Viime vuodet ovat muistuttaneet, ettei turvallinen ja häiriötön arki ole itsestäänselvyys. Maailmanlaajuiset kriisit ja muuttuva turvallisuusympäristö näkyvät myös paikallisesti. Arkea voivat häiritä esimerkiksi sähkökatkot, myrskyt, tietoliikennehäiriöt, lakot tai vesihuollon ongelmat. Varautuminen nähdään usein yksittäisten ihmisten asiana tai viranomaisten tehtävänä. Häiriötilanteissa viranomaisten resurssit ovat kuitenkin rajalliset. Siksi tarvitaankin erilaisten yhteisöjen, kuten naapureiden, kyläyhteisöjen ja paikallisten verkostojen, kykyä toimia yhdessä häiriötilanteissa.
Yhteisöllinen varautuminen on yhteistyötä
Yhteisöllinen varautuminen on ihmisten, yhteisöjen ja organisaatioiden yhteistyötä ja yhdessä tekemää ennakointia, valmistautumista ja toimintaa niin arjessa kuin häiriötilanteissa. Mukana voivat olla kyläläiset ja kesäasukkaat, yhdistykset ja kylätoimijat, seurakunnat, oppilaitokset, harrastusryhmät, yritykset ja muut paikalliset toimijat. Käytännössä yhteisöllinen varautuminen on paikallisten ja alueellisten riskien sekä olemassa olevien voimavarojen ja osaamisen tunnistamista ja luottamuksen, verkostojen ja yhteisten toimintatapojen rakentamista normaalioloissa.
Kylä voi esimerkiksi tehdä oman varautumis- ja turvallisuussuunnitelman, sopia kokoontumispaikan, miettiä toimintatapoja erilaisten tilanteiden varalle ja järjestää yhteisiä harjoituksia, suunnitella ja toteuttaa viestintää sekä organisoida naapuriapua. Näiden toimien toteutumista on vahvistettu Kanta-Hämeessä Kyläturvahankkeessa ja Länsi-Uudellamaalla Kylien OmaVara -hankkeessa. Laurean koordinoimissa hankkeissa tuetaan kyliä varautumis- ja turvallisuustyön käynnistämisessä ja kehittämisessä osana paikallista toimija- ja viranomaisverkostoa.
Kylätoimijoiden lisäksi yhdistykset ja järjestöt voivat esimerkiksi organisoida vapaaehtoistoimintaa, vahvistaa ensiapu- ja alkusammutustaitoja sekä hyödyntää esimerkiksi muonitus- tai viestintäosaamistaan ja verkostojaan. Samoin alueen yritykset voivat miettiä, mitä osaamista, tiloja, kalustoa tai palveluita on, joita voidaan hyödyntää häiriötilanteissa.
Kaikki otetaan mukaan
Yhteisöllisessä varautumisessa on huomioitava eri sukupolvet ja heidän roolinsa. Lapsilla, nuorilla, työikäisillä ja ikääntyneillä on jokaisella erilaista osaamista, kokemusta, ideoita ja näkökulmia, joita voidaan hyödyntää. Nuoret voivat tuoda yhteisöön esimerkiksi digiosaamista ja uusia tapoja viestiä, kun taas ikääntyneillä voi olla vahvaa kokemukseen perustuvaa osaamista ja paikallistuntemusta. Olennaista ei kuitenkaan ole määritellä ihmisille valmiita rooleja, vaan innostaa mukaan toimintaan ja tunnistaa jokaisen omat vahvuudet. Eri sukupolvien vahvuudet täydentävät toisiaan ja tärkeää on, että jokaisen osaamista arvostetaan.
Yhteisössä voikin olla paljon osaamista ja tietotaitoa, mutta ilman yhdessä sovittuja toimintatapoja voimavarat eivät välttämättä muutu toiminnaksi. Siksi olennaista ei ole vain tunnistaa voimavaroja, vaan myös sopia, miten niitä voidaan tarvittaessa hyödyntää ja kuka toimintaa koordinoi.
Luottamus rakennetaan ennen kriisiä
Yhteisöllinen varautuminen voi olla tarvikkeiden hankintaa, sopivien tilojen kartoitusta, osaamisen lisäämistä ja suunnitelmien tekoa, mutta se on ennen kaikkea sosiaalista pääomaa eli luottamusta, vastavuoroista auttamista, verkostoja sekä halua ja kykyä toimia yhdessä. Näistä yhdessä muotoutuu yhteisön kyky auttaa itseään ennen viranomaisten tuen saapumista. Samalla yhteisön toimintakyky madaltaa kynnystä pyytää ja tarjota apua, mikä vahvistaa turvallisuuden tunnetta.
Häiriötilanteiden aikana tarvittava luottamus rakennetaan jo normaalioloissa, arkisissa asioissa ja toimissa. Yhteiset tapahtumat, naapuriapu, toimiva viestintä ja käytössä olevat kohtaamispaikat toimivat sillan rakentajina ja luovat vahvan pohjan häiriötilanteissa toimimiselle ja niistä selviytymiselle.
Yhteisöllinen varautuminen ei tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi osata kaikkea ja pärjätä yksin. Tilanteet muuttuvat ja jokainen meistä voi olla joskus avun antaja tai sen tarvitsija. Varautuminen ei siis ala vasta silloin, kun jotain tapahtuu. Se alkaa siitä, että tunnemme toisemme, opimme toimimaan yhdessä ja rakennamme luottamusta toisiimme jo normaalioloissa. Mitä vahvemmat yhteisöt meillä on arjessa, sitä paremmin kestämme häiriötilanteita. Varautumisessa tärkeintä ei lopulta ole se, mitä yhteisöllä on, vaan se, mitä ihmiset osaavat tehdä yhdessä.
Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Kyläturva ja Kylien OmaVara -hankkeissa. Kyläturvahankkeen (1.9.2024-31.12.2026) on rahoittanut Euroopan maaseuturahasto Sisä-Suomen elinvoimakeskuksen kautta. Hankkeen toteuttajina ovat Laurea-ammattikorkeakoulu, Hämeen ammattikorkeakoulu sekä Hämeen Kylät ry. Mukana on kolme pilottikylää eri puolelta Kanta-Hämettä. Kylien OmaVara (1.9.2025-28.2.2027) on Uudenmaan elinvoimakeskuksen rahoittama hanke, jossa toteuttajina ovat Laurea-ammattikorkeakoulu ja Uudenmaan Martat. Pilottikylinä ovat Karjalohja ja Sammatti.
