Tulevaisuuden hankintojen tarpeet ja tavoitteet

KIEHKURA-hankkeessa edistetään koneiden ja laitteiden kiertotalouden mukaista käyttöä ja tuotekehitystä julkisten hankintojen kautta. Hankkeessa kehitetään hankintakriteerejä ja hankintaprosessien toimintamalleja koneiden ja laitteiden hankintaan.  Hankkeen toteuttajina ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. KIEHKURA-hanke on EU:n osarahoittama ja osa valtakunnallisen vihreän siirtymän teemakokonaisuutta.  Keväällä 2026 KIEHKURA-hanke tarjosi yrityksille ja hankintayksiköille Kiertotalousvalmiudet vahvaksi- työpajasarjan. Työpajasarjan tavoitteena oli vahvistaa yritysten ja hankintayksiköiden kiertotalousosaamista sekä lisätä valmiuksia suunnitella ja toteuttaa kone- ja laitehankintoja kestävän kehityksen mukaisesti.  Hankkeen toimenpiteiden tueksi tilattiin Suomen ympäristökeskukselta selvitys siitä miten uudistuva kiertotaloussääntely vaikuttaa julkisiin hankintoihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan työpajasarjan ensimmäisen työpajan keskeisiä havaintoja ja peilataan niitä hankkeelle saatuun selvitykseen. Tällä tarkastelulla pyrimme tunnistamaan yhtäläisyyksiä ja mahdollisia eroja selvityksessä esitettyjen löydöksien ja työpajassa esiin nousseiden kokemusten välillä. (Kiehkura.fi 2026)

KIEHKURA- työpajan tuloksena syntyy nykytilakuvaus ekologisten hankintakriteerien esiintymisestä julkisissa hankinnoissa sekä toimittajakentän mahdollisuuksista vastata ekologisten kriteerien vaatimuksiin. Tämän artikkelin tavoitteena on tuoda KIEHKURA-työpajassa tuotettua tietoa ja saada kuvaus tarjoajien valmiuksista vastata hankinnan ekologisten kriteerien vaatimuksiin kilpailutuksissa.

Julkisten hankintojen tarpeet ja ekologinen kestävyys

Suomessa julkista hankintaa säätelee hankintalaki eli Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista 1397/2016. Lain tarkoituksena ja tavoitteena on tehosta julkisten varojen käyttöä. Lain tarkoituksena ja tavoitteena on, että hankinnat toteutetaan kokonaisvaltaisesti hankintayksikön tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti laadukkaasti, innovatiivisesti ja kestävästi. (Hankintalaki 1397/2016, 2 §.)  Laki pyrkii varmistamaan kaikille tarjoajille tasapuoliset mahdollisuudet osallistuja julkisten hankintojen kilpailutuksiin. Lain soveltamista hankintayksiköissä ohjaavat hankintalaissa asetetut julkisten hankintojen periaatteet, joita ovat tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden sekä avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteet (Hankintalaki 1397/2016, 3 §). Hankintalaki velvoittaa hankintayksiköitä kilpailuttamaan tarvitsemansa hankinnat hankintalain mukaisesti (Hankintalaki 1397/2016, 1 §). Hankintamenettelyä eli kilpailutusta koskevat säädökset ja lain soveltaminen ovat riippuvaisia hankinnan euromääräisestä kokonaisarvosta. EU kynnysarvon ja kansallisen kynnysarvon ylittäviin hankintoihin sovelletaan hankintalakia, joista EU kynnysarvon ylittävät hankinnat on kilpailutettava Suomen markkinoiden lisäksi Euroopan unionin talousalueella. Kansallisen kynnysarvon alittaviin pienhankintoihin ei sovelleta hankintalakia, mutta myös niissä on noudatettava hankintalain periaatteita. (Kontio ym. 2017, 27; Tulla 2026, 7-10.)

