Integroitu opetus tutustuttaa opiskelijat hoitotyön sanastoon

Integroitu työpajaopetus tuo suomalaiset ja kansainväliset sairaanhoitajaopiskelijat samaan tilaan harjoittelemaan hoitotyön taitoja, oppimaan kieltä ja rakentamaan ymmärrystä. Yhteinen työpajaopetus luo käytännönläheisen suomen kielen oppimisympäristön. Samalla se mahdollistaa opiskelijoille monimuotoistuvissa työyhteisöissä tarvittavien valmiuksien harjoittelemisen.

CALD-opiskelijat (culturally and linguistically diverse students) kokevat kielitaidon oppimisen ja vahvistumisen tärkeäksi hoitotyössä ja ymmärtävät kielitaidon merkityksen potilasturvallisuuden kannalta (Hyvärinen ym. 2017; Mikkonen 2017). Suomalaisissa korkeakouluissa CALD-opiskelijoiden kielenoppimista tarkastellaan kielitietoisesta näkökulmasta. Tämä tarkoittaa opiskelijoiden osallisuuden ja toimijuuden vahvistamista opetuksessa. (Mikkonen 2017.) Kielitaidolla on keskeinen merkitys sairaanhoitajaopiskelijoiden integroitumisessa terveydenhuollon ympäristöihin (Kamau ym. 2022). Vähintään keskitasoiseksi koettu suomenkielentaito ja kliininen työkokemus lisäävät Suomessa valmistuneiden sairaanhoitajien luottamusta omiin taitoihin, parantavat työtehtävissä suoriutumista ja vähentävät syrjinnän kokemusta (Martikainen 2024 ym).

CALD-sairaanhoitajaopiskelijat ja valmiit sairaanhoitajat kokevat monenlaisia haasteita integroitumisessa uuteen yhteiskuntaan. Integraatioon vaikuttavat ammatillinen ja kulttuurinen kompetenssi sekä työyhteisöjen hyväksyntä ja tuki. Kantaväestöön kuuluvan hoitohenkilöstön kulttuurisen kompetenssin tulee vahvistaa integraation parantamiseksi. (Kamau ym.2022.) Näitä taitoja on tärkeää harjoitella jo opintojen aikana. Nykyisin ammattikorkeakouluopinnot sisältävät myös etäopiskelua, minkä vuoksi opiskelijatovereita tavataan harvemmin. Tämä voi heikentää kansainvälisten (kv) ja suomenkielisten opiskelijoiden mahdollisuuksia tutustua spontaanisti toisiinsa. Siksi suomenkielisten ja kv-opiskelijaryhmien opintojen integrointi tarjoaa tähän erinomaisen mahdollisuuden. Käytännön harjoitusten yhteydessä luonnostaan syntyvä vuorovaikutus voi edistää molemminpuolisen kulttuurisen kompetenssin syntymistä.

Integroitumisen alkuvaiheilla on erityinen merkitys sopeutumisen ja kiinnittymisen kokemuksiin (Kamau ym.2022). Integraatiotyöpajat ovat yksi tapa panostaa kielenoppimiseen opintojen alussa ja ennen ensimmäistä kliinistä harjoittelua. CALD-sairaanhoitajaopiskelijat kokevat kliinisissä harjoitteluissa esimerkiksi kielihaasteita, stressiä, turhautumista, erilaisuutta sekä osaamisen aliarviointia kielitaidon vuoksi. Hoitohenkilökunnan suhtautuminen ja tuki vaikuttaa sekä harjoittelukokemukseen että oppimisen tuloksiin. Yhdenvertaisuuden kokemukset sekä harjoitteluiden ja integraation onnistuminen lisäävät opiskelijoiden aikomusta pysyä hoitoalalla. (Mikkonen ym. 2016; Ropponen ym. 2023.)

Kielenoppimisen tiedetään olevan mielekkäintä ja tehokkainta, kun se tapahtuu samat kiinnostuksen kohteet jakavan yhteisön vuorovaikutustilanteissa, kielitaidon kehittymisen eri vaiheissa. Kielenoppiminen vaatii yksilöltä työtä, mutta se on koko yhteisön asia. (Komppa 2023.) Suomen kielen opetukseen tulisikin panostaa koulutuksessa yhä enemmän (Martikainen ym. 2024). Laureassa kehitetään jatkuvasti kv-sairaanhoitajaryhmien opetusta. Opetusryhmien integraatiota on kokeiltu eri kampuksilla. Yhteisoppimista hyödyntämällä pyritään saamaan positiivisia vaikutuksia kv-opiskelijoiden suomen kielen oppimiselle.

Perushoitoa ja aseptiikkaa integraatiotyöpajassa

Integraatiotyöpajoissa keväällä 2026 ensimmäisen vuoden kv- ja suomenkielinen sairaanhoitajaopiskelijaryhmä opiskelivat ergonomian sekä aseptiikan ja perushoidon teemoja yhdessä. Nämä kaksi Kliinisen hoitotyön perusteet -opintojakson työpajaa valittiin integraatioon, koska niiden sisältö ja sanasto koettiin helpoimmin lähestyttäviksi uuden opetusmuodon käyttöönottoa ajatellen. Tässä artikkelissa kerrotaan perushoidon ja aseptiikan työpajan toteutuksesta ja kokemuksista. Työpaja toteutettiin kahden hoitotyön lehtorin ja viestinnän lehtorin yhteistyönä.

Integraatiotyöpajan suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin, jotta päivät saatiin sijoitettua opiskelijaryhmien lukujärjestykseen ja pedagogiseen suunnitteluun jäi riittävästi aikaa. Tiedostettiin, että integraatio vaatii aikataulutuksen ja opetuksen menetelmien huolellista pohdintaa. Työpajojen sisällöt olivat opinnon osaamistavoitteiden mukaiset: aseptiikassa käsihygienian perusteet, eristyspukeutuminen, eritetahradesinfektio sekä steriilien hanskojen pukeminen. Perushoidon osiossa harjoiteltiin potilaan päivittäisestä hygieniasta huolehtimista, potilasvuoteen petaamista sekä tutustuttiin vainajan laittoon. Integraatiolla tavoiteltiin kv-opiskelijoiden suomen kielen kehittymistä käytännön hoitotyön harjoitteissa. Yhteisten työpajojen toivottiin edistävän opiskelijoiden tutustumista, verkostojen syntymistä sekä molemminpuolista kulttuurituntemusta. Opetuksen haluttiin toteutuvan psykologisesti turvallisessa ja positiivisessa ilmapiirissä. Lähtökohtana oli, että suomenkielinen ryhmä saa riittävän opetuksen suomen kielellä ja kv-ryhmä englanniksi. Mahdolliseen molempien opiskelijaryhmien kielitaidon vahvistumiseen suhtauduttiin orastavan odottavin mielin. Opiskelijat saivat integraatiotyöpajasta tiedon opintojakson toteutussuunnitelmassa sekä aloitusinfossa.

Työpajapäivä sisälsi neljä tuntia sekä aseptiikan että perushoidon teemoja. Opiskelijat jaettiin aamulla kahteen ryhmään ja lounastauolta ryhmät vaihtoivat työpajaa. Toinen hoitotyön lehtori vastasi aseptiikan ja toinen perushoidon opetuksesta omassa luokkatilassaan. Viestinnän lehtorin työpajapisteet sisältyivät perushoidon osioon. Ryhmässä 15 opiskelijaa opetteli samanaikaisesti perushoidon taitoja ja toiset 15 opiskelijaa aseptiikkaa. Kaksi samansisältöistä työpajapäivää suunniteltiin siis yhteensä 60: lle opiskelijalle. Opiskelijat työskentelivät aseptiikan (kuva 1) ja perushoidon osioissa noin kolmen hengen pienryhmissä, joihin lehtorit sijoittivat sekä kv- että suomalaisia opiskelijoita. Ryhmissä huomioitiin myös suomenkielisten ryhmien S2-opiskelijoiden tasainen sijoittelu. Sekä aseptiikan että perushoidon osioissa oli opiskelupisteitä, jotka sisälsivät opettajan ohjausta sekä vuorovaikutteista harjoittelua oman pienryhmän kanssa.

kolme opiskelihaa harjoittelemassa. — Kuva 1. Opiskelijat harjoittelevat aseptiikan työpajassa steriilien käsineiden pukemista. Kuva: Henna Mäkinen 2026.

Kielenoppimisen materiaaleja ja valmistavaa sanastoharjoittelua

Ensikosketus aseptiikan ja perushoidon suomenkieliseen käsitteistöön kv-ryhmällä tuli hoitotyön teoriatunnilla, jossa työpajojen aiheita käsiteltiin. Tämän jälkeen käsitteistön parissa työskenneltiin suomen kielen tunnilla, jossa oli pienryhmille harjoittelupisteitä sanastoista ja vuorovaikutustilanteista. Harjoituspisteillä opiskelijat yhdistivät kuvia ja sanoja, selittivät ja yrittivät arvata sanoja Alias-pelin hengessä sekä tutustuivat valmiisiin vuorovaikutustilanteisiin. Pienryhmissä työskentely mahdollisti opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen.

Pienryhmät vaihtoivat suomen tuntien aikana harjoittelupisteitä niin, että jokainen ryhmä tutustui jokaisen pisteen harjoituksiin. Työpajaa ennakoivalla tunnilla käytössä olleet materiaalit olivat laminoituja, joten niiden uusintakäyttö soveltuvin osin perushoidon työpajassa oli mutkatonta.

Varsinaisessa työpajassa suomalaiset sairaanhoitajaopiskelijat ja kv-sairaanhoitajaopiskelijat tekivät yhdessä harjoituksia. Joka ryhmässä oli vähintään yksi suomenkielinen sairaanhoitajaopiskelija. Suomenkielisiä sairaanhoitajaopiskelijoita ohjeistettiin käyttämään mahdollisimman paljon suomen kieltä harjoitusten aikana, mutta englannin käyttö apusanojen muodossa oli sallittua. Harjoitteina työpajassa oli sananselityspeli, vuorovaikutusharjoitus sekä kuvien ja sanojen yhdistäminen. Näistä suomen kielen harjoituksista eniten vuorovaikutusta syntyi sananselityspelissä.

Perushoidon harjoituksissa syntyi luontaisesti vuorovaikutusta pienryhmissä (kuva 2). Vain havainnoimalla tilanteita ei pystytä kuitenkaan arvioimaan oliko yhteistoiminta pienryhmien kesken helpompaa, jos ryhmällä oli ennen sängyn petaamistehtävää takana sananselityspelin pelaaminen tai muu yhteinen aktiviteetti. Keskustelua näytti kuitenkin syntyvän jokaisessa ryhmässä työpajan aikana. Perushoidon työpajaosuudessa tarvittavaa välineistöä nimettiin lapuille tukemaan opiskelijaryhmän vuorovaikutusta (kuva 3).

kaksi opiskelijaa harjoittelee. — Kuva 2. Opiskelijat harjoittelevat sängyn petaamista. Kuva: Helena Santanen 2026.

Kokemukset ja opit integraatiosta

Työpajat toteutuivat suunnitelman mukaan, ja tunnelma työpajoissa oli innostava sekä positiivinen. Myönteisen ilmapiirin syntymistä edesauttoi mahdollisesti, että molemmat ryhmät olivat opinnon alusta saakka tietoisia tulevasta integraatiosta, ja pystyivät siihen halutessaan valmistautumaan. Työpajoissa havaittiin kiinnostusta toisiin kulttuureihin, mikä ilmeni pienryhmien aktiivisina keskusteluina.

Valitut työpajateemat toimivat hyvin integraatio-opetuksessa. Sanaston omaksumista vahvisti, että keskeiset käsitteet käytiin ennakkoon läpi sekä suomen kielen opetuksessa että hoitotyön teoriaopinnoissa, minkä jälkeen niitä harjoiteltiin integraatiotyöpajassa yhdessä suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Konkreettinen välineistön näkeminen ja sanojen yhdistyminen vaikutti edistäneen kielenoppimista.

tavikkeita kärryssä. — Kuva 3. Kahdella kielellä nimettyä perushoidon välineistöä. Kuva: Helena Santanen 2026.

Työpajoissa käytettiin mahdollisimman paljon suomen kieltä, mitä suomenkielisen ryhmän mukanaolo tuki. Kv-opiskelijat muistivat hyvin etukäteen harjoiteltua peruskäsitteistöä. Kaikki työpajamateriaali oli saatavilla myös englanniksi. Kv-opiskelijat toistelivat rohkeasti suomenkielisiä sanoja, mahdollisiin ääntämisvirheiden korjauksiin suhtauduttiin positiivisesti ja opiskelijat kyselivät aktiivisesti oikeita sanoja. Lisäksi suomenkieliset opiskelijat pääsivät työpajoissa käyttämään myös englantia. Integraatiotyöpajat voivat kehittää suomenkielisten englannin kielen taitoa sekä madaltaa kynnystä käyttää englantia tulevaisuudessa moninaisissa terveydenhuollon työympäristöissä ja vuorovaikutustilanteissa. Yhteinen vuorovaikutus työpajassa vaikuttaa voimaannuttavan sekä suomenkielisiä että kansainvälisiä sairaanhoitajaopiskelijoita.

Lehtorit kokivat integraatiossa toimiviksi käytännöiksi opiskelijoiden varhaisen informoinnin yhteisopetuksesta ja suhteellisen pienet opetusryhmät. Suomenkielisen hoitotyön sanaston toisto sekä suomen kielen tunneilla että hoitotyön teoriaopetuksessa ennen integraatiotyöpajaa tuki kielenoppimista. Jatkossa opiskelijoilta kannattaa kerätä systemaattisesti palautetta yhteisopetukseen liittyen. Integraation suunnitteluun on syytä varata riittävästi resurssia hyvin ajoin ennen opintojaksojen alkua. Opetuksen jatkokehittämisen kannalta on oleellista hyödyntää saatuja kokemuksia ja laadittuja materiaaleja.