Turvapaikkapäätöksissä on tapahtunut kiristymistä. Tämä on johtanut aiempaa useamman ihmisen päätymiseen yhteiskunnan ulkopuolelle, paperittomaksi. Paperittomuus aiheuttaa syvää inhimillistä kärsimystä. Paperittomuus on kuitenkin ihmisen tekemin päätöksin luotu ja siten myös ratkaistavissa oleva ongelma. Turvapaikkaprosessia on kehitettävä, jotta voidaan varmistaa oikeusturvan toteutuminen kansainvälistä suojelua hakeneiden kohdalla. On luotava useita eri reittejä pois varjoyhteiskunnasta esimerkiksi työn, opiskelun tai perhesuhteiden oleskelulupien käytäntöjä helpottamalla.

Ihminen voi päätyä oleskelemaan Suomessa ilman oleskelulupaa monesta eri syystä. Näin voi käydä kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen, kun henkilö kuitenkin kokee mahdottomaksi paluun lähtömaahansa. Ilman laillista oleskeluoikeutta, yleiskielellä ”paperittomaksi”, voi jäädä myös muun oleskelulupapäätöksen ollessa kielteinen tai oleskeluluvan umpeutumisen jälkeen. Joskus oleskelulupaa ei ole haettu lainkaan. Suomessa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ovat määrällisesti suurin joukko paperittomia.  (Lydén 2019; Jauhiainen, Gadd & Jokela 2018; Jauhiainen & Tedeschi 2021)

Suomen lainsäädännöstä ei tällä hetkellä löydy määrittelyä statuksettomasta tai paperittomasta henkilöstä. Määrittely riippuu sekä määrittelijästä että määrittelyn tarkoituksesta. Englanniksi käytetään neutraalimpia termejä ”undocumented” tai ”irregular”. Suomessa käytetään usein termiä paperiton. Termi ei ole täysin onnistunut, koska epätyypillisesti maassa oleskelevalla tai ”statuksettomalla” ihmisellä voi olla asianmukaiset henkilöllisyysasiakirjat (eli ”paperit”), vaikka hänellä ei ole oleskeluoikeutta. Selkeyden vuoksi tässä artikkelissa Suomessa eri syistä epätyypillisesti ilman oleskeluoikeutta asuvista henkilöistä käytetään nimitystä paperittomat. (PICUM 2019; Paperittomat-hanke 2019.)

Paperittomuus on Suomessa melko pieni ilmiö verrattuna moneen muuhun maahan. Aihetta tutkineiden Jauhiaisen ja Tedeschin (2021) arvioiden mukaan paperittomien määrä on kasvanut vuoden 2010 jälkeen. Tuorein arvio on vuodelta 2018, joka oli 3500–4000 ihmistä.

Turvapaikkapäätöksistä vuosina 2015–2017 tehdyn tutkimuksen (Saarikkomäki, Oljakka ym. 2018) mukaan Maahanmuuttoviraston (Migrin) päätöksissä olisi havaittavissa kiristymistä ainakin väliaikaisesti. Kansainvälistä suojelua myönnettiin aiempaa vähemmän ja hakijan esiin tuomia seikkoja ei huomioitu yhtä usein. Tämä on johtanut siihen, että paperittomaksi jäädään aiempaa useammin.

Paperittomat eivät ole yksi yhtenäinen joukko. Julkisuudessa kenties eniten näkyvyyttä ovat saaneet nuoret Lähi-Idästä saapuneet miehet. Paperittomaksi päätyy kuitenkin myös naisia, perheitä ja vanhuksia. Osa paperittomista on kääntynyt kristityksi, osa määrittelee itsensä homoseksuaaliksi tai muuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaksi, osa on sairaita tai vammaisia.

Paperittomien hatarat turvaverkot

Paperittomaksi päätyneen henkilön asema riippuu suuresti siitä, minkä kunnan alueella hän on. Kuntien välillä on eroja esimerkiksi siinä, miten majoitus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään. Kunnilla on velvollisuus tuottaa kiireelliset sosiaali- ja terveyspalvelut, mutta kaikki kunnat eivät hoida muita välttämättömiä palveluita. Tämä saattaa johtaa esimerkiksi kroonisesti sairaan ihmisen terveydentilan vakavaan heikkenemiseen, jolloin hänet joudutaan kuitenkin hoitamaan kiireellisesti.  (Kuusio, Seppänen ym. 2018; Keskimäki, Nykänen ym. 2014).

Kunnilla on velvollisuus järjestää lapsille perusopetus ja kouluterveydenhuolto. Lapsen oikeuksien toteutuminen riippuu kuitenkin ainakin osittain vanhempien kyvystä huolehtia näiden oikeuksien toteutumisesta. On mahdollista, että esimerkiksi vaihtuvat asuinolosuhteet, traumaattiset kokemukset tai viranomaisia kohtaan tunnettu pelko ja epäluottamus saattaa heikentää lapsen oikeuksien toteutumista. Tutkimusta aiheesta ei tietääksemme vielä ole.

Mikäli kunnan palvelut eivät ole kunnossa, paperiton jää yksityisten ihmisten hyväntahtoisuuden ja kolmannen sektorin avun varaan. Pahimmassa tapauksessa ihminen voi jäädä täysin yksin, ulos kaikkien yhteisöjen osallisuudesta erityisesti silloin, kun henkilön elämään liittyy seikkoja, joita oma yhteisö ei hyväksy.

Tie ulos paperittomuudesta

Yhteisöjen ja yhteiskunnan syrjään työntämänä henkilön mahdollisuudet päästä ulos paperittomuudesta, eli laillistaa oma oleskelunsa, ovat todella huonot. Oleskeluluvan saamiseen tarvitaan yleensä tukiverkostoja, jotka ymmärtävät suomalaista yhteiskuntaa ja sen toimintatapoja. Uusien oleskelulupahakemusten tai valitusten tekeminen ja suunnittelu vaativat resursseja myös paperittomalta itseltään: henkisiä voimavaroja, fyysistä jaksamista sekä materiaalisia resursseja, kuten toimivan puhelinliittymän. Paperittomat, joilla näitä resursseja ei ole, ovat erityisen vaikeassa asemassa.

Paperittomuus on ongelma, joka on luotu poliittisilla päätöksillä ja viranomaispäätöksillä. Se olisi mahdollista ratkaista, sillä päätöksiä voidaan myös muuttaa. Esimerkiksi Ranskassa on käynnissä kokeilu, jossa alueella vähintään puoli vuotta oleilleen henkilön on mahdollista saada työperäinen oleskelulupa, mikäli hän löytää työtä (Fédération Entraide Protestante, 2021).

Suomessa oleskeluluvan saaminen työn perusteella on hankalaa. Työnantajan löytymisen lisäksi tarveharkinta voi aiheuttaa hankaluuksia. Myöskään ammattipätevyyden osoittaminen ilman lähtömaan tutkintotodistuksia ei ole helppoa. Erityinen ongelma on, että työperäisen oleskeluluvan saaminen edellyttää voimassa olevaa matkustusasiakirjaa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on kuvannut tarkemmin Suomen ongelmallisia matkustusasiakirjakäytäntöjä (Rundgren 2020).

Monissa kunnissa olisi valmiuksia ja halukkuutta ottaa vastaan huomattavasti nykyistä enemmän maahan muuttaneita ja myös työnantajilla on kiinnostusta rekrytoida luovasti maan rajojen ulkopuolelta osin humanitaarisin perustein. Suomessakin voisi kokeilla esimerkiksi Italiassa kehitettyä (Kendall & Gori, 2021) maahan tulon sponsoroinnin mallia, jossa yhteys tulevaan kotikuntaan ja työnantajiin muodostetaan jo lähtömaassa ja vältetään näin ihmissalakuljetuksen vaarat sekä hidas kotoutuminen.

Mielestämme parasta paperittomuuden hoitoa on sen ennaltaehkäisy. Paperittomuus aiheuttaa syvää ja estettävissä olevaa inhimillistä kärsimystä, joka tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Laureassa on valmisteilla yhdessä paperittomuuden asiantuntijaorganisaatioiden ja palveluntuottajien kanssa useita hankkeita, joissa pyritään sekä ennaltaehkäisemään paperittomuutta että löytämään reittejä ulos siitä.

Kirjoittajat:

• Hilkka Lydén (sairaanhoitaja, diakonissa YAMK) työskentelee Laureassa TKI-asiantuntijana ja on toiminut aiemmin esimerkiksi maahanmuuttopalveluissa pakolaisohjaajana ja vastaanottokeskuksessa sairaanhoitajana.
• Ilona Silvola (TM) on systemaattisen teologian väitöskirjatutkija Åbo Akademissa. Hän tutkii kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden turvapaikkaprosesseja, erityisesti teologisesta näkökulmasta.
• Alina Leminen on (FT, dos.) työskentelee Laureassa TKI-päällikkönä. Hän on tutkinut mm. monikielisyyttä ja maahan muuttaneiden kielitaidon kehittymistä.
• Artikkelia varten on haastateltu projektipäällikkö Anne Hammadia (Diakonissalaitoksen Suojattomat-yhteisöhanke/The Unprotected Community Program), vastaanottokeskuksessa johtavana sosiaalityöntekijänä työskennellyttä Minna Tuovista ja kunnallisissa maahanmuuttopalveluissa ohjaajana työskentelevää Laura Malinia.

Lähteet:

• Fédération entraide protestante, 2021. Experiment to develop access to labour market for undocumented persons (julkaisematon).
• Jauhiainen, J., Gadd, K. & Jokela, J., 2018. Paperittomat Suomessa 2017. Turku: Turun yliopisto.
• Jauhiainen, J.S. & Tedeschi, M., 2021. Undocumented migrants and their everyday lives : the case of Finland. Cham, switzerland: springer.
• Kendall, F. & Gori, G. 2021. Verkostotapaaminen, 06.20.2021. Federazione delle Chiese Evangeliche in Italia, Rooma.
• Keskimäki, I., Nykänen, E. & Kuusio, H., 2014. Paperittomien terveyspalvelut Suomessa. Tampere.
• Kuusio, H., Seppänen, A., Jokela, S., Somersalo, L. & Lilja, E., 2018. Ulkomaalaistaustaisten terveys ja hyvinvointi Suomessa. Helsinki.
• Lydén, H., 2019. Kotoutumisen portaat : kansainvälistä suojelua saavien asiakkaiden alueellinen kotoutumisen malli Karkkilassa ja Vihdissä, Laurea-ammattikorkeakoulu.
• Paperittomat-hanke. Viitattu 18.3.2019 http://www.paperittomat.fi
• Picum. Words matter. Viitattu 18.3.2019 https://picum.org/words-matter/
• Rundgren, J. 2020. “Suomen muukalaispassikäytäntö on inhimillistä kärsimystä aiheuttava rakenne,” yhdenvertaisuusvaltuutettu. Viitattu 19.10.2021, https://syrjinta.fi/-/suomen-muukalaispassikaytanto-on-inhimillista-karsimysta-aiheuttava-rakenne
• Saarikkomäki, E., Oljakka, N., Vanto, J., Pirjatanniemi, E., Lavapuro, J. & Alvesalo-Kuusi 2018. Oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimusraportteja ja katsauksia 1/2018.
• UNHCR 2010. “The 1951 convention and protocol relating to the status of refugees.” Geneva: unhcr, 2010. Viitattu 19.10.2021, https://www.unhcr.org/3b66c2aa10