Strateginen ennakointi liikennejärjestelmän murroksessa: tapausesimerkkinä Fintraffic

Julkisen sektorin strateginen päätöksenteko toteutuu toimintaympäristössä, jota leimaavat kompleksisuus, keskinäisriippuvuudet ja epävarmuus. Liikennejärjestelmän kehittäminen on erityisen haastavaa, koska infrastruktuuri-investoinnit ovat pitkäjänteisiä ja pääomavaltaisia, kun taas teknologinen kehitys etenee nopeasti. Ekologinen kestävyyskriisi ja teknologian sulautuminen kaikkeen toimintaan lisäävät painetta uudistaa olemassa olevia rakenteita ja toimintamalleja (Dufva & Rekola 2023).

Fintraffic toimii edellä kuvatussa murroksessa valtion erityistehtäväkonsernina vastaten liikenteenohjauksesta, tilannekuvasta sekä liikennejärjestelmän turvallisuuden ja sujuvuuden varmistamisesta kaikissa liikennemuodoissa. Organisaation strategia 2026–2030 painottaa digitalisaatiota, turvallisuutta ja kestävyyttä (Fintraffic 2026a). Näiden tavoitteiden toteuttaminen edellyttää päätöksentekoa, joka huomioi sekä nykyjärjestelmän toimintavarmuuden että tulevaisuuden kehityssuunnat.

Opiskelijatoimeksiantojen tulokset silmien avaajana

Tulevaisuussuuntautuva päätöksenteko edellyttää ennakointikyvykkyyttä sekä kykyä tarkastella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Yksi tapa vahvistaa kyvykkyyksiä on hyödyntää organisaation ulkopuolisia asiantuntijaverkostoja, tutkimusperusteista kehittämistä ja ennakointimenetelmiä. Tästä lähtökohdasta Fintraffic toimi keväällä 2026 toimeksiantajana Laurea-ammattikorkeakoulun Digitaalisten tulevaisuuksien muotoilu -ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintojaksoilla, joissa tarkasteltiin liikennejärjestelmän tulevaisuuteen vaikuttavia kehityskulkuja ennakoinnin, palvelumuotoilun ja systeemisen ajattelun näkökulmista (Hario 2026; Kauppinen, Luojus & Salmi 2026).

Laurean tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) ja opetus integroituvat yhteen ennakointitoimeksiannoissa, joissa yhdistyy tutkimustieto ja opiskelijoiden osaaminen. Ennakointiprosesseissa tarkoituksena ei ole ennustaa tulevaisuutta, vaan tunnistaa erilaisia mahdollisia kehityssuuntia ja arvioida niiden merkitystä organisaatioiden toiminnalle. (Hario 2024.) Opiskelijaprojektit tarjoavat myös mahdollisuuden tarkastella toimintaympäristön muutoksia näkökulmista, jotka voivat jäädä organisaation arjessa vähemmälle huomiolle.

Fintrafficin toimeksiannossa opiskelijatiimit arvioivat organisaation toimintaympäristöön vaikuttavia muutosilmiöitä ja epävarmuustekijöitä sekä niiden mahdollisia vaikutuksia erityisesti lentoliikenteenohjauksen osalta. Tavoitteena ei ollut tuottaa ennusteita liikennejärjestelmän tulevaisuudesta, vaan rikastaa strategista keskustelua ja tuoda esiin näkökulmia, jotka eivät välttämättä nouse esiin päivittäisessä kehittämistyössä. Tässä mielessä työelämä-korkeakouluyhteistyö toimii osana ennakointikyvykkyyden rakentamista: se avaa tilaa vaihtoehtoisten tulevaisuuksien tarkastelulle ja laajentaa strategisen päätöksenteon tietopohjaa pitkän aikavälin valintojen tueksi.

Tulevaisuusajattelu

Tulevaisuusajattelu (futures thinking) perustuu näkemykseen, että tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan avoin ja vaihtoehtoinen. Amara (1981) tiivisti alan perusoletukset kolmeen väittämään. Tulevaisuutta ei ole päätetty ennalta, sitä ei voi ennustaa, ja siihen voidaan vaikuttaa nykyhetken valinnoilla. Strategisessa päätöksenteossa tämä tarkoittaa siirtymistä yhdestä oletetusta kehityspolusta useiden mahdollisten tulevaisuuksien tarkasteluun (Voros 2003).

Keskeinen osa tulevaisuusajattelua on heikkojen signaalien tunnistaminen. Ansoff (1975) esitti, ettei organisaation kannata odottaa täydellistä tietoa muutoksesta ennen reagointia. Vasteen tulee sen sijaan vahvistua sitä mukaa kuin signaali selkiytyy. Pienet ja vielä marginaaliset muutokset voivat ennakoida laajempia murroksia, ja niiden havaitseminen antaa organisaatiolle strategista reagointiaikaa (Hiltunen 2012).

