Miten sääntelyn ulottumattomissa olevat ja hallinnan rajat ylittävät asiat kuljettavat kaupunkeja ja miten ne voidaan ottaa haltuun? Epävakaudesta, epäjärjestyksestä ja epävarmuudesta selviämiseen eivät perinteiset ratkaisut päde. Merkittäviä sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä siirtymiä kuten ilmastonmuutos, globaali muuttoliike ja pakolaisvirrat sekä finanssikriisit on tunnistettu, mutta näiden keskinäisiä yhteyksiä ymmärretään huonosti. Tutkimus siitä, miten niihin vastataan julkisessa politiikassa, on riittämätöntä. Näiden ilmiöiden mittasuhteet eivät ole yksinkertaisia eivätkä pieniä. Erityisesti siksi tarvitaan uutta ymmärrystä, miten kaupungit ja alueet toimivat. Kaiken keskiössä on aina kuinenkin ihminen eli me kaupunkien asukkaat.

Kun tietoa ja tutkimusta kaupunkien kehityksen ilmiöistä ei ole, niiden hallitseminen vaikeutuu ja pirstaloituu.  Asioiden hyväksyminen tai hylkääminen on usein ristiriitaista. On epäselvää, miten ja missä innovaatiot ja ratkaisut syntyvät, mitkä tekijät käynnistävät sellaista uutta toimintaa, joka kykenee kohtaamaan nykyisen kaupunki- ja aluekehityksen tilanteen.

Vuosittaisen European Urban Research Association EURA-konferenssin tavoitteena on edistää kriittistä pohdintaa ympäristön, sosiaalisen ja tilallisen oikeudenmukaisuuden yhteyksistä. Sen mielenkiinnon ytimessä on instituutioiden, kansalaisten ja organisaatioiden toimijuuksien väliset suhteet ja erilaiset tietämisen tavat. Kaupunkien ja alueiden ratkaisuissa tulee aina huomioida ihmisen, muiden lajien ja teknologioiden väliset yhteydet. Konferenssin järjesti Università Iuav di Venezia Venetsiassa 17–20. 6. 2026 (EURA 2026).

Eriarvoisuus instituutioiden ja kansalaislähtöisyyden välillä

Kasvavien sosiaalisten ja taloudellisten eriarvoisuuksien vaikutukset kaupunkien alueilla tulevat yhä näkyvämmiksi. Oikeudenmukaisemman tulevaisuuden turvaaminen kaikille on merkittävä eettinen velvoite kaupunkitutkijoille. Tutkimuksen ja arjen kokemusten perusteella eriarvoisuudet muotoutuvat ja vaikuttavat paikallisesta globaaliin. Eriarvoisuuksien tarkasteleminen paikallisina ilmiöinä ja myös laajempiin sosioekonomisiin ja institutionaalisiin rakenteisiin kytkeytyvinä on tärkeää. Julkisessa toiminnassa, jonka tavoitteena on puuttua eriarvoisuuteen, on ymmärrettävä monitasoinen lähestymistapa, joka yhdistäisi paikalliset toimet rakenteellisiin muutoksiin.

Hyvinvointivaltion julkishallinnon sektori- ja tehtäväperustainen organisointi on osoittautunut usein riittämättömäksi kohtaamaan nykyisten eriarvoisuuksien monimutkaisuudet ja keskinäisriippuvuudet. Tarvitaan uudelleenajattelua siitä, miten julkinen politiikka voi vastata sosiaalisten ja alueellisten erojen monitasoisiin haasteisiin.

Samaan aikaan ruohonjuuritason aloitteiden määrä on lisääntynyt liittyen uusiin ja täyttymättömiin sosiaalisiin tarpeisiin. Nämä ruohonjuuritason käytännöt toimivat usein joustavammin ja nopeammin kuin instituutiot, mikä herättää mielenkiintoa. Tarkastellessaan kriittisesti julkista palvelutuotantoa, tutkijat ovat tuoneet esiin riskejä, kuten eriarvoisuuden vahvistumisen pirstoutuneiden käytäntöjen seurauksena. Valtion vetäytyminen pois päätöksenteosta pahentaa tilannetta entisestään.

Konferenssissa tarkasteltiin politiikan ja ruohonjuuritason lähestymistapoja, joilla pyritään puuttumaan eriarvoisuuksiin. Esityksissä analysoitiin kaupunki- ja aluetason käytäntöjen eriarvoisuutta, kansalais- ja eri toimijoiden vuorovaikutusta, instituutioiden tuottamaa tai ylläpitämää marginalisaatiota, ja vaihtoehtoisia lähestymistapoja eriarvoisuuksien kriittiseen uudelleenarviointiin.

Laurean kaupunkitutkimus kiinnosti

Oma esitykseni pureutui asukkaiden äänen kuulemiseen heidän asuinalueensa muutosprosessissa. Asukkaiden toimijuus vahvistuu heidän osallistuessaan uusien ratkaisujen ja paikallisten käytänteiden kehittämiseen. Tämä tapahtuu oppimisprosessissa, jossa kuullaan asukkaiden tarpeita ja huomataan haasteita. Näiden haasteiden ratkaiseminen tapahtuu uusia malleja ja menettelytapoja tutkien ja yhdessä reflektoiden. Tähän prosessiin tarvitaan monia toimijoita; kaupungin toimijoita, kaupunkisuunnittelijoita, järjestöjä, yrittäjiä, kaupunkitutkijoita ja asukkaita, erityisesti haavoittuvien ryhmien edustajia, kuten maahanmuuttajia, nuoria, lapsia ja ikääntyneitä.

Etnografia metodologiana on aikaa vievä, mutta sen avulla saadaan vaikuttavia tuloksia. Tässä tutkimuksessa etnografia tarkoitti tutkijoiden perusteellista paneutumista alueen asukkaiden elämään osallistuen heidän tapahtumiinsa ja tilaisuuksiinsa. Sen jälkeen laajat lumipallo-otantaan perustuvat kaupunkitoimijoiden (mm. asukkaiden) haastattelut toivat tietoa asukkaiden tarpeista. Sen tiedon pohjalta suunniteltiin asukastyöpajat, joissa läsnä olivat vain asukkaat, jotta heidän äänensä kuuluisi paremmin, kun asiantuntijoiden käyttämät asiantuntijatermit eivät häirinneet heidän työskentelyään. Tämän tiedon perusteella suunniteltiin yhteisöpajat 49 kaupunkitoimijalle (Lund 2026). Viidessä yhteisöpajassa etsittiin ratkaisuja aiemmin esiin tulleisiin ristiriitoihin välittävien työkalujen ja mallien avulla esim. toimintajärjestelmän (activity system) avulla (Engeström 2015).

Kiinnostusta herätti perusteellinen tekoihin ja toimintaan perustuva tutkimus, jossa aidosti kuunneltiin asukkaita. Heidän tarpeensa ja toiveensa otettiin vakavasti ja he osallistuivat aktiivisesti oman asuinalueensa uudelleenrakentamiseen. Asuinalue on nyt uudistunut eikä sitä voi enää verrata entiseen.

Osallistujat kysyivät, miten oppiminen voidaan yhdistää kaupunkitutkimukseen ja miten kollektiivinen toimijuus voisi syntyä. Tähän tarjosin heille toiminnan teorian ekspansiivista oppimista, jossa muutos syntyy oppimistekojen ja välineiden avulla. Tällaisen prosessin avulla sekä ihminen että toiminta muuttuvat yksilöllisistä tarpeista ryhmien väliseen kollektiiviseen toimintaan asioiden eteenpäin viemiseksi ja ratkaisemiseksi.

Liikkuvat työpajat oppimisympäristönä

Kaupunkitutkijoille oli tarjolla laaja valikoima liikkuvia työpajoja työryhmien ja avausluentojen lisäksi. Venetsian kaupunkijärjestelmä ei koostu ainoastaan vanhasta kaupungista, vaan myös monimuotoisesta saarten verkostosta sekä manneralueesta. Monien kulttuuriperinnöltään rikkaiden kaupunkikeskusten joukossa Venetsia on erityisen merkittävä kohde, koska turistien määrä on kasvanut kaupungissa dramaattisesti viime vuosikymmenten aikana. Tämä oli konferenssin jatkuvana puheenaiheena. Liikkuvissa työpajoissa päästiin tutustumaan mm. satamassa klassiseen veneen rakentamiseen, perinteisiin asuinympäristöihin, vanha kaupungin rakennuksiin, maaseutuun ja linnoihin.

Konferenssin järjesti Laurean Pioneer-kumppani Universita Iuav di Venezia, IUAV yliopisto, joka on erikoistunut suunnittelun ja rakennetun ympäristön aloihin. Se on design- ja arkkitehtuuripainotteinen yliopisto, jossa opiskellaan ihmisen elinympäristöjen ja esineiden suunnittelua monialaisesti.

Venetsian kaupunkitutkimuksen konferenssi oli onnistunut ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Historiallinen sekä urbaanisti ainutlaatuinen ympäristö tarjosi erinomaiset puitteet keskustelulle ja verkostoitumiselle. Historiallinen kaupunkiympäristö loi poikkeuksellisen inspiroivan ilmapiirin. Pääsin tutustumaan heidän laajaan kaupunkitutkimukseensa ja tutkijoihin.

Lähteet

• Engeström, Y. 2015. Learning by expanding. An activity-theoretical approach to developmental research. Cambridge University Press. (alkuperäispainos 1987)
• EURA. 2026. European urban research association.
• Lund, V. 2026. Residents’ Agency and Learning – An activity-theoretical study of the development of residents’ agency through learning in neighbourhood development. Helda, University of Helsinki Open Repository.