Opparijunan kyydissä pääteasemalle osa 1: Työelämäyhteistyössä toteutetun strukturoidun opinnäytetyöprosessin pilotointi

Hyvän opinnäytetyöprosessin rakennuspalikat

Opinnäytetyöprosessi on osa korkeakouluopintoja ja edustaa usein opiskelijan ensimmäistä itsenäistä tutkimus- tai kehittämistehtävää (Hatunen, Kumpulehto & Roininen 2025). Opinnäytetyöprosessi ei kuitenkaan ole pelkästään yksi opintosuoritus, vaan siihen liittyvät tiiviisti opiskelijan tarpeet liittyen ohjaukseen ja tukeen (Mårtensson & Söderström 2026, 4). Aiempi tutkimus korostaa, että onnistunut opinnäytetyö edellyttää sekä pedagogisesti laadukasta ohjausta että riittäviä tukirakenteita (Praestegaard Larsen 2025, 1). Opinnäytetyön etenemistä tukevia rakenteita ovat ohjauksen lisäksi muun muassa selkeä etenemisprosessi, vertaistuki ja työelämäyhteistyö tarjoamat palvelut (Mårtensson & Söderström 2026, 8; Hatunen ym. 2025, 7).

Ohjaavalla opettajalla on merkittävä rooli opinnäytetyöprosessin etenemisessä. Ohjauksen eri ulottuvuudet – kuten tuki, kontrolli ja palautteen antaminen – vaikuttavat opiskelijoiden oppimistuloksiin, työn laatuun sekä valmistumisen aikatauluun. Erityisesti jatkuva ja prosessiluonteinen palaute tukee opiskelijan kirjoittamisen kehittymistä ja auttaa kuromaan umpeen osaamisessa olevia puutteita. Ohjaussuhteen toimivuus onkin yksi keskeisimmistä tekijöistä, joka määrittää opiskelijan kokemusta opinnäytetyöstä. (Mårtensson & Söderström 2026, 4-10; Hatunen ym. 2025, 9-10.)

Vertaisryhmän tarjoama tuki ja palautteen rooli ovat myös keskeisiä prosessin aikana. Vertaistuki voi lisätä yhteisöllisyyttä ja vähentää yksinäisyyden kokemusta, mikä on tärkeää erityisesti laajoissa itsenäisissä projekteissa. Toisaalta vertaistuen vaikuttavuus riippuu vuorovaikutuksen laadusta ja ryhmän toimintatavoista. (Väänänen ym. 2021, 21; Kaakinen ym. 2016, 25-28.) Erilaisia vertaistuen muotoja opinnäytetyön aikana voivat olla esimerkiksi opiskelijoiden välinen tiedon jakaminen, kokemusten vaihtaminen ja aikaisemmin julkaistujen opinnäytetöiden käyttäminen esimerkkinä omassa työssään. Vertaistuki mahdollistaa yhdessä oppimisen, vaihtoehtojen reflektiivisen pohtimisen, sekä tunteiden jakamisen. Vertaistuki saattaa olla merkittävä kannatteleva tekijä opinnäytetyöprosessin aikana. Vertaistukea ja -oppimista voidaan toteuttaa erilaisin menetelmin esimerkiksi tekemällä opinnäytetyö pienessä ryhmässä. (Hatunen ym. 2025, 10.)

Toimivalla työelämäyhteistyöllä voidaan myös tukea opinnäytetyön etenemistä (Hatunen ym. 2025, 7). Ammattikorkeakouluissa opinnäytetyöt ovat pääsääntöisesti työelämälähtöisiä ja työelämää kehittäviä eli töitä tehdään työelämäkumppaneille. Toimivan työelämäyhteistyön kannalta on keskeistä, että opinnäytetyö suunnitellaan yhdessä opiskelijan, työelämäkumppanin edustajan ja ohjaajan kanssa. (Tuomikoski & Pekonen 2025, 24.) Erityisen merkitykselliseksi tämä koetaan opiskelijoiden taholta opinnäytetyön alkumetreillä (Väänänen ym. 2021, 58). Tällöin opiskelijalla on mahdollisuus yhteisessä suunnittelussa vahvistaa omaa ymmärrystä opinnäytetyön aiheesta ja tarkentaa epäselviä asioita (Tuomikoski & Pekonen 2025, 24; Väänänen ym. 2021, 58).

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata Laurea-ammattikorkeakoulussa keväällä 2026 pilotoitua Opparijuna – Opinnäytetyöohjausta pedagogisesta näkökulmasta. Yhteistyökumppanina Opparijunassa toimi Tukena-säätiö. Opparijunan ajatuksena oli viedä opinnäytetyöprosessi kokonaisuutena läpi viidessä kuukaudessa. Tarkkaan mietitty aikataulutus, opinnäytetyön palastelu osiin sekä yhteistyökumppanin vahva tuki olivat mahdollistamassa pilotin onnistumista.

Opparijuna kehitettiin vauhdittamaan opinnäytetyöprosessia ja työelämäyhteistyötä

Opinnäytetöiden ohjaajat ovat perinteisessä ohjausmallissa havainneet, että opiskelijat voisivat hyötyä aktiivisemmin tukea tarjoavasta ohjausprosessista, joka on selkeästi pilkottu osiin. Lisäksi on havaittu, että opiskelijat voisivat opinnäytetyöprosessissa saada apua ohjaustilanteessa oman työn työstämisestä sen sijaan, että ohjauksessa vain keskustellaan työn edistämisestä. Tästä syystä päädyttiin pilotoimaan mallia, jossa yhdistyisi vahva ohjauksellinen tuki, opinnäytetöiden tekijöiden keskinäinen vertaistuki sekä opiskelijan minäpystyvyyttä tukeva prosessi, joka ohjaa etenemistä.

Keväällä 2025 toteutettiin terveydenhoitajatyön kehittämistehtävissä toimeksianto Tukena-säätiölle. Työelämälähtöisissä terveydenhoitajatyön kehittämistehtävissä hyödynnettiin palvelumuotoilun menetelmiä. Opiskelijoiden kehittämien prototyyppien pohjalta Tukena-säätiössä innostuttiin yhteistyön jatkamisesta, joten he tilasivat opinnäytetöinä toteutettavan podcast-sarjan.

Työelämäkumppanin toimeksiantona oli tuottaa podcast-sarja, joka tarjoaa tietoa ja vertaistukea kehitysvammaisten ihmisten palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta sekä tuo näkyvyyttä tälle tärkeälle teemalle. Podcast-sarjan ensisijaisena kohderyhmänä olivat kehitysvammaisten henkilöiden läheiset. Aiheen ollessa laaja, oli tarve useammalle podcast-jaksolle. Opparijunassa useamman tiimin työskentely yhtä aikaa mahdollisti sen, että podcast-sarjan jaksoissa kulkee yhteneväinen punainen lanka ja niistä koostuu selkeä kokonaisuus, jota työelämäkumppani voi hyödyntää. Opparijunan podcastit ovat kuunneltavissa täältä. 

Opparijunan eteneminen ja väliasemat

Opparijunan ohjaus oli suunniteltu etenemään vaiheittain niin, että jokaisessa vaiheessa toistuivat samat elementit ja sama järjestys. Kuvassa 1 on esitetty Opparijunan ohjauksen elementit: Fasilitoitu työpajatyöskentely yhdessä kerran kuukaudessa, To Do- ja kirjoitustehtävät etäjaksolle, etäohjaus jakson puolivälissä sekä ohjaajien kirjallinen palaute opinnäytetyön kirjallisesta osuudesta ennen seuraavaa työpajapäivää.

Fasilitoitu työpaja käynnisti jokaisen vaiheen opinnäytetyöprosessissa. Fasilitoidun työpajan tavoitteena oli johdatella opiskelijat seuraavaan vaiheeseen ja työpajoissa työstettiin omaa opinnäytetyötä erilaisten tehtävien avulla. Työpajoihin osallistuminen oli pakollista, koska pajat loivat aina pohjan seuraavan etäjakson työskentelylle.

Etäjakson To Do-tehtävät tukivat opiskelijoiden perehtymistä tulevaan vaiheeseen (esim. tiedonhaun pajaan osallistuminen tai menetelmäkirjallisuuteen perehtyminen) tai edistivät opinnäytetyön käytännön toteutusta (esim. yhteiskehittämisen työpajan suunnittelu, tai podcastin käsikirjoituksen laatiminen). Kirjoitustehtävät puolestaan oli suunniteltu edistämään itse opinnäytetyöraporttia.

Etäjakson puolessa välissä opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua matalalla kynnyksellä Teamsissa pidettävään etäohjaukseen. Ohjaukseen ei tarvinnut valmistautua tai ilmoittautua vaan paikalle sai saapua omien sen hetkisten kysymysten ja ongelmien kanssa. Monessa etäohjauksessa opiskelijoilla oli hyvin samanlaisia haasteita, joita ratkottiin yhdessä. Etäohjaus mahdollisti myös ohjaajan pysymisen tilanteen tasalla eri ryhmien etenemisessä sekä toiminnassa.

Viikkoa ennen seuraavaa fasilitoitua työpajaa opiskelijat palauttivat opettajille luettavaksi opinnäytetyöraportin vaiheen. Opettajat lukijat työt ja antoivat niistä kirjallista palautetta. Työpajoissa opiskelijoilla oli halutessaan mahdollisuus kysyä ja tarkentaa saamaansa palautetta, mutta yksittäisen ryhmän työhön ja palautteeseen ei lähitapaamiskerroilla lähdetty syvemmin perehtymään. Kuvassa 2 on esitetty Opparijunan eteneminen ja runko vielä yksityiskohtaisemmin.

Opparijunan ohjauksellinen tuki prosessin aikana

Työelämäkumppanin läsnäolo näkyi koko prosessin ajan. Ensimmäisessä työpajassa työelämäkumppani oli esittelemässä toimintaansa ja toiveitaan podcast-sarjalle sekä vastaamassa opiskelijoiden kysymyksiin. Työelämäkumppani oli koko opinnäytetyöprosessin ajan opiskelijoiden tavoitettavissa sähköpostilla nopeallakin aikataululla. Keväällä opiskelijat järjestivät fasilitoidut työpajat kohderyhmälle ja tällöin työelämäkumppani auttoi rekrytoimaan työpajoihin osallistujia. Opinnäytetyön valmistuttua työelämäkumppani antoi opiskelijoille laadukkaat, kattavat ja monipuoliset palautteet.

Opparijunan pedagogisilla ratkaisuilla vastattiin tyypillisimpiin opiskelijoiden kokemiin haasteisiin opinnäytetyöprosessin aikana. Aikataulutus oli tehty koko opinnäytetyöprosessin ajalle valmiiksi ja se annettiin tiedoksi opiskelijoille jo ennen ensimmäistä työpajaa. Opinnäytetyön prosessin hahmottamista tuettiin käymällä koko opinnäytetyöprosessi opiskelijoiden kanssa läpi ensimmäisessä lähityöpajassa. Tällöin opiskelijoille myös kerrottiin, miten työskentely on palasteltu pienempiin osiin jo valmiiksi ja miten prosessi tulee kannattelemaan opiskelijaa eteenpäin kirjoittamisessa.

Aiheeseen perehtyminen ja rajaus tehtiin yhdessä opettajan fasilitoimana lähityöpajoissa. Fasilitoitujen työpajojen tehtävät suunniteltiin niin, että niiden avulla pyrittiin tukemaan opiskelijan ymmärrystä tieteellisestä kirjoittamisesta tai metodologisista ratkaisuista. Yhteiset tehtävät ja keskustelu pohjustivat opiskelijoiden omaa ajattelua sekä tiedonhankintaa. Ohjauksessa pyrittiin siihen, että opiskelijoilla oli jokaisessa vaiheessa saatavilla tarvittava tieto sekä valmiit työkalut opinnäytetyön kirjoittamiseen.

Työpajoissa panostettiin yhteisöllisyyteen ja luotiin tilaisuuksia vertaistukeen, oivallusten jakamiseen sekä yhteiseen pohdintaan. Työpajoissa jaettiin opettajien sekä opiskelijoiden toimesta hyviä lähdeviitteitä, työkaluja tai tapoja tehdä asioita. Työpajoissa sekä etäohjauksissa oli sallittua ilmaista tarvittaessa vaikeita tunteita ja turhautumista. Vertaistuki toimi hyvin tukena myös tässä asiassa.

Tähän artikkeliin liittyen on kirjoitettu myös toinen osa: Opparijunan kyydissä pääteasemalle osa 2: Kokemuksia työelämäyhteistyössä toteutetusta strukturoidusta opinnäytetyöprosessista, jossa kuvataan tarkemmin opettajien, yhteistyökumppaneiden sekä opiskelijoiden näkemyksiä sekä kehittämisehdotuksia prosessiin liittyen.