Ammattikorkeakoulut ovat tänä päivänä monien haasteiden edessä suomalaisessa yhteiskunnassa.  Digitalisaatio on esimerkki kehittämisestä, missä tarvitaan monialaista osaamista. Ammattikorkeakoulut (AMK) ovat olleet viimeisten vuosien aikana suuressa muutoksessa lainsäädännöllisesti sekä oman toimintansa kehittämisessä.

Tämä artikkeli kuvaa suomalaisten korkeakoulujen monialaisen johtamisen haasteita ja mahdollisuuksia monialaisen opetuksen johtamisen ja organisoimisen näkökulmasta. Monialaisen johtamisen tavoitteena on vahvistaa ammattikorkeakoulujen monialaisen tutkimus-, kehittämis, – innovaatio- ja opetustoiminnan (TKIO) yhdistämistä monialaiseen opetukseen. Keskeisinä kehittämiskohteina ovat olleet AMK:ien monialaisuuden ja digitalisaation hyödyntäminen TKIO-toiminnassa. Lisäksi haasteina TKIO-toiminnan kehittämiselle ovat kestävä kehitys ja kestävä työ sekä koronapandemian jälkeinen uusi tilanne yhteiskunnan kaikilla tasoilla.

Johtaminen opettajien tukena ja TKIO:n mahdollistajana

Ammattikorkeakouluissa on tehty suuria rakenteellisia muutoksia, joilla on pyritty entistä vaikuttavampaan TKIO-työhön. Muun muassa AMK-lainsäädäntöä on uudistettu ja sen seurauksena on tehty muutoksia koskien erityisesti taloudellista ajattelua ja strategista johtamista. Johtamisen keskiössä ovat olleet toiminnan laadun, vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantaminen. Vuodesta 2015 on siirrytty entistä enemmän tuloksellisuutta painottavaan rahoitusjärjestelmään, jonka tavoitteena on tukea koulutuksen ja TKIO-toiminnan laatua ja vaikuttavuutta. Samalla korkeakoulujen itsenäisyyttä johtamisessa ja johtamisjärjestelmissä on lisätty (OKM 2018, Ranki 2016, 2017). AMK:ien muutokset ovat tuoneet uusia vaatimuksia ja kehittämistarpeita AMK:ien johtamisessa ja esihenkilötyössä (OKM 2018, Ranki 2017, Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle) edellyttäen uuden johtamiskulttuurin rakentamista (Ranki 2016, 2017, Pyyny 2018).

Henkilöstön kokonaisvaltainen kehittäminen ja sen osaamisen tunnistaminen sekä kokonaisvaltainen henkilöstön kehittäminen ovat piirteitä, jotka yhdistetään hyviksi koettuihin työpaikkoihin. Hyvinä työpaikkoina arvostetut organisaatiot innostavat työntekijöitään ja resursoivat positiiviseen työntekijäkokemukseen. Korkeakoulut ovat asiantuntijaorganisaatioita, joissa johtaminen ja esimiestyö on valmentavaa, keskustelevaa, osallistavaa ja läpinäkyvää. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision toimeenpano ja korkeakoulujen autonomian osallistava, täysimääräinen hyödyntäminen vaativat korkeakouluissa johtamisosaamista, joka lähtee henkilöstön ammatillisen identiteetin ymmärryksestä ja arvoista. Ne tukevat systeemistä, korkeakoulujen laatua, vaikuttavuutta ja kansainvälisyyttä vahvistavaa toimintatapojen kehittämistä korkeakouluissa.  (OKM 2018).

Kestävä kehitys haastaa ammattikorkeakouluja 2020-luvulla

Ammattikorkeakouluja kehitettäessä kestävä kehitys ohjaa kaikkea toimintaa, ja haasteet ovat monialaisia. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan ennen kaikkea vastuuta ihmisistä ja ympäristöstä.  Kolme tarkastelunäkökulmaa on yleensä ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys.  Ammattikorkeakoulujen strategiassa kestävä kehitys tulee huomioida ammattikorkeakoulujen oman toiminnan toiminnassa, ja osaamisessa kaikilla tasoilla ja uusien ratkaisujen ja innovaatioiden tuottamisessa (Metropolian kestävän kehityksen strategia 2021, YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, Räikkönen ym.2010, Kasvio 2014).

Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu kestävän työn näkökulma.  Sillä tarkoitetaan paitsi ekologista ja taloudellista myös inhimillistä ja sosiaalista kestävyyttä.  Siinä korostuvat hyvin toimivat työyhteisöt, sosiaalisesti hyväksyttävät toimintatavat ja oikeudenmukaisuus.  Inhimillisesti kestäviin tuloksiin ei päästä tavoittelemalla vain mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä. Paras tulos saavutetaan sillä, että kaikilla on mahdollisuus osallistua tasapainoisesti TKIO-toiminnassa. (Räikkönen ym. 2010, Kasvio, 2014.)

SotePeda 24/7-hanke monialaisen opetuksen ja sen johtamisen ympäristönä

Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio on yksi toiminta-alueista, joka vaatii monialaista yhteistyötä opetuksen kehittämisessä ja haasteiden ratkaisussa. SotePeda 24/7 (2018–2020) oli opetus ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, jossa oli mukana 23 korkeakoulua. Tavoitteina oli mm.  vahvistaa monialaisen opetuksen johtamista ja muokata korkeakouluopettajien työnkuvaa monialaisemmaksi digitaalisaation ja pedagogiikan osaajiksi.  Trialogisen oppimisen toimintamalli valittiin hankkeen toiminnan viitekehykseksi. Siinä on kolme osa-aluetta monologisen-, dialogisen- ja trialogisen- oppimisen malli, joissa painottuu erilaiset tavat suunnitella ja toteuttaa opetusta. (Ahonen ym. 2020)

Monialainen (multidisciplinary) määritellään monien sellaisten ammattilaisten kompetenssien lisäämisen, jotka pysyvät alansa rajojen sisällä. Kysymyksenasettelua, menetelmiä ja teoreettisia lähtökohtia tarkastellaan eri alojen näkökulmasta yhteisesti jaetusta tutkimusongelmasta käsin. Ongelman määrittelyssä voi olla sama kysymys, mutta eri paradigmat, tai eri tutkimuskysymykset, jotka ovat sidoksissa toisiinsa. Eri tieteenalojen välille ei välttämättä synny todellista vuorovaikutusta, sillä niillä on perinteisesti taipumus toimia oman paradigmansa lähtökohdista. Tutkimustyylit ovat rinnakkaiset, ja tulokset esitetään eri julkaisuissa eri tieteenaloilla. Monialaisuus käsittää edellisen lisäksi myös opetuksen hallinnollisen ja järjestämisen näkökulman yhteisessä ympäristössä. (Ahonen 2020)

Monologinen, dialoginen ja trialoginen opetus vaatii erilaista suunnittelua, toteutusta, arviointia ja opettajaresurssia johtamisen näkökulmasta.

• Monologisessa oppimisessa opettajien aktiivinen työ on keskeistä suunnittelu- ja arviointivaiheessa.
• Dialogisessa opetuksessa oppiminen tapahtuu osallistumalla yhteisölliseen toimintaan, jossa keskeistä on ammattiin kasvaminen, kontekstuaalisuus ja tilannesidonnaisuus. Opettajien yhteinen suunnittelu voi mahdollistaa toteutuksessa ajoittain myös vuorottaisen läsnäolon.
• Trialoginen oppetuksessa oppiminen tapahtuu yhteisöllisenä tiedonrakentamisena, jossa keskeistä on yhteiskehittäminen, osallistujien aiemman osaamisen laajentaminen ja innovatiiviset tiedeyhteisöt. Merkityksellistä on opettajien toimiminen monialaisena yhteisönä läpi opetuksen. (Ahonen ym. 2020; Ahonen ym. 2020)

Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palvelujen kehittämiseen liittyvä monialainen opiskeluympäristö muodostaa yhteisön, jossa opettajat ja opiskelijat eri aloilta toimivat.  (Ahonen ym. 2018).  Monialaisuus, tieteidenvälisyys ja poikkitieteisyys luovat erilaisia käytännön yhteisöjä TKIO- toimintaan. Keskeisinä elementteinä ovat yhteinen päämäärä, keskinäinen sitoutuminen ja jaetut käytänteet. (Wenger 1998, 73.)   Toimiva monilainen yhteistyö muodostaa käytännön yhteisön. Osallistujilla on yhteinen päämäärä, johon he ovat sitoutuneet ja heillä on yhteiset toimintatavat. Tarvitaan riittävästi yhteistä kieltä sekä selkeästi sanotun että hiljaisen tiedon osalta. On merkityksellistä, että kaikki tulevat kohdatuiksi ja kuulluiksi. Vaikuttavuutta tuottavan monialaisen yhteisön yhteisen kulttuurin luomiseen tarvitaan aikaa. (Wenger 1998.)

Monialaista opetusta edistävät johtamiskäytännöt

SotePeda 24/7  -hankkeessa selvitettiin monilaisen opetuksen johtamiseen liittyviä tekijöitä AMK:n esihenkilöiltä(44/180). Keskeisenä tuloksena oli, että tietoisen monialaisen toimintakulttuurin rakentaminen oli yleistä (95 %) ja lähes kaikki (97 %) vastaajat olivat sitä mieltä, että henkilökuntaa rohkaistiin toimimaan monialaisesti.  Kun kysyttiin esihenkilöiden näkemyksiä resursseista puolet (56 %) oli samaa mieltä siitä, että opetusta suunnitellaan monialaisesti ja 44 % koki, ettei monilaisuutta huomioida opetuksen resurssoinnissa. (Kettunen ym. 2021.) Tämä haastoi keräämään ja pohtimaan hyviä käytänteitä. Tässä artikkelissa esitellään työpajoissa (n=3) laadullisesti kerätyn aineiston tuloksia (taulukko 1.), joista johtopäätöksinä on koottu hyviä käytänteitä monilaisen opetuksen kehittämiseen johtamisen näkökulmasta.

Johtaminen avain monialaisuuteen

Muutos ja kehittäminen mahdollistuvat hyvällä johtamisella.  Tutkimus on keskittynyt Suomessa arvioimaan korkeakoulujen rakenteellisten muutosten toteutumista ja vaikutuksia. (OKM 2018, Ranki 2017). Vähemmän on tutkittu korkeakoulujen monilaista johtamista ja TKIO-toimintaa ja niiden toimintaedellytyksiä sekä kehittämisen voimavara- ja kuormitustekijöitä. Tässä artikkelissa tuotiin esiin monialaisen TKIO-toiminnan hyviä käytänteitä painottaen opetuksen johtamista niin, että opettajille syntyy innovatiivisia toimintayhteisöjä, joissa myös opiskelijat oppivat uutta.

Korkeakoulujen toimintakulttuurin uudistaminen on vaikutusarviointien mukaan vielä kesken. Voimassa olevat yliopistolaki ja ammattikorkeakoululaki mahdollistavat henkilöstön vahvan osallistumisen valmisteluun ja päätöksentekoon. Siihen kuuluu myös korkeakoulujen johdon ja korkeakouluyhteisön välinen jatkuva vuorovaikutus sekä toimintakulttuurin ja johtamisosaamisen kehittäminen. Toimiminen nopeasti muuttuvassa globaalissa ympäristössä on jatkuva haaste korkeakouluhenkilöstön osaamisen kehittämiselle ja johtamiselle (OKM 2018, Ranki 2017). Toimiva monialainen yhteistyö mahdollistaa muutoksen joustavammin.

Kestävä työ on yhteydessä ekologiseen rakennemuutokseen, jonka toteuttamisessa on huomioitava, että työntekijät ja työyhteisöt toimivat mahdollisimman proaktiivisesti sekä suhtautuvat muutosvaatimuksiin joustavasti, ennakoivasti ja tarkoituksenmukaisesti. (Räikkönen ym. 2010, Kasvio, 2014, Pyyny 2018). Kestävän työn näkökulman huomioiminen johtamisessa tulee olla merkittävässä roolissa osana ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen strategiaa. Ammattikorkeakouluissa kestävän kehityksen strategian onnistuminen edellyttää monialaisuuden johtamista. Johtaminen on avainasemassa edistettäessä tehokasta ja laadukasta yhteistoimintaa koulutusalojen ja ammattiryhmien välillä. Monilainen johtaminen ja opettaminen ei synny itsekseen. Sille on luotava selkeät rakenteet ja toimintatavat. Tärkeää on ottaa kehittämistyöhön mukaan kaikki työntekijät, joita asia koskee (Lammintakanen ym. 2016, Isoherranen 2012). Monilaista yhteistyötä tukevassa organisaatiossa on tyypillistä työntekijöiden osallistumista, autonomiaa, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kunnioittava sekä vapaaseen ilmaisuun ja innovointiin kannustava ilmapiiri (Rekola 2008).

Lähteet:

• Ahonen, O. 2020. Opiskelijan osaamisen arviointimittarin kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palvelujen monialaisessa kontekstissa. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, 213. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3295-2 https://erepo.uef.fi/handle/123456789/21769
• Ahonen O., Id-Korhonen A., Juvonen S., Koivisto J., Kuosa P., Pekkarinen V., Pöyry-Lassila P., Rintala T., Ruotsalainen A., Sihvo P., Viljanen J. (Eds.)., (2020). Vahvista SoteDigi- osaamistasi 24/7!, Laurea-ammattikorkeakoulu. Saatavilla: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-799-587-0 https://www.theseus.fi/handle/10024/352815
• Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18. Sosiaalipsykologia. Sosiaalitieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Unigrafia, Helsinki
• Kasvio, A. 2014. Kestävä työ ja hyvä elämä. Gaudeamus, Helsinki.
• Kettunen, J., Ahonen, O, Pöyry-Lassila, P, Rekola, L. 2021. Ammattikorkeakouluilla on monialaiset strategiat, mutta käytännöissä on vielä kehitettävää. Laurea Journal. https://journal.laurea.fi/ammattikorkeakouluilla-on-monialaiset-strategiat-mutta-kaytannoissa-on-viela-kehitettavaa/#4a23e458
• Lammintakanen, J, Rissanen, S, Peronmaa-Hanska, E, Joensuu, M, Routtu, T. 2016. Johtaminen ja kehittäminen sosiaali-ja terveydenhuollossa – monilaisen ja ammattiryhmäkohtaisen toiminnan käytännöt ja rakenteet. Sosiaali ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:68.
• Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018. Korkeakoulu-uudistusten vaikutusten arviointi. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja.
• Opetus- ja kulttuuriministeriö. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvuille. Vision tiekartta. https://okm.fi/documents/1410845/12021888/Korkeakoulutus+ja+tutkimus+2030-luvulle+VISION+TIEKARTTA_V2.pdf/43792c1e-602a-4776-c3f9-91dd66ba9574/Korkeakoulutus+ja+tutkimus+2030-luvulle+VISION+TIEKARTTA_V2.pdf?t=1548923455000
• Pyyny, H. 2018. Työssä sitoutumisen kokemukset korkeakoulujen muutoksessa. Acta Universitatis Lapponiensis 370.
• Ranki, S. 2016. Strateginen johtaminen suomalisissa korkeakouluissa. Opus Liberum. Helsinki
• Ranki, S. 2017. Keskijohdon kokemuksia yliopistojen strategisesta johtamisesta. Opus Liberium.
• Räikkönen, T & Kasvio, A. 2010. Kohti kestävää työelämää. Työterveyslaitos. Multiprint.
• Rekola, l. 2008. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen vaikuttavia kehittämissuuntia. Teoksessa Isoherranen, K, Rekola, L,& Nurminen R. Enemmän yhdessä – moniammatillinen yhteistyö. WSOY, Helsinki.
• Rekola, L. 2020. Työhyvinvoinnilla tuottavuutta pk-yrityksissä – miksi työhyvinvointiin kannattaa panostaa? Työhyvinvointiboosteri. Hyvinvoivat työntekijät kestävän ja tuottavan työn kulmakiviksi. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Oiva-sarja 14. Helsinki 2020. https://www.tyohyvinvointiboosteri.fi
• Rekola, L. 2020. Kuulluksi tulemisen merkitys työhyvinvoinnin ja tuottavuuden rakentamisessa. Hyvinvoivat työntekijät kestävän ja tuottavan työn kulmakiviksi. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Oiva-sarja 14. Helsinki 2020. https://www.tyohyvinvointiboosteri.fi
• Suomen YK-liitto. Kestävän kehityksen tavoitteet. Kestävä kehitys – Agenda 2010