Taidetta ja kulttuuria hoivakoteihin – eloa ikääntyneiden arkeen!

Teksti | Satu Bethell , Anniina Honkonen

Taide ja kulttuuri lisäävät tutkitusti ikääntyneiden hyvinvointia ja työtä kulttuurisen vanhustyön eteen on tehty jo paljon. Silti hoivakotien arki saattaa helposti luisua rutiininomaiseksi suorittamiseksi ja ikääntyneitä asukkaita passivoivaksi. Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hanke kytkee yhteen koronapandemian riuduttamat ikääntyneiden hoivakodit ja luovan alan toimijat. Hankkeen tavoitteena on elävöittää hoivakotien elämää tuomalla luovat menetelmät osaksi asukkaiden ja työntekijöiden arkea. Samalla pyritään kehittämään uusia liiketoimintamalleja vanhustyöhön suuntautuvalle luovalle alalle.

Omannäköistä elämää hoivakodissa

Sosiaali- ja terveysministeriön kannanoton mukaisesti, iäkkäillä ihmisillä tulee olla iästä ja toimintakyvystä riippumatta mahdollisuus elää omanlaistaan hyvää elämää omissa yhteisöissään (Sosiaali- ja terveysministeriö & Kuntaliitto, 2017). Hyvään elämään kuuluu perushoidon ja huolenpidon lisäksi yksilön itsemääräämisoikeuden ja toimivan arjen turvaaminen.

On selvää, että pienellä henkilömäärällä hoivakodin arjen pyörittämiseen tarvitaan vankkoja arjen rutiineja, jotta kaikki perushoitoon ja huolenpitoon liittyvät asiat saadaan laadukkaasti hoidettua. Liian tiukat ja toistuvat rutiinit saattavat kuitenkin tuntua asukkaasta uuvuttavilta ja ympäröivä elinympäristö passivoivalta.  Strandman-Suontaustan mukaan ihminen menettää väistämättä yksilöllisyyttään ja vaikutusmahdollisuuksiaan päivittäisten rutiinien yhdenmukaistuessa ja muiden rakentamassa ja hallitsemassa kodissa asuessaan (Strandman-Suontausta 2013, 85). Itsemääräämisoikeuksien kaventumisen myötä myös yksilön omien valintojen ja päätöksien tekeminen supistuu. Jos yksilöllä ei ole mahdollisuutta osallistua tai vaikuttaa itseä koskeviin päätöksiin, voi tunne oman elämän merkityksellisyydestä kadota.

Oman tilan tai roolin löytyminen hoivakotiympäristössä voi tuntua haastavalta. Hoitolaitokseen pääseminen tai joutuminen edustaa usein henkilölle välivaihetta, jossa henkilö ei enää ole kotonaan, mutta ei myöskään tunnista eikä tunnusta itseään vielä hoitolaitoksen asukkaaksi. (Strandman-Suontausta 2013, 85.) Henkisessä välitilassa oleva ihminen saattaa reagoida muuttuneeseen elämäntilanteeseen monin eri tavoin ja siirtyminen muiden ohjailemaan tai muiden ”tekemään” hoitolaitokseen saattaa johtaa elämän köyhtymiseen ja latistumiseen ja siten myös identiteettiongelmiin. (Marin 2003, 25-26.)  Siksi yksilön ainutkertaisen ja ainutlaatuisen elämän arvostaminen ja sen merkityksellisyyden kunnioittaminen on niin tärkeää.

Taiteella ja kulttuurilla on paikkansa vanhustyössä

Monissa tutkimuksissa on todettu taiteen ja kulttuurin monipuolisesti hyvinvointia lisäävä vaikutus ikääntyneillä (ks. Malmivirta 2019). Pitkään kuvataideterapeuttina ja kuvataiteilijana ikääntyneiden taideryhmiä ohjatessaan tämän artikkelin toinen kirjoittaja Satu Bethell on huomannut taidelähtöisten menetelmien toimivan erityisen hyvin osallisuuden edistämisessä ja yhteenkuuluvuuden tunteen rakentamisessa.  Osallistuminen hoivakodin sisällä pidettäviin taidetuokioihin mahdollistaa omien itsenäisten päätösten tekemisen. Samalla osallistujalle tulee tunne johonkin hänelle tärkeään ryhmään kuulumisesta, mikä kehittää osallistujan tunnetta omasta merkityksestä yhteisön jäsenenä.  Samoin taiteen kautta jaetut kokemukset ja muistot toimivat merkityksellisinä yhteisten keskustelujen herättäjinä sekä yhteenkuuluvuuden ja toivon luojana.

