Ammattikorkeakoulu, jos jokin, on asiantuntijaorganisaatio. Teknologistuvassa maailmassa tietokoneilla, automatisaatiolla ja viestintäteknologialla yleensä on yhä suurempi merkitys kaikessa työssä ja niin myös asiantuntijatyössä. Siitäkin huolimatta luovassa asiantuntijatyössä erityisen tärkeää on aktiivinen vuorovaikutus, vaikka kehittyvän tekoälyn merkitystä tuodaan yhä useammin myös esiin. Vuorovaikutus on avainasemassa, kun yhdessä opitaan ja kehitetään tutkivalla otteella. Miten siinä onnistutaan korkeakouluyhteisössä?
Korkeakouluyhteisöllä ammattikorkeakoulussa tarkoitetaan ammattikorkeakoululain (3 §) mukaisesti yhteisöä, johon kuuluvat ammattikorkeakoulun opettajat, muu henkilöstö ja tutkintoon johtavassa koulutuksessa olevat opiskelijat. Korkeakouluyhteisö on tyypillisesti suuri yhteisö, johon kuuluu tuhansia ihmisiä. Silloin vuorovaikutus kaikkien kesken on käytännössä lähes mahdotonta. Kaikkien kuuleminen ja huomiointi on kuitenkin korkeakoulun johtamisessa tärkeää. Kaiken kaikkiaan kaikkien osallistumismahdollisuudet korkeakoulun kehittämiseen ovat 2000-luvulla lisääntyneet merkittävästi. Yhteiskehittämisen arvostamisesta ja käyttämisestä on tullut valtavirtaa myös korkeakouluissa. Enää ei niinkään ole kyse osallistamisesta vaan aidosta yhteiskehittämisestä palvelumuotoilun keinoin, jolloin vuorovaikutus on keskiössä.
Kaikki eivät varmasti ehdi kaiken aikaa aktiivisesti osallistumaan yhteiseen kehittämiseen, mutta mahdollisuus siihen on tärkeää myös osallisuuden kokemiseksi ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiseksi. Ja luonnollisesti eri asiat kiinnostavat eri ihmisiä, jolloin ihmiset voivat myös itse valikoida ne osaamisalueet tai toiminnot, joiden kehittämiseen haluavat aktiivisemmin osallistua.
Opiskelijoiden osallistuminen korkeakoulun kehittämiseen on myös vahvistunut 2000-luvulla. Silloin toki keskeisellä sijalla on edustuksellisuus ja opiskelijakunnan kautta osallistuminen, vaikka yhä useammin osallistumismahdollisuus pystytään tarjoamaan jopa kaikille opiskelijoille. Joukkoistamisen kehittyneet tekniset ratkaisut ovat mahdollistaneet tuhansien opiskelijoiden osallistumisen ideoiden keräämiseen ja myös niiden kehittämiseen.
Korkeakoulun johtamisen näkökulmasta korkeakouluyhteisön jäsenten osallistumismahdollisuuksien lisääntyminen korkeakoulun kehittämiseen on todella tärkeää. Yhteiskehittäminen lisää vuorovaikutusta, kehittämistyön laatua ja parantaa lopputulosta korkeakouluyhteisössä. Kun osallistumismahdollisuudet ovat lisääntyneet, on toisinaan toki huomattavissa ”väsymystä” osallistumiseen ja mielipiteiden jakamiseen. Saatetaan jopa todeta, että eikö korkeakoulun johto voisi tehdä tämän asian itse? Siitä ei pidä olla pahoillaan, vaan pikemminkin iloinen. Silloin osallistumismahdollisuuksia on ollut pikemminkin liian paljon kuin liian vähän. Jälkimmäinen on kuitenkin aina huonompi vaihtoehto korkeakouluyhteisössä, jossa halutaan edistää avoimuutta ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä avoimella vuorovaikutuksella, joka on myös korkeakoulun johtamisen ytimessä.
Lähteet:
