Ikääntyneiden palveluiden työn maine opiskelijan kokemana

Ikääntyneiden ihmisten hoitaminen kotona vaatii ammattilaiselta laaja-alaista hoitotyön osaamista, jatkuvaa hoidon tarpeen arviointia ja siihen liittyvää päätöksen tekoa. Kun ikääntynyt ei pärjää enää kotona, siirtyy hän palveluasumiseen, mikä mahdollistaa hoidon ympärivuorokautisesti. Ikääntyneiden hoitotyön vetovoimaisuus on vähäistä hoitotyön opiskelijoiden keskuudessa. Vetovoimaisuuden lisääminen vaatii ymmärrystä työn luonteesta ja siihen liittyvästä osaamisesta. Tätä ymmärrystä tarvitaan yhteiskunnallisesti, muissa palvelujärjestelmän yksiköissä sekä koulutuksessa. Tässä artikkelissa kuvataan ikääntyneiden hoitotyön vetovoimaan liittyviä tekijöitä hoitajien ja sairaanhoitajaopiskelijoiden näkökulmasta.

Ikääntyneiden hoitotyön vetovoimaa estävät tekijät

Ikääntyneiden hoitotyö on näyttäytynyt negatiivisesti julkisuudessa viime aikoina erityisesti mediassa. Työhön liitetään useita epämiellyttäväksi koettuja asioita, jotka liittyvät erityisesti yleiseen keskusteluun ja ikääntyneiden hoitotyön kehitykseen. Hoitotyön työntekijät kokevat työssään kuormittavaksi ikääntyneiden hoitotyössä hoidettavien määrän, väkivallan uhkan lisääntymisen sekä huonon palkan. Hoitajat kokevat myös, että heillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhönsä. Käsitykset ikääntyneiden palveluiden työstä eivät siis synny pelkästään yksittäisten tekijöiden perusteella. Ne muodostuvat yllä esitetyistä laaja-alaisista yhteiskunnallisista ilmiöistä. (Finskas, Koskinen & Jansson 2025, 81–82, 86.)

Hoitajamitoituksen noustessa vuonna 2020 vanhuspalvelulain muuttuessa, tarkoitus oli vaiheittain nostaa hoitajamitoitus 0,5 työntekijästä 0,7 työntekijään vuoteen 2023 mennessä. Kuitenkin rekrytointiongelmat vaikeuttivat lisätyövoiman palkkaamista. Erilaisten avustajien määrää saatiin nostettua, mutta muuttumattomina pysyivät sairaanhoitajien ja lähihoitajien kokonaismäärä. (Kehusmaa & Alastalo 2021, 1–2.) Henkilöstön huonon saatavuuden takia, hoitajamitoituksen nosto siirtyy vuoteen 2028 (Eduskunta 2023).

Sairaanhoitajaopiskelijoiden kiinnostus työskennellä ikääntyneiden parissa on ollut jo pitkään vähäinen. Työtä pidetään opiskelijoiden keskuudessa surullisena, mielenkiinnottomana sekä mahdollisuuksia kehittymiseen pidetään huonoina. (Salin, Hautsalo, Vänni, Seitsamo & Koivisto 2020, 2.) Tulevaisuudessa tarvitaankin toimia, jotta henkilökuntaa jatkossakin riittäisi ja työn houkuttelevaisuus kasvaisi. Tärkeää on kartoittaa ja pysyä tietoisuudessa siitä, paljonko henkilöstöä on saatavilla, jotta osataan varautua tulevaisuudessa tarvittaviin koulutus- ja työntekijämääriin. Koulutuspaikkoja on jo lisätty, mutta nyt täytyy kiinnittää huomiota siihen, että alalle myös valmistutaan ja jäädään. (Toimeenpanosuunnitelma 2024–2027, 13–15.)

Jotta saamme riittävästi tekijöitä myös vuosien päästä, on aika keskittyä hoitoalan houkuttelevuuden lisäämiseen. Tärkeää olisi kehittää työoloja niin, että kiinnostus hoitoalan työhön säilyisi. Suurin vaikuttaja tällä hetkellä alan vetovoimaan on työn merkityksellisyys. Sen lisäksi kehitystä kaivattaisiin myös henkilöstön riittävyyteen sekä vapaa-ajan ja työn yhteensovittamisen parantamiseen. Myös palkka koetaan liian pienenä verrattuna työn haastavuuteen. Työn merkityksellisyys antaa paljon arvoa hoitoalalle ja vahvistamalla sitä, alan vetovoimaisuutta pystytään lisäämään. Tämä vaatii oikeat olosuhteet, jotta työntekijät pääsivät todellisesti tekemään työtä, jota pitävät itselleen arvokkaana. (Tevameri 2021, 9, 73–74, 91.)

Sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia ikääntyneiden hoitotyöstä

Sinisaaren (2026) opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa teemahaastattelun avulla, millaisena ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijat kokevat ikääntyneiden palveluiden työn maineen ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja mistä tekijöistä maine rakentuu. Tavoitteena oli selvittää, mitkä asiat vaikuttavat maineeseen, joilla sairaanhoitajaopiskelijoita voidaan saada sitoutumaan ikääntyneiden palveluiden työhön ympärivuorokautisessa hoidossa. Opinnäytetyössä haastateltiin yhtä Laurea-ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelijaa ikääntyneiden hoitotyön maineesta ympärivuorokautisessa palveluasumisessa.

Sairaanhoitajaopiskelijan mukaan käsitys hoitotyön maineesta ikääntyneiden ympärivuorokautisessa palveluasumisessa koostui median ja muiden ihmisten tuottamista mielikuvista, henkilökohtaisista kokemuksista ja ennakkoasenteista. Maineen rakentuminen muodostui työ- ja toimintatavoista, työolosuhteista, kokemuksista, asenteista sekä sopeutumisesta työympäristöön. Myös työkaverit ja johtaminen olivat keskeisiä asioita maineen rakentumisessa. Tuloksista kävi ilmi, että työn maineen kehittämiseksi tarvittaisiin parannusta työolosuhteisiin, johtajuuden sekä positiivisen julkikuvan vahvistamiseen. (Sinisaari 2026.)

Mediassa ikääntyneiden hoitotyö on näyttäytynyt usein negatiivisessa valossa (Finskas ym. 2025, 81–82). Asenteet liittyen ikääntyneiden hoitotyöhön vaikuttavat opiskelijoiden haluun hoitaa ikääntyneitä ja osa opiskelijoista eivät näe ikääntyneiden hoitotyötä uravaihtoehtona. (Chen ym. 2022.) Myös Sinisaaren (2026) opinnäytetyössä haastateltava koki median välittämän kuvan kielteisenä ja sen luovan mielikuvan siitä, ettei ikääntyneitä kohdella hyvin ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Magan ym. (2023, 1, 3) mukaan sairaanhoitajaopiskelijoiden keskuudessa esiintyy ennakkoluuloja ja kielteisiä näkökulmia sekä alan kehittymismahdollisuudet nähdään heikkoina. Samankaltaisia kokemuksia nousi esiin myös Sinisaaren (2026) opinnäytetyössä, jossa opiskelija kuvasi muiden opiskelijoiden negatiivisia mielikuvia alasta sekä epäilyjä kehittymismahdollisuuksista.

Myös työntekijöiden negatiiviset asenteet vaikuttavat siihen, jatkaako opiskelija alalla (Sizer ym. 2016, 42–46). Sinisaaren (2026) opinnäytetyössä haastateltava toi esille, että täytyy muistaa, että negatiivista puhetta esiintyy kaikilla työpaikoilla, alasta riippumatta. Tosin hän koki, että työssä jo kauan olleet olivat kyllästyneimpiä omaa työtänsä kohtaan.

Magan ym. (2023, 5–6) mukaan opiskelijat ovat kokeneet hoidon laadun heikoksi sekä työn kiireiseksi ja liukuhihnamaiseksi. Myös haastatteluun osallistunut opiskelija kuvasi työn olevan liukuhihnamaista ja kiireistä. Lisäksi hän koki ongelmaiseksi työskentelytavan, jossa työtehtävät hoidettiin nopeasti. Tämän seurauksena asukkaiden itsemääräämisoikeus ei toteudu ja asiakaslähtöinen työskentely unohdettiin. Haastateltava koki, että hoitotyötä toteutettiin siten, että hoitajilla olisi helpompaa ja asukkaiden oma tahto jäi kuulematta. Tästä esimerkkinä virkistystoiminta, johon kysyttiin vain niitä, jotka helpoiten pääsivät paikalle. (Sinisaari 2026.)

Vehko ym. (2018, 16–17) nostavat esiin kiireen, hoitotyön laadun heikkenemisen ja johtamisen puutteet, jotka näkyivät myös opinnäytetyön tuloksissa. Haastateltava koki, ettei ikääntyneiden itsemääräämisoikeus aina toteudu ja korosti työn laadun riippuvan paljon työntekijästä. Hän kuvasi, että osa työntekijöistä suoritti työtä ja osa työntekijöistä oli tunnollisempia. Tämän seurauksena hoitotyö ei ollut tasalaatuista vaan oli riippuvainen siitä, kuka oli vuorossa. Haastattelussa ilmeni myös johtajuuden taidon maineen tärkeänä tekijänä. Haastateltava toi esille johtajan taidon johtaa sekä asioiden esille tuomisen. Työntekijöiden kokemus turvallisesta asemasta sekä mahdollisuus avoimeen keskusteluun ovat tärkeitä. (Sinisaari 2026.)

