Ammattikorkeakoululain (4 §) mukaisesti ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin. Ammattikorkeakoulun koulutustehtävässä substanssiosaamisen rinnalla on pedagogiikka keskeisellä sijalla, kun koulutetaan ihmisiä ammattiin ja suoraan työelämään.
Ammattikorkeakoulupedagogiikka mahdollistaa oppimisen tiiviissä työelämäyhteistyössä, jolloin korkeakouluopiskelijat yhdessä opettajien ja työelämän asiantuntijoiden kanssa ratkovat aitoja työelämän ongelmia. Kun ammattikorkeakoulun työelämäintegraatio on vahvaa ja opetusta toteutetaan tiiviisti yhdessä erilaisten yritysten, yhteisöjen ja kuntien sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, rakentuu opiskelijoille opintojen aikana myös vahvat asiantuntija – ja työnantajaverkostot. Ammatillisessa korkeakoulutuksessa pedagogiikka ohjaa opetusta ja oppimista työelämäyhteistyössä, jolloin pedagogiikan kehitys on olennainen osa korkeakoulun kehitystä.
Kansainvälisestikin tarkasteltuna korkeakoulut ovat tehneet hyvin erilaisia strategisia valintoja pedagogiikan suhteen. Toisissa korkeakouluissa pedagogista kehitystä ei johdeta tai ohjata lainkaan korkeakoulutasolla, vaan valinnat pedagogiikan osalta on tehty itsenäisesti eri tiedekunnissa, koulutuksissa, tutkinnoissa jne. Vastaavasti toisissa korkeakouluissa on käytettävästä pedagogiikasta tehty korkeakoulutasoisia linjauksia tai peräti strateginen valinta. Silloin pedagogiikan johtaminen on selkeästi mielletty tekijäksi, joka ohjaa korkeakoulun kehitystä. Tällöin korkeakoulu on tyypillisesti laatinut erillisen pedagogisen strategian tai muutoin päättänyt pedagogisesta toimintamallista, jolla korkeakoulussa opetusta toteutetaan.
Kumpi on parempi vaihtoehto? Korkeakoulukohtainen pedagogiikka vai erilaiset pedagogiset ratkaisut, joista tehdään päätökset eri tiedekunnissa, koulutuksissa, tutkinnoissa jne.? Vaikka molemmilla vaihtoehdoilla on erilaiset vaikutukset, ei niitä strategisina valintoina voi oikeastaan suoraan vertailla. Pedagogiikkaa strategisena valintana ei voi yksistään irrottaa korkeakoulun tahtotilasta ja strategiasta. Merkityksellistä on myös, millaisesta pedagogisesta linjauksesta tai toimintamallista on kyse. Jos pedagoginen toimintamalli on laajasti erilaisia pedagogisia ratkaisuja mahdollistava eli eräänlainen pedagoginen sateenvarjo, on ratkaisu korkeakoulutasoiseksi malliksi aivan erilainen kuin kapea sekä tiukasti tulkittu ja ohjeistettu pedagoginen toimintamalli. Tänä vuonna 30 vuoden ikään tulevassa Laurea-ammattikorkeakoulussa edellisestä pedagogisesta toimintamallista tehtiin päätös jo yli 15 vuotta sitten, kun korkeakoulu otti käyttöön kehittämispohjaisen oppimisen toimintamallin eli Learning by Developing –toimintamallin (LbD). Kehittämispohjaisesta oppimisesta on tullut korkeakoulun tavaramerkki ja se on palkittu myös Korkeakoulujen arviointineuvoston laatuyksikköarvioinnissa.
LbD-toimintamallilla on ollut siten merkittävä vaikutus korkeakoulun kehitykseen. Vaikutus ei varmasti olisi ollut yhä merkittävä, jos ei olisi tehty päätöstä toteuttaa valittua pedagogista toimintamallia koko korkeakoulussa. Rehtori emeritus Pentti Rauhala on lisäksi arvioinut, että yksi kulmakivi LbD-toimintamallin vaikuttavuudessa on ollut sen kytkeminen alusta alkaen korkeakoulun strategiaan. Korkeakoulu on edelleen vahvasti sitoutunut kehittämispohjaisen oppimisen malliin ja uusimmassa Laurea 2030 –strategiassa se on nostettu yhdeksi korkeakoulun viidestä strategisesta valinnasta: ”Kehittämispohjaisen oppimisen (LbD) vahvistaminen pedagogisena toimintamallina ja sen laadukas soveltaminen myös digitaalisissa oppimisympäristöissä.” Näin kehittämispohjainen oppiminen ohjaa edelleen Laurea-ammattikorkeakoulua neljännelle vuosikymmenelle, jossa korkeakoulun koulutus digitalisoituu yhä enemmän.
Kehittämispohjaisen oppimisen malli on siten läsnä kaikissa opiskelutavoissa korkeakoulussa, vaikka tutkintoon johtavassa koulutuksessa on nykyään kolme toisistaan poikkeavaa toteutusmuotoa: päiväopiskelu, monimuoto-opiskelu ja verkko-opiskelu. Sitä toteutetaan kuhunkin toteutustapaan sovelletulla tavalla. LbD-mallissa lähtökohtana on aina aito työelämän kehittämistyöhön tai Laurean tutkimus, kehittämis- ja innovaatiohankkeeseen (TKI) liittyvä kehittämistehtävä. Näin pedagogiikka strategisena valinta on ollut keskeinen osa korkeakoulun kehitystä kohti yhä vahvempaa työelämäintegraatiota, jolloin pedagogiikan johtaminen ja sen kehityksen ohjaaminen on ollut kiinteä osa korkeakoulun johtamista.
Lähteet:
