Kun puhumme johtamisesta, strategiasta ja kehittämishankkeista, käytämme korkeakouluissa usein ilmaisua lintuperspektiivi. Sillä kuvaamme katseen kohottamista korkeuksiin, jotta voimme tarkastella kokonaisuutta yläilmoista lintujen tavoin. Vertaus on kielenkäytössä vakiintunut niin syvälle, että vain harva pysähtyy miettimään, miten hyvin se soveltuu tämän päivän toimintaympäristöön.

Lintuperspektiivissä ongelma on se, että lintu lentää sattumanvaraisesti sinne, minne se haluaa. Pikkulintu tarkastelee ympäristöään aivan eri tavalla kuin korkeuksissa liitelevä kotka. Saalistajalintu etsii kohdettaan laajoilta alueilta ja keskittyy kaikkeen, mikä liikkuu. Vesilintu puolestaan tarkastelee maailmaa veden, rantojen ja muuttoreittien näkökulmasta. Jokaisella linnulla on oma tarkoituksensa, oma toimintalogiikkansa ja oma tapansa nähdä ympäristönsä.

Vaikka nämä toimintamallit ovat lintujen selviytymisen kannalta tarkoituksenmukaisia, ne eivät välttämättä tarjoa johtajalle johdonmukaista tai tavoitteellista näkökulmaa organisaation, hankkeen tai strategian tarkasteluun. Niinpä lintuperspektiivi ei oikeastaan olekaan yksi yhtenäinen perspektiivi. Se on joukko erilaisia näkökulmia, joista jokainen määräytyy tarkastelijan omien vaistojen, tarpeiden ja käyttäytymismallien perusteella.

Korkeakoulun kannalta näkymä maailmaan muodostuu lintuperspektiivissä enemmän sattuman kuin tarkoituksellisen ohjauksen perusteella. Näkymä voi olla laaja, mutta emme juuri voi vaikuttaa siihen, mitä näemme, mistä kulmasta sen näemme tai kuinka kauan tarkastelemme jotakin ilmiötä. Olisiko meidän viimein aika päivittää metaforaa? Mitä jos jatkossa puhuisimmekin drooniperspektiivistä? Drooniperspektiivissä voimme itse valita korkeuden, suunnan, nopeuden, tarkastelukulman ja kohteen, emmekä ole riippuvaisia eri lintulajien käyttäytymismalleista tai elinympäristöistä.

Näkökulman valinta on tietoista ja tarkoituksellista

Lintuperspektiivi on enemmän passiivinen ja sattumanvarainen metafora, kun taas drooniperspektiivi kuvaa paremmin nykyajan johtamista – tietoista näkökulman valintaa, fokuksen säätämistä ja kokonaisuuden hallintaa. Droonin näkökulma on tarkoituksellinen. Sen lentorataa voidaan suunnitella ja lentokorkeutta säätää. Drooni voi pysähtyä paikalleen, kiertää kohteen ympäri, vaihtaa suuntaa tai palata takaisin tarkastelemaan jotakin yksityiskohtaa uudelleen. Tarvittaessa drooni nousee korkeuksiin hahmottamaan kokonaisuutta tai laskeutuu lähelle kohdetta tarkentamaan yksityiskohtia. Juuri tästä nykyisessä johtamisessa on kyse.

Organisaation tai hankkeen johtaminen ei ole pelkästään kykyä nähdä isoa kuvaa. Yhtä tärkeää on osata vaihtaa tarkastelutasoa tilanteen vaatimusten mukaan. Välillä on nähtävä strateginen kokonaisuus – tavoitteet, riippuvuudet, riskit ja vaikutukset. Toisaalta seuraavassa hetkessä saattaa olla välttämätöntä tarkastella yksittäistä ilmiötä, työvaihetta, prosessia, kriittistä rajapintaa tai muuta päätöksenteon kannalta olennaista kysymystä yksityiskohtaisesti.

Kun tarkastelussa on organisaation tai eurooppalaisen korkeakouluallianssin strategia (kuten PIONEER), korkealta katsottuna kaikki saattaa näyttää selkeältä, loogiselta ja eheältä. Nuolet osoittavat oikeaan suuntaan, tavoitteet ovat linjassa ja kokonaisuus vaikuttaa hallitulta. Mutta kun drooni laskeutuu lähemmäksi operatiivisen tason toimintaa, saatamme huomata kitkaa prosesseissa, epäselvyyksiä vastuissa tai käytännön esteitä, joita ei ole mahdollista havaita korkealta katsottuna.

Toisaalta liiallinen ja toistuva yksityiskohtiin uppoutuminen voi johtaa siihen, että kadotamme kokonaisuuden emmekä enää hahmota siinä olevia ilmiöitä ja niiden välisiä sidoksia. Silloin droonilla pitää nousta taas ylemmäksi ja kirkastaa sitä, miten jokin nimenomainen asia liittyy strategisiin tavoitteisiin tai mitä vaikutuksia jollain yksittäisellä päätöksellä on organisaation muihin osiin.

Droonimetaforan vahvuus on liikkeessä

Ehkä kaikkein kiinnostavin osa droonivertausta on kuitenkin kauko-ohjain. Drooni ei lennä itsestään. Droonin käyttäjä tekee tietoisia valintoja kauko-ohjaimella siitä, mitä tarkastellaan ja millä tavalla. Sama pätee johtamiseen. Kokonaiskuva ei synny sattumalta, vaan se muodostuu valinnoista. Mihin suuntaamme huomiomme, mitä jätämme hetkeksi sivuun, missä viivymme pidempään ja mistä haemme lisätietoa? Droonimetaforan vahvuus on siinä, että se auttaa meitä sujuvasti, luontevasti ja ennen kaikkea hallitusti vaihtamaan näkökulmaa.

Droonin avulla voimme tarkastella samaa ilmiötä toistuvasti eri suunnista ja eri etäisyyksiltä. Näin kokonaiskuva ei rakennu yhden ohikiitävän havainnon varaan, vaan jäsentyy harkitun ja monipuolisen tarkastelun tuloksena. Ei siis enää katsota maailmaa lintuperspektiivistä, vaan aletaan toimia drooniperspektiivissä. Kehitetään omaa ja organisaatiomme kykyä nousta korkealle, hahmottaa kokonaisuuksia sekä katsoa kaukaisuuteen. Tarvittaessa zoomataan lähelle ja poraudutaan tärkeisiin yksityiskohtiin, vaihdetaan kulmaa, palataan takaisin, tarkistetaan oletuksiamme ja tarkastellaan samaa ilmiötä useasta suunnasta ennen johtopäätösten ja valintojen tekemistä.

Kirjoittajatiedot

FT, KTM Mika Launikari toimii Laureassa kansainvälisessä korkeakouluyhteistyössä, jossa hän vastaa kymmenen eurooppalaisen kumppanikorkeakoulun kanssa PIONEER-allianssissa tehtävästä yhteistyöstä tulevaisuuden kaupunkien kestävässä kehityksessä.