Globaaleilla työmarkkinoilla yritykset ja julkissektorin työnantajat ovat kiinnostuneita kansainvälisistä osaajista. Sen johdosta 2000-luvulla on työelämässä alettu kiinnittää enenevässä määrin huomiota urapääomaan (engl. career capital). Urapääoma on inhimillistä ja sosiaalista pääomaa, jossa yhdistyvät yksilön osaaminen ja ammattitaito, halu jatkuvasti kasvaa ja kehittyä ammatillisesti sekä monialaiset verkostot kotimaassa ja maailmalla. Etenkin nyt Euroopan osaamisen teemavuoden 2023 aikana urapääoman käsitettä kannattaa tarkastella, sillä se voi auttaa yksilöä jäsentämään omaa osaamistaan uudella tavalla sekä helpottaa muiden työuralla tarvittavien voimavarojen tunnistamista.

Lamb ja Sutherland (2010) määrittelevät urapääoman yksilön henkilökohtaisten ominaisuuksien, tietojen ja taitojen, ammatillisten kokemusten ja saavutusten kokoelmaksi sekä verkostoiksi, jotka ylittävät yrityksen, ammatin, toimialan ja jopa maiden väliset rajat. Urapääomassa on kyse siitä, että yksilöt käyttävät aikaa, näkevät vaivaa ja tekevät uhrauksia, joiden tavoitteena on vahvistaa työuralla tarvittavaa asiantuntemusta sekä verkostoja ja verkostomaista toimintatapaa (Inkson & Arthur 2001; Hirschi 2012). Työuraan tehtävien investointien (esim. tutkinto- ja täydennyskoulutus, työssäoppiminen, työkierto, kehittämishankkeet) tarkoituksena on varmistaa se, että yksilöllä on riittävät tiedot, taidot ja voimavarat onnistua ja menestyä työelämässä.

Urapääoma-mallin kuusi ulottuvuutta

Urapääoma-mallissa ajatuksena on hahmottaa omia ammatillisia vahvuuksia, mutta samalla tunnistaa osa-alueita, joissa osaamista voi olla aiheellista edelleen kehittää. Urapääoma jaetaan kuuteen tieto- ja taitoalueeseen, joiden pääpiirteet on lyhyesti kuvattu alla (DeFillippi & Arthur 1994; Arthur, Claman, DeFillippi et al. 1995; DeFillippi & Arthur 1996; Inkson & Arthur 2001; Parker, Khapova & Arthur 2009):

• Tietää miksi (knowing why) – tässä on kyse siitä, kuka juuri minä olen (itsetuntemus ja identiteetti). Sen perusteella on mahdollista saada kiinni omista ammatillisen kehittymisen ja ihmisenä kasvun tavoitteista, motivaatiosta ja kiinnostuksen kohteista.
• Tietää kuinka (knowing how) – tämä liittyy ammatilliseen osaamiseen, joka voi olla luonteeltaan työ-, ammatti-, organisaatio- ja toimialaspesifiä, mutta on tarpeen mukaan siirrettävissä toisiin työtehtäviin tai kokonaan toisenlaiseen kontekstiin (esim. toinen toimiala, ulkomaat).
• Tietää kuka/ketkä (knowing whom) – tähän kuuluvat verkostot ja niiden kautta saatavilla olevat sosiaaliset kontaktit, joista on ammatillisesti hyötyä erityisesti tiedonvaihdon, osaamisen ja kokemusten jakamiseksi sekä muilta oppimiseksi.
• Tietää mitä (knowing what) – tässä tarkastellaan oman ammatti- ja toimialan logiikan ja dynamiikan tuntemusta, kykyä tunnistaa toimintaympäristöstä nousevia uhkia ja mahdollisuuksia sekä valmiutta ennakoida erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuden skenaarioita.
• Tietää missä (knowing where) – tämä tarkoittaa ymmärrystä siitä, millä tavoin on mahdollista syventää/laajentaa omaa ammatillista osaamista sekä mistä voi hankkia lisäpätevyyksiä sekä edetä ammatillisesti valitsemallaan työuralla joko horisontaalisesti ja/tai vertikaalisti;
• Tietää koska (knowing when) – tällä osa-alueella arvioidaan sitä, miten toimintaa kannattaa ajoittaa ja milloin on sopiva hetki toimia sekä miten toimimalla ja tekemistä aikatauluttamalla päästään toivottuun lopputulokseen.

