Sairaanhoitajakoulutuksen loppukokeiden käytännöt vaihtelevat kansainvälisesti, ja myös Suomessa arviointi on epäyhtenäistä. Tämä vaikeuttaa valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden osaamisen yhdenvertaista ja luotettavaa arviointia. Valmistumisvaiheen osaaminen on keskeisessä roolissa potilasturvallisuuden varmistamisessa, sillä se heijastaa opiskelijan valmiutta toimia kliinisessä työssä itsenäisesti. Aiemmissa tutkimuksissa (Al Moteri 2019; Brekke, Puntervoll, Pedersen, Kellett & Brabrand 2019) on kuitenkin havaittu haasteita erityisesti peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa, joka on keskeinen osa kliinistä päätöksentekoa. Tarve luotettaville, objektiivisille ja tasalaatuisille arviointimenetelmille on siten ilmeinen. Tässä väitöstutkimuksessa vastattiin tähän tarpeeseen kehittämällä ja arvioimalla uusi kaksiosainen arviointimenetelmä, jota voitaisiin jatkossa hyödyntää sairaanhoitajakoulutuksen loppukokeessa.

Sairaanhoitajien osaaminen potilasturvallisuuden perustana

Sairaanhoitajat muodostavat terveydenhuollon suurimman ammattiryhmän. Maailmassa työskentelee lähes 30 miljoonaa sairaanhoitajaa, ja Suomessa valmistuu vuosittain noin 4 000 uutta sairaanhoitajaa (World Health Organization 2025a; Eurostat 2025; Tilastokeskus 2024; Opetushallinnon tilastopalvelu 2025). Heidän osaamisensa on keskeistä potilasturvallisuuden, hoidon laadun ja terveydenhuoltojärjestelmän toimivuuden kannalta. Lisäksi terveydenhuollon monimutkaistuminen edellyttää vahvaa kliinistä päätöksentekoa sekä teknologian hyödyntämistä (WHO 2025b).

Koulutusjärjestelmät vaihtelevat kansainvälisesti, mutta niiden tavoitteena on varmistaa riittävä osaaminen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pätevöityminen edellyttää tutkinnon lisäksi kansallisen lisenssikokeen suorittamista (American Nurses Association 2024; American Association of Colleges of Nursing 2021). Suomessa sairaanhoitajaksi valmistutaan ammattikorkeakoulututkinnolla, minkä jälkeen myönnetään laillistus (Ammattikorkeakoululaki 932/2014; Lupa- ja valvontavirasto, 2025). Arviointikäytännöt ammattikorkeakouluissa ovat kuitenkin hajanaisia, eikä yhtenäinen kansallinen ydinosaamisen (180op) loppukoe ole systemaattisessa käytössä. Tämä vaikeuttaa osaamisen vertailua ja yhdenvertaista arviointia valmistumisvaiheessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024).

Arvioinnin haasteet ja tutkimusaukko

Tutkimusnäyttö osoittaa, että valmistuvilla sairaanhoitajaopiskelijoilla on haasteita erityisesti peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa (Al Moteri 2019; Brekke ym. 2019). Nämä taidot ovat keskeisiä, sillä ne muodostavat perustan kliiniselle päätöksenteolle ja potilasturvallisuudelle (Alshehry, Cruz, Bashtawi, Almutairi & Tumala 2020; Mok, Wang, Cooper, Ang & Liaw 2015; Priambodo, Nurhamsyah, Lai & Chen 2022).

Lisäksi opiskelijoiden itsearviointi ei aina vastaa todellista osaamistasoa, mikä korostaa objektiivisten arviointimenetelmien tarvetta (Kajander Unkuri ym 2021; Kaihlanen, Salminen,  Flinkman & Haavisto 2018; Abu Zaitoun, Said & de Tantillo 2023). Kansainvälisesti arviointi painottuu edelleen paljolti tiedolliseen osaamiseen, kun taas taidollinen osaaminen jää usein vähemmälle (Toale, Morris & Kavanagh 2023).

Perinteiset ja eniten käytetyt kliinisten taitojen arviointimenetelmät, kuten simulaatiopohjaiset menetelmät ja OSCE (Objective Structured Clinical Examination) ovat resurssi-intensiivisiä (Andersson, Ahlner-Elmqvist, Johansson, Larsson & Ziegert 2013; Chao, Wu & Hsiao 2024), mikä rajoittaa niiden laajamittaista käyttöä. Samaan aikaan digitalisaatio, virtuaalisimulaatiot ja pelilliset menetelmät tarjoavat uusia mahdollisuuksia kehittää arviointia kustannustehokkaammaksi ja yhdenvertaisemmaksi (Chao ym., 2024; Filomeno, Renzi & Insa-Calderón 2020).

Tutkimuksen tarkoitus ja tavoite

Tämän väitöstutkimuksen tarkoituksena oli: 1) kuvata käytössä olevien loppukokeiden arviointimenetelmiä ja sisältöjä, 2) kehittää tieto- (PeTiTe) ja taitotestit (PeTaTe) peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamiseen ja pilotoida ne, sekä 3) arvioida valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedollista ja taidollista osaamista peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa ja menetelmien käytettävyyttä loppukokeena.

Tavoitteena oli kehittää objektiivinen, kustannustehokas ja tasalaatuinen arviointimenetelmä, joka tukee osaamisen luotettavaa arviointia ja potilasturvallisuutta.

Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa:

• Teoreettinen vaihe: Systemaattisesti toteutettu integratiivinen kirjallisuuskatsaus (n = 11), jossa tunnistettiin 11 objektiivista arviointimenetelmää (9 tiedollista osaamista  ja 2 taidollista osaamista arvioivaa menetelmää)
• Kehittämisvaihe: tieto- ja taitotestien kehittäminen ABCDE-malliin perustuen, sisällön validointi, pilotointi. Tietotestissä oli 5 osa-aluetta ja 51 väittämää. Taitotesti toteutettiin simulaatiopelialustalla, mikä edustaa uutta menetelmää taidollisen osaamisen arviointiin.
• Arviointivaihe: poikkileikkaustutkimus kolmessa ammattikorkeakoulussa (tietotesti n = 159; taitotesti n = 187), simulaatiopelin käytettävyyden arviointi.

Keskeiset tulokset

Tämän kolmivaiheisen tutkimuksen keskeiset tulokset osoittivat, että arviointikäytännöt sairaanhoitajaopiskelijoiden loppukokeissa ovat kansainvälisesti tarkasteltuna hajanaisia ja keskittyivät pääasiassa tiedollisen osaamisen arviointiin. Sisällöllisesti ne kuitenkin kattoivat pääosin holistisen hoitotyön näkökulman.

Testien sisällön validointi osoitti vahvaa asiantuntijoiden yksimielisyyttä ja heidän palautteensa perusteella tehtiin vain vähäisiä tarkennuksia testeihin. Pilottitestauksesta saadun palautteen perusteella voitiin tehdä tarvittavia muutoksia varsinaiseen aineistonkeruuseen, lähinnä teknologisiin haasteisiin liittyen.

Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedollisen ja taidollisen osaamisen välillä havaittiin merkittäviä osaamiseroja. Erityisiä haasteita ilmeni verenkierron ja tajunnantason arvioinnissa, akuutin sepelvaltimotautikohtauksen hoidossa sekä lääkelaskennassa. Taitotestissä kliinisen tilanteen tunnisti oikein alle puolet opiskelijoista, ja osaamisen vaihtelu oli suurempaa kuin tietotestissä, mikä korostaa taidollisen arvioinnin merkitystä ja sitä, että tieto ei aina siirry automaattisesti käytännön toimintaan. Simulaatiopelialustalla suoritettu taitotesti koettiin pääosin realistiseksi, motivoivaksi ja oppimista tukevaksi arviointimenetelmäksi.

Tutkimuksen uutuusarvo

Tutkimus toi uutta tietoa:

• kansainvälisistä loppukoekäytännöistä
• Simulaatiopelin hyödyntämisestä arvioinnissa
• Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedollisesta ja taidollisesta osaamisesta peruselintoimintojen häiriöiden tunnistamisessa

Lopuksi

Simulaatiopelin hyödyntäminen loppukokeen arviointimenetelmänä avaa uusia mahdollisuuksia sairaanhoitajakoulutuksen arvioinnin kehittämiseen. Menetelmä voi osaltaan parantaa arvioinnin luotettavuutta, tasalaatuisuutta ja yhdenvertaisuutta tarjoamalla kaikille opiskelijoille saman, objektiivisen ja autenttisen arviointitilanteen. Samalla se tekee näkyväksi osaamista, joka ei välttämättä ilmene perinteisissä kirjallisissa kokeissa, kuten tilannetietoisuutta, kliinistä päättelyä ja toiminnan oikea-aikaisuutta.

Ottaen huomioon terveydenhuollossa toistuvasti esiin nousevat tilanteet, joissa peruselintoimintojen häiriöitä ei tunnisteta ajoissa, korostuu tarve arviointimenetelmille, jotka varmistavat kliinisen osaamisen ennen työelämään siirtymistä. Samanaikaisesti tekoälyn lisääntyvä hyödyntäminen oppimisessa haastaa korkeakoulut tarkastelemaan entistä kriittisemmin oppimisen tukemisen ja osaamisen luotettavan arvioinnin eroa. Siinä missä tekoäly voi toimia merkittävänä oppimisen tukena, arviointitilanteissa on pystyttävä varmistamaan opiskelijan oma, aito osaaminen.

Simulaatiopohjainen loppukoe voi tarjota tähän yhden mahdollisen ratkaisun. Sen laajempi käyttöönotto edellyttää kuitenkin jatkotutkimusta, yhteistä kehittämistyötä sekä kansallista keskustelua arviointikäytäntöjen yhtenäistämisestä, jotta voidaan varmistaa sekä osaamisen luotettava arviointi että potilasturvallisuuden toteutuminen.

Erityisen merkittävää on, että simulaatiopeliä ei ole aiemmin kuvattu loppukokeen arviointimenetelmänä, mikä tekee lähestymistavasta innovatiivisen.

Kristiina Rosqvistin väitöskirjaan voit tutustua: Kristiina Rosqvist: Sairaanhoitajaopiskelijoiden tiedollisessa ja taidollisessa osaamisessa eroja valmistumisvaiheessa | Tampereen yliopisto

Lähteet

• Abu Zaitoun, R., Said, N. B. & de Tantillo, L. 2023. Clinical nurse competence and its effect on patient safety culture: A systematic review. BMC Nursing, 22(173). Viitattu 29.5.2026.
• Al Moteri, M. 2019. Self-directed and lifelong learning: A framework for improving nursing students’ learning skills in the clinical context. International Journal of Nursing Education Scholarship, 16(1). Viitattu 29.5.2026.
• Andersson, P. L., Ahlner-Elmqvist, M., Johansson, U. B., Larsson, M. & Ziegert, K. 2013. Nursing students’ experiences of assessment by the Swedish national clinical final examination. Nurse Education Today, 33(5), 536–540. Viitattu 29.5.2026.https://doi.org/10.1016/j.nedt.2011.12.004
• Alshehry, A. S., Cruz, J. P., Bashtawi, M. A., Almutairi, K. O. & Tumala, R. B. 2021. Nursing students’ knowledge, competence and attitudes towards vital signs monitoring during clinical practice. Journal of Clinical Nursing, 30(5–6), 664–675. Viitattu 29.5.2026.
• American Association of Colleges of Nursing. 2021. The essentials: Core competencies for professional nursing education. Viitattu 29.5.2026.
• American Nurses Association 2024. How to become a nurse. Viitattu 29.5.2026.
• Ammattikorkeakoululaki 932/2014. Finlex. Viitattu
• Brekke, I. J., Puntervoll, L. H., Pedersen, P. B., Kellett, J. & Brabrand, M. 2019. The value of vital sign trends in predicting and monitoring clinical deterioration: A systematic review. PLOS ONE, 14(1), e0210875. Viitattu 29.5.2026.
• Chao, L.-F., Wu, M.-L. & Hsiao, P.-R. 2024. Gamification and game-based learning in nursing education. Journal of Nursing, 71(4), 12–18.
• Filomeno, L., Renzi, E. & Insa-Calderón, E. 2020. Effectiveness of clinical simulation on nursing students’ improving critical care knowledge: A pretest-posttest study. Clinical Terapeutics, 171(6), e501–e508. Viitattu 29.5.2026.
• Kajander-Unkuri, S., Koskinen, S., Brugnolli, A., Cerezuela Torre, M., Elonen, I., Kiele, V., Lehwaldt, D., Löyttyniemi, E., Nemcová, J., Simão de Oliveira, C., Palese, A., Rua, M., Salminen, L., Šateková, L., Stubner, J., Sveinsdóttir, H., Visiers Jiménez, L. & Leino-Kilpi, H. 2021. The level of competence of graduating nursing students in 10 European countries: Comparison between countries. Nursing Open, 8(3), 1048–1062 Viitattu 29.5.2026.
• Kaihlanen, A.-M., Salminen, L., Flinkman, M. & Haavisto, E. 2018. Newly graduated nurses’ perceptions of a final clinical practicum facilitating transition: A qualitative descriptive study. The Australian Journal of Nursing Practice. Viitattu 29.5.2026.
• Lupa- ja valvontavirasto 2025. Ammattioikeudet. Viitattu 29.5.2026.
• Mok, W., Wang, W., Cooper, S., Ang, E. N. K. & Liaw, S. Y. 2015. Attitudes towards vital signs monitoring in the detection of clinical deterioration: Scale development and survey of ward nurses. International Journal for Quality in Health Care, 27(3), 207–213.
• Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen 2025. Viitattu 29.5.2026.
• Priambodo, A. P., Nurhamsyah, D., Lai, W.-S. & Chen, H.-M. 2022. Simulation-based education promoting situation awareness in undergraduate nursing students: A scoping review. Nurse Education in Practice, 65, 103499. Viitattu 29.5.2026.
• Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Kliinisesti erikoistuneiden sairaanhoitajien ennakoitu tarve vuosille 2024–2028: Selvitystyö. (STM julkaisuja 2024:9). Viitattu 29.5.2026.
• Tilastokeskus 2024. Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastotiedote 2022. Viitattu 29.5.2026.
• Toale, C., Morris, M. & Kavanagh, D. 2023. Perspectives on simulation-based assessment of operative skill in surgical training. Medical Teacher, 45(3), 313–320. Viitattu 29.5.2026.
• World Health Organization 2025a. Nursing workforce grows, but inequities threaten global health goals. Viitattu 29.5.2026.
• World Health Organization 2025b. State of the World’s nursing 2025. Viitattu 29.5.2026.