Opiskelijan tulevaisuuden taidot – näkökulmia ICL 2026 -konferenssista

Tulevaisuuden taidot ja muuttuva työelämä

Osallistuin syyskuussa 2026 Kölnissä järjestettyyn ICL 2026 -konferenssiin. Olin konferenssissa esittelemässä omaa tutkimuspaperiani, joka koski opetuksen universaalista suunnittelua. ICL 2026 on kansainvälinen konferenssi, jossa käsitellään interaktiivisen ja yhteistoiminnallisen oppimisen sekä insinööripedagogiikan ajankohtaisia tutkimus- ja kehityssuuntia. Konferenssin keskeisiä teemoja ovat muun muassa tekoälyn hyödyntäminen opetuksessa, digitaaliset ja älykkäät oppimisympäristöt, virtuaali- ja etälaboratoriot, XR-teknologiat sekä kestävän ja inklusiivisen koulutuksen kehittäminen (ICL Conference 2026). Yksi konferenssin keskeisistä teemoista oli koulutusohjelmien ja opetussuunnitelmien uudistaminen tekoälyn kehittymisen myötä sekä uusien työelämätaitojen esiin nostaminen.

Konferenssin aluksi konferenssin pääsponsoroijat ja -puhujat kertoivat omia näkemyksiään tulevaisuuden taidoista ja osaamistarpeista. Tallinnan teknillisen yliopiston insinööripedagogiikan professori ja Viron insinööripedagogiikan keskuksen johtaja Tiia Rüütmann (2026) toi esiin, kuinka koulutusohjelmia joudutaan tarkastelemaan uudelleen tekoälyn muuttaessa osaamisen ja työelämän vaatimuksia. Samalla tarvitaan uusia tapoja tehdä opiskelijoiden osaaminen näkyväksi. Hän mainitsi yhtenä mahdollisuutena digitaaliset osaamismerkit (digital badges), jotka tekevät osaamisesta näkyvämpää, joustavampaa ja työelämälähtöisempää.

Rüütmannin (2026) puheenvuoro liittyi laajempaan kysymykseen siitä, miten korkeakoulut voivat vastata työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin. Työelämän murros, automaatio ja generatiivinen tekoäly synnyttävät uusia taitovaatimuksia, joihin koulutuksen tulisi kyetä vastaamaan. Kysymys ei ole kuitenkaan vain uusien sisältöjen lisäämisestä opetukseen, vaan siitä, millaisia oppimiskokemuksia korkeakoulut tarjoavat opiskelijoille.

Professori Paula Miranda Portugalin Setúbalin ammattikorkeakoulusta nosti omassa esityksessään esiin, että tulevaisuuden työelämässä tarvitaan edelleen vahvoja perustaitoja, kuten lukemista, kirjoittamista ja matemaattista osaamista (Miranda 2026). Näiden rinnalle nousevat niin sanotut 2000-luvun taidot. Erityisen tärkeitä ovat kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisukyky sekä kyky arvioida tietoa ja tehdä perusteltuja päätöksiä nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä.

Mielestäni korkeakoulujen tehtävänä on tukea opiskelijoita sellaisten taitojen kehittämisessä, joita teknologia ei helposti korvaa.

Tulevaisuuden työelämässä korostuvat niin sanotut ura- ja elämäntaidot, joita ei välttämättä opeteta omina opintokokonaisuuksina, vaan ne on mahdollisuuksien mukaan sidottu joihinkin opetuskokonaisuuksiin. Näitä taitoja ovat esimerkiksi yhteistyötaidot, digitaalinen lukutaito, luovuus ja oma-aloitteisuus. Niitä tarvitaan uuden tiedon luomisessa, innovaatioiden kehittämisessä ja monimutkaisten ongelmien ratkaisemisessa. Työelämässä tarvitaan asiantuntijoita, jotka kykenevät työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa, tekemään aloitteita ja löytämään uusia ratkaisuja tilanteissa, joihin ei ole valmiita vastauksia.

ICL 2026 -konferenssissa esiin nousseet näkökulmat ovat samansuuntaisia World Economic Forumin Future of Jobs Report 2025 -raportin (2025) kanssa. Raportissa korostuvat tulevaisuuden työelämässä muun muassa analyyttinen ajattelu, resilienssi, joustavuus, luova ongelmanratkaisu, teknologinen lukutaito, tekoälyyn ja dataan liittyvä osaaminen sekä yhteistyötaidot. Samalla kyky oppia jatkuvasti uutta nähdään yhtenä tärkeimmistä tulevaisuuden menestystekijöistä. Työelämän muutoksen ennakoidaan vaikuttavan merkittävään osaan nykyisistä taidoista vuoteen 2030 mennessä. (World Economic Forum 2025.)

Tekoäly, vastuullisuus ja yhteisöllinen oppiminen

Teknologisen kehityksen rinnalla konferenssissa korostui vahvasti vastuullisuus. Wuppertalin yliopiston rehtori Birgitta Wolff (2026) painotti vastuullisen tekoälyn käytön merkitystä ja sitä, että yliopistojen tulee ymmärtää, mitä vastuullinen tekoälyn hyödyntäminen tarkoittaa koulutuksessa. Uusien teknologioiden käyttöönottoa ei tulisi nähdä vain teknisenä uudistuksena, vaan siihen liittyy pedagogisia, eettisiä ja yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Wolffin (2026) mukaan opiskelijoiden tulee ymmärtää tekoälyn mahdollisuudet, mutta sen rajoitukset, riskit ja vaikutukset yhteiskuntaan. Tekoälyn hyödyntäminen edellyttää kriittistä suhtautumista tietoon, eettistä harkintaa sekä kykyä tunnistaa tilanteita, joissa teknologian käyttö vaatii erityistä vastuullisuutta. Generatiivisen tekoälyn yleistyessä opiskelijoiden tulee osata paitsi käyttää uusia työkaluja arvioida niiden tuottaman tiedon luotettavuutta, laatua ja soveltuvuutta erilaisiin tilanteisiin.

Professori Agnieszka Miguel, Seattlen yliopiston sähkö- ja tietokonetekniikan laitoksen johtaja (2026), mainitsi omassa puheenvuorossaan yhteisöllisen oppimisen tärkeyden. Muuttuvassa digitaalisessa ympäristössä opiskelijat tarvitsevat mahdollisuuksia työskennellä yhdessä, ratkaista monimutkaisia ongelmia ja soveltaa oppimaansa käytännössä. Tekoäly ja muut digitaaliset työkalut voivat tukea tätä kehitystä, mutta niiden pedagoginen arvo riippuu siitä, miten niitä käytetään osana oppimisprosessia.
Itse ajattelen, että ryhmätyöt ovat yksi keino kehittää tulevaisuuden taitoja. Opetan tällä hetkellä Laureassa Digital Service Project -opetuskokonaisuutta, jossa kehitetään ryhmissä yritysten toimeksiantoja. Olen huomannut, että yhdessä työskentely tukee vuorovaikutusosaamista, kriittistä ajattelua, luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä sekä kykyä reagoida muutoksiin nopeasti.

Osaamisen näkyväksi tekeminen ja jatkuva oppiminen

Miguel (2026) korosti tiedolla johtamisen merkitystä opiskelijoiden oppimisen arvioinnissa. Hänen mukaansa korkeakoulujen tulisi pystyä arvioimaan aiempaa tarkemmin, mitä opiskelijat todella ovat oppineet. Uusien teknologioiden käyttöönotto tai opetuksen uudistaminen ei yksin riitä. On arvioitava, millaisia vaikutuksia muutoksilla tai uusilla teknologiaratkaisuilla on oppimistuloksiin.

Miguel (2026) nosti esiin yhdenvertaisuuden näkökulman. Keskeinen kysymys on, ovatko kaikki opiskelijat päässeet mukaan uuteen kehitykseen ja uusien taitojen oppimiseen vai ovatko jotkut jääneet kehityksen ja oppimismahdollisuuksien ulkopuolelle. Teknologinen kehitys voi lisätä mahdollisuuksia, mutta samalla on huolehdittava siitä, että kaikki opiskelijat saavat tarvittavan tuen uusien työkalujen ja työskentelytapojen omaksumiseen. Opiskelijoille tulee antaa aikaa ja mahdollisuuksia pohtia, mitä he ovat oppineet, mitä he eivät vielä ole oppineet ja miten heidän osaamisensa on kehittynyt. Reflektio auttaa tekemään oppimista näkyväksi sekä opiskelijalle että opettajalle ja tarjoaa tärkeää tietoa opetuksen kehittämiseen.

ICL 2026 -konferenssin puheenvuorojen perusteella sekä World Economic Forumin Future of Jobs Report 2025 -raportin (2025) mukaan korkeakoulujen tehtävänä ei ole ainoastaan opettaa opiskelijoita käyttämään uusia teknologioita. Yhtä tärkeää on kehittää opiskelijoiden kriittistä ajattelua, yhteistyöosaamista, luovuutta, vastuullisuutta ja kykyä oppia jatkuvasti uutta. Tulevaisuuden työelämä tarvitsee asiantuntijoita, jotka pystyvät yhdistämään teknologisen osaamisen inhimillisiin taitoihin ja jatkuvaan oppimiseen.

Tässä artikkelissa on käytetty Microsoft Copilot -tekoälytyökalua luonnostelun tukena ja kieliasun parantamisessa.