Pahantahtoisuutta, mitätöintiä, haistattelua, tahallista väärinymmärrystä… Monet ovat ystävällisiä atomimaalimassa, mutta töykeitä bittimaailmassa. Laurean opiskelijana olet varmasti törmännyt moniin näistä ilmiöistä. Netissä ja somessa on paljon hyvää, mutta jotain on tapahtunut, emmekä edes itse sitä välttämättä huomaa. Olemme vasta heräämässä bittimaailman moniin vaikutuksiin: mm. siihen, miten sähköinen ympäristö muuttaa meitä, käsityksiä itsestämme ja erilaisia kanssakäymisen muotoja. Voiko bittimaailma selittää ihmisten kasvavaa pahoinvointia?

Netti on erilainen peto

Aivomme eivät ole erityisesti muuttunet biologisilta perusvalmiuksiltaan viimeisen 35 000 vuoden aikana, mutta uusien sähköisten palveluiden aiheuttamia neurologisia muutoksia ja uudelleenkytkentöjä voidaan kuitenkin havaita. Kehityskulku ei näytä ohjaavaan kellosepän keskittymiskykyyn, vaan pikemminkin jonglöörin mielenmaisemaan (Carr 2011). Kehitys on laukaissut kautta historian erilaisia teknologiapelkoja, joista valtaosa on osoittautunut perusteettomiksi, mutta internetin kohdalla on havaittavissa ongelmia, jotka ovat syntyneet puhtaasti teknologisen kehityksen myötä. Esimerkiksi. Monilla ihmisillä on shoppailu- ja uhkapeliongelmia bittimaailmassa, vaikka he eivät atomimaailmassa kävisikään holtittomilla ostosretkillä tai yltiöpäisillä kasinokiertueilla.

Legendaarisen Stanfordin vankilakokeen isä, Philip Zimbardo (2011) esittää addiktioiden olevan erilaisia bittimaailmassa verrattuna atomimaailmaan. Siinä missä perinteisissä addiktioissa haetaan samaa kokemusta ja tyydytystä (päihteet, seksi jne.) uudelleen ja uudelleen, sähköisessä maailmassa haetaan pikemminkin aina jotain uutta, erilaista ja ihmeellistä. Zimbardo kutsuu tätä kiihottumisriippuvuudeksi (arousal addiction). Jo pelkkä etsintä voi koukuttaa. Dopamiinin kautta netti koukuttaa kuin tupakka tai alkoholi.

Lisäksi teknologiseen kehitykseen on rakennettu sisään ahdistusta ja paranoiaa. Emme tiedä, milloin meitä seurataan ja milloin ei. Jälkiä jää. Koneet eivät unohda. Valvontakamerat, kasvojentunnistus, tallentuva nettihistoria, kohun aiheuttanut somepostaus, nimettömyyden paljastuminen, mahdollisesti salaa tallennetut etäyhteyspalaverit – meitä voidaan periaatteessa kuvata milloin tahansa, tämä tallenne voidaan julkaista netissä ja voimme joutua 24/7 kiusaamisen ja pilkkauksen kohteeksi anonyymien tai tuntemattomien ihmisten toimesta. Vähän aikaa sitten mentiin kerran viikossa markkinoille ja muuten elettiin pellossa. Nyt isoveli valvoo. Tai jokuveli. Tai varmuuden vuoksi valvomme itse, myös kotonamme. Onko se läppärin silmä nyt varmasti kiinni?

E-persoonallisuus

Piilaaksossa vaikuttava psykiatri, Elias Adoujaoude kiteytti (2012) bittimaailman vaikutukset ihmiseen e-persoona-termiin. Nimettömyys on e-persoonallisuudelle kuin bensaa liekkeihin, mutta netti vaikuttaa meihin kaikkiin ainakin seuraavilla tavoilla.

Netissä kaikki on käsillä. Kaikkivoipaisuus ja rajattomuus juovuttavat. Netti luo illuusion, että kaikki muukin on vain klikkauksen päässä – vaikkapa täydellinen kumppani Tinderissä. Narsismi toimii netissä monilla tasoilla. Kaiken kustomointi samanmielisten heimoksi tai muiden mieltäminen pelkäksi vihollisheimoksi on narsismia. Myös minä-ja-yleisöni -asetelma on narsismia. Voimme myös rakastua e-minäämme, ja se on narsismia puhtaimmillaan. Matalamielisyys viittaa siihen, että netissä omia huonoja fiiliksiä ”maksatetaan” herkästi toisilla. Näemme myös helposti toisissa sellaista, mitä emme pysty tai halua nähdä itsessämme (projektiivinen identifikaatio). Lapsellisuus nostaa myös päätään helposti. Etenkin väsyneinä ja ärsytettyinä taannumme helposti hiekkalaatikkotasolle. Kaikkien käyttöliittymien ja -kokemusten (UI/UX) taustalla on halu aikaansaada tapakäyttäytymistä, eli saada käyttäjä takaisin (Eyal 2014). Tämän johdosta impulsiivisesta klikkaamisesta on tehty joka käänteessä ajattelua helpompaa ja houkuttelevampaa. Iso vihreä nappi – klik! Nämä kaikki asiat olivat tiedossa jo 10 vuotta sitten, jolloin monet somealustat olivat vielä nuoria.

Profilicity – profiiliperusteinen identiteetti

Miten tämä kaikki vaikuttaa käsityksiimme itsestämme tänä päivänä? Professori Hans-George Moeller ja toimittaja Paul D´Ambrosio kuvaavat kirjassaan ”You and your profile” (2021) identiteetin syntymekanismeja eilen ja tänään. Erilaiset minäkäsitysmekanismit eivät ole kirjoittajien mukaan toinen toisiaan parempia. Niihin kaikkiin liittyy stressiä ja omia erityispiirteitä. Kertomuksen kaari koskee muutosta ja minuutta.

Vilpittömyys (sincerity) oli entisaikojen ideaali. Se tarkoitti sitoutumista perinteisiin ja sovinnaisiin rooleihin, esimerkiksi perhepiirissä. Sosiaalinen roolipaine oli lähtökohtana. Yksilön ulkoinen vilpittömyys oli totta, ja sisäisen minuuden piti tukea tätä muille näkyvää ulkoista puolta. Esimerkiksi hoivaavan äidin pyyteettömyyden piti olla paitsi näkyvää myös aidosti sisältäpäin kumpuavaa, muuten kokonaisuus oli epäaito. Sittemmin perinteiset ja usein annetut roolit miellettiin kahlitseviksi. Esille nousi yksilöllisyyden ja aitouden vaade. Autenttisuus (authenticity) nousi kuninkaaksi. Ydinajatus oli ainutkertaisen minuuden löytämisessä. Sielunveljet ja -siskot tunnistivat toinen toistensa ainutkertaisuuden. Logiikalla: ihmisen sisin on totta ja aitoa (true self), ja ulkoisen, muille näkyvän, pitää olla linjassa sisimmän kanssa, muuten kyse on väärästä minästä (false self).

Nyt some-maailma, profiilit ja nimibrändit muuttavat asetelmaa vielä entisestään. Nettiprofiilit ja bittibrändit ovat nyt totta ja aitoa, ja atomi-ihmisen sisimmän pitää olla linjassa virtuaalisen minuuden kanssa, muuten kyse on feikistä. Tämä on profiiliperusteisten identiteettien mosaiikkimaailma (profilicity). Pelaamme netti-identiteettien varastoituneella arvolla (stored value). Kaupustelijan (eBay) korkea luotettavuusarvio pitää lunastaa tosielämässä. Airbnb superhost -status on paitsi rahaa myös identiteettiä. Molemmissa esimerkeissä luottamuslausunnot ovat mahdollistaneet aivan uusia mahdollisuuksia ventovieraiden välisessä vaihdannassa, mutta keskeistä näissä esimerkeissä on myös niiden vaikutus identiteetteihin. Profiilibrändi lupaa ja lupaus pitää lunastaa. Kaksi vastakkaista voimaa vaikuttaa siis profiiliperusteiseen bitti-identiteettiin: toisaalta bittimaailman palaute ja algoritmit lunastavat ja ohjaavat bitti-identiteettiä; toisaalta bitti-identiteetin brändilupaus ohjaa ja velvoittaa atomiminää. Lopputuloksena on dopamiiniohjattu identiteettifuusio.

Rating and ranking

Tämän hämmentävän kokonaisuuden sisäistämiseen tarvitaan vielä muutaman käsitteen avaamista. Ensimmäinen on symbioosi somealustan ja käyttäjän välillä. Käyttöliittymä (UI) yrittää pitää ja palauttaa käyttäjän (retention) hinnalla millä hyvänsä. Yksilö taas elää myönteistä käyttökokemusta (UX) ja päivittää omanarvontunnettaan jatkuvasti. Polttoaineeksi tarvitaan jatkuvaa ympäristön huomiota ja lunastusta (social validation loop). Ajatuskuplassa: ”Onkohan joku kommentoinut mun postausta?” Alustan ja ihmisen yhtymäkohdassa on addiktio.

Kaikkea arvioidaan ja kaikki arvioivat. Profiiliperusteinen identiteetti vaatii jatkuvaa ylläpitoa, sillä hylätty bitti-identiteetti on kuin tyhjä kotilon kuori. Tekohengitystä tarvitaan – mutta samalla somessa on mahdotonta olla aito. Aitous voi tosin joskus syntyä identiteettiperformanssien, aidon teeskentelyn (genuine pretending) lopputuloksena, mutta lavastuselementti on somessa aina sisäänrakennettua, koska ennakoimme muiden liikkeitä. Somepostattu kuva, jossa ihmiset hyppäävät saman aikaan ilmaan unelmarannalla, ei ole tarkoitettu aidoksi tai spontaaniksi hetken vangitsemiseksi, vaan kaikki tietävät sen olevan performanssia – jotkut saattavat jopa lähteä reissuun saadakseen ensisijaisesti somekamaa.

