Nordic Adult Education Conference 2026 kokosi Turkuun aikuiskasvatuksen tutkijoita Pohjoismaista ja laajemminkin tarkastelemaan elinikäisen oppimisen merkitystä monien kriisien ajassa. Konferenssi yhdisti ainutlaatuisesti kotimaisen ja pohjoismaisen tutkimusperinteen sekä avasi näkökulmia koulutuksen tasa-arvoon, meritokratiaan, toimijuuteen ja merkitykselliseen oppimiseen muuttuvassa yhteiskunnassa.
Kuva: drazenzigic / Magnific
Nordic Adult Education Conference 2026 yhdisti Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivät (AITU) sekä pohjoismaisen aikuiskasvatuksen ja -oppimisen konferenssin (NAEL). AITU on Suomen aikuiskasvatuksen tutkimusseuran järjestämä tapahtuma, kun taas NAEL kokoaa yhteen pohjoismaisia aikuiskasvatuksen ja oppimisen tutkijoita verkostomaisesti. Molemmat konferenssit järjestetään säännöllisesti: AITU suomalaisissa yliopistoissa ja NAEL Pohjoismaissa kahden vuoden välein (Nordic Adult Education 2026, n.d.).
Konferenssi tarjosi kohtaamispaikan aikuiskasvatukseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyvän tutkimuksen esittelylle ja keskustelulle. Se on suunnattu sekä uransa alkuvaiheessa oleville että kokeneille tutkijoille Pohjoismaissa, mutta tervetulleita ovat myös kansainväliset tutkijat, käytännön toimijat sekä päätöksentekijät.
Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksen isännöimän vuoden 2026 konferenssin teemana oli aikuiskasvatuksen ja elinikäisen oppimisen merkitys kriisien ajassa. Aikuiskasvatuksen perinteinen tehtävänä on ollut edistää koulutuksellista tasa-arvoa ja demokraattisen yhteiskunnan vahvistumista. Nyt tehtävää haastavat kuitenkin monet samanaikaiset kriisit, kuten ilmastonmuutos, digitalisaatio ja tekoäly, disinformaatio, yhteiskunnallinen eriytyminen sekä pakotettu muuttoliike. Aikuiskasvatuksen rooli ja tutkimukseen perustuva tieto on merkityksellinen kestävien ratkaisujen rakentamisessa.
Avainpuheenvuorot
Professori Ulpukka Isopahkala-Bouret ja yliopiston tutkijatohtori Nina Haltia tarkastelivat yhteispuheenvuorossaan meritokratian vaikutusta suomalaiseen aikuiskoulutukseen ja pohtivat, mitä ansioituminen koulutuksessa tänä päivänä tarkoittaa sekä miten se ohjaa sekä koulutuspolitiikkaa että yksilöiden tavoitteita. He esittelivät kaksi keskeistä suuntausta: sivistykseen ja koulutuksen tasa-arvoon nojaavan perinteen sekä uudemman painotuksen, joka nojaa kilpailukykyyn ja kansainväliseen vertailuun, esimerkkinä avoin yliopisto.
Puheenvuoro kuvasi, miten käsitys ansioista on muuttumassa. Kun koulutus nähdään itseisarvona, ansio liittyy sivistyksen karttumiseen ja eettiseen kasvuun. Jos taas korostetaan koulutuksen taloudellista hyötyä, ansioita on jatkuvasti osoitettava järjestelmässä, jossa kilpaillaan. Aikuisille oppiminen näyttäytyy yhä enemmän jatkuvana osaamisen päivittämisenä ja asemointina muuttuvilla työmarkkinoilla, mikä voi kaventaa tai sulkea joitakin koulutus- ja urapolkuja. Näin meritokratia voi myös näyttäytyä epäoikeudenmukaisena. Esitys kutsui pohtimaan ansioiden, tasa-arvon ja aikuiskoulutuksen tarkoitusta muuttuvassa yhteiskunnassa.
Professori Michael Tomlinson avasi keskustelua ansioista, tasa-arvosta ja aikuiskoulutuksen tarkoituksesta muuttuvassa yhteiskunnassa. Korkeakoulutus kohtaa maailmanlaajuisesti useita toisiinsa kietoutuvia haasteita, kuten rahoituksen kestävyys sekä suhde työmarkkinoihin. Nykyinen koulutuspolitiikka perustuu usein kapeaan, taloudelliseen näkemykseen koulutuksen tuottamasta arvosta.
