Tekoäly on nopeasti vakiinnuttanut asemaansa koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Sairaanhoitajakoulutuksessa sen avulla voidaan harjoitella kliinistä päätöksentekoa, tarjota yksilöllistä palautetta ja kehittää opetusta uusilla tavoilla. Kirjallisuuskatsauksen perusteella tekoälyn suurin arvo ei ole opettajan korvaaminen, vaan oppimisen ja opetuksen tukeminen.

Tekoälyn kehitys ja merkitys sairaanhoitajakoulutuksessa

Tekoäly on kehittynyt nopeasti ja erityisesti laajat kielimallit sekä generatiivinen tekoäly ovat saaneet jalansijaa myös terveydenhuollossa. Niitä hyödynnetään jo kliinisessä työssä, potilasvuorovaikutuksessa ja omahoidossa, ja niiden käyttö voi helpottaa työkuormaa sekä parantaa toiminnan tehokkuutta ja laatua. Tekoälyn yleistyminen edellyttää ammattilaisilta uutta osaamista: teknisten taitojen lisäksi on ymmärrettävä sen tuottaman tiedon luonne, rajoitukset ja eettiset kysymykset. Myös digitaalisten palvelujen kehitys lisää koulutustarvetta. (Niemelä, Kemppainen & Vuollet 2025.)

Sairaanhoitajat ovat keskeinen ammattiryhmä terveydenhuollon alalla, joten tekoälyn integrointi heidän koulutukseensa on tärkeää. Sillä voidaan vahvistaa tekoälyosaamista, mutta myös tukea oppimista. Tekoälyn opetuskäyttö asettaa samalla myös uusia vaatimuksia opettajille. (Euroopan komissio 2026.)

Kirjallisuuskatsaus tekoälyn hyödyntämisestä sairaanhoitajakoulutuksessa

Artikkeli perustuu hoitotyön kliinisen asiantuntijuuden YAMK-koulutuksessa tehtyyn opinnäytetyöhön, joka toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena (Kangasniemi ym. 2013). Tarkoituksena oli selvittää, miten tekoälyä on hyödynnetty sairaanhoitajakoulutuksessa sekä millaisia hyötyjä, mahdollisuuksia ja haasteita sen käyttöön liittyy. Aineisto haettiin systemaattisesti EBSCO CINAHL-, ProQuest Central- ja PubMed-tietokannoista, ja katsaukseen valittiin ennalta määriteltyjen kriteerien mukaan18 vertaisarvioitua tutkimusta. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelemalla, minkä avulla tunnistettiin tekoälyn keskeiset käyttökohteet, hyödyt, mahdollisuudet ja haasteet sairaanhoitajakoulutuksessa. Tuloksien perusteella tuotettiin kehittämisehdotuksia tekoälyn käyttämisestä sairaanhoitajakoulutuksessa. Kirjallisuuskatsauksen menetelmällinen toteutus sekä sen tulokset lähteineen on kuvattu yksityiskohtaisesti opinnäytetyössä, joka on luettavissa Theseus-palvelusta (Kimpimäki & Lönnroth 2026).

Tekoälyn mahdollisuudet sairaanhoitajakoulutuksessa

Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että tekoäly tarjoaa sairaanhoitajakoulutukseen uusia mahdollisuuksia oppimisen, opetuksen ja ohjauksen tueksi. Opinnäytetyössä tunnistettiin useita käyttökohteita, jotka liittyivät erityisesti simulaatio- ja taitoharjoitteluun, palautteen antamiseen, oppimisen ohjaukseen, oppimateriaalien tuottamiseen sekä opetuksen suunnitteluun. Tulokset on raportoitu tarkemmin varsinaisessa opinnäytetyössä, mutta keskeiset käyttötavat on koottu tähän artikkeliin kehittämisehdotuksiksi (Kuvio 1.)

Tekoälyä tulisi hyödyntää ensisijaisesti opetusta täydentävänä ratkaisuna, ei opettajaa tai perinteisiä opetusmenetelmiä korvaavana välineenä. Erityisen hyvin tekoäly soveltuu kliinisen päättelyn, päätöksenteon, viestinnän ja reflektiivisen ajattelun harjoitteluun. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi virtuaalipotilaiden hyödyntämistä simulaatio-opetuksessa, chatbot-pohjaisia harjoituksia potilasohjauksen ja anamneesin teon harjoittelussa sekä tekoälyn käyttöä yksilöllisen palautteen antamisessa. Generatiivista tekoälyä voidaan hyödyntää myös potilastapausten, simulaatioskenaarioiden, harjoitustehtävien ja oppimateriaalien tuottamisessa opettajan työn tukena.

Tekoälyn opetuskäyttö – osaamisvaatimukset ja haasteet

Tekoälyn opetuskäytössä opettajan tekoälyosaaminen on keskeisessä roolissa. Tekoäly soveltuu hyvin oppimisen tukemiseen, ideointiin, harjoitteluun ja palautteen antamiseen, mutta sen tuottamaa sisältöä ei tule käyttää sellaisenaan ilman kriittistä arviointia. Opettajan tehtävänä on arvioida tiedon luotettavuutta ja ajantasaisuutta sekä varmistaa, että tekoälyn käyttö tukee opetukselle asetettuja tavoitteita. Samalla opiskelijoita tulee ohjata ymmärtämään tekoälyn mahdollisuuksia, rajoitteita ja vastuullisen käytön periaatteita osana näyttöön perustuvaa hoitotyötä.

Tekoälyn hyödyntämiseen liittyy myös haasteita, jotka opettajien on tärkeää tunnistaa. Keskeisiä haasteita ovat tekoälyn tuottaman tiedon virheet ja vinoumat, tekniset rajoitteet sekä tietosuojaan ja eettisyyteen liittyvät kysymykset. Tekoäly ei myöskään automaattisesti paranna oppimistuloksia: sen vaikutukset opiskelijoiden osaamisen kehittymiseen vaihtelevat eikä tekoälyä hyödyntävä opetus ole kaikissa tilanteissa perinteisiä opetusmenetelmiä tehokkaampaa.

Kohti pedagogisesti kestävää tekoälyn käyttöä

Tekoälyn merkitys terveydenhuollossa ja koulutuksessa tulee todennäköisesti kasvamaan tulevaisuudessa. Sairaanhoitajakoulutuksessa sen arvo ei kuitenkaan perustu itse teknologiaan, vaan sen tarkoituksenmukaiseen hyödyntämiseen oppimisen ja opetuksen tukena. Yksittäinen opettaja voi aloittaa tekoälyn hyödyntämisen esimerkiksi oppimateriaalien ideoinnissa, harjoitustehtävien laatimisessa tai opiskelijoiden ohjauksen tukena. Samalla tarvitaan koulutusorganisaatioiden yhteisiä linjauksia, osaamisen kehittämistä ja selkeitä toimintamalleja, jotka tukevat tekoälyn pedagogisesti perusteltua, turvallista ja eettisesti kestävää käyttöä. Laurea-ammattikorkeakoulussa tähän on onneksi tartuttu muun muassa tarjoamalla henkilöstölle tekoälykoulutusta.

Tekoäly tarjoaa opettajalle monia soveltamisen mahdollisuuksia, mutta erityisesti opiskelijoiden tekoälyn käyttö puhututtaa opettajia ja aiheuttaa myös huolta. Julkisessa keskustelussa on tuotu esiin huoli jopa kokonaan tekoälyn avulla suoritettavista tutkinnoista. Sairaanhoitajakouluttajat toki tietävät, ettei sairaanhoitajaksi voi pelkän tekoälyn turvin valmistua, sillä osaamista varmennetaan muun muassa simulaatioilla ja näytöillä. Merkittävä osa opinnoista koostuu kliinisestä harjoittelusta eikä sitä voi suorittaa tekoälyllä. Siltikin on tärkeää pohtia keinoja, kuinka voimme luotettavasti arvioida opiskelijan omaa osaamista tekoälyn tuotosten sijaan. Tekoäly voi olla suurena apuna oppimisprosessissa, mutta kenties arviointi pitäisi erottaa siitä. Tekoälyn suurin pedagoginen arvo ei ole opettajan korvaamisessa, vaan oppimisen, opetuksen ja ohjauksen tukemisessa.

Artikkelissa on hyödynnetty Laurean O365 ympäristöön integroitua Copilot-tekoälyä tekstin jäsentelyn tukena. Kuvio on visualisoitu ChatGPT:n avulla tekijöiden tuottaman sisällön pohjalta. Artikkelin sisältö on kirjoittajien omaa ja perustuu opinnäytetyössä viitattuihin vertaisarvioituihin artikkeleihin.

Lähteet

• Euroopan komissio, Koulutuksen, nuorisoasioiden, urheilun ja kulttuurin pääosasto. 2026. Guidelines on the ethical use of artificial intelligence and data in teaching and learning for educators. Euroopan unionin julkaisutoimisto. Viitattu 11.6.2026
• Kangasniemi M., Utriainen K., Ahonen S., Pietilä A., Jääskeläinen P. & Liikanen E. 2013. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: Eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon. Hoitotiede 25(4): 291–301.
• Kimpimäki, I. & Lönnroth, J. 2026. Tekoälyn hyödyntäminen sairaanhoitajakoulutuksessa– kirjallisuuskatsaus ja ehdotukset käytäntöön. Opinnäytetyö, Laurea-ammattikorkeakoulu. Theseus.
• Niemelä, M., Kemppainen, T. & Vuollet, J. 2025. Artificial intelligence in wellbeing services counties: Management and experts’ perspectives on opportunities, challenges and AI readiness. Finnish Journal of eHealth and eWelfare, 17(1), p. 57.