Design fiction – kun tieto ja tarina kohtaavat tulevaisuuden

On vuosi 2036. Takanasi on pitkä työpäivä ja nyt on kahvitauon aika. Menet työpaikan taukotilaan ja otat kaapista kupin. Sen kylkeen ilmestyy lemmikkikoirasi kuva, kuten aina. Vieressä kollegasi kupissa on tänään avaruusteema. Kaadat kahvia kuppiin ja toivot, ettei päivittäinen kofeiinitasosi ei ole vielä täynnä, muuten kuppi vilkuttaa punaista valoa ja vaatii vähentämään kahvin määrää. Onneksi kofeiinitasosi on tarpeeksi matala ja saat nauttia iltapäiväkahvisi rauhassa. Juotuasi nostat kupin pesualustalle, joka mittaa sen likaisuusasteen ja pesee kupin nopeasti minimoiden veden ja pesuaineen. Tauko on ohi, on aika palata töihin.

Tämä pieni tulevaisuuden kahvitauon kuvitteluharjoitus on toteutettu menetelmällä nimeltä design fiction.

Mikä design fiction?

Mitä tapahtuu, kun yhdistetään muotoilu, scifi-kirjallisuus, elokuvamaailma ja tulevaisuudentutkimus? Vastaus on design fiction. Tässä artikkelissa selvitetään, mitä tarkalleen ottaen on designfiction ja mitä hyötyä siitä on tulevaisuudentutkijalle tai kenelle tahansa suunnittelu- tai asiantuntijatyötä tekevälle henkilölle.

Kirjoittajien, ylempää ammattikorkeakoulututkintoa suorittavan opiskelijan ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteuttavan opettajan kiinnostus design fictioniin pohjautuu sekä tulevaisuudentutkimuksen, korkeakouluopetuksen että TKI-toiminnan käytännön kokemuksiin. Kirjoittajat ovat havainneet, että opiskelijoiden ja asiantuntijoiden on usein helpompi käsitellä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia tarinallisten menetelmien kuin perinteisten ennakointikehikkojen avulla. Design fiction tarjoaa mahdollisuuden yhdistää tutkimustieto, luova ajattelu ja yhteiskehittäminen tavalla, joka tukee korkeakoulun oppimis- ja innovaatioympäristöissä tehtävää kehittämistyötä.

Artikkelissa käytetään termien yleisestä suomennoskäytännöstä poiketen englanninkielistä termiä “design fiction”. Miksi näin? Termi on suomennettu muotoilufiktioksi tai suunnittelufiktioksi (mm. Aalto 2025), mutta ne eivät kuvaa tarpeeksi kattavasti design fictionin luonnetta. Suomessa sanalla “muotoilu” on voimakas käsityö- ja taidetausta ja muotoilija on pitkään ollut ensisijaisesti esineiden muotoilija (Tuulaniemi 2011). Design fiction voi olla tulevaisuuden esineiden muotoilun lisäksi myös kertomista tai kuvallista esittämistä. Se on siis pikemminkin kertovaa suunnittelua (Neeley 2023). Design fictionin tunnetumpi serkku, science fiction, on myös kulkenut Suomessa pitkään englanninkielisellä nimellään, lyhyemmin ”scifinä”. Sen vanhempi suomennos “tieteiskirjallisuus” kuulostaa nykykorvaan jo aika vanhanaikaiselta. Design fiction-termin kanssa seurataan tässä artikkelissa siis science fictionin viitoittamalla tiellä selkeyden ja termien yhtäläisyyksien vuoksi.

Tulevaisuus, tarinat ja tulevaisuustarinat

Tulevaisuudentutkimus ja tulevaisuuden ennakointi vaatii kykyä kehitellä ja kuvitella tilanteita ja tapahtumia, jotka voivat olla mahdollisia mutta joista ei vielä voi olla täydellistä varmuutta. Vaikka monissa organisaatioissa tunnistetaan tänä päivänä ennakoinnin sekä tulevaisuuden suunnittelun ja kehittämisen tärkeys, jää tämä työ helposti pinnalliseksi ja samojen tuttujen asioiden toistamiseksi. Miksi näin tapahtuu? Yksi syy tähän on psykologinen: voimme uskoa vahvasti tietävämme, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vaikka tietomme ei perustu todellisuuteen tai tutkimuksiin. Voimme myös aktiivisesti jättää huomioimatta merkkejä ja heikkoja signaaleita, jotka ennakoivat jotain yrityksen tai yhteiskunnan kannalta epämieluisaa käännettä. (Schwarz 2024, 21-22.) Jos organisaatiossa ei osata katsoa oman näkökentän ulkopuolelle, jää kehitystyö tutulle ja turvalliselle tasolle sen sijaan, että tehdään radikaaleja uudistuksia.

On myös mahdollista, että organisaatiossa on kyllä osaamista ja kiinnostusta tutkia tulevaisuuden tuomia mahdollisuuksia, mutta menetelmät sen toteuttamiseksi koetaan vaikeasti ymmärrettävinä tai hitaina (Näätsaari, Pursiainen & Hario 2026). Tekoälyn käytön lisääntyminen osana suunnittelua antaa puolestaan nopeita vastauksia mutta ei kykene luomaan uutta (Ripatti, Siltasalmi & Hario 2026).

Kun etsitään menetelmää, joka voisi olla tulevaisuudentutkimuksen metodologiasta tietämättömälle suunnitteluryhmälle helposti lähestyttävä, on design fiction toimiva vaihtoehto. Design fiction on tulevaisuudentutkimuksen ja muotoilun menetelmä, joka tarjoaa innovatiivisen tavan luoda vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja arvioida tulevaisuuden tarpeita. Tiiviisti ilmaistuna, design fiction on yksi tulevaisuudentutkimuksen tarinallisista metodeista, jonka tarkoituksena on kuvitella mahdollisia tulevaisuuksia fiktiivisten kertomusten avulla (Aalto 2025).

Science fictionia on käytetty suurten yritysten kehitystyössä ja vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien luomisessa jo useamman vuosikymmenen ajan. Yhdysvalloissa SIGMA-ryhmä kehitti jo 1990-luvulla scifi-kirjallisuuden avulla tulevaisuuskenaarioita hallinnon ja armeijan käyttöön ja samalla vuosikymmenellä Ranskassa France Télécom tuotti futuristisia lyhytelokuvia kuvaamaan televiestinnän tulevaisuutta (Michaud 2023). Design fiction jatkaa tällä samalla linjalla mutta erona scifiin, sen kohteet ovat pikemminkin lähitulevaisuudessa. Menetelmän edelläkävijöinä pidetään scifi-kirjailija Bruce Sterlingiä ja muotoilija Julian Bleeckeriä. Bleeckerin essee Design Fiction. A short essay on design, science, fact and fiction vuodelta 2009 yhdisti Sterlingin ajatukset David A. Kirbyn elokuvamaailmasta tuttuun diegeettisen prototyypin käsitteeseen. (Michaud 2023.) Diegeettinen prototyyppi on tulevaisuuden maailmaan sijoittuva, aidon ja uskottavan oloinen esine, tuote tai vaikkapa palvelu, joka on kuitenkin olemassa vain elokuvan maailmassa (Kirby 2010, 43–44.)

Design fiction eroaa science fictionista siinä, että se keskittyy lähitulevaisuuden tapahtumiin ja ilmiöihin, mahdollisiin tulevaisuuksiin (Aalto 2025). Toisin kuin synkempi ja jopa dystopiaan taipuvaisempi scifi, design fiction keskittyy pienempiin kokonaisuuksiin, esimerkiksi vaikka vain yksittäisen esineen tulevaisuuden käyttötarkoitukseen. Julian Bleecker toteaa, että design fiction yhdistää muotoilun sekä tieteellisen faktan ja tieteisfiktion. Tämä ehkä avautuu paremmin Bleeckerin käyttämän termiparin science fact ja science fiction kautta. (Bleecker 2009, 6.) Design fiction kehittää tulevaisuudentutkimukselle ominaisesti erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia, mutta ei sido työskentelyä tiukasti tiettyyn muotoon vaan antaa suunnittelijalle mahdollisuuden käyttää normaalia arkikieltä ja suhtautua leikkisän kiinnostuneesti tulevaisuuden mahdollisuuksiin (Bleecker 2009, 8).

Kuinka design fiction-menetelmä toimii?

Kun suunnitellaan uutta tuotetta tai palvelua, on suunnittelijalla yleensä mielessään jokin tietty käyttötarkoitus, ratkaistava ongelma tai tietyt tekniset rajoitteet, jotka luovat suunnittelulle kehykset ja rajat. Tämän lisäksi on otettava huomioon kaupallistamisen paineet sekä aikataulut. Ihmisen kuvittelukyky on valtava, mutta sen käyttöä voidaan arastella ja epäonnistumisen pelko saa suunnittelijan helposti rajoittamaan villeimpiä ideoitaan. Design fiction-menetelmää käyttämällä voidaan sen sijaan räjäyttää koko suunnitteluajatus uusiksi ja pohtia tarinallistamisen avulla, millaisia mahdollisuuksia esimerkiksi aivan tavallinen arjen esine voisi tulevaisuudessa pitää sisällään. (Kuten alussa esitelty tulevaisuuden kahvikuppi.) Menetelmä sopiikin hyvin esimerkiksi uuden idea innovointivaiheeseen (Michaud 2023).

