Ikäihmisillä liittyy teknologiaan pelkoja, mutta myös tunteita osallisuuden lisääntymisestä ja omasta voimaantumisesta, minkä myös Suomessa tehdyt tutkimukset osoittavat (Rosenlund, M. & Kinnunen, U-M 2018; Tuohimaa et al. 2014). Etsittäessä uusia ratkaisuja palveluihin ja toimintaprosesseihin digitalisoituvassa yhteiskunnassa on otettava huomioon se, että asioita ei vain siirretä digitaaliseen muotoon, vaan vaikutukset voivat olla radikaalejakin. Vanhoja toimintamalleja poistuu ja kokonaan uusia ratkaisuja, mutta myös tarpeita syntyy (Christensen et.al.2006).  Suomessa tietoyhteiskuntaa on kehitetty jo pitkään, ja myös ikäihmisten älykästä kotona asumista on tutkittu ja tuettu myös yhteiskunnan toimesta.  Myös muissa Pohjoismaissa on osallistettu ikäihmisiä, kun uusia palveluja on muotoiltu ja ratkaisuja kehitetty tulevaisuuden tarpeisiin (Grini, I. & Gonera, A. 2018).

Tässä artikkelissa raportoidaan tuloksia Kiinassa keväällä 2019 pidetystä työpajasta, jossa kehitettiin aihioita visioiviksi konsepteiksi (Laitinen, J. & Meristö, T. 2016; Kokkonen et al. 2005; Leppimäki et al. 2008) liittyen ikäihmisten digitaalisiin palveluihin. Tuloksia voidaan kehittää edelleen ja hyödyntää ikäihmisen terveyttä ja hyvinvointia palvelevien toimijoiden liiketoiminnan kasvattamiseksi myös vientiin. Työpaja pidettiin Pekingissä 8.5.2019 osana kirjoittajan pitämää opetusta Laureaan opiskelemaan tuleville kiinalaisille hoitotyön ammattilaisille. Opetuksen aiheena oli tutustuminen Laurean hankkeisiin ja LbD-pohjaiseen oppimiseen. Osallistujia oli yhteensä 16.

Visioivan konseptoinnin työpajan kulku ja persoonakortit

Työpajassa esiteltiin ensin tavoite, jonka mukaan tavoitteena on löytää ikäihmisten arkeen ikäihmisten hyvinvointia tukevia erilaisia digitaalisia ratkaisuja (ks. Meristö & Laitinen 2018), minkä jälkeen kuvattiin Laureassa aiemmin laaditut ikäihmisten itsenäisen kotona selviytymisen vaihtoehtoiset skenaariot (Meristö et al 2012). Tämän jälkeen esiteltiin lyhyesti visioivan konseptoinnin menetelmän perusidea ja annettiin tehtävä, joka toteutettiin työpajassa pienryhmissä. Työskentelyä tuettiin työlomakkeilla, jotka sisälsivät myös ohjeet kirjallisena sekä lyhyet kuvaukset ikäihmisten itsenäisen kotona selviytymisen neljästä skenaariosta. Työlomakkeet ja ohjeet sekä fasilitointi toteutettiin kiinalaisten hoitotyön ammattilaisten kanssa englanniksi.

Ryhmät tekivät yhteensä kuusi persoonaa, joista kaksi oli miehiä ja neljä naisia. Useimmat kuvatuista persoonista asuivat yksin, ja vain yhdellä oli aviopuoliso vielä elossa ja kotona. Yksi persoonista asui kaupungissa, muut asuivat maaseudulla. Työpajan osallistujat kertoivat, että Kiinan kaupungistumiskehityksen myötä maaseutu on autioitumassa ja palvelut siellä harvenemassa, ja todellinen haaste ja sosiaalisten innovaatioiden tarve on maaseudulla niiden ikäihmisten hoitamisessa, jotka sinne ovat jääneet.

Työpajaosallistujien muodostamat kuusi persoonaa olivat seuraavat:

• Persoona 1: Maaseudulla asuva mies, 75 v. liikkumisrajoituksia. Yksinäinen, kaatuu helposti, ellei muista ottaa lääkkeitä. Tarvitsee usein apua naapureilta.
• Persoona 2: Kaupungissa asuva 60-vuotias nainen. Alhainen koulutustaso, ei taitoa käyttää korkeaan teknologiaan perustuvia uusia ratkaisuja, ei myöskään tietoa niistä tarpeeksi.
• Persoona 3: 85-vuotias maaseudulla asuva nainen. Ei osaa käyttää älypuhelinta, itse asiassa pelkää käyttää älylaitteita, kun ei ymmärrä niiden toimintalogiikkaa. Yksinäinen, ei ystäviä, usein ikävystynyt.
• Persoona 4: 80-vuotias maaseudulla asuva nainen. Kieltäytyy opettelemasta uusia asioita ja käyttämästä digitaalisia laitteita. Vaikeuksia liikkumisessa, sairauksia paljon.
• Persoona 5: Maaseudulla asuva 70-vuotias mies, jolla eri ole internetyhteyttä eikä osaa käyttää älypuhelinta. Hän ei myöskään näe ruutua oikein selvästi. Lisäksi hän unohtelee asioita. Ei ole ajokorttia.
• Persoona 6: Maaseudulla asuva 80-vuotias nainen, joka asuu 79-vuotiaan aviomiehensä kanssa, kaksi poikaa, joista kumpikin asuu jo muualla. Naisella on älypuhelin, mutta siinä on niin paljon erilaisia toimintoja, että hän ei osaa niitä käyttää tai ei ainakaan muista, miten niitä piti käyttää.

Useimmat kuvasivat ikäihmisen maaseudulla asuvaksi, jonka ikä oli korkea ja vain yksi ryhmä valitsi persoonan, joka asui kaupungissa ja oli ikäihmiseksi melko nuori. Valitulle persoonalle kukin ryhmä sitten kehitti vaihtoehtoisia konsepteja eri skenaarioihin. Tarpeet ja haasteet eri skenaarioissa tunnistettiin pienryhmissä ensin, minkä jälkeen kukin pienryhmä pohti niihin mahdollisia digitaalisia ratkaisuvaihtoehtoja eri skenaarioissa valitsemansa persoonan tarpeisiin.

Kiina on digitaalisten palveluiden edelläkävijä ja kaikki työpajan osallistujat olivat erittäin hyvin perillä tarjolla olevista ratkaisuista, joiden käyttöä he pohtivat ikäihmisten tarpeisiin eri tulevaisuuksissa ja eri elämäntilanteissa.

Kiinalaisten hyvinvointiammattilaisten tuottamia visioivia konsepteja ikäihmisten itsenäiseen kotona selviytymiseen

Työpajassa kiinalaiset hyvinvoinnin ammattilaiset muodostivat aluksi pienryhmissä persoonia, joiden kautta he hahmottivat ikäihmisten elämää eri skenaarioissa, tunnistivat haasteita ja pohtivat ratkaisuja, joilla haasteisiin voitaisiin vastata. Työpajaosallistujat työskentelivät pienryhmissä laatien kukin ryhmä omalle persoonalleen vaihtoehtoisia digitaalisuutta hyödyntäviä palvelukonsepteja tai niitä mahdollistavia palveluita eri skenaarioihin, ottaen huomioon sekä persoonan että kunkin skenaarion erityispiirteet.

Seuraavassa on kuvattu neljä skenaariota ikäihmisten itsenäisestä kotona selviytymisestä. Näitä käytettiin lähtökohtana kiinalaisten kanssa pidetyssä visioivan konseptoinnin työpajassa Pekingissä toukokuussa 2019.

Ensimmäinen skenaario Hyvinvointia ja turvallisuutta teknologialla korostaa kustannustehokkuutta ikäihmisten kotihoidossa ja panostaa teknologiaan ikäihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Toinen skenaario Kansalaisyhteiskunnan nousu korostaa yhteisön kuten naapurien, ystävien ja sukulaisten apua ja teknologiaa käytetään silloin, kun se on asioiden hoitamisen kannalta tarkoituksenmukaista. Kolmannessa skenaariossa Markkinoiden ehdoilla markkinahenkisyys ja yksilökeskeisyys tuovat markkinoille uusia kansainvälisiäkin toimijoita ja markkinat polarisoituvat sen mukaan, miten paljon ikäihmisillä on varoja palveluiden ostoon. Neljännessä skenaariossa Kokonaisvaltainen hyvinvointi panostetaan ennakoivaan terveydenhuoltoon ja teknologiaa hyödynnetään hyvinvointitoimijoiden työkaluna, ei hoidon korvaajana.

Skenaariot esiteltiin kiinalaisille työpajaosallistujille lyhyesti. Niistä käytiin myös keskustelua ennen pienryhmätyöskentelyn aloittamista. Näin muodostettiin sisällöistä yhteinen käsitys ja saatiin samalla tulkintoja niiden sopivuudesta kiinalaiseen toimintaympäristöön. Osallistujien mielestä Kiinassa eletään tällä hetkellä hyvin paljon Markkinoiden ehdoilla –skenaarion tavalla. Markkinat ovat kaupungeissa, kun taas maaseudulla turvaudutaan enemmän naapuriapuun ja omiin lapsiin, kuten Kansalaisyhteiskunnan nousu –skenaariossa toimitaan. Maaseudulla eletään myös osittain Hyvinvointia ja turvallisuutta teknologialla –skenaariota, kun monet ikäihmiset pitävät yhteyttä kaupunkiin muuttaneisiin läheisiinsä digitaalisesti WeChatin kautta. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin skenaarion sisältämä hyvinvointivaltion konsepti sinällään on melko tuntematon Kiinassa, vaikka yhteiskunta monista perusasioista siellä huolehtiikin.

Yhteenveto ja päätelmiä

Suomi on ollut edelläkävijä palvelujen digitalisoinnissa ja kansalaisten osallistamisessa palvelujen kehittämisessä. Muissakin ikääntyvissä kansakunnissa ikäihmisten asemaan digitalisoituvassa maailmassa on kiinnitetty huomiota, esim. Japanissa tutkitaan jatkuvasti älypuhelimien tarjoamia uusia mahdollisuuksia ikäihmisten palveluissa (Inoue, M., Takanashi, C. & Aoyama, A. 2018).

Laurean sote-opiskelijat Mustafa ja Chengren (2019) osoittivat opinnäytetyössään, että ikäihmiset voivat löytää sekä etuja että esteitä teknologian käytölle. Ikäihmiset voidaan heidän analyysinsa mukaansa jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan, miten he suhtautuvat teknologiaan ja yleensäkin uuden oppimiseen (ks. myös Helander et al 2019). Pienin ryhmä, alle kolmannes, Lohjan alueella toteutettujen haastattelujen haastateltavien joukosta saa nimen Osaajat. Osaajilla oli myönteinen asenne laitteiden käyttöön ja myös osaamista. Opinhaluiset oli suurin ryhmä, lähes puolet vastaajista. He käyttivät digitaalisia laitteita, mutta kaipasivat apua ja neuvoja niiden käytössä. He myös näkivät hyödyt, joita laitteista heille tulisi olemaan, kunhan niiden käyttö tulee tutuksi ja varmaksi. Kolmas ryhmä oli Kieltäytyjät, joita haastateltavien joukosta oli kolmannes. He eivät halunneet oppia uutta, vaikka heillä oli käytössä jokin laitekin. He kokivat, että koska ovat pärjänneet tähänkin asti ilman laitteita, ei heillä jatkossakaan tule olemaan tarvetta laitteille (ks. Mustafa & Chengren 2019).

Kiinalaisten laatimissa persoonissa ei varsinaisesti ollut edelläkävijätyyppisiä Osaajia. Lähinnä osaajia edustaa persoona 6: Maaseudulla asuva 80-vuotias nainen, joka asuu aviomiehensä kanssa ja jolla on älypuhelin, vaikka hän ei sitä kaikilta osin osaa käyttää. Opinhaluisiin voisi kuulua persoona 2: Kaupungissa asuva 60-vuotias nainen, jolla on alhainen koulutustaso, mutta joka voisi kyllä oppia, kun ottaa huomioon hänen ikänsä ja asuinpaikkansa kaupungissa. Kieltäytyjät –ryhmään kuuluu selkeästi persoona 4: 80-vuotias maaseudulla asuva nainen, joka kieltäytyy opettelemasta uusia asioita ja käyttämästä digitaalisia laitteita.

Kun palveluja, sovelluksia ja laitteita kehitetään, on tärkeää laatia strategia, jolla huomioidaan paitsi demografialtaan myös asenteiltaan erilaiset käyttäjäryhmät, jotta ei synny palveluiden ulkopuolelle jäävien ryhmiä, ns. digiorpoja (ks. Lahtiranta 2014). Eri kulttuureissa ja erilaisissa yhteiskuntajärjestelmissä kansalaisilla on erilaiset odotukset liittyen omaan hyvinvointiinsa ja hyvinvointipalveluiden järjestämiseen. Tämä pitää ottaa huomioon, kun hyväksikin koettuja konsepteja ja palveluita aiotaan viedä muualle.

Toteutettu tulevaisuustyöpaja Kiinassa toi konkreettisesti esille myös mittakaavaeron väkirikkaan Kiinan ja pienen Suomen välillä. Silti, kaikille yhteisenä toiveena ja ratkaisujen kehittämiseen liittyvänä haasteena ovat turvallisuuteen ja itsemääräämisoikeuden säilymiseen liittyvät seikat, jotka koskettavat kaikkia kansalaisuudesta riippumatta. Jotta voi kehittää ja kasvattaa menestyvää liiketoimintaa, on löydettävä ratkaisuja, jotka poistavat pelkoja ja synnyttävät luottamusta tarjolla olevan teknologian turvallisuuteen ja myös koko ekosysteemin eri toimijoiden eettisyyteen.

Lähteitä

• Christensen, C.M., Baumann, H., Ruggles, R. and Sadtle, T.M. (2006) Disruptive Innovation for Social Change. Harvard Business Review, December 2006.
• Grini, I. & Gonera, A. (2018) Involving elderly in a design thinking journey for the future. In Bitran, I., Conn, S., Huizingh, K.R.E., Kokshagina, O., Torkkeli, M. & Tynnhammar, M. (eds.) Proceedings of the ISPIM Fukuoka 2018.
• Helander, N., Weck, M. and Meristö, T. (2019) Digital assistive technologies for ageing people – learning barriers and educational approaches. EDULEARN 2019 Conference Proceedings.
• Inoue, M.,Takanashi, C. & Aoyama, A. (2018) Smartphone use intention among Japanese older adults. In Bitran, I., Conn, S., Huizingh, K.R.E., Kokshagina, O., Torkkeli, M. & Tynnhammar, M. (eds.) Proceedings of the ISPIM Fukuoka 2018.
• Kokkonen V., Kuuva M., Leppimäki S., Lähteinen V., Meristö T., Piira S. & Sääskilahti, M. (2005). Visioiva tuotekonseptointi – Työkalu tutkimus- ja kehitystoiminnan ohjaamiseen. Teknologiateollisuus ry:n julkaisuja 4/2005.
• Lahtiranta, J. (2014) New and Emerging Challenges of the ICT-Mediated Health and Well-Being Services. TUCS Dissertations, No 176, June 2014. University of Turku, Department of Information Technology, Turku, Finland.
• Laitinen, J. & Meristö, T. (2016) Applying Visionary Concept Design to Energy Efficient Residential Areas. Proceedings of the METNET Seminar 2016 in Castellón.
• Leppimäki, S., Laitinen, J., Meristö, T., Tuohimaa, H. (2008) Visionary Concept: Combining Scenario Methodology With Concept Development. In Wagner, C. (ed.) Seeing the Future Through New Eyes. World Future Society.
• Meristö, T. & Laitinen, J. (2018) Digital Innovations – Opportunity to Elderly People? In Bitran, I., Conn, S., Huizingh, K.R.E., Kokshagina, O., Torkkeli, M. & Tynnhammar, M. (eds.) Proceedings of the ISPIM Fukuoka 2018.
• Meristö, T., Tuohimaa, H., Laitinen, J. & Pirilä, M. (2012) Hyvinvointi- ja turvallisuusalan osaamisen tulevaisuus itsenäisen kotona-asumisen näkökulmasta. ForeMassi2025-skenaarioraportti. Vantaa: Laurea-ammattikorkeakoulu.
• Mustafa, D. & Chengren, M. (2019). Ikääntyneiden käyttökokemuksia arjen teknologiasta. Sairaanhoitajatutkinnon opinnäytetyö, Laurea-ammattikorkeakoulu, Lohja
• Rosenlund, M. & Kinnunen, U-M (2018) The experience of older people with the use of healthcare electronic services and the utilization of the experience in service development – descriptive literature review. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 10(2-3), 264-284.
• Tuohimaa, H., Ahonen, O., Meristö, T. & Rajalahti, E. (2014) E-Health Solutions as an Opportunity for Empowering Responsibility. Interdisciplinary Studies Journal ISJ 3(4), 315-319.