Tavoitteellista pientuotantoa ja elämyksellisyyttä Fiskarsin ruukkikylässä

Kädentaitoja, muotoilua ja kestäviä arvoja

Taiteilija ja puuseppä Minja Kolehmaisen luotsaama Minja K -taidestudio ja verstas nojaa vahvasti artesaanitraditioon, kestävyyteen ja yksilölliseen muotoiluun. Vierailun aikana Kolehmainen raotti paja- ja galleriatilojensa ovia ja kertoi työskentelystään, jossa puumateriaali muotoutuu valmiiksi taide-esineiksi (Rinta-Jouppi 2026).

Kolehmainen taustoitti omaa polkuaan ja korosti, että yrittäjyys rakentuu vahvasti omiin arvoihin, sitkeyteen ja persoonalliseen omaan tyyliin. Pienen muotoiluyrityksen pyörittäminen edellyttää jatkuvaa tasapainottelua luovan suunnittelutyön, tuotteiden valmistuksen, gallerian pyörittämisen ja liiketoiminnan käytännön rutiinien välillä. Fiskarsin kaltainen tiivis ja inspiroiva ruukkiyhteisö tarjoaa yrittäjälle paitsi henkistä tukea ja vertaisverkostoja, myös rauhallisen työskentely- ja studioympäristön, jossa kauniit puuveistokset, kuvitukset ja installaatiot pääsevät oikeuksiinsa.

Raaseporin hapattamo

Toisena vierailukohteena oli Raseborgs Fermenteri eli Raaseporin hapattamo, joka valmistaa raakoja, hapatettuja elintarvikkeita perinteisin menetelmin ilman lisäaineita tai pastörointia. Hapattamon perustaja Chia Näsman kertoi taustastaan ruoka-alan yrittäjänä ja opasti vierailijoita fermentointiprosessin eri vaiheisiin tuotantotiloissaan (Rinta-Jouppi 2026).

Yrittäjän tarinassa korostui rohkeus tarttua kapeaan niche-alueeseen ja halu kehittää laadukkaita tuotteita suomalaisista raaka-aineista. Hapattamon toiminnassa yhdistyvät ekologisuus, paikallisuuden arvostus ja vahva käsityöperinne.

Hapattamolta ostin mukaan tulista kastiketta ja kimchiä. Molemmat tuotteet olivat minulle uusia, mutta osoittautuivat monikäyttöisiksi arjen ruokayhdistelmissä (Rinta-Jouppi 2026).

Aistielämyksiä ja verkostoitumista ruukin miljöössä

Yritysvierailujen lisäksi päivän ohjelmassa oli aikaa tutustua Fiskarsin ruukkikylän monipuoliseen elintarvike- ja ravintolatarjontaan. Retkeläisillä oli tilaisuus syödä herkullinen lounas paikallisessa ravintolassa, mikä tarjosi luontevat puitteet verkostoitumiselle ja ajatusten vaihtamiselle.

Ennen kotimatkaa pistäydyimme myös ruukissa toimivassa Suklaatehtaassa. Myymälä oli täynnä käsintehtyjä suklaaherkkuja, joita sai maistella ennen ostopäätöstä. Moni meistä osti erilaisia laadukkaita suklaaherkkuja kotiin viemiseksi. Itsellä tosin suklaat tuli syötyä jo paluumatkalla niin vastustamattoman hyviä ne olivat (Rinta-Jouppi 2026).

Kulttuuriympäristö yrittäjyyden kasvualustana

Fiskars Village muodostaa tiiviin verkoston, jossa eri alojen muotoilijat, artesaanit ja elintarvikealan yrittäjät tukevat toisiaan. Vierailu tarjosi Ruoka tuo yhteen -hankkeen osallistujille arvokkaan näkymän siihen, miten yritystoimintaa voi rakentaa kestävän kehityksen, paikan identiteetin ja aitojen raaka-aineiden varaan. Pienyrittäjien arjen näkeminen ja heidän tarinoidensa kuuleminen toivat teoreettisen yrittäjyys- ja markkinointiosaamisen rinnalle elävää, inspiroivaa ja käytännönläheistä ymmärrystä.

Hankkeen ja alueellisen kehittämisen näkökulmia

Kenttävierailu Fiskarsiin osoitti käytännössä, miksi maaseutualueiden elintarvike- ja elämysalojen kehittämishankkeet ovat tärkeitä. Ruoka tuo yhteen -hankkeen näkökulmasta vierailu tarjosi konkreettisen esimerkin siitä, miten maaseudun erikoistunut pientuotanto, elämyksellisyys ja vahva tarinallistaminen muodostavat vetovoimaisen kokonaisuuden.

Alueellisen kehittämisen ja yrittäjyystutkimuksen näkökulmasta keskeiseksi teemaksi nousee yritysekosysteemien merkitys (Rinkinen & Harmaakorpi 2018; Seppälä & Schiestl 2025). Yksittäinen pienyrittäjä hyötyy huomattavasti siitä, että hän toimii osana laajempaa, toisiaan tukevaa alueellista ekosysteemiä. Ekosysteemiajattelussa korostuu toimijoiden välinen keskinäisriippuvuus ja yhteissuunnittelu, kun artesaanimuotoilu, pienten elintarvikealan yritysten erikoistuotteet ja paikalliset ravintolapalvelut ryhmittyvät yhteen ja vahvistavat toistensa vetovoimaa, luodaan asiakkaalle kokonaisvaltainen elämys, joka houkuttelee kävijöitä pidemmältäkin (Rinkinen & Harmaakorpi 2018; Seppälä & Schiestl 2025).

Toimiva alueellinen ekosysteemi vahvistaa maaseudun elinvoimaa, tarjoaa pienyrittäjille elintärkeää vertaistukea sekä luo pohjaa kestävälle aluetaloudelle (Seppälä & Schiestl 2025). Hankkeen tavoitteiden mukaisesti tällaiset opintovierailut ja kokemusten jakaminen edistävät verkostoitumista, syventävät yrittäjien välistä yhteistyötä ja antavat konkreettisia eväitä uusien, ekologisesti ja taloudellisesti kestävien liiketoimintamallien muotoiluun.

Vierailun keskeiset opit aluekehittäjille ja yrittäjille

Fiskarsin vierailu pähkinänkuoressa tiivistää sen, millaisia reunaehtoja ja menestystekijöitä nykyaikaiseen maaseutu- ja artesaaniyrittäjyyteen liittyy. Se tarjoaa selkeitä suuntaviivoja sekä kentällä toimiville yrittäjille että alueellista elinvoimaa edistäville kehittäjille.

Keskeiset opit yrittäjille:

• Oman nichen rohkea kirkastaminen: Pienen yrityksen ei tule pyrkiä kaikkialle, vaan erikoistua vahvasti omien arvojen, tietotaidon ja aitojen raaka-aineiden ympärille (Rinkinen & Harmaakorpi 2018).
• Vertaisverkostot ja paikallisuus voimavarana: Yksin ei tarvitse pärjätä. Paikallinen yhteisö tarjoaa arvokasta henkistä tukea ja mahdollistaa tuotteiden ristiin markkinoinnin.
• Elämyksellisyys ja avoimuus: Asiakkaalle tarjottava tarina, tuotantotilojen esittely ja maisteluelämykset rakentavat syvää luottamusta ja sitouttavat kuluttajia ostamaan suoraan tuottajalta.

Keskeiset opit aluekehittäjille:

• Fasilitoijan ja orkestroijan rooli: Aluekehittäjien tärkein tehtävä on toimia orkestroijina ja luoda puitteita, joissa eri alojen toimijat voivat kohdata, verkostoitua ja kehittää uusia yhteisiä konsepteja (Parkkinen & Kolehmainen 2022; Seppälä & Schiestl 2025).
• Ekosysteemien pitkäjänteinen tukeminen: Alueellinen elinvoima ei synny yksittäisistä irrallisista toimenpiteistä, vaan alueellisten toimijoiden muodostamien ekosysteemien ja yhteisen brändin pitkäjänteisestä vaalimisesta (Seppälä & Schiestl 2025).
• Opintovierailut ja käytännön oppiminen: Teoreettisen koulutuksen rinnalle tarvitaan konkreettisia kohtaamisia ja hyvien käytäntöjen vertaisoppimista maaseudun elintarvike- ja elämysalojen kehittämisessä.

Kirjoittaja

Laura Rinta-Jouppi on palvelu- ja liiketoimintamuotoilija, MBA ja strategi, joka työskentelee Laurea-ammattikorkeakoulussa asiantuntijana. Hänen työnsä ytimessä ovat yritysten liiketoiminnan kehittäminen, innovaatioekosysteemit, strategiatyö sekä tulevaisuuskyvykkyyden vahvistaminen.