Häiriötilanteesta selviytymisen edellytykset kylissä

Tilat ja fyysinen valmius

Kylän olemassa olevat tilat ja resurssit muodostavat perustan sille, miten nopeasti häiriötilanteisiin voidaan reagoida ja miten sujuvasti niistä voidaan selvitä. Kylien omatoimista varautumista edistävässä Kylien OmaVara -hankkeessa kartoitettiin syksyllä 2025 Karjalohjan ja Sammatin pilottikylien kokoontumistiloja osana valtakunnallista sähköistä kylätalokartoitusta. Kartoituksessa koottiin tiedot tiloista, joita voidaan hyödyntää kriisi-, onnettomuus- ja häiriötilanteissa esimerkiksi kokoontumispaikkoina, tiedotuspisteinä tai hätämajoitustiloina. (Suomen Kylät ry 2026)

Pilottikylillä kartoitus osoitti, että tilojen varustelu ja käyttövalmius vaihtelevat merkittävästi. Vaikka tilat soveltuvat hyvin normaaliin käyttöön, niiden toimivuus häiriötilanteissa riippuu pitkälti esimerkiksi sähkön ja veden saatavuudesta. Lisäksi molemmista kylistä löytyy soppatykkejä, laavuja ja muita ulkotiloja, joita voi hyödyntää häiriötilanteissa. Kyläradioasemia ei kummallakaan kylällä tällä hetkellä ole, mutta kiinnostusta viestintäyhteyksien kehittämiselle on.

Kylätalokartoituksen lisäksi Kylien OmaVara -hanke toteutti pilottikylien asukkaille kyselyn, jossa kartoitettiin kotitalouksien tilannetta kaivojen, maakellareiden ja tulisijojen osalta. Vastauksia sähköisenä ja paperisena toteutettuun kyselyyn saatiin reilut 30 kappaletta. Tulokset eivät ole tilastollisesti yleistettäviä, mutta ne tarjoavat hyvän kuvan kylien varautumisen vahvuuksista ja kehittämistarpeista. Jonkinlainen tulisija löytyi lähes kaikilta vastaajilta. Maakellareita sen sijaan oli käytössä vain harvalla. Käytössä olevia tai kunnostusta vaativia kaivoja oli molemmissa kylissä jonkin verran.

Paikallinen osaaminen osana yhteisöllistä varautumista

Kyläläisten taidot, kokemukset ja arjen osaaminen ovat tärkeä voimavara häiriötilanteissa. Kylien OmaVara -hankkeen pilottikyliin suunnatun kyselyn perusteella kyläläisiltä löytyy osaamista monipuolisesti muun muassa ensiavusta, etsintätoiminnasta, ruoanvalmistuksesta, luonnontuntemuksesta ja erätaidoista. Vastaajat kuvasivat myös konkreettisia taitoja, joita voitaisiin hyödyntää yhteisessä varautumisessa, kuten ruoanlaittoa avotulella, kalastusta sekä luonnonyrttien keruuta ja säilöntää.

Kysely osoitti kuitenkin myös kehittämistarpeita. Yhteisöllinen varautuminen ja naapuriapu nousivat molemmissa kylissä selvästi eniten tukea kaipaavaksi osa-alueeksi. Osaamisen tunnistaminen ja jakaminen sekä viestintä ja tiedonvälitys olivat myös keskeisiä teemoja. Häiriötilanteessa tarvitaan osaamista, joka ei ole riippuvainen sähköstä eikä verkkoyhteydestä.

Hankkeen järjestämissä työpajoissa on tarkasteltu eri asukasryhmien selviytymistä laajamittaisessa häiriötilanteessa. Keskustelut osoittivat, että ilman naapuriapua ja ennakkoon sovittuja toimintamalleja haavoittuvimmassa asemassa olevat jäävät ilman tarvitsemaansa apua ja tukea.

Yksi mahdollinen keino hyödyntää paikallista osaamista olisi vapaaehtoisuuteen perustuva osaamisrekisteri. Sen avulla häiriötilanteissa tiedettäisiin paremmin, millaista osaamista kylästä löytyy ja kehen voidaan tarvittaessa olla yhteydessä. Henkilötietojen käsittely edellyttää kuitenkin tietosuojan (GDPR) huomioimista. Rekisterin tulee perustua vapaaehtoisuuteen, selkeään käyttötarkoitukseen ja osallistujien suostumukseen. Erityistä huolellisuutta vaativat tiedot avun tarpeesta ja terveydentilasta. (Tietosuojavaltuutetun toimisto n.d.)

Varautumisen keskeiset kehittämistarpeet

Kylän omavaraisuuden vahvistaminen edellyttää kehityskohteiden rehellistä tunnistamista ja konkreettisia toimenpiteitä. Hankkeen kyselyssä nousi esiin useita aiheita, joista kyläläiset toivoivat lisätietoa ja koulutusta. Näiden kehittämistarpeiden pohjalta hankkeessa on järjestetty ja järjestetään koulutuksia ja muita toimenpiteitä kylien varautumisosaamisen vahvistamiseksi. Keskeisimmät teemat ovat liittyneet vesihuoltoon, ruokahuoltoon ilman sähköä ja häiriötilanteiden viestintään.

Vesihuolto nousi kyselyssä keskeisimmäksi käytännön haasteeksi. Kunnallinen vesijohtoverkko koettiin haavoittuvaksi, eikä useimmilla vastaajilla ollut omaa käyttökelpoista kaivoa. Lisäksi vedenjakelupisteisiin liittyi epävarmuutta. Huhtikuussa 2026 järjestetyssä Vesiturvaa kylille -koulutuksessa käsiteltiin kotitalouksien ja vesihuoltolaitosten varautumista sekä vesihuollon vastuunjakoa häiriötilanteissa. Koulutuksessa annettiin käytännön ohjeita muun muassa kaivojen ylläpitoon, vedenlaadun seurantaan, keittokehotuksiin ja varavedenjakeluun (Hannuniemi 2026; Liikanen 2026).

Toisena tärkeänä aiheena oli ruokahuolto ilman sähköä. Maakellarit ovat lähes hävinneet käytöstä. Pilottikylissä suurimmalla osalla kotitalouksista ei ole maakellaria ja olemassa olevatkin kaipaavat kunnostusta. Kylissä on pohdittu hankkeen aikana sekä yhteisten maakellarien rakentamista että yksityisten maakellarien kunnostamista. Maakellareiden rakentamista, kunnostamista ja nykyaikaisia käyttöratkaisuja käsiteltiin toukokuussa 2026 järjestetyssä koulutuksessa. Perinnerakentaja Hannu Rinne piti luennon, jonka jälkeen päästiin tutustumaan paikalliseen maakellariin Sammatissa.

Ruokateeman osalta kyläläisiä kiinnosti myös ruoanvalmistus ilman sähköä. Ruokahuollon koulutuksista hankkeessa vastaavat Uudenmaan Martat. Pilottikylille kohdennettuja koulutuksia on järjestetty villiyrteistä, säilönnästä ja ruokasienistä. Lisäksi tulossa on toiminnallinen opastus ruoanvalmistuksesta ilman sähköä.

Kyläradio on molempien kylien yksittäinen eniten kiinnostusta herättänyt varautumisjärjestely. Nykyisin kummallakaan kylällä ei ole vielä kyläradiotoimintaa ja informaation kulku häiriötilanteessa niin kylän sisällä kuin viranomaisiin päin koetaan haasteeksi. Tähän teemaan hankkeessa tartutaan syksyllä 2026 järjestettävässä kyläradio-koulutuksessa.

Osaamisen näkökulmasta hankkeiden järjestämien koulutuksien ulkopuolelle jää vielä paljon tärkeitä aiheita ja teemoja, joihin kylät toivottavasti tarttuvat hankkeen jälkeen. Jatkuvuus myös koulutuksissa ja osaamisen kehittämisessä on tärkeää.

Varautuminen alkaa arjesta

Varautuminen ei ole pelkästään yksilön vastuulla, vaan se rakentuu yhteisöissä ja tavallisessa arjessa. Kylien OmaVara -hankkeen aikana on tullut selväksi, että kyläläiset ovat kiinnostuneita kehittämään sekä omaa että yhteisönsä varautumiskykyä. Ihmiset ovat huolissaan paitsi omasta selviytymisestään myös naapureistaan: ikäihmisistä, liikuntarajoitteisista, lapsiperheistä, heistä, jotka eivät pysty varautumaan ilman apua. Varautuminen nähdäänkin ennen kaikkea arjen toimintana, jossa yksilön oma vastuu ja yhteisön tuki täydentävät toisiaan.

Yksi hankkeen keskeinen tavoite on myös se, että varautumisosaaminen siirtyy sukupolvelta toiselle. Nuorten osallistaminen on tietoinen valinta. Helmi-maaliskuussa 2026 lähes 40 nuorta osallistui pilottikylissä järjestettyihin varautumisen peli-iltoihin, joissa harjoiteltiin sähkökatkosta selviytymistä ja tutustuttiin kotivaran perusteisiin. Peli-illoissa kävi ilmi, että 72 tunnin kotivara ei ollut kaikille nuorille tuttu, mikä osoittaa varautumisviestinnän tarpeen myös nuorten keskuudessa.

Yksilöiden varautumisosaamisen rinnalla tarvitaan rakenteita, jotka tukevat yhteisöllistä toimintaa häiriötilanteissa. Maaliskuussa 2026 järjestetyissä kyläilloissa suunniteltiin OmaVara-ryhmien toimintaa ja pohdittiin, miten kyläläiset voivat yhdessä vahvistaa varautumista sekä osaamisen että konkreettisten tekojen avulla. Tarkoituksena on, että pilottikyliin perustetaan hankkeen aikana OmaVara-ryhmät, jotka jäävät toimimaan myös hankkeen jälkeen. Kyläiltojen vieraaksi kutsuttiin Vojakkalan kylän edustaja Lopelta kertomaan paikallisesta kyläturvallisuustyöstä. Vertaisoppiminen kylältä kylään onkin yksi tehokkaimmista tavoista levittää hyviä käytäntöjä ja vahvistaa uskoa siihen, että yhteisöllistä varautumista voidaan kehittää myös omassa kylässä.

Yhteistyö kunnan ja muiden toimijoiden kanssa

Kylien varautuminen ei perustu pelkästään kyläyhteisön omiin voimavaroihin, vaan edellyttää tiivistä yhteistyötä kunnan, viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Hankkeen pilottikylät Karjalohja ja Sammatti ovat osa Lohjan kaupunkia, ja molempien kylien suhde kaupunkiin ja sen hallintoon on aktiivinen. Lohjalla toimii kahdeksan aluetoimikuntaa, joiden tehtävänä on vahvistaa lähidemokratiaa ja varmistaa kaupunginosien ja kylien mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon. Silti kyläläisten kokemuksissa toistuu huomio: tieto ei aina kulje kaupungilta kyliin eikä kyliltä kaupungille.

Molemmissa kylissä toimii aktiivinen vapaaehtoinen palokunta, joka tuo mukanaan käytännön osaamista, kuten ensiapua, tulitöitä ja pelastustoiminnan logiikan tuntemusta. Toimijat ovat usein paikallisia asukkaita, mikä helpottaa yhteistyötä ja yhteydenpitoa myös häiriötilanteissa. Lisäksi kylissä toimii useita muita turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä toimijoita, jotka järjestävät opastuksia, koulutuksia ja muuta toimintaa.

Varautumiseen ja turvallisuuteen liittyy paljon kysymyksiä muun muassa kunkin toimijan roolista, tehtävistä ja vastuista sekä toimintakäytänteistä.  Viranomaisilla eli pelastuslaitoksella, poliisilla, kunnalla on lakisääteinen vastuu ja ammatillinen osaaminen. Kyläyhteisöllä on paikallistuntemus, nopeus ja tieto alueen asukkaista ja resursseista. Yhteistyö viranomaisten ja kyläyhteisön välillä on siten toisiaan täydentävää ja selkeät roolit ehkäisevät tilanteita, joissa apua odotetaan turhaan tai toimitaan tarkoituksenmukaisen työnjaon vastaisesti.

Jotta yhteinen ymmärrys saavutetaan, tulee näiden eri toimijoiden kohdata ja luoda keskusteluyhteys. Kanta-Hämeen puolella toimivassa Kyläturvahankkeessa on pilotoitu Kyläturvallisuuspöytä-toimintaa, jossa kylien ja kunnan edustajat sekä muut toimijat kokoontuvat keskustelemaan asioista yhteisen pöydän ääreen. Kyläturvallisuuspöydässä sovitaan yhteisen varautumisen toimintamalleista sekä tutustutaan eri toimijoiden rooleihin ja resursseihin. (Honkonen 2026.)

Kylien OmaVara -hanke testasi toimintamallia ja järjesti Lohjan ensimmäisen kyläturvallisuuspöytä-keskustelutilaisuuden toukokuun 2026 lopussa. Tilaisuuteen osallistui kuuden aluetoimikunnan edustajia sekä kaupungin ja pelastuslaitoksen asiantuntijoita. Keskusteluissa korostuivat erityisesti tiedonkulku, käytännön yhteistyö ja kylien rooli varautumisessa.

Hankkeen pilottikylien kokemusten perusteella yhteistyön keskeisimmät kehittämistarpeet liittyvät tiedonkulun parantamiseen, roolien ja vastuiden selkeyttämiseen sekä yhteisten toimintamallien harjoitteluun. Näiden vahvistaminen tukee sekä kyläyhteisöjen omatoimista varautumista että yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Pilottikylien varautumisen kehittämissuuntia

Pilottikylien asukkaille tehdyn kartoituksen perusteella varautumisen lähtökohdat ovat hyvät. Kylissä on monipuolisia yhteisöllisiä tiloja, runsaasti paikallista osaamista ja kotitalouksien perusvalmiuksia tukevia resursseja, kuten tulisijoja. Kehittämistarpeet liittyvät erityisesti vesihuoltoon, ruokahuollon omavaraisuuteen sekä häiriötilanteiden viestintäratkaisuihin. Tunnistettuihin tarpeisiin on pyritty vastaamaan koulutuksilla ja yhteisöllisen varautumisen toimintamallien kehittämisellä. Pilottikylissä tehty työ nostaa esiin myös useita jatkokehittämisen mahdollisuuksia.

Vesihuollon turvaamiseksi kaivojen kuntoon ja käyttövarmuuteen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota esimerkiksi kunnostusohjelman avulla. Myös kaupungin suunnalta tuleva selkeä viestintä ja tiedottaminen edistävät toimimista häiriötilanteissa.  Häiriötilanteiden viestinnän kehittämiseksi kyläradiomallin pilotointi tarjoaisi yhden käytännöllisen ratkaisun.

Ruokahuollon omavaraisuutta voitaisiin puolestaan vahvistaa kehittämällä yhteisiä maakellareita ja tukemalla niiden käyttöönottoa. Yhteisöllisen varautumisen näkökulmasta keskeistä on OmaVara-ryhmien vakiinnuttaminen osaksi kylien toimintaa sekä säännöllisten, kunnan kanssa toteutettavien harjoitusten järjestäminen, jotta yhteistyö ja toimintamallit kehittyvät käytännön tekemisen kautta.

Pilottikylien kokemukset osoittavat, että varautuminen ei synny yksittäisistä varusteista tai suunnitelmista, fyysisten resurssien, paikallisen osaamisen ja toimivan yhteistyön yhdistelmästä. Kun kyläläiset, yhteisöt, kunta ja viranomaiset toimivat yhdessä, kyläyhteisö pystyy selviytymään myös vakavista häiriötilanteista aiempaa paremmin.

Kirjoittajat toimivat Kylien OmaVara –hankkeessa projektipäällikkönä (Honkonen) ja asiantuntijana (Jokela-Ylitalo). Hanketta (1.9.2025-28.2.2027) toteuttavat Laurea-ammattikorkeakoulu ja Uudenmaan Martat ja rahoittajana on Uudenmaan Elinvoimakeskus.  Hankkeessa parannetaan henkilökohtaisen 72 tunnin varautumisen jatkoksi pitkäkestoisempaa kyläyhteisöjen varautumista. Pilottikylinä ovat Karjalohja ja Sammatti läntiseltä Uudeltamaalta.