Koulutuksen aikana saadut valmiudet ikääntyneen kohtaamiseen ja hoitamiseen

Aiemmissa tutkimuksissa opiskelijat ovat pitäneet ikääntyneiden hoitotyötä surullisena ja mielenkiinnottomana, ja kuoleman sekä kärsimyksen kohtaamista haastavana. Näkemyksiin vaikuttavat erityisesti aikaisempi työkokemus, koulutuksen sisältö ja opetuksen laatu. (Salin ym. 2020, 2–5.) Sinisaaren (2026) opinnäytetyössä opiskelija oli tyytyväinen koulun tarjoamaan opetukseen. Ikääntyneiden kohtaamisen opiskelija koki aluksi haastavaksi, koska työssä mennään niin lähelle toista ihmistä. Kohtaamiset ikääntyneiden kanssa tulivat helpommiksi ja luontevammiksi, kun heidät oppi tuntemaan paremmin. Lisäksi harjoittelun ja osaamisen karttumisen myötä haasteet vähenivät, kuten myös Castro ym. (2023) tutkimuksessaan kuvaavat.

Ensimmäisen harjoittelunsa jälkeen opinnäytetyön haastatteluun osallistuva koki alan maineen perustelluksi ja hän sai samalla realistisen käsityksen työstä. Kokemattomuus teki alkuvaiheen sopeutumisesta haastavaa, ja läheinen työskentely ihmisten kanssa edellytti omien tunteiden käsittelyä sekä valmiutta kohdata erilaisia tilanteita. Kiinnostus ikääntyneiden hoitotyötä kohtaan ei kuitenkaan kasvanut harjoittelun edetessä. (Sinisaari 2026.) Eide, Johansson & Eide (2020) kuvaavatkin tutkimuksessaan ikääntyneihin liittyvän opetuksen tuovan positiivista merkitystä asenteisiin ennen harjoittelua ja pitävät sitä siksi tärkeänä. Simulaatiotilanteet ja hoidon arviointiin liittyvät esimerkit ikääntyneiden hoitotyöstä ovat muun muassa kokeiltuja pedagogisia ratkaisuja tukemaan opiskelijoiden osaamisen vahvistamista (Eide, Johansson & Eide 2020; Salo, Laitila & Halmesmäki 2023). Lisäksi myönteistä asennetta lisäävät elementit opetussuunnitelmaan voisivat lisätä myönteisyyttä ikääntyneiden hoitotyötä kohtaan (Cheng 2021).

Kehittämishankkeella ymmärrystä ikääntyneen hoitotyön vetovoimasta

Sinisaaren opinnäytetyö toteutettiin osana Teos (Työtä, tekijöitä, osaamista ikääntyneiden palveluihin) -hanketta, joka toteutui vuosina 2023–2025 Euroopan sosiaalirahaston rahoittamana. Hankkeessa muotoiltiin sairaanhoitajan työnkuvaa palveluasumisessa vetovoiman lisäämiseksi (Valkama & Launonen 2025) ja sairaanhoitajaopiskelijat osallistuivat myös ikääntyneiden palveluiden työn vetovoimaisuuden kehittämiseen ideoimalla työhön liittyviä ratkaisuja (Valkama & Ranta 2024). Hankkeessa äänen toivat myös ikääntyneet itse kertomalla, millaisia odotuksia heillä on tai olisi tulevaisuudessa virkistävältä arjelta (Ranta & Launonen 2025).

Tuleva hoitajamitoituksen nosto antaa hoitajille aikaa tehdä asukastyötä laadukkaammin ja yksilöllisemmin. Keskustelu työstä ja työnkuvista ikääntyneiden palveluiden työyhteisöissä luo työntekijöille mahdollisuuden vaikuttamiselle ja yhteisen ymmärryksen muodostumiselle työstä. Koulutuksen aikana opiskelijan tulee saada valmiuksia ikääntyneen kohtaamiseen ja mahdollisuuksia ikääntyneen hoitotyön oppimiseen. Lisäksi koulutuksen aikaiset harjoittelut vaativat vuoropuhelua harjoittelupaikkojen ja koulutusorganisaatioiden välillä, jotta opiskelijoiden harjoittelun ajankohta sekä valmiudet ja niiden kehittyminen hoitaa ikääntynyttä kohtaisivat. Tärkeää on myös ikääntyneiden ja heidän omaistensa osallistaminen yhteiseen keskusteluun, jotta saadaan ymmärrystä heidän odotuksistaan.