Kiertotalouden ratkaisut ovat jo täällä, mutta uskallammeko vaatia enemmän?

Kiertotalouden momentum on nyt

Osallistuin Uudenmaan Kiertotalouslaakson ja sen kumppaneiden Helsingissä 16.9.2026 järjestämään Kiertotalouden afterwork – ei missata miljardeja! -tapahtumaan, jossa yritykset esittelivät kiertotalousyhteistyön tuloksia ja jakoivat onnistumisen edellytyksiä. Tilaisuuden puheenvuorot kuvasivat innostavasti, miten teollisista sivuvirroista, kumppanuuksista ja uusista liiketoimintamalleista rakennetaan jo nyt ratkaisuja, joilla on mahdollisuus kasvaa merkittäväksi liiketoiminnaksi.

Tilaisuuden vahva viesti oli, että kiertotalous ei ole enää pelkkä kaukainen tavoite. Muutos on käynnissä ja paljon tapahtuu jo nyt. Circular Economy Coalitionin vanhemman asiantuntijan Iida Miettisen kokoamien ja Uudenmaan liiton kiertotalouden ja yhteiskuntasuhteiden asiantuntija Pipsa Salolammin tapahtumassa esittelemien esimerkkien perusteella Suomessa on käynnissä useita mittavia kiertotalousinvestointeja. Investoinnit kohdistuvat muun muassa muovien ja akkujen kierrätykseen, biokaasuun, biogeenisen hiilidioksidin talteenottoon, teollisuuden sivuvirtoihin sekä datakeskusten hukkalämmön hyödyntämiseen (Salolampi 2026).

VTT:n rakennetun ympäristön ja liikenteen liiketoiminta-alueen johtaja Edgar Bohner (2026) kuvasi puheenvuorossaan mieleenpainuvasti nykyhetkeä kiertotalouden renessanssiksi. Asiakkaiden ja sijoittajien kiinnostus on herännyt, joten nyt on oikea aika ja tilaisuus luoda uusia markkinoita. Bohnerin (2026) mukaan kiertotalouden etenemistä vauhdittavat nyt julkiset hankinnat, sääntely, digitalisaatio, tekoäly sekä asiakkaiden ja sijoittajien muuttuvat odotukset.

Ratkaisuja on jo, mutta kysynnän muodostuminen vaatii rohkeutta

Kiertotaloutta lähestytään usein talouden ja teknologisten ratkaisujen kautta, vaikka siirtymä hiilineutraaliin kiertotalouteen edellyttää muutosta kokonaisvaltaisesti eri yhteiskunnan tasoilla (Valtioneuvosto 2021). Tilaisuuden puheenvuoroissa toistui kuitenkin yksi tarve, joka jää helposti edellä mainittujen aiheiden varjoon. Kiertotalouden eteneminen riippuu olennaisesti yritysten kehityskyvykkyyksien, teknologisten ratkaisujen kypsyyden, liiketoiminnan kannattavuuden ja investointien lisäksi myös asiakkaiden valmiudesta, osaamisesta ja rohkeudesta vaatia uudenlaisia ratkaisuja.

Näkökulmaa toi esille erityisen hyvin Skanskan ympäristöpäällikkö Laura Eklund (2026), joka peräänkuulutti tilaajalähtöistä kunnianhimoa tarjouspyynnöissä. Kun tilaajat asettavat tarjouspyynnöissään toimittajille kunnianhimoisia ympäristövaatimuksia, syntyy myös yrityksille mahdollisuus haastaa nykyisiä toimintatapojaan ja kehittää uusia kiertotalouteen perustuvia ratkaisuja yhteistyössä tilaajan kanssa. Eklundin lisäksi myös Kekkilä BVB:n vastuullisuus-, brändi- ja markkinointijohtaja Nina Kinnunen (2026) korosti asiakkaiden roolia kiertotalouden edistämisessä. Hänen mukaansa yrityksillä on jo olemassa kiertotalouden mukaisia ratkaisuja, mutta asiakkaiden pitäisi osata vaatia niitä.

Puheenvuorot konkretisoivat hyvin tätä kiertotaloussiirtymää jarruttavaa ristiriitaa. Vaikka organisaatiot asettavat toiminnalleen vastuullisuustavoitteita, ne eivät aina siirry käytäntöön, kuten hankintakriteereihin, saakka. Jos tarjouspyyntö ei edellytä ympäristövaikutusten tarkastelua, ei se myöskään anna ratkaisun toimittajalle tilaisuutta perustella uuden, kestävämmän ratkaisun hyötyjä ja kustannuksia. Kärjistäen voidaan todeta, että vastuu siirtymästä jää liian helposti ratkaisujen tarjoajille. Tällainen asetelma hidastaa uusien markkinoiden kehittymistä.

Kiertotalous etenee uudistuvissa arvoketjuissa

Tapahtuman toinen ydinviesti koski kumppanuuksia, sillä kiertotalouden ratkaisut luodaan yksittäisten organisaation sijaan ekosysteemeissä, jotka ylittävät organisaatio- ja toimialarajat. Niiden syntyminen edellyttää systeemistä ymmärrystä, yhteisiä tavoitteita, tiedon jakamista ja uudenlaisia kumppanuuksia. (Ahola ym. 2020; Motiva Services ym. 2022)

Hyvä esimerkki tästä kuultiin, kun Stora Enson biopohjaisten kemikaalien liiketoiminnan johtaja Tuomo Heikkinen kuvasi yhdessä Koskisen Oyj:n tuotekehityspäällikön Riitta Ahokkaan (2026) kanssa ligniinin hyödyntämiseen liittyvää yritystenvälistä kehitystyötä. Stora Enso etsii selluntuotannon sivuvirtana metsäteollisuudessa syntyvälle ligniinille energiakäytön rinnalle korkean jalostusarvon käyttökohteita. Yksi yritysten yhdessä tutkima ja kehittämä ratkaisu on käyttää ligniiniä biopohjaisissa sideaineissa korvaamaan fossiilisia raaka-aineita, kuten on tehty Koskisen Zero-tuoteperheen tuotteissa (Koskisen n.d.).

Heikkisen ja Ahokkaan (2026) mukaan uuden materiaalin kehittäminen vaatii kumppaneita, jotka pystyvät testaamaan materiaalia potentiaalisissa tuotteissa, sovittamaan sen käytön osaksi omia tuotantoprosessejaan ja arvioimaan samalla kaupallisen skaalauksen mahdollisuuksia. Yhden yrityksen sivuvirta voi muuttua arvokkaaksi raaka-aineeksi vasta, kun koko arvoketju saadaan toimimaan kitkattomasti yhteen.

Koskisen Oyj toimii mainiona esimerkkinä yrityksen roolista itseään suuremman toimijan kehityskumppanina. Pienempi toimija voi tarjota hedelmällisen pilotointiympäristön ja kyvyn edetä kokeiluissa ketterästi. Kiinnostavan kokeilun rinnalle tarvitaan kuitenkin uskottavasti skaalautuva reitti suurempaan mittakaavaan, jolla varmistetaan ratkaisun kaupallinen potentiaali.

Ympäristöhyöty yksin ei kuitenkaan takaa ratkaisun käyttöönottoa. Loppujen lopuksi kiertotalousratkaisun täytyy tuottaa asiakkaalle liiketoiminnallista arvoa. Arvo voi syntyä esimerkiksi paremmasta suorituskyvystä ja prosessitehokkuudesta tai vähäisemmästä riippuvuudesta neitseellisistä raaka-aineista.

Laaja-alainen arvon käsitteen tarkastelu näkyi myös Kekkilä BVB:n vastuullisuus-, brändi- ja markkinointijohtajan Nina Kinnusen (2026) esimerkeissä. Yritys hyödyntää metsätalouden sivuvirtoja paikallisesti valmistetuissa kasvualustoissa. Ratkaisuilla voidaan vastata esimerkiksi kaupunkiympäristöjen hulevesien hallintaan, kuivuuteen ja kuumuuteen sekä luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin vahvistamiseen. Biohiilen käyttö osana ratkaisuja puolestaan edistää hiilen pitkäaikaista sitoutumista kasvualustaan.

Kinnunen nosti kiinnostavina esimerkkeinä Kekkilä BVB:n ratkaisujen käytöstä esiin Helsingin Töölönlahden puiston kasvualustan, Stockmannille avatun Sandiksen metsän mikrobiuutteella rikastetun biomihiekkaisen lasten leikkialueen ja Ruotsissa toteutetut kaupunkipuuratkaisut. Ratkaisujen ja kokeilujen vauhdittamiseen on vaikuttanut olennaisesti yrityksen sisäsyntyinen resurssitehokkuus ja hyvät kumppanit, sekä avoimuus kokeillen oppimiselle ja luoville ajatuksille.

Ratkaise oikeaa ongelmaa, varmista liiketoimintamallin toimivuus ja sitouta oikea tiimi

Valmetin sellutehtaiden tutkimus- ja kehitystoiminnasta sekä liiketoiminnan kehittämisestä vastaava johtaja Outi Teräs (2026) jäsensi kiertotalousyhteistyön lähtökohtia kolmen kysymyksen avulla: Ratkotaanko oikeaa ja riittävän skaalautuvaa ongelmaa? Onko ratkaisulle toimiva liiketoimintamalli? Onko mukana oikea tiimi ja oikeat kumppanit?

Kysymykset ohjaavat huomion yksittäisestä ideasta koko järjestelmän (eli systeemin) tasolle. Teknisesti toimiva ratkaisu ei menesty, jos sille ei löydy asiakasta, kannattavaa liiketoimintamallia tai toteutustapaa olemassa olevassa arvoketjussa. Toisaalta, vaikka liiketoimintamalli olisi todennetusti hyvä, voi kehitys pysähtyä, mikäli kumppaneiden tavoitteet, resurssit ja aikataulut eivät kohtaa.

Teräs (2026) korosti, että kiertotalouden arvoketjut rakentuvat usein olemassa olevien lineaaristen rakenteiden päälle. Materiaalivirrat, teknologiat ja ansaintalogiikat on suunniteltu nykyistä lineaarista järjestelmää noudattaen. Kiertotalouden ratkaisuja tulee rakentaa toisiinsa kytkeytyviä käytäntöjä muokaten ja uusia soveltaen, ei vanhaa rikki repien.

Teräs (2026) nosti esille myös sen, että suurten yritysten ja startupien yhteistyössä päätöksenteon nopeus, toimintatavat ja resurssit voivat olla hyvin erilaisia. Kumppaneiden on alusta alkaen rakennettava yhteinen ymmärrys tavoitteista, riskeistä, vastuista ja etenemisen ehdoista. Muuten riskiksi voi muodostua se, että erilaiset odotukset alkavat ohjata yhteistyötä eri suuntiin. Onnistunut yhteistyö ja tavoite tukee kaikkien kumppaneiden liiketoimintaa. Lisäksi tarvitaan läpinäkyvyyttä, avointa viestintää, säännöllisiä kohtaamisia ja yhteisiä pelisääntöjä. Riskeistä ja mahdollisista epäonnistumisista on puhuttava ennen kuin ongelmat realisoituvat.

Luottamus kumppanien välille syntyy yhteistyön aikana, ja sen syntymisessä oma roolinsa on puhtaasti myös henkilökemioilla. Teräs (2026)  ohjeisti kuulijoita herättelevästi, että kumppanuutta rakentaessa omaan intuitioon kannattaa luottaa. Toisin sanoen, jos yhteistyö ei tunnu oikealta alusta saakka, tilanne tuskin muuttuu ajan kuluessa. Myöskään sopimustentekoa ei pidä kiirehtiä, vaan hioa ne rauhassa molemmille osapuolille tyydyttäviksi. Uusiin materiaaleihin, aineettomiin oikeuksiin ja vastuisiin voi liittyä kysymyksiä, joihin ei ole valmiita toimintamalleja aiemmista sopimusneuvotteiluista. Teräksen (2026) sanoin: ”Paras sopimus on sellainen, johon ei tarvitse palata.”

Edelläkävijät rakentavat uusia markkinoita yhteistyöllä

Yhteenvetäen, kiertotalouden edelläkävijyys näkyy ratkaisujen tilaajapäässä kykynä asettaa kunnianhimoisia tavoitteita ratkaisujen ympäristövaatimuksille ja tunnistaa niistä merkittävimmät, haastaen näin toimittajat kehittämään yhdessä kestävämpiä ja kiertotaloudenmukaisia ratkaisuja. Vastuullisten hankintojen suunnitteluun luonto-, ilmasto- ja ihmisoikeuksien teemojen osalta on tarjolla tukea mm. UN Global Compactin (2026) juuri julkaisemassa Sustainable Procurement Implementation Framework -oppaassa.

Tilaajien ei tarvitse kuitenkaan kantaa muutoksen riskejä yksin. Korkeakoulut, julkiset organisaatiot, kehittäjäverkostot ja yritykset voivat rakentaa kokeiluympäristöjä yhteistyössä, kiihdyttää kysynnän muodostumista ja jakaen uusien ratkaisujen käyttöönottoon liittyvää riskiä. Korkeakoulut voivat tukea yhteistyötä erityisesti tutkimuksella, vaikutusten arvioinnilla ja monialaisen yhteiskehittämisen fasilitoinnilla.

Konkreettisia esimerkkejä korkeakoulujen ketteristä kehittämisympäristöistä ovat Living lab -ympäristöt, joissa voidaan testata ja kehittää kiertotalouden ratkaisuja aidoissa käyttäjäkonteksteissa.  Laurea-ammattikorkeakoulussa Kiertotalous Living Lab  tuo yhteen tutkimuksen, kehittämisen ja eri toimijat sekä mahdollistaa yhteistyön ja verkostoitumisen. Living lab tarjoaa yrityksille mahdollisuuden testata ja kehittää uusia kiertotaloutta ja kestävää kehitystä edistäviä palvelu- ja liiketoimintakonsepteja ja toimintamalleja aidossa käyttäjäkontekstissa. Tämä tukee uusiin ratkaisuihin liittyvää riskienhallintaa ja antaa tietoa ratkaisujen toimivuudesta ennen päätöksiä laajemmasta käyttöönotosta. (Laurea-ammattikorkeakoulu n.d.) Living Labissä on toteutettu muun muassa yritysten kiertotalouden design sprinttejä osana Food waste ecosystem – sekä Lyckan – Maaseudun innovaatio- ja inspiraatiotoiminnan tulevaisuushub -hankkeita.

Kuten artikkelissa on todettu, kiertotalouden markkinoilla ratkaisuja on jo tarjolla, joten ratkaiseva kysymys kuuluu, kuka uskaltaa vaatia niitä ja antaa niille mahdollisuuden kasvaa? Kunnianhimoinen tarjouspyyntö on tilaajan viesti siitä, mihin suuntaan markkinoiden halutaan kehittyvän. Momentum on nyt.