“Ai onks tää kuvisluokka?”

Ilmassa on ihmettelyä, odotusta ja innostusta. Ehkä vähän jännitystäkin. On alkamassa keväällä 2024 aloittaneen sosionomiryhmän viimeinen ryhmämuotoinen tuutorohjaustapaaminen Kohtaamistaiteen äärellä. Ylävitosia heitellään, halataan, ilahdutaan kohtaamisista. Ilmassa kuplii odotus. Ollaan yhdessä, tutussa porukassa, mutta uuden äärellä.

Tässä tekstissä tarkastellaan Kohtaamistaiteen ohjaamisen kokemuksia ja mahdollisuuksia osana tuutorohjausta. Tekstissä pohditaan, minkälaista on ohjata Kohtaamistaidetta vertaisille ja toisaalta myös minkälaisia mahdollisuuksia Kohtaamistaide tarjoilee opiskeluhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden tukemiseen. Tekstin kirjoittajat, kolme Laurean opiskelijaa ja heidän tuutoropettajansa, toteuttivat omalle tuutorryhmälleen Kohtaamistaiteen ohjauskerran, jonka innoittamana teksti sai alkunsa.

Kuva 1: Vesivärimaalausvälineet (Kukkonen 2026)

Kohtaamistaiteesta

Kohtaamistaide® on ryhmämuotoinen taidetyöskentelymenetelmä, joka on kehitetty Laureassa japanilaisen Clinical Art -menetelmän pohjalta. Menetelmä on strukturoitu malli, jossa on kolmivaiheinen rakenne.  Virittäytyminen, taidetyöskentely ja arvostus muodostavat vuorovaikutuksellisen ja itseilmaisuun rohkaisevan kokonaisuuden. Työskentely on vaiheistettu niin, ettei aiempi taiteen tekemisen kokemus määritä sitä – jokainen osaa ja voi osallistua omista lähtökohdistaan käsin.  Kohtaamistaiteessa painottuvat havainnot, kokeminen, kohtaaminen, ilo ja arvostus.  (Laurea-ammattikorkeakoulu 2026.)

Kohtaamistaiteessa on selkeät vaiheet, jotka tuovat turvallisuutta ja ohjaavat läsnäoloon. Työskentelyssä edetään ohjauksessa yhdessä vaihe kerrallaan keskittyen meneillään olevaan. Työskentelyyn liittyy keskeisenä osana virittäytyminen, jonka avulla osallistuja voi pysähtyä kohtaamaan itsensä sekä ryhmän. Lisäksi virittäytyminen avaa aisteja taiteen matkaan heittäytymiselle. Kohtaamistaiteessa on läsnä myös yllätyksellisyys. Kun edetään yhdessä ohjatusti, tulevan vaiheen salaisuus pitää liikkeen yllä ja tekemisen elämyksellisenä. Työskentely päätetään valmiiden töiden, ja niiden kautta tekijöiden, arvostukseen – yhdessä nähdään ja tullaan nähdyksi. (Laurea-ammattikorkeakoulu 2026.)

Kokemuksia Kohtaamistaiteen ohjaamisesta vertaisille

Kohtaamistaiteen suunnittelu vertaisille tuntui samaan aikaan luontevalta mutta myös hieman haastavalta. Vertaisryhmän tunteminen helpotti työskentelyn suunnittelua, sillä meillä ohjaajilla oli tuttujen osallistujien elämäntilanteista, opintojen vaiheesta ja ryhmän yleisestä ilmapiiristä ymmärrystä. Toisaalta juuri tuttuus loi myös erityistä vastuuntuntoa: halusimme luoda aidosti turvallisen ja osallistavan kokemuksen ihmisille, joiden kanssa opiskelemme arjessa.

Suunnitteluvaiheessa pohdimme, että Kohtaamistaide saattaa avata osallistujissa kuvataiteen tekemiseen liittyviä muistoja. Otimme huomioon, että työskentely voisi herättää epävarmuutta ja sen myötä haavoittuvuutta, kenties riittämättömyyden tai osaamattomuuden kokemuksia voimaannuttavien tunteiden ja kuvataiteellisten elämysten kokemisen sijaan. Tämä vahvisti ajatustamme siitä, kuinka tärkeää on rakentaa työskentelyyn riittävän matala kynnys, sallivuus ja kokemus turvasta. Toisaalta tiedostimme, että ohjaajana voi välillä olla liioitellunkin varovainen, kun ottaa tämän kaltaisia seikkoja huomioon.

Suunnittelun lähtökohtana oli toteuttaa työ, joka havainnollistaisi Kohtaamistaiteen keskeisiä piirteitä, mutta joka liittyisi teemaltaan luontevasti ryhmän viimeiseen yhteiseen tuutorohjaustapaamiseen. Kohtaamistaiteen taidemenetelmiä -kirjassa (Peräniitty 2019) kuvattu “Ovi unelmiin” -työ valikoitui toteutettavaksi, koska sen teema unelmien tutkimisesta resonoi hyvin osallistujien loppuvaiheen opiskelutilanteen kanssa.  Työ mahdollisti omien unelmien tarkastelun sekä konkreettisella että symbolisella tasolla – liittyivät ne sitten opintoihin, työelämään tai yksityiselämään.

Koimme alkuperäisen Ovi unelmiin -työn ohjeistuksen inspiroivaksi, mutta ensimmäiseksi Kohtaamistaidekokemukseksi hieman liian vapaamuotoiseksi. Tiesimme, että ryhmässä on paljon opiskelijoita, joille ohjauksemme olisi ensimmäinen kosketus Kohtaamistaiteeseen. Muokkasimme työskentelyä siten, että siihen tuli enemmän vaiheittaista etenemistä ja rakenteellista tukea. Toimme työskentelyyn mukaan vesiväreihin tutustumisen, laveerauksen sekä vaiheittaisen siirtymisen suurista ja abstrakteista pinnoista kohti tarkempaa ja yksityiskohtaisempaa kuvakieltä. Näin toimme työhön selvemmin Kohtaamistaiteen ydinpiirteitä ja samalla pyrimme madaltamaan osallistumisen kynnystä sekä tukemaan erityisesti niitä osallistujia, joille kuvallinen ilmaisu tai maalaaminen ei ollut entuudestaan tuttua.

Kuva 2: Ovi unelmiin -taidetyöskentelyä (Kukkonen 2026)

Kohtaamistaiteessa kohdataan monella tasolla. Yksilö kohtaa muut ohjauksessa olevat henkilöt, taidemateriaalit ja työskentelyn kautta avautuvat muistot, mielikuvat sekä mielenyhtymät (Rankanen & Pusa 2014). Kohtaamistaide ei ole kuitenkaan taideterapiaa, ja ohjauksessa on oleellista ohjata ryhmää tarkastelemaan ympäröivää maailmaa sisäänpäin kääntymisen sijaan. Ovi unelmiin -työskentelymme oli tarkoitus tarjota mahdollisuus pysähtyä omien ajatusten, toiveiden ja tulevaisuuden äärelle turvallisessa ja ei-arvioivassa ilmapiirissä. Toisaalta osallistuminen ei vaatinut omien henkilökohtaisten kokemusten ja ajatusten avaamista, jos niin ei halunnut.

Kokemuksemme mukaan, Kohtaamistaiteessa tiivistyy ohjaajuuden perustavanlaatuinen ydin: pysähtyminen kohtaamisen äärelle, jossa toinen ihminen kohdataan tasavertaisena yksilönä. Taidetyöskentelyissä pyritään luomaan jokaiselle puitteet kokea luovuuden eheyttävää voimaa. Kohtaamistaiteen peruselementteihin lukeutuvat moniaistisuus, vaiheittaisuus, yllätyksellisyys, ohjeiden selkeys ja tiiviys, kokonaisvaltainen suunnittelu, kauneuden sekä elämän arvostus. Näistä on myös hyvä ohjaaminen tehty – Kohtaamistaiteen periaatteet ovat hyvän ohjaajuuden periaatteita myös muissa ohjauksen konteksteissa.

Kohtaamistaide yhteisöllisenä ja opiskeluhyvinvoinnillisena tekona

Kohtaamistaide tarjoaa monipuolisia ja elämyksellisesti kokonaisvaltaisia mahdollisuuksia opiskeluhyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden tukemiseen. Korkeakouluopinnoissa ovat valitettavan usein läsnä kiire, kuormitus, suorittaminen sekä epävarmuus tulevaisuudesta. Kohtaamistaiteessa osallistujat kohtaavat taidemateriaalin ja taidetyöskentelyn välityksellä itsensä saman aikaisesti kuin kohtaavat ympäröivän yhteisön (Rankanen & Pusa, 2014, 14). Kohtaamistaiteessa ei ole oikeita tai vääriä vastauksia eikä tarvetta onnistua tietyllä tavalla, mikä myös meidän ohjauksestamme saadun palautteen mukaan vapautti monia osallistujia tekemisessään. Kohtaamistaiteen äärellä on mahdollista vetäytyä sivuun suorituskeskeisestä maailmasta – kohtaamaan luovuuden äärellä.

Ohjauksessamme yhteisöllisyys syttyi eloon jo ennen varsinaista Kohtaamistaide-osion alkamista opiskelijoiden saapuessa tilaan. Ryhmän tuttuus, yhteinen opiskelutaival ja jaettu kokemus sosionomiopinnoista loivat tilanteeseen oman erityisen tunnelmansa. Aloitimme päivän yhteisellä kahvihetkellä, jossa ryhmään vuosien saatossa rakentunut turvan tunne tuntui olevan jo läsnä. Tämä mahdollisti Kohtaamistaiteen ohjaukseen siirtymisen hyvätahtoisen vitsailun ja muun kepeän ja lämpimän kommunikoinnin kautta.  Taidetyöskentelyn aikana havaitsimme, kuinka alkuhetken riehakas ja puhelias “vitsailuvaihde” muuttui rauhalliseksi ja hiljaisuudessa tapahtuvaksi yhdessä olemiseksi, jossa jokainen keskittyi omaan tekemiseensä.

Osalle osallistujista luovan ja kuvallisen menetelmän kautta työskentely ei ollut ehkä mieluisinta, mutta oli ilo nähdä ryhmän heittäytyvän yhteisen kohtaamisen äärelle taidetyöskentelyn kautta. Pohdimme, että kenties ryhmän vahva yhteisöllisyys oli itsessään motivaatio tulla paikalle. Kohtaamistaiteen parissa opiskelijaryhmän yhteenkuuluvuus voi vahvistua kokemuksellisen ja luovan toiminnan kautta, jossa osallistujat saavat toisiltaan arvostusta omalle ilmaisulleen.

Kuva 3: Yhteisen Kohtaamistaidetyöskentelyn äärellä (Kukkonen 2026)

Hyvinvoinnin näkökulmasta merkityksellistä Kohtaamistaiteen ohjauksessa on myös taidetyöskentelyssä läsnäoloon keskittyminen. Meille oli tärkeä tukea tätä ohjauksessamme. Moni opiskelija elää arjessa jatkuvan informaation, aikataulujen ja keskeneräisyyden keskellä.  Kohtaamistaiteen vaiheittainen rakenne tukee keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Kohtaamistaiteen ohjauksessa huomio suunnataan vaihe vaiheelta seuraavan hetkeen, esimerkiksi käsillä olevaan väriin, veden liikkeeseen paperilla tai siveltimen jälkeen. Taidetyöskentelymme aikana oli nähtävissä rauhoittumista, keskittymistä ja meille ohjaajille tuli tunne siitä, että osallistujat olivat hetkessä läsnä.

Vertaisten kanssa toteutettu luova toiminta voi vahvistaa kokemusta kuulumisesta ryhmään. Opiskeluhyvinvointi ei rakennu vain yksilön jaksamisesta, vaan myös yhteydestä toisiin ihmisiin. Yhteinen taidetyöskentely luo tilaa kohtaamiselle, joka eroaa tavallisesta luokkahuonevuorovaikutuksesta. Luovan tekemisen äärellä tutut opiskelijatoverit kohdataan uudella tavalla, ja tämä voi tuoda esiin uusia puolia yksilöistä, kun huomio suuntautuu pois opiskelusta kohti yhdessä tekemistä taiteen äärellä. Keskustelun lisäksi yhteyttä voidaan rakentaa ja syventää esimerkiksi nonverbaalin kommunikoinnin, jaetun tekemisen sekä kokemusten sekä toisten töiden äärelle pysähtymisen kautta. Tällainen uudenlainen kohtaaminen voi parhaimmillaan vahvistaa keskinäistä ymmärrystä ja kokemusta siitä, että on hyväksytty ja arvokas jäsen ryhmässä: saa tulla nähdyksi myös muissakin rooleissa kuin opiskelijana.

Tämän kokemuksen perusteella Kohtaamistaide toimii luontevana menetelmänä opiskelijoiden hyvinvointia tukevassa toiminnassa, ryhmäytymisessä, opintojen nivelvaiheissa tai urasuunnittelun yhteydessä. Luovat ja toiminnalliset menetelmät voivat tarjota opiskelijoille mahdollisuuden pysähtyä oman tilanteensa äärelle tavalla, johon pelkkä keskusteluun nojaava ohjaus ei yksin yllä.

Kohtaamistaiteesta tarjoumia tuutorohjaukseen

Opettajatuutorin näkökulmasta on aina ilo seurata opiskelijoiden osaamisen kehittymistä pidemmällä aikavälillä, pitkin heidän opiskeluaikaansa Laureassa. Tämä Kohtaamistaiteen ohjaus oli tästä näkökulmasta erityinen. Molemmat paikalla olleet opettajatuutorit pääsivät näkemään ja kokemaan meiltä valmistuneiden Kohtaamistaiteen osaajien ohjausta. Ohjauksen roolit ikään kuin kiepautettiin tällä viimeisellä ryhmänohjauskerralla toisin päin ja saimme maistiaisen tulevien sosionomin ryhmänohjaustaidoista. Tuutorohjauksessa on hedelmällistä käyttää tietoisesti tällaista roolien ja vastuiden häivytystä. Tuutorohjauksessa voimme tukea opiskelijoiden toimijuutta ja osaamisen kehittymistä esimerkiksi mahdollistamalla tällaista erityisosaamiseen liittyvää toimintaa.

Kohtaamistaide istuu menetelmällisesti mainiosti tuutorohjaukseen. Tuutorohjaukselle oleelliset elementit, hyvinvoinnin tukeminen sekä vuorovaikutuksellisuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen, ovat Kohtaamistaiteessa kokonaisvaltaisesti läsnä. Kohtaamistaiteessa, yhteisen tekemisen äärellä, inspiroidutaan yhdessä taiteen tekemiseen ja heittäydytään esteettiseen iloon sekä onnistumisen kokemuksien arvostukseen. (Niiniö, 2014, 20). Yhteisen, valmiin pöydän äärelle istahdetaan kohtaamaan juuri sen hetkisestä tilanteesta käsin, ja luova toiminta tukee hetkeen tarttumisessa ja siihen asettumisessa.

Kohtaamistaiteen elementeistä erityisesti yhteisöllisyys ja arvostus tuovat ryhmään ja ryhmähenkeen oleellisen voiman. Kohtaamistaiteen avulla voidaan ryhmänä ja yksilöinä lähestyä jotakin opinto- tai uraohjaukselle merkityksellistä. Kohtaamistaide osana tuutorryhmänohjausta taipuu varmasti mihin tahansa kohtaan ryhmän ja opintojen vaihetta. Meidän ryhmällemme tämä Kohtaamistaiteen äärelle kokoontuminen päätti ryhmän yhteisen, lähes kolmevuotisen taipaleen. Kokemuksemme perusteella Kohtaamistaide sopii upeasti opintojen päätökseen, jonka kautta avautuu ovi kohti uusia unelmia.

Kuva 4: Ovi unelmiin -taidetyöskentelyn viimeistelyä (Kukkonen, S. 2026)

Tekoälyä on käytetty tukiälynä tekstin jäsentelyssä.

Lähteet

• Laurea-ammattikorkeakoulu 2026. Kohtaamistaide. Viitattu 9.8.2026.
  
• Niiniö, H. 2014. Tavoitteellisuus ja työnohjaus Kohtaamistaiteessa, 20–23. Teoksessa: Pusa, T. (toim.) 2014. Kohtaamistaide – Käsikirja ohjaajalle. Laurea Julkaisut.
  
• Peräniitty, A-K. (toim.) 2019. Kohtaamistaiteen taidemenetelmiä. Suomen Kohtaamistaide ry.
• Rankanen, M. & Pusa, T. 2014. Taideterapia ja Kohtaamistaide Suomessa, 10–15. Teoksessa: Pusa, T. (toim.) 2014. Kohtaamistaide – Käsikirja ohjaajalle. Laurea Julkaisut.
  

Upotetut linkit

Kohtaamistaide: https://smart.laurea.fi/kohtaamistaide/