Design fictionin avulla päästään tutkitun tiedon ja mielikuvituksen välimaastoon. Spekulointi ja ”mitä jos…?” -kysymykset ovatkin menetelmän oleellisia piirteitä. (Bleecker 2009, 26.) On hyvä muistaa, että vaikka design fiction on menetelmänä luonteeltaan provosoiva ja keskustelua herättävä, ei se kuitenkaan perustu pelkkään mielikuvitukseen, vaan sen taustalla on tutkittua tietoa ja ymmärrystä ajankohtaisista muutostrendeistä (Adam 2020, 13180).

Design fiction on hyvä menetelmä tulevaisuuskuvien ja -skenaarioiden kehittämisessä myös opiskelussa ja koulutuksessa, jossa sen leikkisyys ja mielikuvituksen käyttö pääsevät erityisen hyvin esiin. Tarinallistamistamista voi käyttää ikätasoisesti erilaisten tulevaisuuskuvien kehittelyissä jo aivan peruskoulutasolla, mutta yhtä lailla se toimii esimerkiksi TKI-hankkeiden ideointiprosessin työkaluna.

Design fiction toimii erityisen hyvin tilanteissa, joissa osallistujat tulevat eri asiantuntijataustoista eivätkä jaa yhteistä käsitteistöä tulevaisuuden tarkasteluun. Laurea-ammattikorkeakoulussa design fiction -menetelmää on käytetty esimerkiksi vasta perustetun Ihmiskeskeiset teknologiat-tutkimustiimin (Laurea 2026) tulevaisuustyöpajassa. Artikkelin opiskelijakirjoittaja fasilitoi uuden tutkimustiimin tulevaisuustyöskentelyä design fictionin keinoin kehitetyn tulevaisuuskuunnelman avulla. Kuunnelma toimi keskustelun avauksena ja sen esittämä tulevaisuuskuva herätti vilkasta pohdintaa teknologian ja inhimillisen toiminnan hämärtyvistä rajoista tekoälyn ottaessa yhä suurempaa roolia työpaikoilla. (Kaukomies 2026.)

Menetelmän vahvuus korkeakouluympäristössä on sen kyky yhdistää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä oppiminen. Design fictionin avulla voidaan tarkastella tutkimuksessa tunnistettuja ilmiöitä konkreettisina tulevaisuuden tilanteina, jolloin niiden vaikutuksia on helpompi arvioida yhdessä opiskelijoiden, työelämäkumppaneiden ja tutkijoiden kanssa.

Design fictionin hyötynä onkin, että sen avulla voidaan toteuttaa pitkälle meneviä suunnitelmia ja prototyyppejä ilman, että kenenkään on ehdottomasti uskottava niiden toimivuuteen tai sitouduttava niiden tuotekehitysprosessin aloittamiseen.

Yhteenveto

Design fiction on erinomainen työkalu silloin, kun halutaan luoda vapaamuotoisessa ja avoimessa suunnittelutyössä mahdollisia tulevaisuuskuvia. Se voi olla mitä vain kirjoitetun tekstin, äänen, kuvien, elokuvan tai uusien esineiden prototyyppien välillä, tai olla vaikka yhdistelmä näitä kaikkia.

Laurea-ammattikorkeakoulussa design fictionia voisi soveltaa ennen kaikkea yhteiskehittämisen työkaluna. Ihmiskeskeiset teknologiat -tutkimustiimin työpajassa saavutettujen kokemusten perusteella design fiction soveltuu erityisen hyvin korkeakoulujen TKI-ympäristöön, joissa tarvitaan samanaikaisesti tutkimukseen perustuvaa ajattelua, luovaa ongelmanratkaisua ja laajaa eri toimijoiden osallistamista. Menetelmä auttaa tekemään abstrakteista tulevaisuusilmiöistä konkreettisia ja keskusteltavia. Samalla se tarjoaa turvallisen tavan testata uusia ideoita ilman välitöntä vaatimusta niiden toteuttamisesta. Menetelmän avulla voidaan tukea opiskelijoiden tulevaisuusajattelua, rikastaa TKI-hankkeiden ideointia sekä rakentaa vuoropuhelua tutkimuksen ja käytännön työelämän välille.

Design fictionin käyttäminen vaatii kuitenkin menetelmän käyttäjältä sekä vahvaa tietopohjaa tutkittavasta aiheesta, että kykyä heittäytyä ja hyväksyä suunnittelun leikillisempi puoli. Tämä asettaa suunnittelutyöpajan fasilitoijalle selkeästi suuremman vastuun, hänen täytyy saada osallistujat rentoutumaan ja unohtamaan ”todellisen” ja ”mahdollisen” rajoitteet. Tarinallisille menetelmille sallitaan vapaamuotoisempi ja lennokkaampi visiointi. Virheiden pelko vähenee, kun osallistujat tietävät, että kyseessä on pohjimmiltaan mielikuvituksen tuottama lopputulos, joka kuitenkin voi parhaimmillaan olla tulevaisuudessa toteuttamiskelpoinen tuote.

Artikkeli on kirjoitettu osana Toimintaympäristön monitorointi -opintojaksoa opiskelija-opettaja-yhteistyönä.