Turvallisuus on yksi ihmisen perustarpeista ja luo tärkeän lähtökohdan hyvinvoinnille työpaikoilla ja oppilaitoksissa. Turvallisuuden kehittäminen vaatii tekoja. Ihmisten motivaatio turvallisuuden edistämiseen on tärkeä voimavara. Keskeinen kysymys on, kuinka motivaatiota voidaan vahvistaa. Yksi reitti kulkee osallistamisen kautta. Motivaation syntymisen edellytyksenä on, että ihminen näkee mahdollisuutensa vaikuttaa asioihin. Osallistaminen johdattelee ihmistä vaikutusmahdollisuuksien tunnistamiseen.

Olen nähnyt osallistamisen voiman tieteellisten tutkimusten näkökulmasta, työpaikkojen ja oppilaitosten kehittämishankkeissa sekä monissa koulutustilanteissa. Viimeisimmät havaintoni tulevat Laurean ja Työterveyslaitoksen yhteistyössä toteuttamasta WAU-verkkokoulutuksesta. Verkkokoulutus (20 op) on avoin kaikille opetustoimen edustajille peruskoulusta, lukioon, ammatilliseen koulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön.

Viestivä, varautuva ja väkivallaton koulu – WAU! on verkkokoulutus, joka lisää ymmärrystä turvallisuuskulttuurista, -käyttäytymisestä ja -viestinnästä, riskiperusteisesta turvallisuusjohtamisesta, varautumisesta sekä väkivallattomuudesta. Yhtenä näkökulmana on myös osallistava lähestymistapa työ- ja oppilaitosturvallisuuden kehittämiseen. Koulutuksesta saadut kokemukset kannustivat minua kirjoittamaan blogin osallistavan lähestymistavan merkityksestä oppilaitosten turvallisuuden kehittämisessä.

Mitä osallistaminen tarkoittaa?

Oppilaitoksessa osallistava lähestymistapa viittaa eri henkilöstöryhmien ja opiskelijoiden mukanaoloon turvallisuuden kehittämisessä. Osallistamisen ytimessä on pyrkimys ottaa mahdollisimman laaja-alaisesti ihmiset mukaan ongelmien ratkaisuun sen sijaan, että heille esitellään valmiit toimintatavat. Osallistamisessa pyritään siihen, että mahdollisimman moni osallistuu oppilaitosympäristön vaarojen havainnointiin, ongelmien tunnistamiseen sekä kehittämistoimien ideointiin ja toteuttamiseen.

Osallistaminen tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa henkilön motivaatioon. Kun ihminen tunnistaa omia vaikutusmahdollisuuksia, saadaan kannustin toimia. Jos ihminen kokee, että hänellä ei ole vaikutusmahdollisuuksia, todennäköisyys vaarojen aktiiviseen torjumiseen sekä omien havaintojen ja ideoiden jakamiseen on pienempi. Osallistaminen vahvistaa turvallisuustietoisuutta oppilaitoksessa. Kun useampi ihminen tarkastelee turvallisuuteen vaikuttavia asioita, syntyy rikkaampi tieto- ja havaintopohja myös oppimisympäristön turvallisuuden kehittämiseen.

Esimerkkinä ”vaarakartta”- ryhmätoiminta

WAU!-koulutuksessa on toteutettu osallistavaan lähestymistapaan perustuvia koulutuskokeiluja. Yhtenä esimerkkinä on ryhmätyömalli, jossa oppilaat yläkouluissa ja opiskelijat toisen asteen oppilaitoksissa ovat laatineet ”vaarakartan” omasta oppimisympäristöstään. Yhteisessä pohdinnassa nuorten omat ideat ja työturvallisuutta koskevat ajatukset ovat keskiössä. Ryhmätyön aikana opiskelijat merkitsevät oppimisympäristön pohjapiirustukseen mahdollisia vaara- ja haittatekijöitä sekä ideoivat pienryhmissä keinoja ja ehdotuksia vaarojen torjumiseksi. Ryhmän työn fokuksena on erityisesti se, miten jokainen voi itse vaikuttaa turvallisuuteen. Osa keinoista sopii opiskelijoiden itsensä toteutettavaksi ja osa kohdistuu enemmän henkilöstön vastuualueelle.

Kokemuksia ja näyttöä osallistamisen hyödyistä

Wau-koulutuksessa ja muissa aiemmissa koulutuksissa saadut kokemukset osoittavat, että vaarakartta-ryhmätyön kaltainen toiminta motivoi osallistumaan. Ryhmätyöskentelyn aikana oppilaat ovat tunnistaneet esimerkiksi liikkumisturvallisuuteen liittyviä kehittämiskohteita, joista opettajat ovat vieneet viestiä eteenpäin oppilaitoksen johdolle. Kun nuoria ohjataan suunnittelemaan ja ideoimaan keinoja turvallisuuden edistämiseen he tunnistavat omia vaikutusmahdollisuuksiaan. Vaarakartta-ryhmätyöskentely parhaimmillaan konkretisoi turvallisuusasioita, merkityksellistää oppimista sekä aktivoi vaikuttamaan omaan oppimisympäristöön.

Osallistavan lähestymistavan hyödyistä on myös aiempaa kansainvälistä tieteellistä näyttöä. Työturvallisuusalan tutkimuksissa on havaittu, että osallistava lähestymistapa on tehokas lähestymistapa työturvallisuusvalmiuksiin vaikuttamisessa työpaikoilla (ks. Burke ym., 2006; 2011) ja oppilaitoksissa (esim. Nykänen ym., 2018; 2019).

Osallistamisen kohdalla on sama tilanne kuin monen muun ohjauksellisen periaatteen kohdalla. Käytännön tekniikat ja kontekstiin sopiva toteutustapa ratkaisevat lopulta vaikuttavuuden. On ollut erittäin inspiroivaa nähdä, kuinka WAU-koulutukseen osallistuvat eri oppilaitosten asiantuntijat ja ammattilaiset ovat räätälöineet esimerkiksi vaarakartta-menetelmää täydentäen sitä omalla osaamisellaan, näkemyksellään ja kohderyhmää koskevilla tiedoillaan. Tästä osallistamisessa on paljolti kyse, yhdessä kehittämisestä ja ihmisten omissa näkökulmissa piilevän voiman irti päästämisessä. Osallistamista kannattaa kokeilla. Tulokset voivat yllättää positiivisesti.

Mikko Nykänen työskentelee erikoistutkijana Työterveyslaitoksella. Hänen työhönsä kuuluu työturvallisuutta ja työhyvinvointia edistävien tutkimusten ja koulutusten toteuttaminen. Nykäsen keskeisiä kiinnostuksen kohteita ovat turvallisuuskulttuuriin ja turvallisuuskäyttäytymiseen vaikuttamisen menetelmät.

Lähteet:

• Burke, M. J., Salvador, R., Smith-Crowe, K., Chan-Serafin, S., Smith, A., & Sonesh, S. (2011). The dread factor: How workplace hazards and training influence learning and performance. Journal of Applied Psychology, 96, 46 –70.
• Burke, M. J., Sarpy, S. A., Smith-Crowe, K., Chan-Serafin, S., Salvador, R. O., & Islam, G. (2006). Relative effectiveness of worker safety and health training methods. American Journal of Public Health, 96, 315-324.
• Nykänen, M., Sund, R & Vuori, J. (2018). Enhancing safety competencies of young adults. A randomized field trial (RCT). Journal of Safety Research, 67, 45-56.
• Nykänen, M., Salmela-Aro, K., Tolvanen, A & Vuori, J. (2019). Safety self-efficacy and internal locus of control as mediators of safety motivation – Randomized controlled trial (RCT) study. Safety Science, 117, 330-338.