Toisen asteen havainnointi (second-order observation) tarkoittaa sitä, miltä kaikki näyttää jonkun toisen silmissä. Somevaikuttajien (influencer) toimintaa ohjaa juuri tämä kysymys. Konserttia seurataan ja kuvataan kamerakännykän läpi, vaikka kymmenen vuotta sitten osallistujat olivat läsnä puhelimet taskussa. Reaktiovideot, joissa julkaisija katsoo ja kommentoi vaikkapa musiikkiartistien konserttitallenteita, ovat suosittuja You Tube:ssa. Kirjoittaja huomaa usein lukevansa nettilehtiä nurinkurisesti katsoen ensin, miten muut kommentoineet artikkelia.

”Yleisvertainen” (general peer) viittaa siihen, että somessa emme hae validaatiota ja lunastusta niinkään läheisiltä, vaan tuntemattomilta, joiden tykkäykset, positiiviset kommentit ja jakamiset ovat profiili-identiteettimme polttoainetta. Ainoan somepostauskommentin saaminen omalta äidiltä on hieman noloa. Emme edes halua oppia tuntemaan bittimaailman ”yleisvertaisia”, mutta heistä on tullut somemaailmassa meille tärkeämpiä kuin omat rakkaat atomimaailman läheisemme. ”Yleisvertainen” ei ole edes yksittäinen ihminen, vaan esimerkiksi tykkääjien määrä yhteensä. Voima piilee identiteetin työstämisessä. Aviopari vuoteessa – ja molemmat somettamassa. Tässä pelissä tulemme kuitenkin vääjäämättä hylätyiksi, jos hylkäämme itsemme ja läheisemme.

End game

Ihmisten erilaisia rooleja voi ajatella sipulin kuorina ja kerroksina, jotka yhdistyvät saumattomasti. Profiiliperusteisessa mallissa tämä ei päde, sillä erilaiset ja irralliset profiilit eivät nivoudu sipulivertauksen mukaiseksi kokonaisuudeksi. Yhteiskunnan muutos ja teknologian kehitys ovat vaikuttaneet identiteetin muodostamiseen ja näin tulee tapahtumaan myös jatkossa. Sirpaleisuus voi johtaa siihen, että meillä kaikilla on pian monia profiiliperusteisia identiteettejä. Virtuaalisia alter egoja eri tarpeisiin.

Tässä ajassa monet samaistuvat ja identifioituvat poliittisiin liikkeisiin, talousoppeihin, elämäntapaohjeisiin, asennemaailmoihin, uskontoihin, rokotusvakaumuksiin tai ympäristö- ja ilmastohuoliin, jolloin oma kanta ja sitoumus koskee helposti paitsi itse agendaa myös omaa identiteettiä. Voimakas sitoutuminen erilaisiin liikkeisiin päivittää profiiliperusteista identiteettiä, mutta vastakkaiset näkökulmat uhkaavat vastaavasti itseä ja ylläpidettävän identiteetin oikeutusta. Kuplaantuminen on tosiasia. Vuoropuhelu on vähäistä. Some vahvistaa tätä ilmiötä, mutta vastaavaa on toki ollut myös aikaisemmin. Tintti-sarjakuvassa ”Salaperäinen tähti” tiedemies saa raivokohtauksen, koska hänen laskelmansa meteoritörmäyksen aiheuttamasta maailmanlopusta osoittautuivat vääriksi.

Laurean opiskelijana olet lähtökohtaisesti sellaisessa elämäntilanteessa, jossa identiteettiin liittyvät asiat ovat vahvasti esillä. Älä kuitenkaan anna profiiliperusteisen identiteettihaasteen asettaa ylimääräisiä vaatimuksia, jotka voivat horjuttaa hyvinvointiasi. Tähtää mieluummin pysyviin ja aitoihin kulmakiviin minäkäsityksesi muodostamisessa. Esimerkiksi suoritettua Laurean tutkintoa ei voi kukaan viedä sinulta pois.

Tämä artikkeli on osa Opintopsykologi kierrättää –juttusarjaa, jossa opintopsykologi Manne Pyykkö kirjoittaa asiakastyössä esille nousseista teemoista. Ajatuksella, että yksilötapaamisissa toistuneet teemat voivat puhutella laurealaisia laajemminkin.

Lähteet:

• Aboujaoude, E. 2012. Virtually You: The Dangerous Powers of the E-Personality. W. W. Norton & Company.
• Carr, N. 2011. The Shallows: What the Internet is Doing to our Brains. W. W. Norton & Company.
• Moeller, H. G  & D’Ambrosio, P. J. 2021. You and Your Profile – Identity After Authenticity. Columbia University Press.
• Eyal, N. 2014. Hooked: How to Build Habit-Forming Products. Portfolio.
• Maddock, R. C. 2000. Motigraphics: The analysis and measurement of human motivations in marketing. Quorum Books/Greenwood Publishing Group.