Taiteen ja kulttuurin merkitys osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä erityisesti vanhustyötä ymmärretään ja ikääntyneet nähdään nykyään entistä aktiivisempina taiteen ja kulttuurin kuluttajina ja tuottajina. Silti hoivakotien mahdollisuudet tarjota asukkailleen luovia hetkiä ovat rajalliset. Tähän haasteeseen Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hanke vastaa yhdistämällä taiteeseen ja hyvinvointialaan liittyvää osaamista.

Toistaiseksi taiteilijoiden täysipäiväinen työllistyminen pelkästään taiteen ja kulttuurin pariin on ollut vähäistä (Rensujeff 2015) ja sen vuoksi taidetta ja eri asiakasryhmien hyvinvointia yhdistävät työkentät näyttäytyvätkin taide- ja kulttuurialojen ammattilaisille kiinnostavana työmarkkinana (Ansio, Houni & Piispa 2018). Taiteen ja kulttuurin kasvu sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä merkitsee työllisyyden kasvua taidealoilla sekä hyvinvointiin liittyvien ammattien monialaistumista ja osaamisen kehittymistä (ks. Aholainen 2019; Malmivirta 2019).

Elossa!-hanke mahdollistaa luovan alan toimijoiden ja hoivakotien yhteistyön

Covid19-pandemia muutti sekä taide- ja kulttuurialoja että vanhustyötä, mutta eri tavoilla. Taiteen ja kulttuurin ammattilaisilla työt loppuivat pahimmillaan yhtäkkiä ja kalenteri tyhjeni täysin pitkäksi aikaa. Vanhustyön puolella työmäärä osittain jopa kasvoi ja rajoitukset sulkivat hoivayksiköitä omaan kuplaansa. Kaikki ulkopuolisten tekemät vierailut kiellettiin tai vähintään rajoitettiin minimiin ja ikääntyneiden asukkaiden vähäinenkin sosiaalinen elämä kuihtui. Koronapandemia aiheutti siis taide- ja kulttuurivajeen, joka näkyy edelleen myös vanhustyössä.

Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hanke on suunnattu taiteen ja kulttuurin alojen sekä hoivakotien elävöittämiseen. Hankkeen lähtökohtana on ajatus hoivakotien ja luovan alan toimijoiden välisestä yhteistyöstä, missä vahvistetaan taidelähtöisten menetelmien – musiikki, kuvallinen ilmaisu ja draama – rakentumista pysyväksi osaksi hoivakotikulttuurien toimintamallia. Hankkeen tavoitteena on lisätä luovan alan toimijoiden vanhustyön osaamista ja innostaa hoivakoteja hyödyntämään entistä monipuolisemmin taide- ja kulttuurialan toimijoita löytämällä uusia yhteistyön, yhteistyöverkostojen ja työllistymisen mahdollisuuksia luovien alojen ammattilaisille hoivakotiympäristöissä.

Hankkeessa kartoitetaan Helsingin Seniorisäätiön ylläpitämien hoivakotien toiveita ja tavoitteita sille, millaisia luovia menetelmiä osastoille toivottaisiin lisää. Kartoituksen tulosten perusteella toteutetaan teemoittain luovia työpajoja hoivakotien asukkaille ja työntekijöille. Yhtenä hankkeen keskeisenä toimenpiteenä on myös luovien alojen toimijoiden liiketoimintaideoiden sparraaminen, jossa he pääsevät kehittämään ja toteuttamaan omia taidepalvelukonseptejaan hoivakotiympäristössä. Samalla luovien alojen toimijat saavat mahdollisuuden kehittää omaa asiantuntijuuttaan kuvallisen ilmaisun, musiikin tai draaman parissa sekä vanhustyön ja ryhmänohjauksen saralla.

Lupa tehdä luovasti

Hankkeen ajatuksena on hoivakotiin tuotujen luovien menetelmien avulla vahvistaa iäkkäiden omaehtoista toimintaa, lisätä heidän mahdollisuuksiaan omien valintojen tekemiselle sekä tehdä tilaa heidän ainutlaatuisten elämäntarinoidensa kuulemiselle ja näkyväksi tekemiselle. Syksyllä 2021 alkavissa työpajoissa käytettävät luovat menetelmät tukevat ja edistävät niin ikääntyneiden asukkaiden kuin hoitohenkilöstön hyvinvointia ja viihtyvyyttä. Samalla ne vahvistavat osallistujien osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Hankkeen toivotaan tarjoavan hoivakotien asukkaille kokemuksellisia taide-elämyksiä sekä asettavan asukkaat avoimeen ja dialogiseen suhteeseen elinympäristönsä kanssa.  Hoivakotien henkilökunnalle taiteen läsnäolon toivotaan tuovan uutta osaamista ja innostusta heidän päivittäisiin kohtaamisiinsa asukkaiden kanssa. Alla on muutama lainaus hoivakotien työntekijöille toteutetun alkukartoituskyselyn vastauksista liittyen luovaan toimintaan ja hankkeen tuleviin toimenpiteisiin hoivakodeissa:

“Luovalla toiminnalla, voisi tehdä hoitajien työstä mielekkäämpää ja asukkaiden ja hoitajien arjesta yhteisöllisempää.”

“Mielestäni olisi tärkeää, että jokaisessa hoivakodissa toimisi oma, päätoiminen ohjaaja, jonka tehtävänä olisi tukea ja kannustaa hoitajia käyttämään luovia toimintoja arjessa. Lisäksi luovalle toiminnalle tulisi olla johdon tuki ja ymmärrys, että luova toiminta on tärkeä osa perushoitoa.”

[Ajatus/toive työpajojen suhteen:] “Asukkaat saisivat mielekästä tekemistä ja mahdollisuuden ilmaista itseään ja omaa persoonallisuuttaan.”

“Toivoisin, että hoitajille ja johdolle tulisi ymmärrys siitä, että luova toiminta, taide ja kulttuuri monessa muodossaan kuuluu osana asukkaan kokonaisvaltaista hoitoa. Toivoisin, että ”lupa tehdä luovasti” muuttuisi asenteeksi myös hoitotyössä.”

Monissa ikääntyneiden hoivalaitoksissa arkeen kuuluu jo kulttuuria ja taide-elämyksiä, mutta pitkäjänteinen, taidelähtöinen ja taiteen läsnäoloon perustuva toiminta on vähäisempää. Hoivalaitoksille suunnattuja taidepalveluja voisi olla enemmänkin. Elossa!-hanke pyrkii kehittämään ja lisäämään tämän kaltaisia taidepalveluja osaksi hoivalaitoksien vakiintuneita käytänteitä yhdessä luovan alan toimijoiden ja hoivakotien kanssa. Kuten pienistä puroista kasvaa iso joki, näemme, että hoivakotien toimintakulttuurin muutokseenkin tarvitaan monta tekijää, joista Elossa!-hanke on yksi.

Kirjoittajat työskentelevät toukokuussa 2021 alkaneessa Elossa!-hankkeessa, joka jatkuu maaliskuun 2023 loppuun saakka. Hanketta rahoittaa Uudenmaan liitto. Hanketta koordinoi Laurea-ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina toimivat Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Hankkeen yhteistyökumppanina toimii Laurean avainkumppani Helsingin Seniorisäätiö, jonka kaikki neljä hoivakotia ovat mukana hankkeessa. Luovien alojen toimijat rekrytoidaan mukaan hankkeeseen erillisen haun avulla. Mukaan otetaan yhteensä kuusi luovan alan toimijaa musiikin, kuvataiteen ja draaman aloilta.

Lähteet:

  • Aholainen, M. 2019. Mitä ikääntyneiden kulttuuripalveluilla tarkoitetaan? Käsitteiden analyysiä. Gerontologia 33(4), 171–189. Viitattu 22.6.2021.
  • Ansio, H., Houni, P. & Piispa, M. 2018. ”Ei ole keksitty sitä ammattinimikettä, mikä olisin”. Sosiaalisesti sitoutuneen taiteen tekijät ja hybridinen työ. Yhteiskuntapolitiikka, 83(1), 5–17.
  • Malmivirta, H. 2019. Taide, taidetoiminta ja niiden vaikutukset ikääntyneiden hyvinvointiin. Teoksessa Lehikoinen, K. & Vanhanen, E. (toim.) Taide ja hyvinvointi. Katsauksia kansainväliseen tutkimukseen. ArtsEqual.
  • Marin, M. 2003. Elämän paikallisuus ja paikat. Teoksessa Marjatta Marin & Sinikka Hakonen (toim.) Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa, 22-43. Jyväskylä: PS-kustannus.
  • Rensujeff, K. 2015. Taiteilijan työ 2010 – Taiteilija­kunnan rakenne, työ ja tulonmuodostus. 2. korjattu painos. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus.
  • Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto. 2017. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019.Sosiaali-ja terveysministeriön julkaisuja 2017:6. Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriö. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3960-8
  • Strandman-Suontausta, P. 2013. Vapautta vai vaikuttavuutta? Kuvataiteeseen perustuva palvelu hoitolaitosyhteisölle. Aalto-yliopisto. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Taiteen laitos.
URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021090845547

Jaa sivu