Suomen ensimmäiset kansalliset kognitiotieteen päivät järjestettiin Helsingissä kesäkuussa 2026. Kognitiotiede on monitieteinen biologisen mielen ja aivojen sekä näiden mallien pohjalta rakennettujen koneiden älykkyyttä tutkiva tiede (Eliasmith 2013, Thagard 2005).
Kognitiotieteellä onkin ollut keskeinen merkitys myös robotiikan, koneoppimisen ja generatiivisten tekoälymallien kehittämisessä. Tieteenalan keskeisiä hahmoja ovat Alan Turing, joka loi pohjan älykkyyden formaaliksi mallintamiseksi (Turing 1950), nobelisti Herbert A. Simon, joka loi pohjan luonnollisen rajoittuneen älykkyyden tutkimukselle formaalisti (Simon 1955) ja nobelisti Geoffrey Hinton (Krizhevsky et al. 2012), joka loi pohjan generatiiviselle tekoälylle.
Suomessa alan tutkijat ovat hajaantuneet eri korkeakouluihin ja toimivat usein oman emotieteen yhteydessä. Kognitiotieteilijöistä muodostuukin hyvin kirjava joukko eri alojen tieteentekijöitä. Näin myös Laureassa, jossa työskentelee useita kognitiotieteilijöitä ja alaa omiin opetuksiinsa ja projekteihinsa soveltavia henkilöitä. Kognitiotieteistä väitelleistä laurealaisista mainittakoon tutkimuspäällikkö Alina Leminen (Kognitiotieteen dosentti) ja lehtori Sini Setälä (FT, kognitiotiede) sekä aiemmin Laureassa työskennelleet Kirsi Aaltola ( FT, kognitiotiede) ja Vesa Taatila (FT, kognitiotiede).
Kuva 1: Laurean lehtori Sini Setälä (FT, kognitiotiede) (oik.) tapasi väitöskirjaohjaajansa kognitiotieteen emeritusprofessori Pertti Saariluoman kognitiotieteen päivillä Helsingissä. Saariluoma puolestaan työskenteli väitöksensä jälkeen kognitiotieteen keskeisen hahmon nobelisti Herbart A.Simonin (1916-2001) oppilaana ja tutkijavieraana Carnegie Mellon Universityssä Yhdysvalloissa.
Itse olen lähes kaikissa TKI-projekteissa tukeutunut tavalla tai toisella kognitiotieteeseen, ja kollegoiden kanssa olen raportoinut näistä tutkimuksista useissa vuosittaisissa kognitiotieteen kongresseissa. Kognitiotieteen olemusta kuvastaa hyvin se, että kukin mainituista projekteista liittyy hyvin erilaisiin teemoihin: innovaatiotutkimukseen (Suomala et al. 2006), interventiotutkimukseen (Palokangas & Suomala 2017), äänestyskäyttäytymiseen (Kauttonen & Suomala 2019) ja käyttäytymisen neurofysiologiseen perustaan (Suomala & Sivén 2026). On tärkeää, että nyt myös Suomessa hajallaan toimivat kognitiotieteilijät alkavat kokoontua yhteisen mielenkiinnon äärelle vuosittain ja kansallista tieteellistä kognitiotieteen seuraa ollaan perustamassa.
Katsaus kognitiotieteen historiaan ja sen suuriin kysymyksiin
Päivien teemat edustivat suomalaista kognitiotieteen kenttää. Alan suomalainen pioneeri ja nobelisti Herbart A. Simonin oppilas ja tutkijavieras Pertti Saariluoma tarkasteli keynote-luennossaan laajasti kognitiotieteen syntyä, kehitystä ja alan suuria ratkaisemattomia kysymyksiä. Kognitiotiede syntyi Datmouthin useita päiviä kestäneessä kesäseminaarissa kesällä 1956, jonne kokoontuivat mm. Herbert Simon, Allen Newell, Marvin Minsky, ja Claude Shannon. Termi tekoäly lanseerattiin juuri tuossa tapahtumassa. Nykyisin keskeinen tarkastelun kohde on se, miten agentti voi toimia rationaalisesti rajoittuneiden kognitiivisten resurssien varassa. Kognition käyttämiä keinoja ovat automatisointi, informaation modulointi ja representaatioiden yksinkertaistaminen, mainitsi Saariluoma luennossaan. Kognitiotiede on auttanut tunnistamalla näitä rajoituksia käyttöliittymän, koneiden ja fyysisten ympäristöjen suunnittelijoita kehittämään käyttäjäystävällisiä laitteita ja ympäristöjä. Tekoäly auttaa käsittelemään suuria datamassoja, mutta ihmisen tulee päättää, millaisen merkityksen tekoälyllä tuotettu informaatio saa yhteiskunnassa. Saariluoma korostikin, että kognitiotieteen tehtävänä on parantaa elämisen laatua.
Ihminen sopeuttaa toimintaansa tavoitteidensa ja ympäristön vihjeiden perusteella
Jyväskylän yliopiston kognitiotieteen professori Tuomo Kujala käsitteli rajoitettua rationaalisuutta ja kognitiivisen turvallisuuden tunnetta erityisesti liikennekäyttäytymisessä. Kujala raportoi tutkimuksesta (Kujala & Sarkar 2024), jossa keskeinen tutkittava muuttuja oli jarrutusreaktioaika eli aika siitä, kun edellä ajava alkaa jarruttaa siihen, kun kuljettaja aloittaa oman jarrutuksena. Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että mitä kauempana edellä ajava auto on, sitä hitaammin kuljettaja reagoi. Heidän tutkimuksensa mukaan jarrutusreaktioaika ei olekaan kuljettajan vakio-ominaisuus, vaan kuljettaja mukauttaa reaktionsa tilanteen edellyttämään toimintaan. Näin resursseiltaan rajoittunut kognitio hyödyntää ympäristön vihjeitä oman toiminnan ohjaamiseen joustavasti, Kujala totesi. Hän laajensi omia empiirisiä tuloksiaan pohtimalla rajoittuneen kognition mahdollisuuksia. Hän korosti, että ihmisen tavoitteet rajoittavat etsintäavaruutta siten, että adaptiivinen rajoitetusti rationaalinen toiminta on mahdollista.
Lapsen älykkyys mallina käyttäytymisen tutkimiselle
Oma esitykseni tarkasteli älykkyyden peruskomponentteja intentionaalisuuden näkökulmasta. Nostin esiin Alan Turingin varsin tuntemattoman ehdotuksen, että ihmisen älykkyyttä tulisi tarkastella kehittyvän lapsen aivojen näkökulmasta (Turing 1950). Kun yleensä tutkimuksissa tarkastellaan huippuasiantuntijan “Einstein-älykkyyttä”, olisi järkevämpää tarkastella sitä, miten se kehittyy alkeellisista muodoistaan. Vein tämän ajattelun Turingia pidemmälle tarkastelemalla käyttäytymisen alimman tason prosessointia havaitsemisen kontrolliteorian näkökulmasta (Suomala & Sivén 2026, Yin 2025). Kerroin, miten agentti pyrkii toimintansa avulla pitämään havaitsemansa tilanteen mahdollisimman lähellä sisäisesti määrittynyttä tavoitetilaa. Tämä poikkeaa konventionaalisen kognitiotieteen syöte-tulos-malleista, joissa käyttäytyminen kuvataan tyypillisesti ympäristöstä tulevan syötteen tuottamana vasteena.
Kulttuuriset ilmiöt yhdistettynä neurotieteisiin
Kahden päivän aikana pidettiin esityksiä muiden muassa Helen Kellerin uskonnollisista kokemuksista, lasten kielen oppimisesta, tekoälyn merkityksestä kyberturvallisuudessa ja visuaalisen etsinnän merkityksetä. Päivät päättyivät professori Minna Huotilaisen keynote-luentoon, jossa hän tarkasteli musiikin historiaa kulttuurisena ilmiönä ja nykyaikaista siihen liittyvää neurotieteellistä tutkimusta. Vuoden 2027 kansalliset kognitiotieteen päivät järjestetään Kuopiossa kesäkuussa.
Lähteet
- Eliasmith, C. 2013. How to build a brain: A neural architecture for biological cognition. Oxford University Press.
- Kauttonen, J., & Suomala, J. 2019. The Decision Science of Voting: Behavioral Evidence of Factors in Candidate Valuation. In A.K. Goel, C.M. Seifert, & C. Freksa (Eds.), Proceedings of the 41st Annual Conference of the Cognitive Science Society, 41, 532–538.
- Krizhevsky, A., Sutskever, I., & Hinton, G. E. 2012. ImageNet classification with deep convolutional neural networks. Advances in Neural Information Processing Systems, 25, 1097–1105.
- Kujala, T., & Sarkar, A. 2024. Spare visual capacity and driver inattention in dynamic car following scenarios. Transportation Research Part F: Traffic Psychology and Behaviour, 104, 506–521.
- Palokangas, L., & Suomala, J. 2017. Nudging Problematic Smartphone Use to a Lower Level. Proceedings of the 39th Annual Conference of the Cognitive Science Society, 39, 2852–2857.
- Simon, H. A. 1955. A Behavioral Model of Rational Choice. The Quarterly Journal of Economics, 69(1), Article 1.
- Suomala, J., & Sivén, S. 2026. From Neural Control to Cognitive Explanation: Closed-Loop Negative Feedback and Marr’s Levels in YIN-CBEHA. Proceedings of the 48th Annual Conference of the Cognitive Science Society, 2745–2752.
- Suomala, J., Taatila, V., Siltala, R., & Keskinen, S. 2006. Chance Discovery as a First Step to Economic Innovation. In Proceedings of the 28th Annual Conference of the Cognitive Science Society (pp. 2204–2209).
- Thagard, P. 2005. Mind: Introduction to cognitive science (2. ed). MIT.
- Turing, A. M. 1950. Computing Machinery and Intelligence. Mind, 59(236), 433–460.
- Yin, H. H. 2025. Aligning brain and behavior. Current Opinion in Behavioral Sciences, 62, 101487.
