Keskusteluja, varjostusta, ohjaajan läsnäoloa. Näitä kaivattiin, kun testattiin kännykkäsovelluksen apua perehdytyksen jälkeisenä aikana. Ihmiseltä saatavaa tukea sovellus ei siis pystynyt korvaamaan, mutta sillä oli omat etunsa.
Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa testataan konsepti-ideaa kännykkäsovelluksesta, jonka päätarkoituksena on tukea erilaisten osaamisen kehittämisen tavoitteiden saavuttamisessa (Suomala & Räsänen 2020). Sovelluksen etuna on sen saavutettavuus: se kulkee kännykässä mukana ja on käytettävissä ajasta ja paikasta riippumatta. Lisäksi sovelluksen toteutuksessa on mahdollista huomioida käyttäjäystävällisyys esimerkiksi poistamalla tarpeen kirjautumiselle ja suosimalla simppeliä käyttöliittymää, jossa navigointi on nopeaa.
Personal Digital Coach (PDC) -nimeä kantavaa sovellusta pilotoitiin ensimmäisen kerran vuodenvaihteessa 2020-2021. Kokeilusta opittiin muun muassa, että liian vapaa osaamisen kehittämisen tavoitteen asettaminen oli käyttäjilleen haastavaa, minkä lisäksi sovelluksen antama tuki jäi liian yleiseksi. Tämän pohjalta sovellusta päätettiin pilotoida rajatummassa ympäristössä. Tällöin tavoitteet olisivat valmiiksi asetettuja ja samoja kaikille, jotta sovelluksen tarjoama tuki voitaisiin kohdentaa paremmin. (Maunula & Turanvuori 2021)
Kokeilu suoritettiin osana FinnairCargon perehdytyksen jälkeistä aikaa. Idea oli, että perehdytyksen jälkeen työntekijä ei jäisi yksin vaan hänellä olisi keino ilmoittaa kohtaamistaan vaikeuksista ja saada neuvoja ja apua. Tarkoituksena oli PDC:n avulla tarjota tukea työntekijälle uusien tehtävien parissa sekä kerätä perehdytysprosessin kehittämistä varten tietoa.
Perehdytettävien sanoma oli selvä: ohjeita antava kännykkäsovellus ei tue tarpeeksi vaan uusia tehtäviä tehdessä kaivataan tukea elävältä ihmiseltä. Halutaan vuorovaikutusta ja palautetta omasta kehityksestä. Niin kauan kuin sovellus ei voi näitä tarjota, se ei voi tyystin korvata ihmistä.
Vaikka tuen suhteen sovellus jäi riittämättömäksi, vastasi se hyvin toiseen asetettuun tavoitteeseen eli perehdytysprosessia tukevan palautteiden keräämiseen. Kehitysehdotuksia annettiin sekä sovelluksen kautta että sen kirvoittamina käydyissä keskusteluissa. Sovellus toimi hyvänä väylänä ottaa asiat matalalla kynnyksellä puheeksi.
Pilotin esilletuomien kehityskohteiden seurauksena tarkasteltiin perehdytysprosessia niin sovellusta testanneiden perehdytettävien kuin johdon osalta. Perehdytettävät kertoivat kaipaavansa enemmän tukea, joten nyt ideoitiin yhdessä konkreettisia keinoja tuen antamiseen. Työntekijöiden toiveissa korostui aidon ihmisen läsnäolo. Haluttiin keskusteluja, varjostusta työtehtäviin totuttelun yhteydessä ja ohjaajan läsnäoloa. Yksi syy vuorovaikutuksen kaipuulle voi olla, että uutta työtä oppiessa halutaan saada positiivista palautetta ja ulkopuolista vahvistusta siitä, että osaa.
Mitä opittiin siis PDC:n osalta? Se ettei tekoälyn kehitys ole vielä sillä tasolla, että sovelluksen kanssa voisi tarpeeksi vuorovaikuttaa ja saada kokemusta tuetuksi tulemisesta. Sen sijaan keskustelun avaajaksi puolueeton ja hyvin kuunteleva sovellus sopii hyvin. Vaikka PDC ei siis voi korvata kasvokkaista vuorovaikutusta, se voi sopia tilanteisiin, joissa kasvokkainen ja välitön vuorovaikutus ei ole etäisyyksien, työn organisoinnin tai muun syyn vuoksi realistisesti mahdollista.
Seuraavaksi suunnitellussa pilotissa tarkoituksena on kokeilla PDC:n toimivuutta viestien välittäjänä. Sovellus tarjoaisi helpon ja nopean tavan kertoa työssä kohdatuista haasteista matalalla kynnyksellä ja välittäisi tiedot niille ihmisille, joilla on mahdollisuus puuttua ongelmiin ja tarjota ratkaisua. Näin päästäisiin askel lähemmäs oikeaa vuorovaikutusta. Parhaassa tapauksessa saataisiin hyödynnettyä sekä sovelluksen ja vuorovaikutuksen edut: saavutettavuus ja inhimillinen tuki.
Lähteet:
