Työnhaku tökkii, jos ei tiedä, mitä haluaa

Urajumi. Työnhaku ei tuota tulosta tai se ei innosta pätkääkään. Haastattelukutsuja ei kuulu tai oma uramaisema on sumun peitossa. Kun harjoittelu- tai työpaikan hakeminen ei tuota tulosta, voi ratkaisu olla yllättävän lähellä. Se ei kuitenkaan aina ole helppo. Usein kysymys on joko oman soveltuvuuden tunnistamisen vaikeudesta tai siitä, että haetaan paikkoja, joita ei edes haluta saada. Vaikka aika usein kysymys on ihan vain heikoista työnhaun asiakirjoista, eli CV:stä ja hakemuksesta, keskitytään tässä artikkelissa nimenomaan ”vääränlaisten” töiden hakemisen aiheuttamaan tuskaan sekä epätietoisuuteen omista uranäkymistä – ja miten niitä voisi tunnistaa itsessä ja muissa.

Älä rajoita vaihtoehtojasi siihen, mitä jo osaat

Vääränlaisia tehtäviä – eli sellaisia, joita ei ehkä edes haluaisi tehdä – ajaudutaan hakemaan esimerkiksi silloin, kun työnhakua pohditaan liian osaamislähtöisesti: osaan näitä asioita, joten minun on haettava tällaisia töitä. Kuitenkaan työnhakua ja omaa tulevaisuuttaan ei kannata rajata sen varaan, mitä jo osaa. Koko maailma on kuitenkin työnhakijalle auki ja itseään voi muokata sen mukaan, mitä haluaa tehdä. Kun oma tulevaisuus alkaa selkiytyä, sitä voi lähteä rakentamaan vaikkapa täydennyskoulutuksilla, osa-aikatöillä, kevytyrittäjyydellä, vapaaehtoistoiminnalla ja monella muulla tavalla.

Kun uraohjaukseen saapuvalta opiskelijalta kysyy, minkälaisia töitä hän haluaisi tulevaisuudessa tehdä, alkaa vastaus usein selityksellä siitä, mitä on tehnyt tai mitä osaa tehdä. Tällöin uraohjaaja kysyy tulevaisuutta avaavan kysymyksen, joka saattaa haastaakin opiskelijaa yllättävällä tavalla. Tällainen kysymys voi olla esimerkiksi: Jos nykyistä ammattiasi ei voisi enää tehdä, mitä työtä tekisit? Tämä tai jokin vastaava vaihtoehtojen äärelle pakottava kysymys voi tuoda esiin todelliset haaveet, joita opiskelija ei ole ehkä edes uskaltanut sanoa aiemmin ääneen. Tulevaisuutta avaavan kysymyksen voi kysyä myös itseltään.

Muiden kutsusta eteenpäin

Jos kokemus on, ettei ole koskaan aiemmin hakenut itse töitä, ei ehkä ole edes pysähtynyt pohtimaan, mitä oikeasti haluaisi tehdä. On vain ikään kuin vastannut myöntävästi tarjottuihin mahdollisuuksiin – ja kyllähän se kivalta tuntuu, kun ”vientiä riittää”. Nämä pyynnöt usein perustuvat kuitenkin jonkun muun tarpeeseen: ”Tuo tyyppi osaa asioita, joista olisi hyötyä tiimissäni. Palkkaan siis hänet.” Tämä on toki aivan hyvä lähtökohta pyytäjälle ja kertoo, että pyynnön kohde on tehnyt työnsä hyvin. Se, mitä osaa ja mihin muut haluavat, eivät kuitenkaan automaattisesti ole sama kuin se, mitä itse haluaa.

”Vapaus on mahdollista vain, jos kykenee sanomaan ei” laulaa The Whitest Boy Alive -yhtye kappaleessaan 1517 vapaasti suomennettuna. Toisten ihmisten ehdotukset voivat toki viedä meitä oikeaan suuntaan, mutta vain silloin, kun annamme myöntyvän vastauksemme vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen. Toisaalta, jos ei tiedä, mitä haluaa, voi kyllä-vastaus yllättävään ehdotukseen viedä meitä juuri oikeaan suuntaan, tai ainakin avata ajatteluamme (Clark 2021).

Ohjauksessa opiskelijaa voidaan auttaa arvioimaan saamiaan kutsuja ja ehdotuksia kriittisesti esimerkiksi tällaisilla kysymyksillä: Jos työtä ei olisi suoraan tarjottu sinulle, kuinka kiinnostunut olisit hakemaan sitä? Mitkä ovat suurimpia syitä tehtävän vastaanottamiseen? Jos työtä ei olisi oma-aloitteisesti tullut haettua tai suurimmat syyt ovat esimerkiksi tarjotun työn vastaanottamisen helppous, voi olla syytä pysähtyä harkitsemaan vastausta tarkemmin ja pohtimaan vaihtoehtoja. Joskus vastaan tullut huipputarjous onkin kuin seireeni, joka viettelee mukaansa vain vetääkseen pinnan alle tukehtumaan.

”En tiedä, mikä minusta tulee isona.”

Oman tulevaisuuden pohtiminen ei katso ikää eikä työtilannetta. Yli viisikymppiset alanvaihtajat pohtivat tätä asiaa kenties jopa useammin kuin ensimmäistä tutkintoaan opiskelevat nuoret. Epätietoisuus tulevasta on kuitenkin meitä kaikkia yhdistävä tekijä, vaikka emme kaikki sitä pysähdykään pohtimaan. He, jotka pysähtyvät, löytävät itsensä helpommin itselleen sopivien tilanteiden äärestä. Pysähtyminen itsensä ja mahdollisuuksiensa äärelle on tärkeä osa urasuunnittelua.

Yleinen harhaluulo on, että urasuunnittelu olisi oikeasti suunnittelua. Sitä, että piirretään tarkat suuntaviivat, joita sitten lähdetään askel kerrallaan etenemään ja saavutetaan tavoiteaikataulussa tavoitetila, joka on etukäteen määritelty ja kirjailtu kultaisin kirjaimin sieluun, sydämeen ja jääkaapin oveen. Suunnitelma, kuitenkin, on vain hypoteesi (mm. Torkkola 2015). Sitä pitää olla valmis muuttamaan, kun uutta tietoa joko itsestä tai ympäröivästä maailmasta ilmenee. Liian tiukasti suunnitelmastaan kiinni pitävä menettää monia mahdollisuuksia vain siksi, että ei ollut osannut ennakoida niitä. Sen sijaan ilman suunnitelmaa operoiva voi vapaasti kokeilla melkeinpä mitä tahansa. Jossain täydellisen ennakoinnin ja täydellisen suunnittelemattomuuden välimaastossa on meille jokaiselle sopiva paikka – mutta harvemmin aivan kummassakaan ääripäässä.

Kun suunnitelma ja tahtotila ovat epäselviä, yksi hyvä ajatus on lähteä seuraamaan jotain tässä hetkessä kiinnostavaa asiaa. Huonoimmassakin tapauksessa päätyy edes tekemään jotain, mikä ei vie selkeästi eteenpäin, mutta on kuitenkin siinä hetkessä tavalla tai toisella antoisaa (Clark, 2021). ”Taivaalta tähden valitsen vaikken sitä kiinni saa”, lauloi Suurlähettiläät aikoinaan (1993). Meitä suomalaisia sitoo tässä toisinaan vanha sananlaskumme: joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Saman asian voi kuitenkin nähdä myös positiivisuuden kautta, kuten kaukainen naapurimme Atlantin toisella puolella: reach for the stars and land to the Moon (tavoittele tähtiä ja laskeudu Kuuhun). Mitä isompia tavoittelee, sitä suurempia asioita todennäköisesti päätyy tekemään. Toisaalta eihän katajakaan ole kovin huono lopputulos, kuvaahan se kansamme sitkeyttä ja taipuisuutta vaikeissakin paikoissa. Kurkotelkaamme siis rohkeasti kohti kuusta tai tähtiä.

Tämä artikkeli on osa Laurean urapalvelujen asiantuntijan Esa Hukkasen juttusarjaa, jossa hän käsittelee uraan ja työnhakuun liittyviä teemoja, joita hän kohtaa opiskelijoiden kanssa. Laurean urapalvelut tukee opiskelijoita näissä ja muissa uraan ja työnhakuun liittyvissä asioissa niin yksilötapaamisissa, webinaareissa kuin itseopiskelumateriaaleilla.