Newportin (2012) mukaan urapääoman rakentamisessa em. viitekehyksen mukaisesti on ennen kaikkea kyse siitä, että ihmiset johdonmukaisesti kehittävät sellaisia ainutlaatuisia taitoja, tietoja ja kokemuksia, jotka tekevät heistä arvokkaan edustamallaan toimialalla. Tämä edellyttää ymmärrettävästi vuosia kestävää pitkäjänteistä työtä, suunnitelmallisuutta ja sinnikkyyttä, mutta se on mahdollista saavuttaa määrätietoisen harjoittelun, vaativien työtehtävien, vaikuttavien hankkeiden sekä aktiivisen verkostoitumisen avulla. Olennaista urapääoman kehittämisessä on se, että ihminen pysyy uskollisena omille sisäisille arvoilleen ja maailmankuvalleen sekä pitää kiinni korkeasta työn laadusta ja erinomaisuudesta (ns. käsityöläisen ajattelutapa), eikä yksinomaan keskity urapolullaan tavoittelemaan ulkoisia palkkioita tai tunnustusta.

Urapääoma todentuu ja kehittyy vuorovaikutuksessa

Urapääomassa on myös kyse yksilön ammatillisista verkostoista ja sosiaalisista suhteista, jotka antavat käyttövoiman oman osaamisen hyödyntämiselle ja edelleen kehittämiselle. Urapääoma kasvaa, kehittyy ja muokkaantuu sekä ’tulee todeksi’ vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Käytännössä kunkin verkoston arvo yksilölle riippuu siinä käytettävissä olevien sosiaalisten kontaktien laadusta ja määrästä, valikoimasta ja tiheydestä, vahvuudesta ja rakenteesta, sisällöstä ja monimuotoisuudesta (Hirschi 2012).

Mikään sosiaalisten suhteiden verkosto ei ole luonteeltaan pysyvää, vaan jotain alati muuttuvaa, dynaamista ja orgaanista. Verkostoissa jatkuvasti luodaan, vahvistetaan ja uudistetaan merkityksellisiä ja arvokkaiksi koettuja suhteita. Tavallisesti yksilöiden tavoitteena on käyttää näitä suhteita järjestelmällisesti hyväkseen aineellinen tai aineeton etu mielessään (White 2002) – olipa se taloudellista, ammatillista, sosiaalista, symbolista, hengellistä, emotionaalista tai psykologista. Viime kädessä kaikki sosiaalinen vuorovaikutus perustuu aina odotukseen saada jonkinlaista tuottoa siihen sijoitetulle ajalle, rahalle, energialle tai vaivannäölle (Hirschi 2012).

Urapääoman kannalta verkostot liittyvät yleensä aina ajantasaisen ammattitiedon jakamiseen, uuden tietämyksen syntymiseen ja sen soveltamiseen työelämässä. Lisäksi ne voidaan nähdä vertaisoppimisen, emotionaalisen tuen ja yhteistyön ja uusien uramahdollisuuksien lähteenä (DeFillippi & Arthur 1994; DeFillippi & Arthur 1996; Inkson & Arthur 2001). Verkostosuhteet antavat yksilölle pääsyn erikoistuneeseen tietotaitoon (Dickmann & Harris 2005) sekä paremman näköalan kollegoiden ja yhteistyötahojen työhön laajemmassa toimintaympäristössä (Inanc, Zhou, Gallie et al. 2015).

Bourdieun (1986) mukaan kaikki verkostot ovat erittäin kontekstiriippuvaisia ja niillä on monia erilaisia toisiinsa kietoutuneita muotoja. Siksi konteksti on tunnettava ja ymmärrettävä hyvin ennen kuin on mahdollista päästä täysin käsiksi verkostojen sosiaaliseen voimaan ja potentiaaliin. Tämä Bourdieun näkemys korostuu erityisesti tilanteessa, kun työuran aikana siirrytään kokonaan toiselle toimialalle/toiseen maahan, jossa yksilön aiemmin luomat verkostot eivät välttämättä enää toimikaan optimaalisesti, vaan pitää ryhtyä kokonaan tai osittain uusien ja korvaavien verkostosuhteiden rakentamiseen.

Työikäiset suomalaiset ja inventaario urapääomasta

Euroopan osaamisen teemavuoden 2023 aikana Suomessa keskitytään muun muassa työikäisten osaamisen tunnistamiseen ja sen näkyväksi tekemiseen (Työ- ja elinkeinoministeriö 2023). Teemavuoden hengessä jokaisen työikäisen suomalaisen kannattaisi tehdä inventaariota omasta urapääomastaan ja ammatillisista verkostoistaan. Aika ajoin on hyvä pysähtyä tarkastelemaan omaa urapolkuaan (’mistä tulen, minne olen menossa’), kertynyttä osaamistaan (’miten olen kehittynyt ammatillisesti viime vuosien aikana’) ja miten sitä tulevina aikoina voisi edelleen kehittää. Samalla voi analysoida omien verkostosuhteidensa toimivuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja vastavuoroisuutta (’mikä verkostoissa toimii, mikä taas ei’). Mikäli tämän harjoituksen tekee huolellisesti, voi saada itselle tärkeitä oivalluksia omasta tilanteestaan ja vallitsevista olosuhteista sekä siitä, mihin suuntaan omaa osaamistaan, työuraansa ja verkostojaan haluaa jatkossa lähteä viemään.

Kirjoittajatiedot:

FT, KTM Mika Launikari toimii erityisasiantuntijana Laurea-ammattikorkeakoulussa ja vastaa eurooppalaisesta korkeakouluyhteistyöstä sekä opinto- ja uraohjauksen asioista. Hän on tehnyt pitkän työuran osaamisen kehittämisen, uraohjauksen ja ulkomailla hankitun osaamisen kysymyksissä Suomen valtionhallinnossa ja EU-instituutioiden palveluksessa.

Lähteet:

• Arthur, M. B., Claman, P. H., DeFillippi, R. J. & Adams, J. 1995. Intelligent enterprise, intelligent careers. Academy of Management Executive, 9(4), 7-22.
• Bourdieu P. (1986). The forms of capital. In J. G. Richardson (Ed.). Handbook of theory and research for the sociology of education (241-258). Westport, CT: Greenwood.
• DeFillippi, R. J. & Arthur, M. B. 1996. Boundaryless contexts and careers: A competency-based perspective. In M. B. Arthur & D. M. Rousseau (Eds.). The boundaryless career: A new employment principle for a new organizational era (116-132). Oxford University Press.
• DeFillippi, R. J. & Arthur, M. B. 1994. The boundaryless career: A competency-based perspective. Journal of Organizational Behavior, 15(4), 307-324. Wiley. Viitattu 12.7.2023.
• Dickmann, M. & Harris, H. 2005. Developing career capital for global careers: The role of international assignments. Journal of World Business, 40(4), 399-408.
• Euroopan unioni 2023. European Year of Skills. Viitattu 11.7.2023.
• Hirschi, A. 2012. The career resources model: an integrative framework for career counsellors. British Journal of Guidance & Counselling, 40(4), 369-383.
• Inanc, H., Zhou, Y., Gallie, D., Felstead, A. & Green, F. 2015. Direct participation and employee learning at work. Work and Occupations, 42(4), 447-475. Viitattu 12.7.2023.
• Inkson K. & Arthur M. 2001. How to be a successful career capitalist. Organizational Dynamics, 30(1), 48-61.
• Lamb, M., & Sutherland, M. 2010. The components of career capital for knowledge workers in the global economy. The International Journal of Human Resource Management, 21(3), 295-312.
• Newport, C. 2012. So Good They Can’t Ignore You. Why skills trump passion in the quest for work you love. Grand Central Publishing.
• Parker, P., Khapova, S. N. & Arthur, M. B. 2009. The intelligent career framework as a basis for interdisciplinary inquiry. Journal of Vocational Behavior, 75(3), 291-302.
• Työ- ja elinkeinoministeriö 2023. Osaamisen teemavuosi. Viitattu 11.7.2023.
• White, L. 2002. Connection matters: Exploring the implications of social capital and social networks for social policy. Systems Research and Behavioural Science, 19(3), 255-269.