Esitys peräänkuulutti laajempaa arvopohjaa, jossa työelämään siirtymistä tarkastellaan syvällisemmin. Tällöin huomio kohdistuisi erityisesti arvojen ja työn suhteeseen, ammatillisen identiteetin kehittymiseen sekä ennen kaikkea merkityksellisen työn tavoitteluun. Tuoreen tutkimuksen pohjalta hän kuvasi, miten tämä näkökulma voidaan ottaa huomioon käytännössä, ja mitkä ovat sen vaikutukset koulutuspolitiikkaan.
Professori Magnus Dahlstedtin mukaan elämme myrskyisiä aikoja, jolloin demokratia ja ihmisoikeudet ovat haastettuina. Esitys tarkasteli kehitystä Ruotsin esimerkin kautta: poliittinen suunta on muuttunut nopeasti maassa, joka tunnettiin aiemmin inklusiivisena hyvinvointivaltiona. Samalla sosioekonominen eriarvoisuus on kasvanut ja maahanmuuttopolitiikka kiristynyt.
Hyvinvointivaltion heikentyminen ja rasismin normalisoituminen ovat asettaneet vapaan sivistystyön vaikeaan asemaan. Toisaalta toivon pedagogiikka tarjoaa mahdollisuuksia etsiä uusia toimintatapoja ja rakentaa vaihtoehtoisia polkuja eriarvoisuuden ja erontekojen leimaamassa yhteiskunnassa.
Oma esitykseni asukkaiden toimijuudesta ja oppimisesta
Sain mahdollisuuden pitää esityksen aiheesta Agency, learning and methodological choices for hopeful futures in informal settings. Esitykseni herätti kiinnostusta erityisesti asukkaiden äänen esiin tuomiseen, etnografisen tutkimuksen vaativuuteen ja pitkäkestoisuuteen sekä sen tarjoamiin mahdollisuuksiin informaaleilla alueilla, kuten asuinalueilla ja naapurustoissa. Keskustelua syntyi inhimillisestä toimijuudesta, ekspansiivisesta oppimisesta ja sen syklisestä luonteesta. Ristiriitojen ratkaiseminen herätti runsaasti pohdintaa: voiko ristiriitoja koskaan ratkaista lopullisesti, vai syntyykö uusia haasteita aina, kun yhden toiminnan puutteita korjataan?
Lisäksi keskustelimme toimintatutkimuksen ja kulttuurihistoriallisen toiminnan tutkimuksen (CHAT) lähestymistapojen eroista, kuten muutoksen (change) ja transformaation (transformation) käsitteistä sekä siitä, miten molemmissa lähestymistavoissa tuetaan oppimista ja muutosta. Kiinnostusta herätti etenkin se, että tutkimuksessamme olemme aidosti menneet sinne, missä ihmiset arjessaan ovat, onnistuneet tavoittamaan haavoittuvia ryhmiä ja kannustaneet heitä muutokseen ajatuksia herättävien peiliaineistojen avulla (Lund, 2026).
Lopuksi: Mitä tämä voisi tarkoittaa Laurea ammattikorkeakoulussa?
Konferenssin teemat ja keskustelut tarjoavat ammattikorkeakoulullemme arvokkaita näkökulmia koulutuksen kehittämiseksi muuttuvassa toimintaympäristössä. Ne vahvistavat tarvetta yhdistää työelämälähtöisyys laajempaan sivistykselliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä huomioida opiskelijoiden toimijuus, moninaiset oppimisympäristöt ja elinikäisen oppimisen polut. Tutkimukseen perustuva ymmärrys esimerkiksi osaamisen jatkuvasta päivittämisestä, haavoittuvien ryhmien tavoittamisesta ja merkityksellisen työn rakentumisesta tukee opetuksen, TKI-toiminnan ja alueellisen vaikuttavuuden kehittämistä. Näin ammattikorkeakoulumme voisi entistä paremmin edistää kestävää osaamista, yhdenvertaisuutta ja uudistumiskykyä niin opiskelijoiden kuin työelämän tarpeisiin.
Tekstin tuottamisessa, muokkaamisessa ja kielenhuollossa on käytetty Copilot-tekoälysovellusta.
Lähteet
