilienssin käsite kuvaa tätä laajempaa näkökulmaa. Yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan resilienssit eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne muodostavat toisiaan vahvistavan kokonaisuuden. Paikallisyhteisöjen toimintakyky vaikuttaa yhteiskunnan toimintakykyyn, ja vastaavasti yhteiskunnalliset rakenteet mahdollistavat tai rajoittavat yhteisöjen toimintaa.
Kuntien haasteena kansalaisten osallistaminen
Kunnat ovat keskeisessä asemassa suomalaisessa kokonaisturvallisuusajattelussa. Valmiuslain mukaisesti niiden tulee varautua häiriötilanteisiin sekä ylläpitää kykyä turvata keskeiset kansalaisten palvelut myös poikkeusolosuhteissa. (Valmiuslaki 1552/2011.) Käytännössä kunnille on kuitenkin annettu melko paljon vapautta päättää, miten varautuminen organisoidaan (Kuntaliitto 2024).
Kuntien välillä on huomattavia eroja siinä, kuinka kansalaisten osallistuminen on huomioitu osana varautumista. Monissa kunnissa yhteistyötä tehdään aktiivisesti järjestöjen, seurakuntien ja muiden vapaaehtoistoimijoiden kanssa, mutta yhtenäistä valtakunnallista toimintamallia ei ole. (Kuntaliitto 2024.) Tämän seurauksena paikallinen osaaminen, vapaaehtoistyö ja yhteisölliset voimavarat jäävät usein hyödyntämättä tilanteissa, joissa niistä voisi olla merkittävää hyötyä.
Yhteisöresilienssin näkökulmasta kyse ei ole ainoastaan resurssien lisäämisestä viranomaisten tueksi. Kansalaisten osallistuminen voi vahvistaa luottamusta, lisätä paikallista tilanteen ymmärrystä sekä tuottaa uusia toimintamalleja häiriötilanteiden hallintaan. Samalla osallistuminen vahvistaa ihmisten kokemusta omasta merkityksestään osana yhteistä turvallisuutta. (Norris ym. 2008.)
Alueellinen valmiuskeskus yhteisöresilienssin mahdollistajana
Yksi suomalainen esimerkki kansalaislähtöisestä varautumisesta on alueellinen valmiuskeskus eli AVAK. Mallin juuret ovat yhdysvaltalaisissa Emergency Operations Center (EOC) -ratkaisuissa (FEMA 2022), mutta suomalaisessa sovelluksessa painottuvat erityisesti vapaaehtoistoiminta ja paikallisyhteisöjen osallistuminen. (Aaltio 2021.)
AVAK toimii kuntien valmiussuunnittelun tukena ja kokoaa yhteen vapaaehtoisia, järjestöjä, yrityksiä sekä viranomaistoimijoita. Sen tehtävänä on tukea tilannekuvan muodostamista, tiedonvälitystä, resurssien koordinointia ja käytännön tukitoimia erilaisissa häiriötilanteissa. Toiminnasta vastaavat koulutetut vapaaehtoiset yhteistyössä viranomaisten kanssa. (Aaltio 2021.)
Yhteisöresilienssin näkökulmasta AVAK on kiinnostava ennen kaikkea siksi, että se luo rakenteen kansalaistoimijuudelle. Malli mahdollistaa osaamisen hyödyntämisen myös virallisten organisaatioiden ulkopuolelta ja luo yhteistoimintaa eri toimijaryhmien välille. Samalla se vahvistaa paikallistason verkostoja, jotka ovat tutkimusten mukaan yksi yhteisöresilienssin keskeisistä voimavaroista. (Norris ym. 2008; Aldrich & Meyer 2015.)
AVAK-mallia kehitetään parhaillaan myös digitaaliseen suuntaan Laurea-ammattikorkeakoulun ResLab -tutkimustiimin toimesta. Digitalisaation tavoitteena on parantaa keskuksen tilannekuvan ylläpitämistä, viestintää ja vapaaehtoisten koordinointia sekä mahdollistaa toiminnan laajempi hyödyntäminen erilaisissa toimintaympäristöissä. (Hart 2025.)
Yhteisöresilienssin rakentaminen on yhteinen tehtävä
Yhteiskunnan turvallisuus ei muodostu yksinomaan viranomaisten valmiussuunnitelmista tai organisaatioiden toiminnasta. Se rakentuu myös yhteisöjen kyvystä toimia yhdessä, jakaa tietoa, auttaa toisiaan ja luoda uusia ratkaisuja muuttuvissa tilanteissa.
Kansalaislähtöiset toimintamallit tarjoavat kunnille mahdollisuuden vahvistaa tätä kyvykkyyttä. Samalla ne laajentavat perinteistä varautumiskäsitystä kohti osallistavaa turvallisuutta, jossa kuntalaiset eivät ole ainoastaan avun kohteita vaan myös aktiivisia toimijoita.
Laurea-ammattikorkeakoulu toteutti vuoden 2025 aikana yhteistyössä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kanssa Nurmijärvellä järjestetyn AVAK-koulutuksen yhteydessä kyselytutkimuksen, jossa tarkasteltiin osallistujien näkemyksiä AVAK-konseptin soveltuvuudesta yhteisöresilienssin vahvistamiseen. Kyselyaineistoon perustuva tutkimusartikkeli valmistuu myöhemmin ja täydentää tässä artikkelissa esitettyä käsitteellistä tarkastelua käytännön kokemuksilla AVAK-toiminnasta.
Lähteet
- Aaltio, K. 2021. AVAK Alueelliset valmiuskeskukset -toiminnan vakiinnuttaminen osaksi kokonaisturvallisuutta. Diaesitys 2.12.2021. Viitattu 27.7.2026.
- Aldrich, D. P. & Meyer, M. A. 2015. “Social Capital and Community Resilience.” American Behavioral Scientist 59 (2): 254–269.
- FEMA. 2022. Federal Emergency Management Agency. Emergency Operations Center How-to Quick Reference Guide. Viitattu 2.4.2025.
- Hart, L. 2025. Matkaavat ja muuntuvat mallit: tietopohjan huomioiminen TKI-työssä. Laurea Journal. Viitattu 17.7.2026.
- Hyvönen, A.-E., & Juntunen, T. 2018. Resilienssi avaimena laaja-alaiseen kokonaisturvallisuuteen: haasteita ja mahdollisuuksia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 25/2018. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.
- Hyvönen, A.-E., Juntunen, T., Mikkola, H., Käpylä, J., Gustafsberg, H., Nyman, M., Rättilä, T., Virta, S. & Liljeroos, J. 2019. Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2019. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia.
- Kuntaliitto. 2024. Kuntien varautuminen ja turvallisuus. Viitattu 2.4.2025.
- Linkov, I. & Trump, B. D. 2019. The Science and Practice of Resilience. Cham: Springer International Publishing.
- Norris, F. H., Stevens, S. P., Pfefferbaum, B., Wyche, K. F. & Pfefferbaum, R. L. 2008. “Community Resilience as a Metaphor, Theory, Set of Capacities, and Strategy for Disaster Readiness.” American Journal of Community Psychology 41: 127–150.
- Revell, P. & Henderson, C. 2019. “Operationalising a Framework for Understanding Community Resilience in Europe.” Regional Environmental Change 19 (4): 967–979.
- Turvallisuuskomitea 2025. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Valtioneuvoston periaatepäätös. Helsinki: Valtioneuvosto.
- Valmiuslaki 1552/2011.
- Walker, B., Holling, C. S., Carpenter, S. R. & Kinzig, A. 2004. “Resilience, Adaptability and Transformability in Social-Ecological Systems.” Ecology and Society 9 (2).
