Miten organisaatio voi valmistautua tulevaisuuteen, jota ei voi ennustaa? Organisaatiossa voidaan tulevaisuuteen valmistautua ennakointityökaluilla. Työskentelymetodeja on useita. Tulevaisuusvalmiudella tarkoitetaan kykyä sopeutua erilaisiin mahdollisiin tuleviin tilanteisiin, toimia niissä ja vaikuttaa niiden kehitykseen (Mikkonen 2000). Artikkeli tarkastelee kolmea ennakointimallia ja kuinka ne yhdessä tukevat organisaatioiden kykyä toimia muutoksessa.
Kuva: Magnific
Ennakointi osana työelämän kehittämistä
Nopeasti muuttuva toimintaympäristö haastaa organisaatioita tekemään päätöksiä epävarmuuden keskellä. Ennakoinnin avulla voidaan tunnistaa muutosilmiöitä, luoda tulevaisuustietoa ja hyödyntää saatua tietoa toiminnan kehittämiseksi pitkäjänteisesti.
Strateginen ennakointi tarkoittaa systemaattista tapaa kerätä ja tulkita tietoa tulevaisuuden mahdollisista kehityssuunnista sekä hyödyntää tätä tietoa päätöksenteossa. (Voros 2003.)
Ennakointiosaaminen on olennainen työelämätaito, sillä se tukee yksilöiden ja organisaatioiden kykyä toimia keskinäisriippuvaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Ammattikorkeakoulujen rehtoriverkosto onkin nostanut ennakoivan kehittämisen kaikkien ammattikorkeakoulututkintojen yhteiseksi kompetenssiksi (Arene 2022). Esimerkiksi Laurea-ammattikorkeakoulun strategiassa ennakointiosaaminen määritellään yhdeksi keskeiseksi työelämäosaamisalueeksi (Laurea 2024). Laurea onkin kehittänyt ja opettanut yhdessä Haaga-Helia ja Metropolia -ammattikorkeakoulujen kanssa laajaa strategisen ja systeemisen ennakoinnin kokonaisuutta, joka tukee organisaatioiden kykyä uudistua ja vastata monimutkaisiin muutoksiin (Hario 2023; 2024; Williams 2021).
Ennakointi ei ole vain yksittäinen menetelmä, vaan virallisen tieteenalan, tulevaisuudentutkimuksen, teorian ja käytännön soveltamista. Ennakointiprosessin eri vaiheissa hyödynnetään laajakirjoisesti eri tieteenalojen metodeja. (Bell 1997.) Seuraavaksi artikkelissa vertaillaan kolmea mallia, jotka tarkastelevat ennakointia eri näkökulmista: prosessina, organisaation kyvykkyytenä ja muotoiluajatteluun kytkeytyvänä innovaatiovalmiutena.
Ennakointi strategisen suunnittelun tukena: Voroksen malli
Voroksen (2003) strateginen ennakointiprosessi jäsentää ennakoinnin neljään vaiheeseen: tiedonkeruuseen, analyysiin, tulosten jäsentämiseen ja strategiseen toimeenpanoon. Malli auttaa organisaatioita rakentamaan ennakoinnista systemaattisen osan strategiatyötä (Kuvio 1).
Kuvio 1. Yksinkertaistettu versio Voroksen mallista (mukaillen Voros 2003).
Mallin vahvuus on sen selkeys, mutta samalla se korostaa ennakoinnin analyyttistä luonnetta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että organisaatio pystyy jäsentämään tulevaisuuteen liittyvää tietoa ja tekemään sen pohjalta perusteltuja strategisia valintoja. Malli sopii erityisesti tilanteisiin, joissa ennakointi halutaan kytkeä tiiviisti strategiseen suunnitteluun ja pitkäjänteiseen kehittämiseen. Kuviossa 1 näkyy selkeästi, että mallissa lopputulemana ei ole pelkästään tuotokset vaan tuotosten vaikutukset strategiaan.
Ennakointikyvykkyys ja organisaation suorituskyky: 3P-malli
Rohrbeckin ja Kumin (2018) tutkimus osoittaa, että ennakointikyvykkyydellä on yhteys yrityksen taloudelliseen menestykseen. Kuviossa 2 esitellään yksinkertaistettu versio heidän 3P-mallistaan, joka koostuu kolmesta vaiheesta; havaitse (Perceive: Scanning), etsi (Prospect: Sensemaking ja Prospect: Futuring) sekä tutki (Probe). Malli korostaa kokeilujen merkitystä: tulevaisuusvalmius syntyy vasta, kun ideoita testataan käytännössä.
Kuvio 2. Yksinkertaistettu versio 3P-mallista (mukaillen Rohrbeck & Kum 2018).
Kuviossa 2 esitellyt vaiheet kuvastavat kolmea keskeistä yrityksen ennakointikyvykkyyden osa-aluetta. Havaitse kuvastaa yrityksen kykyä tunnistaa muun muassa heikkoja signaaleja, muutostrendejä ja markkinoiden kehitystä. Etsi-vaihe keskittyy mahdollisten tulevaisuuksien kartoittamiseen, skenaarioajatteluun ja vaihtoehtoisten strategisten polkujen hahmottamiseen. Tutki puolestaan painottuu uusien ideoiden, konseptien tai liiketoimintamallien käytännöntasolla testaamiseen, jotta voidaan nopeasti, pienellä riskillä sekä matalalla kynnyksellä oppia, mikä aidosti toimii ja mikä ei. (Rohrbeck & Kum 2018.)
Muotoiluajattelu tuo ennakointiin kokeilevan otteen
Kuvio 3. Muotoiluajattelun vaiheet mukaillen Stickdorn, Lawrence, Hormess ja Schneider (2018) muotoiluajattelua.
Kuvio 3 havainnollistaa muotoiluajattelun (design thinking) keskeisiä vaiheita käyttäjäymmärryksen rakentamisesta ratkaisujen toteuttamiseen. Toisin kuin perinteisesti vaiheittain etenevissä prosesseissa, muotoiluajattelu perustuu jatkuvaan iterointiin, jossa ratkaisuja kehitetään, testataan ja muokataan käyttäjiltä saadun palautteen perusteella. Muotoiluajattelu (design thinking) on käyttäjälähtöinen ja kokeileva kehittämisen tapa. Gordonin, Rohrbeckin ja Schwarzin (2019) mukaan se vahvistaa organisaation innovaatiovalmiutta, koska se auttaa tunnistamaan tulevaisuuden tarpeita, joita asiakkaat eivät vielä osaa ilmaista.
Pelkkä nykyisten tarpeiden kartoittaminen ei suoraan johda radikaaleihin innovaatioihin. Muotoiluajattelussa tulevaisuutta rakennetaan iteratiivisesti yhdessä käyttäjien kanssa kokeilujen ja prototyyppien avulla.(Stickdorn, Lawrence, Hormess ja Schneider 2018.)
Muotoiluajattelu täydentää ennakointia tuomalla siihen konkreettisen kehittämisen näkökulman. Siinä missä ennakointi tuottaa tietoa ja vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia, muotoiluajattelu auttaa viemään nämä ideat käytäntöön. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuuteen liittyviä oletuksia voidaan testata nopeasti ja iteratiivisesti, jolloin organisaatio oppii ja kehittää toimintaansa samanaikaisesti.
Ennakointimallien täydentävä rooli ja tulevaisuusvalmiuden rakentuminen
| Strateginen ennakointiprosessi (Voros 2003) | 3P-malli
(Rohrbeck & Kum 2018) | Muotoiluajattelu (Gordon, Rohrbeck ja Schwarz 2019) |
| Tiedonkeruu | Havaitse | Empatia ja käyttäjäymmärrys |
| Skenaariot | Etsi | Ideointi |
| Tulosten jäsentäminen | Tutki | Prototypointi |
| Toimeenpano | Ketteryys | Toteutus ja ketteryys |
Taulukko 1. Ennakointimallien keskeiset painotukset.
Taulukko 1 kokoaa mallien keskeiset vaiheet ja painotukset rinnakkain. Taulukko havainnollistaa ennakoinnin olevan prosessi, jossa tiedon tuottaminen, tulkinta ja käytännön kehittäminen kytkeytyvät toisiinsa. Ennakointi ei ole yksittäinen menetelmä tai lineaarinen vaihekokonaisuus. Voroksen (2003) strategisen ennakoinnin malli painottaa systemaattista ja vaiheittaista etenemistä, mikä tekee ennakoinnista selkeän osan strategista johtamista. Rohrbeckin ja Kumin (2018) 3P-malli siirtää tarkastelun organisaation kyvykkyyksiin ja korostaa erityisesti kokeilujen merkitystä oppimisen välineenä. Gordonin, Rohrbeckin ja Schwarzin (2019) muotoiluajattelu puolestaan tuo ennakointiin käyttäjälähtöisen ja luovan näkökulman, jossa tulevaisuutta rakennetaan aktiivisesti prototyyppien ja yhteiskehittämisen kautta.
Vertailu osoittaa mallien keskeisten erojen liittyvän siihen, missä vaiheessa prosessi muuttuu käytännön toiminnaksi. Voroksen (2003) mallissa painopiste on analyysissä ja strategisessa jäsentämisessä, 3P-mallissa (Rohrbeck & Kum 2018) kokeilujen kautta tapahtuvassa organisaation oppimisessa, ja muotoiluajattelussa (Gordon ym. 2019) ratkaisujen kehittämisessä yhdessä käyttäjien kanssa muotoiluajattelun avulla. Työelämän näkökulmasta ennakointi tuottaa parhaat tulokset silloin, kun se ei jää erilliseksi analyysiksi, vaan johtaa kokeiluihin ja käytännön kehittämiseen.
Mallien rinnakkainen tarkastelu havainnollistaa ennakointiprosessin olevan kerroksellinen tai vaiheistettu prosessi. Pelkkä datan kerääminen ei riitä, vaan organisaatiolla tulee olla kykyä tulkita sitä, testata vaihtoehtoja, ja oppia kokeiluista. Vastaavasti kokeilukulttuuri ilman systemaattista ennakointia jättää kokeilut usein irrallisiksi. Kun nämä näkökulmat yhdistyvät, ennakointi kytkeytyy suoraan innovointiin ja strategiseen uudistumiseen.
Muotoiluajattelun merkitys korostuu erityisesti silloin, kun tarkastellaan sen integrointia organisaatioon. Onnistunut hyödyntäminen edellyttää sekä syvää muotoiluosaamista että laajaa ymmärrystä muotoiluajattelusta koko organisaatiossa. Ilman tätä tasapainoa muotoilu jää helposti irralliseksi kehittämistoiminnaksi eikä konkretisoidu arjen työskentelytavoiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ennakoinnin tuottama tieto ei yksin riitä, vaan organisaatiolla tulee olla kyky jalostaa se konkreettisiksi kokeiluiksi, ratkaisuiksi ja toimintamalleiksi. Muotoiluajattelu toimii tässä siltana analyysin ja käytännön kehittämisen välillä.
Tulevaisuusvalmius ei synny yksittäisestä menetelmästä, vaan kyvystä yhdistää systemaattinen ennakointi, organisaation oppiminen ja kokeileva kehittäminen. Kolmen mallin tarkastelu tarjoaa työelämälle käytännöllisen viitekehyksen, jonka avulla ennakointi voidaan kytkeä osaksi strategista ja innovatiivista toimintaa. Eri tilanteissa ja organisaatioissa voidaan painottaa jotain näistä esitellyistä malleista tai tehdä niistä omanlaisensa synteesi.
Yhdessä tarkasteltuna mallit muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden, jossa systemaattinen analyysi, organisaation oppiminen ja kokeileva kehittäminen rakentavat tulevaisuusvalmiutta. Riippumatta siitä, mitä mallia painotetaan, ennakointiprosessin avulla organisaatiot voivat tunnistaa muutoksia ajoissa, testata uusia ratkaisuja hallitusti ja tehdä perusteltuja strategisia valintoja epävarmassa toimintaympäristössä.
Lähteet
- Arene 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta 2022. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. Tammikuu 2022. Vierailtu 25.4.2026.
- Bell, W. 1997. Foundations of Futures Studies: Volume 1: History, Purposes, and Knowledge. Routledge.
- Gordon, A., Rohrbeck, R. & Schwarz, J. 2019. Escaping the ‘Faster Horses’ Trap: Bridging Strategic Foresight and Design Thinking. Technology Innovation Management Review, 9(8), 30–42.
- Hario, P. 2023. Muutosmuotoilu haastaa viheliäiset ongelmat, Laurea Journal. Vierailtu 25.4.2026.
- Hario, P. 2024. 3AMK -yhteistyö on erinomainen alusta ennakointiopinnoille. Vierailtu 25.4.2026.
- Laurea. 2024. Laurean strategia 2030. Vierailtu 25.4.2026.
- Mikkonen, A. 2000. Nuorten tulevaisuuskasvatus ja tulevaisuustietoisuus. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Väitöskirja.
- Rohrbeck, R. & Kum, M. 2018. Corporate foresight and its impact on firm performance: A longitudinal analysis. Technological Forecasting & Social Change, 129, 105–116.
- Stickdorn, M., Lawrence, A., Hormess, M. E. ja Schneider, J. 2018. This is service design methods: A companion to this is service design doing. First Edition. Sebastopol, CA: O’Reilly Media, Inc.
- Voros, J. 2003. A generic foresight process framework. Foresight, 5(3), 10–21.
- Williams, P. 2021. Tulevaisuuden äärellä tänään –ajatuksia 3AMK tulevaisuusviikolta. Viitattu 25.4.2026.
Kuvio 3 on tehty tekoälyä (ChatGPT) käyttäen.