Voutilaisen ja Määtän mukaan kilpailutuksen tavoitteena on hankintayksikön tarvetta vastaavan kokonaistaloudellisesti edullisimman ratkaisun saavuttaminen ja hankintasopimuksen tekeminen (Voutilainen & Määttä 2017, 19). Tarjoajien näkökulmasta julkisen hankinnan kilpailutuksilla on vaikutuksia paikallisen elinkeinotoiminnan kehittymiseen, kun julkiset markkinat ovat avoinna myös yksityisille palveluntuottajille ja tarjonnalle (Kontio ym. 2017, 29.)

Julkisten hankintojen tarpeet, mitä hankintayksiköt tekevät, ovat mitä moninaisimpia. Näin ollen niiden ekologiset vaikutuksetkin ovat myös moninaisia. Tästä seuraa julkisten hankintojen ekologisen kestävyyden tarkastelutarve. Eli ei ole aivan sama millaisia ja miten julkisia hankintoja tehdään. Ekologisen kestävyyden näkökulmasta kiertotaloustavoitteiden ja -kriteerien huomioiminen hankinnoissa voi olla hyvin vaikuttavaa luonnonvarojen kulutuksen sekä kierrätys- ja uudelleenkäytön markkinoiden vahvistamisen näkökulmasta.

Toiseksi ekologinen kestävyys julkisissa hankinnoissa koostu kolmesta eri kestävyyden osa-alueesta, ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta kestävyydestä (Kansallinen julkisten hankintojen strategia 2020, 4; Kestävät julkiset hankinnat ja investoinnit 2022). Kestävyys osana julkisia hankintoja on huomioitu myös hankintalaissa, joka pyrkii lisäämään sekä hankintojen kustannustehokkuutta että edistämään kestäviä hankintoja (Hankintalaki 1397/2016, 2 §). Ekologinen kestävyys kone- ja laite hankinnoissa pitää sisällään  Alhola et al. 2022 esittämiä näkökulmia, jotka kuvaavat konkreettisesti kiertotalouden mahdollisuuksia kone- ja laitehankintojen julkisten hankintojen kontekstissa niitä ovat muun muassa  käyttökestävyys, pitkäikäisyys, modulaarisuus, päivitettävyys, uudelleenkäytettävyys, korjattavuus, huolto ja kunnossapito, haitallisten aineiden minimointi, energiatehokkuus, resurssitehokkuus, kriittiset materiaalit,  kierrätetyn materiaalin osuus,  kierrätettävyys, jätteensynnyn ehkäisy sekä näihin liittyvät palvelumallit.

Kiertotaloushankintoihin, joiden tarkoituksena ja tavoitteena on edistää kiertotalouden mukaisia ekologisesti kestäviä julkisia hankintoja, on neljä erilaista näkökulmaa. (Alhola et al. 2022.)

Keskeisin lienee hankintakriteerien hyödyntäminen. Eli laadukkaampien ja kestävämpien tuotteiden ja palveluiden hankinta kiertotaloutta tukevilla hankintakriteereillä. Toiseksi tärkeimmäksi näkökulmaksi Ahola mainitsee innovatiivisten kiertotaloustuotteiden tai -palveluiden hankinta. Julkisissa hankinnoissa ei aina tarvitse ostaa uutta. Koneita, laitteita ja tarvikkeita voi hankkia myös käytettynä ja erilaisin palvelukonseptein, kuten Aholan kolmas näkökulma on. Eli tuote-palvelujärjestelmän hankinta tavaran sijaan. Neljäntenä näkökulmana tehostamaan kiertotalous näkökulmaan on kiertotalousekosysteemin tai toimijoiden verkoston muodostaminen tukemaan toimintaa heidän toimintaansa. Esimerkkinä voisi mainita yhteiskäytön ja hankintakonsortion. Muun muassa näillä toimilla on mahdollista toteuttaa julkisten hankintojen tarpeet ekologisesti kestävästi.

Työpajassa esiin nousseita asioita

Ensimmäisessä KIEHKURA-työpajassa nousi useita keskeisiä teemoja kiertotalouden ja vastuullisten hankintojen toteuttamisesta. Hankintayksiköiden osalta keskeinen kysymys oli, että miten vaatimukset voidaan todentaa käytännössä. Esimerkiksi CE-merkintä on selkeä mutta materiaalien alkuperä ja kierrätettyjen materiaalien todentaminen koetaan haastavaksi. Tarvetta selkeille kriteereille, mallipohjille ja konkreettisille esimerkeille tarjouspyyntöihin on.

Myös lainsäädännön monimutkaisuus koetaan haastavaksi ja tärkeää on osata tunnistaa raja mikä on pakollista lain perusteella ja mikä on hankintayksikön mahdollisuus tehdä valintoja kriteereiden asettamiseksi. Elinkaarikustannusten merkitys koettiin tärkeänä mutta käytännön tasolla vielä kehitteillä olevaksi. Kiertotalousnäkökulmaa tulisi vahvistaa hankintaprosessissa esimerkiksi vuoropuheluissa, kiertotalousvaatimuksien sisällyttämisellä tarjouspyyntöihin tai substanssiasiantuntijan kanssa käydyillä keskusteluilla. Työpajoissa nousi vahvasti esiin tiedonkulun merkitys. Substanssiasiantuntijoiden, hankintavastaavien ja juristien tulisi saada yhteinen ymmärrys vastuullisuusvaatimuksista ja myös strateginen tuki on erittäin tärkeää, jotta kriteerien käyttö voidaan perustella organisaation päätöksenteossa.

Yritysten näkökulmasta kiertotalouskriteerejä esiintyy tarjouspyynnöissä vielä vähän ja usein niissä painottuu halvin hinta teknisten vaatimusten täyttyessä. Laatuun, kestävyyteen tai elinkaareen kiinnitetään vain vähän huomiota. Markkinavuoropuhelua on vähän ja sillä voitaisiin lisätä mahdollisuuksia kehittää ratkaisuja sekä ymmärrystä asiakkaiden tarpeista. Myös yritykset kokivat lainsäädännön haastavaksi hahmottaa ja tähän toivotaan ratkaisuksi selkeitä materiaaleja ja käytännön ohjeistuksia. Koulutus ja webinaarit koettiin tärkeinä.

Yritykset myös tunnistivat uusia liiketoimintamahdollisuuksia, erityisesti uudelleen- valmistuksessa ja huolto- ja korjauspalveluissa sekä varaosaliiketoiminnassa. Keskusteluissa korostettiin myös tarvetta asenteiden muuttumiselle uudelleenvalmistettuja tuotteita kohtaan. Yritykset näkevät myös, että kriteerien lisääntyminen voi luoda uusia yrityspalveluita arvoketjuun, kuten korjaus-, huolto- ja materiaalipalveluja.

Yhteenveto

SYKE-raportista (SYKE  2026) nousi esille mielenkiintoisia näkökulmia kiertotalouden ja julkisten hankintojen tämänhetkisestä tilasta ja niiden tulevaisuuden kehityksestä. Mielenkiintoista oli myös huomata, että hankintayksiköt ja yritykset painivat samojen asioiden kanssa, mitä SYKE-raportissa nostettiin esille. Keskeisiä asioita olivat sääntelyn muuttuminen ja siitä nouseva epävarmuus. Epävarmuus konkretisoitu osaamattomuudeksi ja tilanteen ymmärrettävyydeksi. Mitä meidän nyt pitää tehdä kysymys nousi työpajoissa useasti esille.

Tarjoaako joku meille koulusta ja asioiden selkeyttämistä. Mitkä ovat mini vaatimukset, jotta me toimimme oikein. Kierrätys ja kiertotalouden hyväksikäyttö toiminnan kehittämiseksi sivuutettiin organisaatioiden johdon toimesta liian useasti kalliina toimena. Meidän kulttuurimme ei vielä tue kiertotaloutta. Miksi varaosien ja uudelleen kunnostettujen osien uudelleen käyttö on niin vaikeaa ja kulttuurisesti hankalaa.

Me emme siis osaa vielä kierrättää, emmekä hyödyntää kierrätystä käyttämättömänä resurssina, mutta sen eteen tehdään työtä monella saralla.

Tämä artikkeli on kirjoitettu osana KIEHKURA-hanketta. KIEHKURA-hanke on EU:n osarahoittama ja osa valtakunnallisen vihreän siirtymän teemakokonaisuutta.