Miten kasvattajat vastaavat lasten ja nuorten kysymyksiin seksuaalikehityksen eri vaiheissa? Seksuaaliterveys ja -väkivaltatyön johtava asiantuntija Tommi P. Pesonen Loisto setlementti ry:stä esitti YLE A-studiossa 29.11.2023 näkemyksen, jonka mukaan seksuaalikasvatusta tulisi nykyajassa tarjota aikuisille ikäryhmille, jotka eivät välttämättä omassa nuoruudessaan ole saaneet tietoa seksuaaliseen kehitykseen, seksuaalioikeuksiin ja seksuaalisuuden puheeksi ottoon liittyvissä asioissa. Hyvinvoiva ja tasa-arvoinen päiväkoti ja koulu -hankkeen seksuaalikasvatuksen osuudessa osallistujien oppimistehtävistä kävi selvästi ilmi varhaiskasvattajien ja opettajien toive lasten ja nuorten seksuaalisen kehityksen ja seksuaalikasvatuksen teemojen sisällyttämisestä osaksi korkeakouluopintoja tai täydennyskoulutustarjontaa.
Kuva: Melissa Askew / Unsplash
Laurea-ammattikorkeakoulu ja Porvoon kaupunki toteuttivat yhteistyössä Hyvinvoiva ja tasa-arvoinen päiväkoti ja koulu -hankkeen vuonna 2023. Seksuaalikasvatuksella hyvinvointia -moduulissa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen työntekijät reflektoivat tarjotun materiaalin ja oman käytännön työnsä näkökulmasta seksuaalisuuden puheeksi ottamista sekä tunne- ja turvataitojen opettamista lapsille ja nuorille. Tässä artikkelissa tuomme esiin hankkeen osallistujien näkemyksiä seksuaalikasvatuksen toteutumisesta varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa sekä avaamme hankkeen oppimistehtävissä käytettyjä puheeksi oton työkaluja.
Mistä seksuaaliterveydessä ja -kasvatuksessa on kyse?
Seksuaaliterveys on hyvinvoinnin tila, ja se tarkoittaa eri asioita lapsella kuin nuorella. Lapsen kohdalla tulee huomioida toimiminen ja oppiminen ikätasoisesti. Lapsen on tärkeä saada tutustua omaan kehoonsa ja tunteisiinsa turvassa ja ohjattuna. Nuorten kohdalla tulee huomioida, että nuoruusiässä tapahtuu paljon muutoksia myös kehossa ja mielessä. Nuorta voi mietityttää erilaisuus, kelpaanko tällaisena ja ovatko ajatukseni ja tunteeni normaaleja, missä menevät omat ja toisen rajat? (Väestöliitto, 2023a.)
Seksuaalikasvatus voi olla ohjausta, valistusta, opetusta ja neuvontaa. Sen tarkoitus on väestön seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen (Sinisaari-Eskelinen, Jouhki, Tervo & Väisälä, 2016). Lapsesta murrosikäiseksi kehitys on nopeaa ja siksi eri kehitysvaiheiden tukeminen on tärkeää sisäistää osaksi seksuaalikasvatusta. Seksuaalikasvatuksen ydintehtävänä on nuorten kohdalla haastaa pohtimaan omia ja toisten arvoja, asenteita, seksuaalioikeuksia ja oikeutta itsemäärittelyyn. Lapsi kaipaa taas esimerkkiä, toimintamalleja ja yksinkertaisia neuvoja ja arvoja, joissa korostuvat seksuaali-, tunne- ja turvataitokasvatus. (Kuortti & Halonen, 2018.) Lapsen ja nuoren hyvinvoinnin tueksi tarvitaan varhaiskasvatuksen, koulun ja kodin yhteinen kasvatuslinja ja tuki (Väestöliitto, 2023a).
Olennaista on kehittää päiväkotien ja koulujen seksuaalikasvatusta reagoimaan nykyajan ilmiöihin ja tunnistaa lasten ja nuorten tiedon tarpeet. Tehokkain tapa vaikuttaa lasten ja nuorten seksuaaliterveyteen on ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti niin yksilö, perhekulttuuri, päiväkoti tai koulu samoin kuin laajempi yhteiskunta asenteineen ja palveluineen. (Kuortti & Halonen, 2018.)
Yhteiset linjaukset puuttuvat seksuaalikasvatuksesta
Hyvinvoiva ja tasa-arvoinen koulu -hankkeeseen osallistui 84 varhaiskasvatuksen tai perusopetuksen työntekijää. Tässä artikkelissa esitetyt näkemykset käytännön kasvatustyöstä on koottu hankkeen osallistujien Seksuaalikasvatuksella hyvinvointia -osan oppimistehtävien tuotoksista.
Pohja terveelle itsetunnolle sekä muiden kunnioittamiselle luodaan jo lapsuudessa, joten lapsilla ja nuorilla tulisi olla mahdollisuus harjoitella omien rajojensa tunnistamista päiväkotien tunne – ja turvataitokasvatuksessa ja koulun seksuaalikasvatuksessa. Itsetuntoa kohottavilla toimilla voidaan edistää seksuaaliterveyttä. (Kuortti & Halonen, 2018.) Hankkeen osallistujat toivatkin esiin päiväkoti- ja kouluyhteisön tärkeän merkityksen lapsen ja nuoren kokonaisvaltaisen kehityksen tukemisessa.
Osallistujien päiväkoti- tai kouluyhteisöissä seksuaalikasvatus ei ollut osa pedagogista suunnitelmaa. Seksuaalikasvatus aihepiirinä tuntui monesta kasvattajasta haastavalta, ja yhtenäisten linjausten puuttuessa työyhteisön jäsenten jopa keskenään ristiriitaiset käsitykset lisäsivät epävarmuutta aiheen käsittelyssä lasten ja nuorten kanssa. Hankkeen osallistujat kokivat seksuaalikasvatuksen jäävän tällä hetkellä liikaa yksittäisen kasvattajan vastuulle.
Varhaiskasvattajien ja perusopetuksen opettajien jaettu käsitys oli, ettei seksuaalikasvatuksen sisältöjä tai menetelmiä ollut käsitelty lainkaan osana heidän aiempia korkeakouluopintojaan. Osallistujat kokivatkin päiväkotien ja koulujen henkilökunnan osaamisen ja asenteiden tunne- ja turvataitojen opettamiseen ja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen tällä hetkellä hyvin vaihteleviksi. Osa osallistujista myös koki seksuaalisuuden aiheena kiusalliseksi, ja oman tietotaitonsa lapsen ja nuoren seksuaalisesta kehityksestä puutteelliseksi. Aiheeseen liittyvää täydennyskoulutusta pidettiin tärkeänä, ja seksuaalikasvatusta toivottiin osaksi varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmia.
Puheeksi ottamisen työkaluja seksuaalikasvatukseen
Sekä koulu- että opiskeluterveydenhuollossa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten tulee ottaa puheeksi seksuaalisuuteen liittyvät asiat terveystarkastuksissa ja huomioida seksuaaliterveyteen liittyvät tekijät kokonaisvaltaisesti, mutta se ei yksinään riitä (Kuortti & Halonen, 2018). Lasten ja nuorten tiedonsaantia seksuaalisuudessa ei kannata jättää kavereiden, isompien lasten tai pelkän median varaan. Kaikkien lasten ja nuorten kanssa työskentelevien on hyvä perehtyä seksuaalisuuden puheeksi ottamisen työkaluihin ja seksuaalikehityksen vaiheisiin. (Väestöliitto, 2023b.) Seuraavaksi esittelemme kaksi puheeksi oton työkalua, joita voi hyödyntää kasvatustyössä tukemaan seksuaaliterveyden ja -kehityksen aiheiden käsittelyä.
Plissit-malli jäsentää seksuaalisuuden puheeksi ottamisessa tarvittavaa ammatillista osaamista suhteessa asiakkaiden haasteisiin taso tasolta. Malli koostuu seuraavista tasoista: Permission, luvan antaminen; Limited Information, rajattu tieto; Spesific Suggestions, erityisohjeet; Intensive Therapy, intensiivinen terapia. Mallin alemmilla tasoilla lasten ja nuorten kanssa työskentelevien on tärkeä osata kuunnella, kysyä ja ottaa seksuaalisuuteen liittyvät asiat puheeksi. Rajatun tiedon tasolla voidaan antaa ohjausta työntekijän oman taitotason mukaisesti. (Sinisaari-Eskelinen ym. 2016.)
Vähemmän käytetty Better-malli taas tukee ohjaustilanteen rakenteen jäsentämistä ja tilanteen systemaattista etenemistä. Mallin ensimmäisessä vaiheessa asia otetaan puheeksi (Bring up the topic) ja toisessa vaiheessa selitetään asiakkaalle, miksi asian esille ottamista pidetään tärkeänä (Explain). Tämän jälkeen seuraa tiedon jakamisen vaihe työntekijän osaamisen rajoissa (Tell) oikea-aikaisesti (Timing). Ohjauksen vaiheessa (Educate) koulutetaan ja ohjataan asiakasta. Mallin viimeisessä vaiheessa (Record) voidaan vetää yhteen ja dokumentoida käsitelty asia. (Sinisaari-Eskelinen ym. 2016.)
Seksuaalikasvatukseen osaamista LbD-projekteilla ja opinnäytetöillä
Hyvinvoiva ja tasa-arvoinen koulu -hankkeessa sovellettiin seksuaalisuuden puheeksi oton menetelmiä ja tutustuttiin mallien käytettävyyteen osallistujien oman työn näkökulmasta. Oppimistehtävistä kävi ilmi selkeä täydennyskoulutuksen tarve varhaiskasvattajien ja perusopetuksen henkilökunnan osaamisen kehittämiseksi. Seksuaalikasvatuksen aihepiiri on laaja ja monitahoinen, ja se tarjoaakin mielenkiintoisia mahdollisuuksia niin hankeyhteistyöhön kuin opinnäytetöiden tai LbD-projektien aiheiksi.
Lähteet:
