Parempaa johtajuutta ja (työ)elämää itsemyötäelämisellä

Yleisen lausahduksen mukaan et voi johtaa muita, jollet kykene johtamaan itseäsi. Mutta voiko itseään johtavalla olla huono pomo, kysyvät Leppänen & Kortesuo (2013, 15) ja toteavat, että itsensä johtaminen on vaativa laji, sillä siinä saattaa ruoskia itseään liikaa, päästää itsensä liian helpolla, olla välinpitämätön oman työn laatua kohtaan, jumittua omiin ajatusvinoimiin tai antaa yksipuolista palautetta. Sellaista pomoa harva haluaisi. Ihanteellinen pomo olisi kuunteleva, ymmärtävä, tunnetaitoinen, auttava ja kannustava – siis myötätuntoinen ja myötäelävä. Hän osaisi herättää itsessään ja muissa tunnetiloja, joiden myötävaikutuksella päästäisiin eteenpäin tehtävissä. Koska tunteet vaikuttavat keskeisesti kaikkeen suoriutumiseen, on ensiarvoisen tärkeää oppia johtamaan omaa ja toisten toimintaa tunnetilojen kautta (Rantanen 2013, 17–20).

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan myötäelämistä sekä siihen läheisesti liittyviä tunnetiloja: sääliä, sympatiaa ja myötätuntoa.  Pääpaino on itsemyötäelämisen käsitteessä elementteineen ja vaikutuksineen. Lopuksi pohditaan sen merkitystä työelämässä ja oppimisen tärkeyttä jo opiskeluvaiheessa, koska se voi tuoda positiivisuutta elämään yleensäkin.

Tunnetiloja säälistä myötäelämiseen

Sääli, sympatia, myötätunto ja myötäeläminen vaikuttavat yhtäkkiä ajatellen samansisältöisiltä käsitteiltä. Ne kaikki ilmentävät ihmisille ominaista herkkyyttä ja reagointia toisten tunnetiloihin, mutteivat ole täydellisiä synonyymejä toisilleen.

Säälin tunne herää yleensä silloin, kun havaitaan muiden epäonnisuutta tai kärsimystä, etenkin jos se vaikuttaa kohtuuttomalta. Antiikin ajan kirjallisuudessa sillä viitataan ahdistukseen, jota yksilö tuntee kohdatessaan kärsiviä. Säälin käsitteeseen liittyy näkemys siitä, että sääliä tunteva on sääliteltävää paremmassa asemassa, ylempiarvoinen. (Palmén 2024.)

Sympatia tulee kreikankielisestä sanasta sympatheia, joka tarkoittaa ”olla kärsimässä yhdessä” (Soto-Rubio & Sinclair 2018). Humen (2007, 206) mukaan sympatialla viitataan ihmisen kykyyn aistia tunnetasoisesti toista ihmistä ja ottaa osaa hänen tunnetilaansa (Hume 2000, 206).

Englanninkieliset sanat empathy ja compassion ovat lähes poikkeuksetta saaneet suomenkieliseksi käännöksekseen yhden ja saman sanan: myötätunto. Myötätunto (empathy) ja myötäeläminen (compassion) eivät kuitenkaan ole synonyymejä.

Empatian eli myötätunnon käsite tutkimuskontekstissa levisi Saksasta 1800-luvulla psykologian tutkimuksen parista. Termillä Einfühlung tarkoitettiin toisen ihmisen tuntemusten sisään menemistä eli eläytymistä (Tavis & Lupushor 2022, 69). Myötätunto on kykyä tuntea toisen vaikeuksiin liittyviä tunnetiloja ja vastata niihin ystävällisesti ilman tuomitsevuutta (Tzouramani 2017, luku 10). Tämä kyky on tärkeä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, sillä se mahdollistaa syvemmän keskinäisen yhteyden ja ymmärryksen.

Compassion eli myötäeläminen menee myötätuntoa pidemmälle: siinä toisen ihmisen vaikeuksien aistimisen ja ymmärtämisen lisäksi herää halu auttaa häntä selviytymään. Tämä edellyttää myötätuntoista asennoitumista ja aitoa syventymistä toisen tilanteeseen kokonaisvaltaisesti sekä konkreettisten suuntaviivojen ja resurssien tarjoamista (Hakanen, Kuusela & Pessi 2017, 283).  Maailmanlaajuisesta hyväntekeväisyydestä tunnetun Äiti Amman mukaan myötäelämisessä yhdistyvät sydän ja äly vilpittömänä yrityksenä nähdä asiat laajemmasta näkökulmasta ja soveltaa kunnioituksen, rohkaisun ja huolenpidon periaatteita (Amritaswarupananda 2017, 81, 189–190). Hougaardin (2021) mukaan myötäeläminen on inhimillisyyttä ja aitoa toisista välittämistä, myös rankkoja työasioita ratkottaessa.

Kuviossa 1 selkiytetään säälin, sympatian, myötätunnon ja myötäelämisen käsitteet.  

Itsemyötäeläminen

Itsemyötäelämisen käsitteeseen sisältyy aiheen johtavan tutkijan Neffin (2023) mukaan kolme elementtiä: tietoinen läsnäolo, ymmärrys yhteisestä ihmisyydestä ja ystävällisyys itseä kohtaan.

Tietoinen läsnäolo on pilari, jolla itsemyötäeläminen lepää. Voidakseen osoittaa itselleen huolenpitoa ja itsemyötäelämistä, ihmisen on ensin tunnistettava ja hyväksyttävä oma tilanteensa ja olonsa. (Neff 2023.) Tietoisen havainnoinnin avulla päästään kussakin hetkessä kiinni omiin aitoihin tunteisiin, ajatuksiin ja kehon tuntemuksiin, ilman niiden epämukavuuden vähättelyä tai liioittelua (Shapiro, Carlson, Astin & Freedman 2006).  Tietoisen läsnäolon puuttuessa ihminen voi loputtomasti vatvoa tai täysin torjua hankaluuksiaan esimerkiksi silloin, kun hän ei halua kohdata tilannetta ja sen nostattamia tunteita (Juote & Rasanen 2025, luku 1). Negatiivisten tunnetilojen alhossa kannattaa siis keskittyä ajattelemaan, että vaikka juuri nyt tuntuukin kaikin puolin kurjalta, on parasta rauhassa pysähtyä tunnustelemaan tilannetta eri näkökulmista.  

Epäonnistumisen ja vaikeuksien hetkellä ihminen on taipuvainen ajattelemaan, että vain hänellä on vaikeaa ja hän on siten muista poikkeava. Se luo irrallisen ja yksinäisyyden tunteen, joka vain pahentaa kärsimystä. Ymmärrys yhteisestä ihmisyydestä tarkoittaa sitä, että ihminen hyväksyy epätäydellisyyden, erehtymisen ja kärsimyksen osana ihmisyyttä, hän itse ei siis ole poikkeava kärsiessään. Tämän ymmärtäminen auttaa tuntemaan itsensä osaksi ihmiskuntaa ja kokemaan yhteyttä muihin. (Neff 2023, 196). Vaikeuksien keskellä on hyvä muistuttaa itselleen, että kaikki ihmiset kokevat vaikeuksia ja kärsimystä, sillä ne kuuluvat lähtemättömästi ihmisenä olemiseen.

Ystävällisyys itseä kohtaan ei ole vain itsekriittisyyden välttämistä, vaan arvostavaa ja hyväksyvää huolenpitoa omasta itsestä ja suoriutumisesta. Myötäelävä asennoituminen itseä kohtaan auttaa tunnistamaan ja hyväksymään oman olon ja tilanteen sekä omat puutteet ja haasteet. Se auttaa pääsemään vaikeuksissa lannistumisen yli kannustamalla eteenpäin, tarvittaessa ravistelevan muttei tuomitsevan, itsepuhelun kautta. Rohkaiseva ja hyväntahtoinen oman itsen kohtelu herättää samoja positiivisia tuntemuksia kuin muilta saatu vastaava kohtelu. (Neff 2023, 195.) Haasteellisissa tilanteissa siis ei kannata takertua riittämättömyyden tunteeseen ja itsesyytöksiin, vaan pysähtyä kysymään itseltään: Millä konkreettisilla teoilla voisin tukea ja auttaa itsestäni tässä hankalassa tilanteessa? Miten motivoin itseäni?

Kuviossa 2 esitetään itsemyötäelämisen kolme peruselementtiä vastinpareineen. Tietoinen, ymmärtävä ja ystävällinen huolenpito itsestä luo turvallisuutta ja yhteyttä itseen ja muihin. Itsemyötätunnon puutteessa ihminen ei löydä vaikeaan tilanteensa parhaiten sopivia ratkaisuja, vaan pitäytyy kaavamaisissa toimintamalleissa. (Juote & Rasanen 2025, luku 3.)

Neff on rakentanut vastinpareista validoidun itsemyötäelämisen mittariston Self-Compassion Scoren (SCS), jolla ihminen voi arvioida omaa asennoitumistaan vaikeuksiensa kohtaamiseen (Juote & Rasanen 2025, luku 1.)

Itsemyötäelämisen vaikutukset

Itsemyötäelämisen ja siihen liittyvien interventioiden vaikutuksista on tehty lukuisia tutkimuksia, jotka pääsääntöisesti kohdistuvat psykososiaalisen hyvinvoinnin osa-alueisiin.

Zeissin, Dickhäuser ja Garbade (2015) havaitsivat meta-analyysissään itsemyötäelämisen ja psykologisen hyvinvoinnin olevan selkeästi positiivisesti riippuvaisia toisistaan. Tätä vahvistaa MacBethin ja Gumleyn (2012) meta-analyysi, jossa havaittiin vähäisen itsemyötäelämisen indikoivan heikkoa hyvinvointia, kuten masennusta.  Tietoinen läsnäolo, rakastava ystävällisyys ja myötätuntoiset interventiot osoittivat toimivan ahdistuksen lievittämisessä ja hyvinvoinnin edistämisessä, mikä näkyi negatiivisten tunteiden vähenemisenä ja positiivisten tunteiden lisääntymisenä.

Lukuisissa eri tutkimuksissa käytetyn Neffin itsemyötäelämisen mittariston (SCS) korkeat pistemäärät ovat osoittaneet tutkittavien henkilöiden onnellisuuden tunteen, optimismin ja elämään tyytyväisyyden lisääntymisestä. Itsemyötäelämisen on havaittu antavan keinoja ahdistuksen, masennuksen ja stressin lievittämiseen. Näin myös resilienssi ja kokonaisvaltainen psyykkinen hyvinvointi ovat vahvistuneet. (Juote & Rasanen 2025, luku 1.)

Useiden tutkimusten mukaan itsemyötäeläminen edistää työperäisistä jännitteistä selviytymistä ja hidastaa tai ehkäisee työuupumuksen kehittymistä. Itsemyötäelämistä osoittamalla ihminen voi säilyttää tasapainoisen näkemyksen negatiivisiin asioihin työssään ja estää siten kyynistymistä ja riittämättömyyden tunteita. Koska itsemyötäelämisellä on osoitettu olevan merkittävä vaikutus työuupumisen ja työperäisen stressin ehkäisyyn, tutkimuksissa on suositeltu itsemyötäelämisen taitojen parantamiseen tähtääviä koulutuksia ja interventioita järjestettäviksi työyhteisöissä. (Hashem & Zeinoun 2020, 2547–2549.)

Tutkittaessa myötäelävää johtajuutta työyhteisöissä on havaittu, että se syventää keskinäistä luottamusta ja lojaalisuutta sekä motivoi jatkuvaan kehittymiseen. Vaikeissa tilanteissa aidosti myötäelävä johtaja on läsnä, rohkea ja suora, pitäen tavoitteiden saavuttamisen rinnalla huolta myös itsestään. (Hougaard 2021.) Mitä itsemyötäelävämpi johtaja on, sitä todennäköisemmin hän kohtelee tiimiään samalla ystävyydellä ja arvostuksella.  Näin ollen voidaan päätellä johtajan itsemyötäelämisen vaikuttavan positiivisesti kokonaiseen työyhteisöön, sen kulttuuriin ja menestykseen.

Tutkimustiedon perusteella itsemyötätunnolla vaikuttaa siis olevan useita hyödyllisiä vaikutuksia. Niillä voi olla merkitystä myös työelämän ja yhteiskunnan proaktiivisena muutoksen voimana.

Kannattaa oppia!

Laurea kouluttaa osaajia monenlaisiin työyhteisöihin useille eri aloille. Tutkinnoista valmistuneet työskentelevät toimihenkilöinä, asiantuntijoina, esihenkilöinä ja johtajina jatkuvasti uudelleenmuovautuvassa työelämässä, jota he itse rakentavat omien osaamistensa, arvojensa ja asenteidensa pohjalta. Jolleivat muita, he johtavat vähintäänkin itseään, ja tuovat oman panoksensa (työ)yhteisöjensä kulttuureihin. Itseen kohdistuva myötäeläminen luo kestävän perustan omalle hyvinvoinnille ja resilienssille. Se vahvistaa myötäelämistä muitakin kohtaan ja lisää onnellisuuden tunnetta. Näistä syistä kyseinen taito on tärkeä oppia jo opiskeluvaiheessa, mieluiten johtamisen perusopinnoissa ja opettajien aidolla esimerkillä.  Dalai Laman (2021) sanoin: ”Jos haluat muiden olevan onnellisia, ole myötäelävä. Jos haluat itse olla onnellinen, ole myötäelävä.”

Kirjoittaja

Elina Wainio työskentelee Laurea-ammattikorkeakoulussa liiketalouden lehtorina erityisesti johtajuuden ja henkilöstöjohtamisen opinnoissa. Hänelle läheisiä teemoja ovat ihmislähtöinen johtajuus, itsejohtaminen sekä monimuotoisten työyhteisöjen johtaminen. Hänestä aito johtajuus ilmenee luottamuksena, vuorovaikutuksellisena oppimisena ja ihmisten voimavarojen vahvistamisena.