Heikkoja signaaleja ei pidä sekoittaa villeihin kortteihin. Villit kortit ovat epätodennäköisiä mutta vaikutuksiltaan suuria yksittäisiä tapahtumia, kun taas heikot signaalit vahvistuvat vähitellen tiedon karttuessa. Käytännössä molemmat tunnistetaan usein vasta jälkikäteen. (Sytnik & Proskuryakova 2024.)

Julkisessa organisaatiossa tämä tarkoittaa kykyä tarkastella yhteiskunnallisia muutoksia ennen kuin ne konkretisoituvat sääntelyyn, rahoitukseen tai infrastruktuuriin vaikuttavina pakottavina tekijöinä.

Tulevaisuudentutkimus

Tulevaisuudentutkimus (futures studies) tarkastelee pitkän aikavälin kehityskulkuja ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia systemaattisesti. Tavoitteena ei ole ennustaa tulevia tapahtumia tarkasti, vaan tehdä näkyväksi erilaisia kehityspolkuja ja niihin liittyviä oletuksia.

Voros (2003) erottaa toisistaan mahdolliset, uskottavat, todennäköiset ja toivottavat tulevaisuudet. Mahdolliset tulevaisuudet kattavat kaiken, mitä voi tapahtua. Uskottavat tulevaisuudet ovat niitä, joita nykyinen tieto ei sulje pois. Todennäköiset tulevaisuudet perustuvat vallitseviin kehityssuuntiin. Toivottavat tulevaisuudet koskevat sitä, mitä halutaan tapahtuvan. Erottelu on strategisesti merkityksellinen, koska se tekee näkyväksi, milloin organisaatio keskustelee todennäköisyyksistä ja milloin tavoitteista.

Ala on itse tunnistanut teoriapohjansa ohuuden. Fergnani ja Chermack (2020) esittävät, että vahvan tieteellisen teorian puute on hidastanut tulevaisuudentutkimuksen vakiintumista akateemiseksi tieteenalaksi. Käsitteellinen epäselvyys ei silti ole niin laajaa kuin usein oletetaan. Spaniol ja Rowland (2019) osoittivat kirjallisuuskatsauksellaan, että skenaarion määritelmästä vallitsee melko yhtenäinen käsitys. Skenaariot sijoittuvat tulevaisuuteen, viittaavat toimintaympäristön ulkoisiin voimiin, ovat mahdollisia ja uskottavia, saavat kertomuksen muodon ja esiintyvät joukkoina, joissa vaihtoehdot ovat keskenään mielekkäitä.

Julkisessa päätöksenteossa tämä tiedollinen perusta auttaa tunnistamaan rakenteellisia muutoksia, jotka eivät vielä näy operatiivisessa toiminnassa mutta voivat pitkällä aikavälillä muuttaa järjestelmän toimintalogiikkaa.

Ennakointi strategisena toimintana

Ennakointi (foresight) tarkoittaa tulevaisuudentutkimuksen soveltamista organisaation strategiseen päätöksentekoon. Se yhdistää vaihtoehtoisten tulevaisuuksien tarkastelun nykyhetken valintoihin ja resurssien kohdentamiseen (Rohrbeck & Kum 2018).

Skenaariotyöskentely on tunnettu ennakoinnin menetelmä, jonka avulla voidaan testata strategisten päätösten kestävyyttä erilaisissa tulevaisuuspoluissa (Schoemaker 1995). Ennakoinnin tarkoituksena ei ole poistaa epävarmuutta, vaan tehdä siitä hallittavampaa. Julkisessa organisaatiossa ennakointi tukee pitkäjänteisyyttä tilanteessa, jossa poliittinen ohjaus, budjettirajoitteet ja akuutit kriisit voivat ohjata huomiota lyhyen aikavälin ratkaisuihin.

Tulevaisuusajattelu luo siis ajattelullisen perustan, tulevaisuudentutkimus teoreettisen viitekehyksen ja ennakointi soveltaa teoriaa ja luo tulevaisuustietoa päätöksenteon tueksi (Voros 2003). Näiden käsitteiden välinen suhde on hierarkkinen mutta toisiaan täydentävä. Ilman tulevaisuusajattelua strateginen keskustelu kaventuu nykytilan optimointiin. Ilman tulevaisuudentutkimusta ennakointi jää intuitiiviseksi. Ilman ennakointia tutkimuksellinen tieto ei kytkeydy päätöksentekoon.

Liikennejärjestelmän murros ja epävarmuus

Liikennejärjestelmä on siirtymässä moniulotteiseen murrosvaiheeseen, jossa digitalisaatio, automaatio, datatalous, ilmastotavoitteet ja geopoliittiset jännitteet muokkaavat toimintaympäristöä nopeasti. Muutokset eivät rajoitu teknologiaan, vaan kytkeytyvät myös sääntelyyn, kansainväliseen yhteistyöhön ja markkinarakenteisiin. (Traficom 2026; Fintraffic 2026a.)

Liikennejärjestelmä on kompleksinen tekninen kokonaisuus, jossa yksittäiset häiriöt voivat heijastua laajasti koko järjestelmään (Sytnik & Proskuryakova 2024). Fintrafficin vastuulla on liikenteen turvallisuuden, sujuvuuden ja huoltovarmuuden turvaaminen kaikissa liikennemuodoissa (Fintraffic 2026b). Ennakointi auttaa tunnistamaan kehityssuuntia ja varautumaan vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin siten, että investoinnit tukevat pitkän aikavälin yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Three Horizons -malli strategisena jäsentäjänä

Liikennejärjestelmän murrosta ja siihen liittyvää epävarmuutta voidaan jäsentää esimerkiksi Three Horizons -mallin (kolme horisonttia) avulla, joka tarkastelee muutosta kolmen samanaikaisen aikahorisontin kautta (Curry & Hodgson 2008; NPC 2024). Ensimmäinen horisontti kuvaa nykyistä liikennejärjestelmää ja sen operatiivista ydintoimintaa, jossa Fintraffic vastaa liikenteenohjauksen, tilannekuvan sekä turvallisuuden ja sujuvuuden varmistamisesta kansallisella tasolla (Fintraffic 2026b). Toisella horisontilla korostuvat murrosta ajavat muutostekijät, kuten digitalisaatio, automaatio, data-alustojen kehittyminen, kyberturvallisuusvaatimukset sekä muuttuva geopoliittinen toimintaympäristö (Traficom 2026). Nämä tekijät haastavat nykyisiä toimintamalleja ja edellyttävät organisaatiolta ennakoivaa kehittämistä, investointeja sekä uudenlaista osaamista. 

Kolmas horisontti suuntautuu pitkän aikavälin tulevaisuuskuviin, joissa liikennejärjestelmä rakentuu älykkäiden ohjausratkaisujen, autonomisen liikenteen, integroitujen dataekosysteemien sekä rajat ylittävien digitaalisten palvelujen varaan. Strategisella tasolla tavoitteena on kehittää liikennejärjestelmää tiedolla, hyödyntää digitalisaation mahdollisuuksia ja rakentaa tulevaisuuden kyvykkyyksiä (Fintraffic 2026a). Three Horizons -malli kytkee ennakoinnin osaksi strategista päätöksentekoa. Sen avulla voidaan samanaikaisesti turvata nykyjärjestelmän toimintavarmuus, hallita käynnissä olevaa murrosta ja suunnata kohti pitkän aikavälin systeemistä muutosta.

Johtopäätökset

Ennakointi tukee Fintrafficin päätöksentekoa erityisesti liikennejärjestelmän murroksessa, jossa epävarmuus, teknologinen kehitys ja yhteiskunnalliset paineet kietoutuvat toisiinsa. Se auttaa jäsentämään vaihtoehtoisia kehityspolkuja, tunnistamaan nousevia muutostrendejä ja arvioimaan strategisten valintojen pitkän aikavälin vaikutuksia. Näin ennakointi tukee siirtymää kohti dataohjautuvaa liikennejärjestelmää ja vahvistaa Fintrafficin roolia sekä nykyjärjestelmän turvaajana että tulevaisuuden järjestelmän kehittäjänä (Fintraffic 2026a; Rohrbeck & Kum 2018).

Pelkkä nykytilan optimointi ei kuitenkaan riitä vastaamaan nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Ennakointi tuo strategiseen johtamiseen ajallista syvyyttä ja vahvistaa organisaation kykyä tehdä kestäviä päätöksiä epävarmuuden keskellä. Sen vaikuttavuus riippuu kuitenkin siitä, kuinka tiiviisti ennakointi on osa organisaation johtamisrakennetta ja investointiprosessia (NPC 2024; Dufva & Rekola 2023).

Artikkeli on kirjoitettu opiskelijaopettajayhteistyönä osana strategisen ennakoinnin ja muotoilun YAMK-opintojaksoa.

Tämän artikkelin valmistelussa on hyödynnetty ChatGPT- ja Gemini-tekoälyä tekstin rakenteen jäsentelyssä, tekstin sujuvoittamisessa, kieliasun tarkistamisessa sekä kuvion 1 visualisoinnissa.