Laurea järjesti vuoden mittaisen Lastensuojelu varhaiskasvatuksessa -täydennyskoulutuksen varhaiskasvatuksen henkilöstölle lokakuun 2020 ja lokakuun 2021 välisenä aikana. Opetushallituksen rahoittaman koulutuksen tarkoituksena oli tarjota varhaiskasvatuksen työntekijöille tietoa lastensuojelun toiminnasta, sekä valmiuksia toimia tilanteissa, joissa lapsesta ja perheestä herää huoli.
Ryan Fields on Unsplash
Lapsiperheiden arki on usein vauhdikasta ja vanhemmat joutuvat jatkuvasti tasapainottelemaan perheen ja työn välimaastossa. Varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmat kokevatkin haasteita oman jaksamisensa kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2021) mukaan vanhemmat kaipaavat tukea lapsen käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmiin, mutta myös omaan jaksamiseensa ja vanhemmuuteen. Koronapandemia ja siitä johtuneet poikkeusolot ovat kuormittaneet lapsiperheitä entisestään (Lasten ja nuorten hyvinvointi koronakriisin jälkihoidossa 2021). Varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli vanhempien ja perheiden tukemisessa.
Koulutus alkoi seminaaripäivällä lokakuussa 2020, joka koronatilanteesta johtuen pidettiin Zoomissa. Seminaaripäivä johdatteli koulutuksen teemaan lasten oikeuksien, sekä varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun ydintehtävän kautta: keskiössä on lapsen etu ja lapsen oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja turvalliseen kasvuympäristöön. Varhaiskasvatuslaissa (540/2018) yhdeksi tavoitteeksi nimetään vanhempien tukeminen kasvatustyössä. Lastensuojelulain (13.4.2007/417) mukaan viranomaisten on “pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain ja ohjattava perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin”.
Lastensuojelullinen huoli oli koulutuksen ensimmäisen osion kantava teema, johon pureuduttiin asiantuntijaluentojen kautta. Lastensuojelua käsiteltiin kattavasti huolen vyöhykkeiden, lastensuojeluilmoituksen, lastensuojelun sosiaalityön sekä perhetyön kautta. Lapsen suojelua sivuttiin myös lapsiin kohdistuvan väkivallan ja kriisityön näkökulmista. Yksi koulutuksen tavoitteista oli vahvistaa moniammatillista yhteistyötä alueellisten lasten ja perheiden parissa toimivien tahojen kanssa. Lapsiperheille on tarjolla moninaista tukea ja palveluja, mutta valitettavasti perheillä ja työntekijöillä ei välttämättä ole tietoa niistä. Perheille suunnatuissa palveluissa on myös paljon kuntakohtaisia eroja. Järjestöt ja yhdistykset täydentävät julkisia palveluja, mutta valitettavasti toiminnan kattavuus ei ole valtakunnallista.
Koulutuksen toisessa osiossa paneuduttiin pienryhmissä kehittämistehtäviin, joiden tavoitteena oli tuottaa lastensuojeluun liittyvää uutta tietoa, osaamista tai työvälineitä varhaiskasvatuksen kentälle ja omiin työyhteisöihin. Kehittämistehtävien teemoiksi nousivat perheitä auttavat palvelut, huolen herääminen, monikulttuurinen työskentely, kriisityö, sekä lastensuojelu. Pienryhmien työskentelyn kautta selvisi, että lapsiperheille on olemassa erilaisia tukimuotoja ja palveluja. Harmillisesti tieto näistä ei aina saavuta perheiden kanssa työskenteleviä tahoja, saati sitten perheitä. Palveluiden saatavuudessa on myös paljon kuntakohtaisia eroja. Kehittämisprosessin aikana kävi ilmi, että eri toimijat tuottavat samanlaisia palveluita, eivätkä välttämättä ole itsekään tietoisia siitä mikä taho olisi ensisijainen auttamaan perhettä tietyssä tilanteessa. Useampi pienryhmä päätyikin kartoittamaan oman alueensa lapsiperhepalveluja ja verkostoitumaan näiden kanssa.
Varhaiskasvatuksen piirissä olevat lapset ja ylipäätään Suomen väestö on moninaisempi ja monikulttuurisempi kuin koskaan aiemmin. Päiväkodin ovella ja porteilla kohtaavat erilaiset kulttuurit ja käsitykset, jotka saattavat herättää ihmetystä puolin ja toisin. Kehittämistehtävissä tuotettiin tietoa monikulttuurisuudesta varhaiskasvatuksen ammattilaisille, sekä kehitettiin työmalli maahanmuuttajataustaisten perheiden varhaiskasvatuspolun alun helpottamiseksi. Kehittämistehtävänä syntyi myös selkokielinen video, jossa esiteltiin lapsiperheille suunnattuja palveluita Vantaalla. Tarve videolle nousi varhaiskasvatuksen arjesta: maahanmuuttajaperheillä ei välttämättä aina ole tarpeeksi tietoa tarjolla olevista palveluista tai heillä on vaikeuksia löytää näiden palvelujen pariin. Video on ensisijaisesti suunnattu maahanmuuttajaperheille, mutta hyödyttää kaikkia lapsiperheitä.
Koulutuksen aikana yksi keskeisimmistä teemoista oli lastensuojelullinen huoli. Huolen määrittely koettiin haasteelliseksi kysymykseksi, vaikka se on varhaiskasvatuksessa useasti läsnä. Huolen heräämiseen ei ole yleistä määritelmää vaan se on usein työntekijän subjektiivinen kokemus. Huolen sanoittamiseksi kaivattiin lisää työkaluja, joita kehittämistyön aikana syntyikin useampi. Kehittämistehtävien tuotoksina syntyi tukikysymyslista huolen muotoilemiseen ja sanoittamiseen, selkeä toimintaohje lastensuojeluilmoituksen laatimiseen, sekä perehdytyskansioon liitettävä ohjevihko, joka sisältää tietoa huolen puheeksi otosta sekä yhteystiedot paikallisiin lastensuojeluviranomaisiin, joita voi tarpeen vaatiessa konsultoida.
Koulutuksen yhtenä tavoitteena oli lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen yhteistyön kehittäminen ja lastensuojelutiedon lisääminen. Varhaiskasvatuksen kentällä koetaan, että yhteistyö lastensuojelun kanssa on usein haastavaa ja epätietoisuutta aiheuttaa muun muassa vaitiolovelvollisuus, lastensuojelutyöntekijöiden suuri vaihtuminen ja etenkin epätietoisuus eri tahojen työkäytänteistä. Kehittämistehtävät tuottivat tietoa lastensuojelutarpeen selvittämisestä ja lastensuojelun työprosessista. Tämän lisäksi kehittämisen tuloksena syntyi uusia käytänteitä, kuten varhaiskasvatuksen ja sosiaalipalveluiden yhteistyön vuosikello, jonka pohjalta sosiaalipalveluiden työntekijät ovat jo osallistuneet varhaiskasvatuksen vanhempainiltoihin ja kertoneet sieltä tarjolla olevista perhepalveluista.
Varhaiskasvatuksen arjessa eteen tulee tilanteita, joissa perhettä on kohdannut kriisi tai suru. Varhaiskasvatuksen työntekijät saattavat olla ensimmäisiä perheen ulkopuolisia tahoja, jotka kohtaavat kriisin kokeneen perheen. Varhaiskasvatuksessa tärkeintä on käsitellä asiaa lapsen kanssa, mutta samalla olisi hyvä saada myös koko perhe oikeanlaisen tuen ja avun piiriin. Kehittämistyön myötä syntyi kattava tietopaketti kriisistä, sen vaiheista ja kriisin käsittelystä lasten kanssa.
Koulutus tarjosi paljon tietoa ja työkaluja, mutta ennen kaikkea varmuutta ja rohkeutta puuttua. Ajankohtaisen asiantuntijatiedon lisäksi merkityksellisenä koettiin keskustelut ja kokemusten jakaminen: samanlaiset kysymykset askarruttivat osallistujia niin isoissa, kuin pienissäkin kunnissa. Suurimmat oivallukset ja parhaat käytänteet ovat jalkautuneet koulutuksen aikana osallistujien työyhteisöihin ja blogin kautta ne leviävät myös laajemman yleisön saataville. Osallistujilta saatujen palautteiden kautta koulutuksen anti nähtiin tärkeänä osana ammatillisen kehittymisen kannalta ja koettiin, että tämänkaltaisella täydennyskoulutuksella on jatkossakin kysyntää ja tarvetta.
Lastensuojelu varhaiskasvatuksessa –täydennyskoulutuksen blogin löydät osoitteesta https://showcase.laurea.fi/blogi/opiskelijablogit/lastensuojelu-varhaiskasvatuksessa/.
Lähteet:
