Pelko pois – yrityksille on tarjolla tukea työkyvyn haasteisiin ja riskeihin

Image by drobotdean on Magnific

Työkyvyn rajoitteet voivat ilmetä joko työsuhteen aikana tai olla olemassa jo rekrytointitilanteessa. Osatyökykyisen palkkaaminen voi pelottaa työnantajia siihen liittyvien ennakkoluulojen ja epävarmuustekijöiden vuoksi, mutta riskien pienentämiseen on olemassa keinoja (Salin 2020). Tässä artikkelissa paneudutaan työkyvyn tuen yhteistyöverkostoihin ja miten niitä kannattaa hyödyntää. Näitä keinoja tarkastellaan OSTY-hankkeen kohderyhmän näkökulmaa rajaten; eli millaista taloudellista ja käytännöllistä tukea sekä neuvontaa voi saada avuksi, kun työkykyä on jäljellä ainakin puolet.

Työnantajille ja työn tueksi saatavilla sekä rahallista että käytännöllistä tukea

Taloudellista riskiä pienentää osatyökykyisten palkkaamiseen liittyvät tuet. Suorana rahallisena tukena on palkkatuki, joka kattaa osan uuden työntekijän palkkakustannuksista, jos hänelle sellainen myönnetään. Joissakin kunnissa on käytössä työllistämisen kuntalisä, joka voidaan myöntää työnantajalle vaikeassa työmarkkina-asemassa olevan henkilön palkkaamisesta. (Hiltunen 2023.)

Yksi tyypillinen huoli osatyökykyisen palkkaamisessa on mahdollisen työkyvyttömyyden vaikutukset työnantajan työkyvyttömyysvakuutusten maksuihin. Maksuluokat koskevat vain suuria yksityisalojen työeläkevakuutuksen piirissä olevia työnantajia, jotka katsotaan suurtyönantajaksi vain, jos maksettujen palkkojen raja ylittyy. Vuonna 2026 raja oli 2,45 miljoonaa euroa vuoden 2024 palkkakustannuksista. Valtaosaa Suomen yrityksistä maksuluokkamalli ei siis koske. Isojen työnantajien kohdalla osatyökykyisen palkkauksen riskiä on myös pienennetty siten, ettei työntekijän työkyvyttömyys ensimmäisen 5 vuoden aikana vaikuta maksuluokkaan, jos työntekijällä on työ- ja elinkeinotoimiston todistus osatyökykyisyydestä tai työsuhde on alkanut ammatillisena kuntoutuksena toteutettavana työkokeiluna, oppisopimuskoulutuksena tai työhönvalmennuksena. Lisäksi yli 55-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeet eivät vaikuta maksuluokkaan. (TELA 2026; Elo 2026.)

Jos työntekijä tarvitsee työvälineiden lisäksi apuvälineitä, niitä myöntävät tilanteen mukaan eri tahot. Sosiaali- ja terveydenhuollon, Kelan ja TE-palveluiden ja työllisyyspalveluiden lisäksi apuvälineitä voi saada työeläkelaitosten tai tapaturma- ja liikennevakuutuslaitosten kautta. (Nevala ym. 2023). Apuvälineistä vastaava taho määräytyy vamman tai sairauden syyn sekä apuvälineen käyttötarkoituksen perusteella. Esimerkiksi työtapaturmasta tai liikennevahingosta aiheutuneisiin tarpeisiin vastuu voi kuulua vakuutuslaitokselle, kun taas muissa tilanteissa vastuu voi olla hyvinvointialueella, Kelalla tai työeläkevakuuttajalla. (Kuntoutumistalo 2026).

Aiemmin on ollut tarjolla työhönvalmentajan tukea TE-keskuksissa maksimissaan 50 tuntia työllistyjää kohden 12 kuukauden ajan. Työhönvalmentaja on auttanut sopivien tehtävien etsimisessä ja räätälöinnissä, muokkaustarpeiden arvioinnissa, palkan ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa sekä perehdyttämisessä. (Nevala 2022). Työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi kunnille vuoden 2025 alussa (Satonen 2024). Uudistuksen tavoitteena on ollut tuoda palvelut lähemmäksi asiakkaita ja mahdollistaa paikallisiin tarpeisiin sopivat palveluratkaisut. Tämä tarkoittaa, että työhönvalmennuksen käytännön toteutustavat voivat vaihdella eri työllisyysalueilla, vaikka palvelu säilyy edelleen lakisääteisenä työvoimapalveluna. (TEM 2024; Finlex 2023).

Varmuutta työhön paluuseen kokeilemalla

Jos työntekijällä on ollut tai on edelleen työkyvyssä haasteita, työn aloitus voi tuntua riskiltä sekä työnantajan että työntekijän näkökulmasta. Epävarmuutta työntekijän työkyvyn riittämisestä tehtävään voidaan selvittää kokeilemalla työn ja tekijän yhteensopivuutta ainakin alkuun pienellä työpanoksella.

Työkokeilu on maksimissaan 6 kuukautta kestävä jakso, jolloin voidaan arvioida, miten työntekijän työkyky riittää työhön. Työkokeilusta tehdään sopimus Kelan, työllisyyspalveluiden tai työeläkeyhtiöiden kautta, jotka myös hyväksyvät työkokeilujen järjestämisen. Työntekijällä pitää olla työvoimaviranomaisen hyväksyntä työkokeilulle, ennen työkokeilusta sopimista. (Hiltunen 2023; Työmarkkinatori 2026.)

Esimerkiksi työkyvyn muutosten vuoksi alaa vaihtava voidaan työllistää yritykseen oppisopimuksen kautta. Myös tämä mahdollistaa sen arvioinnin, sopiiko työ työntekijälle ja työntekijä työhön sekä työntekijän osaamisen kartuttamisen työn ja koulutuksen aikana. Työnantaja saa oppisopimuksen aikana koulutuskorvausta työpaikalla tapahtuvasta ohjaustyöstä. Palkkatukea voi hakea myös oppisopimuskoulutukseen. (Hiltunen 2023). Oppisopimuskoulutuksesta on koottu tietoa siihen keskittyville verkkosivuille, josta voi myös hakea alueellisesti oppisopimuskoulutuksenjärjestäjiä.  

Työkyvyn heikentyessä työterveyshuolto ja järjestöt voivat auttaa

Jos työkyky heikkenee työsuhteen aikana, tukea kannattaa hakea yhteistyöstä. Tilanteen ollessa uusi, yksittäisten toimijoiden – kuten työntekijän itse tai hänen esihenkilönsä – osaaminen ja vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Yhteistyön avulla mahdollistetaan työkyvyn haasteiden ratkaiseminen laajalla kokemuspohjalla. Työkykyä tukevien ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan avointa keskustelua ja luottamusta, kun suunnitellaan työn muokkauksen mahdollisuuksia yksilölle ja mitkä keinot auttavat jaksamaan (Kalliomaa & Hiltunen 2022; Teinikivi 2023).

Työterveyshuolto on luonteva yhteistyökumppani työkyvyn haasteiden ratkaisussa. Työpaikka voi pyytää työterveydestä apua ennaltaehkäisyyn. Ongelmiin kuitenkin puututaan herkästi vasta niiden ilmettyä yksittäisillä työntekijöillä ja myös vaikuttaminen voi jäädä yksilökohtaiseksi (Koskensalmi 2024). Esimerkiksi koko työyhteisö voi kärsiä liiallisesta työmäärästä, jonka seurauksena työntekijät uupuvat yksitellen, mutta työmäärään puuttumisen sijaan keskitytään yksilöiden uupumukseen.

Yksilön työkyvyn tukemiseksi voidaan hyödyntää työterveysneuvottelua. Työterveysneuvottelu on väline, jossa työnantaja, työterveyshuolto ja työntekijä yhdessä miettivät ratkaisuja työkyvyn tueksi ja pyrkivät löytämään sekä työnantajaa että työntekijää tyydyttävän ratkaisun (Nevala 2022; Suomen Migreeniyhdistys 2025.). Työterveysneuvottelua voi ehdottaa niin esihenkilö, työntekijä kuin työterveyshuoltokin, mutta ehdotus voi tulla myös henkilöstöhallinnosta, työsuojeluvaltuutetulta, luottamusmieheltä tai muulta terveydenhuollon tai kuntoutuksen taholta (Suomen Migreeniyhdistys 2025.).

Työterveyslääkäreille ei kuitenkaan pääse kertymään syvällistä osaamista jokaisesta sairaudesta. Työterveyslääkäri kohtaa keskimäärin yhden MS-tautia sairastavan vuodessa (Teinikivi 2019). Harvinaisia sairauksia sairastavia työterveyslääkäri kohtaa vielä vähemmän. (Nevala 2022.) Työterveyslääkäreille tehdyssä kyselyssä he toivoivat parempaa yhteistyötä erikoislääkärien kanssa esimerkiksi neurologisten oireiden kuten uupumuksen vaikutusten määrittelyyn (Teinikivi 2019).

Ratkaisujen osalta järjestöt muistuttavat viestinnässään, että heidän puoleensa voi kääntyä. Järjestöille kertyy paljon kokemusta muun muassa yleisesti toimivista työn muokkauksen keinoista järjestöjen kohdealueilta (Nevala 2022).

Yhteistyön tehostaminen kannattaisi

Työterveyslaitoksen erikoistutkija Janne Kaltiaisen mukaan kestävä työelämä rakentuu hyvinvoivista, terveistä ja tuottavista yksilöistä ja yhteisöistä ja sekä työpaikkatason että kansallisen tason toimia tarvitaan työolojen kehittämiseen. (Lehtinen & Aalto-Matturi 2024). Työhyvinvoinnin ja työkyvyn hoitaminen edellyttää laajamittaista yhteistyötä eri toimijoiden kesken, koska yksittäisten toimijoiden vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Riippuen siitä, millä tasolla toimitaan, eri tahojen merkitys korostuu.

Työpaikoilla yhteistyötä tehdään työnantajan, työntekijän, työterveyshuollon ja työeläkevakuuttajan välillä, yhteisenä tavoitteena työntekijöiden työkyvyn ylläpito (Varma 2026). Työolojen muokkaus on vaikuttava keino työhyvinvoinnin tukemiseen (Lehtinen & Aalto-Matturi 2024), minkä vuoksi olisi tärkeää, että työpaikoilla lähdettäisiin kokeilemaan muokkauksia.

Myös työelämän ulkopuolella olevat työnhakijat tarvitsevat työkyvyn tukea, mikä helpottaa myös heidän työllistymistään. Tämä tarkoittaa hoitoon ja kuntoutukseen pääsyn helpottamista sekä mahdollisuuksia osaamisen vahvistamiseen. (Kiiskinen 2023).
Tällä hetkellä työttömissä työnhakijoissa on paljon heitä, joilla on erilaisia työkyvyn haasteita (Korpela 2026). Yhteistyötä pitäisi tehostaa työvoimapalveluiden ja hoitavien sekä kuntouttavien tahojen välillä.

Työhyvinvointi on koko yhteiskunnan hyvinvoinnin rakennuspalikka, minkä vuoksi tarvitaan laajaa yhteistyötä työnantajien, järjestöjen, asiantuntijoiden ja päätöksentekijöiden kesken (Lehtinen & Aalto-Matturi 2024). Yhteiskunnallisella tasolla yhteistyötä hoitopolkujen parantamiseksi tehdään jo esimerkiksi järjestöjen ja hyvinvointialueiden välillä, mutta kehittämisen varaa on (Vesikansa & Horneman 2024). Esimerkiksi Finnish Consulting Groupin arviointiraportissa nostettiin kehityskohdiksi järjestöjen alueellisen tunnettuuden lisääminen, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tuki ja järjestöjen erityisosaamisen rakentuminen osaksi palvelupolkuja (Särkelä, Heinonen & Hahl-Wexkström 2023).

Viimeaikaiset järjestöihin kohdistuneet leikkaukset ovat lisänneet myös julkisuudessa käytävää keskustelua siitä, mikä järjestöjen rooli yhteiskunnassa on. Jotta järjestöjen työ saataisiin selkeämmäksi osaksi palvelupolkuja, tarvittaisiin selkeämpää roolien määrittelyä ja tarvittavien resurssien turvaamista.

Tämä artikkeli oli osa selvitystä, jonka kooste Katsaus näkymättömästi oireilevia tukevien järjestöjen viestintään summasi keskeisiä teemoja, joita eri järjestöjen viestinnässä on nostettu esiin selvityksen tarkasteluajankohtana 07/2022 – 07/2024. Selvitystä tehtiin järjestöistä, joiden jäsenistöön oletusarvoisesti kuuluu Osatyökykyisten työllistäminen eli OSTY-hankkeen kohderyhmää eli näkymättömistä oireista kärsiviä osatyökykyisiä.

Selvityksen muissa artikkeleissa on syvennytty näihin aiheisiin tarkemmin. Eriarvoisuuden vaikutuksia käsiteltiin artikkelissa Eriarvoistumisen noidankehä syntyy ennakoinnin laiminlyömisestä ja yksilön kustannustaakasta, työn merkityksestä osatyökykyisille artikkelissa Inhimillinen työelämä tukee osatyökykyisiä syrjinnän kokemuksia ja sairaudesta kertomisen haasteita artikkelissa Pelko syrjinnästä estää hakemasta tukea työpaikalla ja työn muokkauksen mahdollisuuksiin työkyvyn tukena artikkelissa Työtä muokkaamalla työkyky käyttöön.

Osatyökykyisten työllistäminen eli OSTY-hankkeen tarkoitus on tukea hankkeen kohderyhmän osatyökykyisten työllistämistä hankkeen valmennuksella ja yhteiskehittää hankkeessa kerättävän tiedon ja sidosryhmien avulla osatyökykyisten työllistymistä tukeva malli. Hanke saa rahoitusta Euroopan sosiaalirahastosta (ESR+). Hankkeesta saa lisätietoa hankkeen verkkosivuilta: Osatyökykyisten työllistäminen (laurea.fi)